YLIPAINON PUOLUSTELIJAT

Toivon, että en ärsytä ketään tällä tekstilläni. Mun tarkoitus ei ole haukkua tai puhua pahaa kenestäkään. Haluan lähinnä herätellä, vaikka uskon kaikkien olevankin hyvin hereillä näiden asioiden suhteen. Puhun tästä aiheesta melko usein blogissa, mutta miksi? Koska koen, että tämä aihe on niin valtavan suuri osa ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia, että ei siitä voi olla puhumatta liikaa. Ihmisen terveys on se mistä minä olen kiinnostunut. Tieto lisää tuskaa ja haluan sen tuskan purkaa täällä blogissa. Jos saan edes yhdenkin havahtumaan tai edes miettimään omia tapojaan, olen tyytyväinen. Joskus asioista pitää vain puhua suoraan ja aika kovin sanoin.

Minä olen nyt lähiaikoina törmännyt useasti erilaisiin keskusteluihin ylipainosta. Näissä keskusteluissa en koskaan ole kuullut kenenkään puhuvan ylipainon hyödyistä. Keskusteluissa toistuu erilaiset haitat joita ylipaino tuo välittömästi tai pidemmän aikavälin sisällä. Miksi kuitenkin niin paljon myös kuulee sitä puhetta ylipainon puolustamista? Ketkä on näitä puolustelijoita? Ovatko he niitä ylipainoisia itsekin? Aihe on ymmärrettävästi arka, eikä siitä saisi keskustella, ei ainakaan normaalipainoinen joka ei ylipainosta ymmärrä mitään. Eikä oikeastaan ylipainosta muutenkaan kenenkään tarvitsisi mitään puhua, mitä se kenellekään kuuluu. Kyllähän jokainen tietää ylipainon haitat ja sen miten pitäisi syödä. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen, koska ylipainoisia on vuosi vuoden jälkeen enemmän ja enemmän. Painonhallinta on se avainsana, joka normaalipainoista ja lihavaa yhdistää. Ei normaalipainoinen voi syödä mitä ja miten sattuu, ainakaan yleensä. Se rasva alkaa kertymään jossain vaiheessa varmasti. Täytyy siis tehdä päätöksiä ja pysyä niissä.

Yleensä elintavoissa olisi jotain korjattavaa jos kehoon tahtoo kertyä ylimääräistä. (Korostan, että en puhu sairauksien tai erilaisten lääkkeiden tuomasta ylipainosta.) Vaikka elintavat olisi näennäisesti kunnossa, voi siellä olla silti paljon korjattavaa. Kun puhun, että elintavat on kunnossa, tarkoitan, että monipuolista liikuntaa tulee ja ruoka olisi suurinpiirtein terveellistä. Terveellinen ruokavalio sisältää kasviksia, proteiineja, hiilareita ja rasvoja sopivassa  suhteessa. Terveellistäkin ruokaa voi syödä liikaa, terveellisellä ruoallakin voi lihottaa itseään. Jos syö liikaa kuin mitä kuluttaa, painoa kertyy. Riippumatta siis mitä syö. Kulunut lausahdus, joka on varmaan osittain jo menettänyt merkityksensä monen korvissa.

Usein ihmiset huijaa itseään. Herkkuja tulee napsittua pieniä määriä kerrallaan, eikä siihen tule edes kiinnitettyä mitään huomiota. Käsi menee työpaikan kahvipöydässä ihan huomaamatta keksipussiin, näin on käynyt myös minulle! Kun olen ollut herkuttomalla tai dieetillä, niin usein käsi tekee liikkeen vanhasta tottumuksesta ja kun otan jo keksin käteen, tajuan, että hei, enhän minä voi nyt syödä tätä. Monet ei kuitenkaan havahdu tähän. Minä en kuitenkaan tarkoita sitäkään, että pitäisi vain ja ainoastaan syödä terveellistä ruokaa ja, että kaikki herkut ja muut ”lihottavat” ruoat tulisi unohtaa. Ei. Minä korostan aina monipuolisuutta ja kohtuutta.

