ONKO MAHDOTONTA SAADA YSTÄVIÄ AIKUISENA?

Joku kysyi minulta blogissa joku aika sitten tässä keväällä, että miten sain ystäviä kun muutin uuteen kaupunkiin. Veikö se aikaa ja miten niitä ystäviä saadaan? En tiedä oliko aihe kysyjälle itselleen ajankohtainen, mutta itselleni se on edelleen ajankohtainen. Mä olen edelleen miettinyt tätä kysymystä, että miten ystäviä saadaan aikuisena?

Kavereita voi saada helpostikin, mutta kyllä ystävien saaminen on vaikeaa, ainakin minun mielestä. Mä olen kyllä huomannut sen, että ei mulla ole täällä Jyväskylässä sellaisia oikeita naisystäviä, ei edelleenkään.

Ei mulla ole täällä ketään kenelle purkaa ajatuksia tai soittaa, että hei, lähdetkö kahville, eikä kukaan soittele minulle ja pyydä mua kahville. Joensuussa asuessa oli normi istua kavereiden kanssa kahvilla tai tehdä asioita. Toki ymmärrän, että tämän ikäisenä ystävystyminen on hankalaa. Niillä kavereilla on jo itselläänkin omat elämät. On lapsia, mies ja harrastukset. Siihen kun lyödään päälle vuorotyö, niin yhteisen ajan löytäminen kavereiden kanssa voi olla hankalaa.

Kyllä minä viihdyn yksinäni, mutta kyllä minä huomaan kaipaavani aika-ajoin sellaista naishömppäseuraa, kenelle saa vuodattaa sydämen syvimmät jutut, nauraa maha kippurassa tai sitten olla ihan vain hiljaa ja juoda kahvia. Mun lähin ystävä asuu tällä hetkellä Lappeenrannassa. Me yritetään olla aktiivisesti puhelimen kautta yhteydessä, mutta eihän se nyt ole sama kuin olla läsnä toisen kanssa kasvokkain.

Olen miettinyt, että mitä voisin itse tehdä tämän asian eteen, mutta enhän minä oikein voi tehdä mitään :D En voi käskee ketään viettää mun kanssa aikaa ja kertomaan mulle syntyjä syviä. Ystävyys on siitä ihmeellinen asia, että sen kaveruuden huomaa vaan joku kerta syventyneen ja, että sen kaverin kanssa viihtyy erityisen hyvin. Ja se luottamus, se on itselleni ainakin iso asia.

Kyllä minä tiedän, että minulla on hyviä kavereita, aika moniakin täällä Jyväskylässä, mutta ne syvimmät ystävyyssuhteet on jääneet luomatta tänne.

 

Mistä niitä ystäviä sitten voi saada ja miten?

No työelämä on varmasti yksi vaihtoehto. Se on vaan tällaisena kiertolaisena ei ihan niin simppeli homma. Olisi täysin eri asia, jos olisin vakituisena yhdellä ja samalla osastolla. Kun oot tyyliin joka päivä eri osastolla, niin ei ne jutut pääse syventymään siellä työn lomassa. Toki kavereita olen saanut moneltakin osastolta. Ja kyllä, juttelen itse näille kavereille, yritän olla avoin ja kaikkea. Puhun monelle aika henkilökohtaisiakin asioita. Jutteleminen on minulle helppoa ja se on kivaa, vaikka ei ihan vielä ystäviä oltaisikaan.

Sitten varmaan yksi paikka mistä monet löytää ystäviä on harrastusten parista. No, jos minä löytäisin salilta itselleni ystävän niin se olisi ihme. Treenaaminen on mulla ollut aina sellaista yksinäisen suden puuhaa, että ei siellä ystävystymään ehdi :D Minulla on kuulokkeet korvilla ja naamalla keskittynyt (vihainen) ilme, että tuskin mua kukaan haluaa edes lähestyä :D

Ei mulla kyllä tule mitään muuta mieleen. Mutta hei, älkää nyt siis käsittäkö väärin. En minä ole yksinäinen. On mulla täällä tosiaan niitä kavereita toki, mutta haluaisin tietty ystäviäkin :)

Onko teillä jotain vinkkejä? Oletko itse saanut luotua aikuisiällä oikeita ystävyyssuhteita?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

4 vastausta artikkeliin “ONKO MAHDOTONTA SAADA YSTÄVIÄ AIKUISENA?”

  1. Olen saanut hyviä ystäviä työn kautta näin vanhempana, ihan sydänystäviä, joille voi soittaa milloin vain jos siltä tuntuu. Olen myös löytänyt vanhoja ystäviä uudelleen elämääni, ruuhkavuosien jälkeen.
    Yhteydenpidon tulee olla vastavuoroista, eikä yksipuolista. Tärkeää on aina ensin kysyä mitä sinulle kuuluu, ennenkuin vuodattaa omat murheensa ystävälle.
    Hyvää kesää sinulle Noora🌻

    • Tottakai, enkä nyt tarkoita että henkilökohtaisilla asioilla välttämättä aina niitä murheita purkaisin :) yritän olla myös hyvä olkapää kenelle puhua :)

  2. Mulla on koko elämäni ajan vaikeaa löytää ”hyviä” ystäviä. On ollut hengailu- ja ryyppykavereita aikaisemmin ja moniin olen vaan katkaissut välit, kun eivät ole tuntuneet omilta. Olen muuttanut muutamaan kertaan ja tuttavat ovat jääneet sinne. Nyt elän perhe-elämää ja yrittänyt tutustua mammatyyppeihin, muttei kukaan tunnu omalta.. ja olen aika yksinäinen susi, et tykkään tehdä asioita yksinkin.. vielä ei sydänystävää ole löytynyt, mut voisin kuvitella et lasten kautta helposti löytyisi..

  3. Sama ongelma… Jotenkin työkaveritkin on olleet sitten sen verran erityyppisiä/eri elämäntilanteissa/kaikilla jo omat ystävät/tms., että niistäkään ei ole oikeastaan ketään löytynyt. Opiskellessa toki ystävyyssuhteita syntyi, mutta moni muutti valmistuessa pois paikkakunnalta. Ja esimerkiksi nykyisessä työpaikassa on ainoastaan muutama, joiden kanssa viestitellään, muut on niin eri tyyppisiä ettei vapaa-ajalla varmaankaan mielenkiinnon kohteet kohtaisi. Siitäkin huolimatta että he on työkavereina kivoja ja koen viihtyväni työpaikalla.

    Harrastusten kautta olen yrittänyt ystäviä – tai edes kavereita – etsiä, mutta vielä ei ole oikein löytynyt sitä oikeaa harrastusta. Pienempänä oli helppoa kaikenmaailman joukkuepeleistä ja jumpparyhmistä löytää ystäviä, mutta mä olen niin surkea kaikissa (jalkapallo, koripallo mitä näitä on) että edes mitkään harrastusryhmät ei taida enää tällein aikuisiällä olla mun paikka :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 16
Tykkää jutusta