Ja sitten se en mää jaksa– lause. Kuin moni ihmisistä tekee nykypäivänä istumatyötä, käsi ylös? Varmasti ihan todella moni. Kuinka moni näistä ketkä tekee istumatyötä, menevät työpäivän jälkeen kotiin ja istuvat (lösähtävät) sohvalle loppuillaksi? Aika moni. Ihmiset on väsyneitä, koska ruokavaliot on pielessä, unirytmi on pielessä ja aika moni muukin asia on pielessä. Ei ole energiaa tehdä mitään. Tuolilta siirrytään päivän mittaan sohvalle, sitten sohvalta sänkyyn nukkumaan. Kuinka monta tuntia tulee siis kulutettua persuuksillaan vuorokaudesta? :D Miettikääpä oikeasti.

Ennen ruuan hankkiminen oli kokopäivätyötä. Silloin kului paljon energiaa ihan jo pelkästään siihen, että tehtiin sitä ruokaa. Nyt kaloreita on äärimmäisen helppo saada, mutta vaikea kuluttaa. Lihavuuden yleistyminen on pitkälti seurausta ympäristön muutoksista. Ihminen laiskistuu, sillä kaikki on saatavilla niin helposti. Ihmisistä on tullut mukavuudenhaluisia, ei viitsitä enää nähdä asioiden eteen vaivaa, ei viitsitä lähteä liikkeelle koska sekin on kuormittavaa ja tylsää ja sitä paitsi ulkona on kurja keli. Ehkä huomenna lenkki, jos ei väsyttäisi niin paljoa ja olisi parempi keli…. eikä sitä huomista lenkkiä tule koskaan, koska aina löytyy jotain tekosyitä miksi juuri tänään ei voi lähteä liikkeelle.

Trainer4Youn Terveysvalmentaja kurssin viimeisellä lähijaksolla pureuduttiin liikkumiseen. Siellä sen taas tajusi; meidät ihmiset on luotu liikkumaan. Kuinka monelle ihmiselle esimerkiksi tavallinen kyykkyasento on ihan mahdoton haaste. Selityksenä kuulee, että minun jalat ei vaan ole tarkoitettu kyykkyasentoon.

Kaikkien ihmisten ei tarvitse olla himoliikkujia tai mitään fitnesskisaajia. Kaikkien ei tarvitse olla edes normaalipainoisia. Kuitenkin jollain tapaa omasta kehosta olisi hyvä pitää huolta. Liikkuminen on yksi keino. Jos ulkona liikkuminen turhauttaa ja tunnin lenkit on pakkopullaa, niin miksi et lähtisi liikkeelle vaikka vartin happihyppelystä? Se on aina parempi valinta kuin jäädä sinne sohvan pohjalle. Tai jos haluat muokata ruokailutottumuksiasi. Syö kuten ennen, mutta tee itsesi kanssa sopimus, että lisäät kasviksia lautasellesi päivittäin. Ei muutosten siis tarvitse olla tätä suurempia. Ajan mittaan terveysvaikutukset kyllä kertaantuu.

Kuinka ihmiset saataisiin enemmän liikkeelle? Lähteekö kaikki jo lapsesta vai voiko ihminen oppia liikunnalliseksi vielä aikuisena?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

36 vastausta artikkeliin “YLIPAINON PUOLUSTELIJAT”

  1. Tärkeää asiaa. Itse olen kiinnostunut siitä että mitä lihavat syövät että saa sen painon pidettyä jatkuvasti siellä ylipainon puolella, joka päivä herkkuja ja ei kunnon ruokaa oikeilla ruoka ajoilla??
    Pienikin määrä liikuntaa on jees ja niinhån sen kuuluis olla et pienin askelin kohti parempaa vointia

    • Täällä yksi entinen ylipainoinen reilu 122kg ja pituutta 168. Minä söin nälkääni vaan herkkuja, aamulla, lounaalla, päivällä ja illalla. Oikea ruoka mitä söi jos herkutteluilta oli nälkä oli vaan hiilareita, pastaa, kermakastikkeita, grilliruokaa ja leipää. 4 vuotta sitten tuli stoppi siihen jatkuvaan väsymykseen, vetämättömyyteen ja onnettomana olemiseen joten päätin muuttaa elämäni suunnan ja pistin ruokailutottumukset remonttiin. Vuosi meni painoa pudottaessa ja reilu – 60 kiloa lähti. Nyt siis 3 vuotta hallittu painoa painonpudotuksen jälkeen ja elämä on kunnossa, jaksan ja voin hyvin ja kilot ovat pysyneet poissa.

      • Tätä se varmasti on monella ylipainoisella. Sitä oikeaa ruokaa ei vaan tule syötyä. Se kiljuva nälkä hiljennetään herkuilla ja muilla nopeilla valinnoilla. Huuima pudotus sulla takana! Ihanaa kevättä! <3

    • Sitähän se on varmasti. Joka päivä syödään yli kulutuksen ja ne valinnat mitä tehdään ei mene oikein.

  2. Niin ja se että voiko lihavat henkisesti huonosti ja sen takia syövät ns. Suruunsa?

  3. Miksipä ei tästä aiheesta vois puhua samalla tavalla kuin tupakan ja alkoholin haitoista? Miks tästä vedetään herneet niin helposti?
    Mutta Joo, paljon mietin tätä asiaa itsekkin, enkä vaan voi uskoo siihen ylipainoisten ”hyvään oloon”. Jos kauppareissulla pidetään levähdystaukoja ja kyykkyyn tai konttausasentoon meneminen alle keski-ikäisillä on mahdoton rasti, onko normaalia, no ei mun mielestä kovin tervettä!

    • No onneks se ei ole sun eikä Nooran uskosta kiinni :D Itellä on 20 kiloa ylipainoa ja pääsen todellakin kyykkyyn, ei tarvitse pitää kauppareissulla taukoa (juoksin viime kesänä puolimaratonin ja kyllä, ihan tämän kokoisena), salilla nousee rauta, kävelen joka päivä useamman kilometrin ja hölkkäilen tunnin lenkkejä huvikseen, syön paljon kasviksia ja vähän herkkuja ja voin hyvin. Ja mulla on niin paljon muuta miettimistä kuin oman massun koko että en todellakaan ota painosta stressiä, omasta tai muiden.

      • Ei noita em. ongelmia ehkä 20kg ylipainolla vielä tulekaan, mut ehkä siinä vaiheessa kun puhutaan vaikeasta lihavuudesta ja esim 50+kg ylipainosta?

        Ps. Nyt ollaan asian ytimessä, Noora! Luulisin kuitenkin et tietoisuus ns. hyvistä elintavoista on myös viime vuosina lisääntyntyt tän fitness-buumin myötä.

        • Fitnessbuumi vaan tuo sitten sen fiiliksen monelle, että ”kaikki tai ei mitään” kulttuuri. Ei riitä, että liikut normaalisti, vaan sun pitää dieetata ittes ja nousta lavalle :D

      • Anteeksi muotoilen mielipiteeni uudelleen. Ihan sama paljon painat, jos se ei rajoita sun liikkumista ja kykeneväisyyttä mihinkään. Tän nyt varmaan voi lukea just sillä ajatuksella että kaikki ylipainoiset on sairaita, eivätkä pääse kyykkyyn esim… se ei ollut pääpointti kumminkaan.

      • Pointti ei ollut se, että kaikki ylipainoiset olisivat samassa jamassa :) Suurimmalla osalla kuitenkin elintavat ei ole kuten sulla :)

      • Ylipaino ei ole kuitenkaan esim nivelien kannalta hyvästä vaikka olisikin kuinka hyvökuntoinen ylipainoinen.

    • Minä en mitenkään ymmärrä sitä ,että oikeasti lihava voi voida muka hyvin,lienee itsepetosta ja selittelyä pitkälti.Itsekkin saan helposti kiloja lisää,mutta jo parin-kolmen kilon painonnousu saa olon tuntumaan epämukavalta,saatika sitten isompi lihominen.Tarkoittaa sitä että kun tällainen painon nousu havaittavissa,otetaan itseä niskasta kiinni ja tarkistellaan hiukan syömisiä ja tekemisiä, pieni lihominen on aina helpompaa saada kuriin kuin esim 15 kg ylipainoa.On minulla kokemusta hiukan suuremmastakin painonnoususta sairasteltuani, kortisoni toi useamman kilon lisää ja olo oli tosi epämukava,mutta ne ovat mennyttä aikaa.

  4. Olisi hyvä korostaa että liikkua voi vaikka 10min pätkissä ja 2 tälläistä pvä ja vuorokaudessa jää jäljelle aikaa muuhunkin. Myös kannustaminen liikkumiseen ja pikku muutoksiin ruokavaliossa ilman syyllistänistä. Kaverin kanssa ei tule laistettua liikkumisesta kuin jos sohva houkuttelee..

    • Kyllä, just näin. Kuten sanoin, että aloittaa vaikka niistä vartin ulkoiluista. Ei heti tarvii lähtee vetämään tunnin lenkkiä :)

  5. Jes, kerrankin neutraali ja provosoimaton teksti aiheesta!! Hyvin kirjoitettu ja samaa mieltä ollaan.

  6. Mua välillä häiritsee näissä painokeskusteluissa se, miten ruokailun merkitystä ei tarpeeks korosteta tai se tehdään turhan suoraviivaisesti. Kiloista tulee suurin osa ruoalla, ei vähäisellä liikunnalla. Laihduttajille sanotaan, että herkut pois ja kasviksia lautaselle. Mut jos ihminen on tottunu mättämään just sitä karkkia ja kermakastiketta, niin siitä on aika raju muutos yhtäkkiä perusterveeseen lautasmalliin.

    Mun mielestä pitäis kannustaa enempi pieniin muutoksiin pikkuhiljaa. Liikunnan osalta kannustetaan jäämään paria pysäkkiä aikaisemmin bussista (ehdottoman suositeltava vinkki sinällään!). Ruokapuolella ei kuitenkaan mun mielestä kannusteta eikä korosteta tarpeeksi noita samanlaisia pieniä muutoksia. Lisää lautaselle jotain kasvista. Jos tuore salaatti ei uppoa, niin paahda ne kasvikset vaikka uunissa pienessä määrässä öljyä. Tutustu uusiin kasviksiin, vaikka ostamalla yhtä uutta viikottain ja etsi omaan makuun sopivia kasviksia pikkuhiljaa. Totuttele tumman suklaan makuun. Monet pääsee liikunnan makuun pienillä askelilla kerrallaan, joten miksei myös ruokapuolellakin.

    • Olet oikeassa. Pienillä muutoksilla. Ehdottomuus ruokavaliossa on myös aika jyrkkää. Jos jotain kieltää itseltään, niin yleensä se kostautuu ja sitä kiellettyä hedelmää alkaa tekemään entistä kovemmin mieli :) Hyvä kommentti!

    • Minulla ainakin liikunta toimii myöskin ruokailun rytmittäjänä, eikä vain kunnon kohottajana ja tuo sellaista tervettä nälän tunnetta, niin tulee sitten syötyä sitä ”oikeaa” ruokaa, niin jää se napostelu vähemmälle.Kaikilla ei ehkä toimi näin,mutta minulle hyvä yhdistelmä sopivasti liikuntaa + sopiva ruokavalio.Kunnon koheneminen pikkuhiljaa tuo myös tervettä itsetuntoa kun portaiden nousu sujuu puuskuttamatta tai 5-6 km lenkki on ihan tavislenkki eikä kauhistus.

  7. Kannustus pieniin muutoksiin pikkuhiljaa ilman syylllistämistä. Se syyllistäminen on omasta mielestä ehkä pahin, kun kyllähän se ihminen nyt itse tietää olevansa ylipainoinen. Paljon riippuu myös mielentilasta, loppujen lopuksi se painonpudottaminen on helppoa. Kyllä, se itse pudotus on helppoa.

    Se hankalin tekijä on saada se oma mieli siihen kuntoon, että sitä painoa haluaa oikeasti pudottaa, että on valmis tekemään ne elämäntapamuutokset eikä haksahtaa niihin dieetteihin, oppia pois jo opituista huonoista tavoista sekä saada itsehillintä siihen kuntoon ettei anna kaikille mielihaluille periksi. Kaikkein hankalinta siis on se oma pääkoppa.

    Kun se mieli saadaan kuntoon niin alkaa se painonpudotuskin pikkuhiljaa rullaamaan. Pitäisi myös korostaa että kaikki Suurin pudottaja tapaiset ohjelmat on epärealistisia. Niillä harvoin tulee pysyvää tulosta, harvoilla on myöskään mahdollisuus jättää kaikki muu ja keskittyä vain laihduttamiseen. Pienet muutokset pikkuhiljaa on se parempi tapa, koska silloin niistä pitää paremmin kiinni kuin jos muuttaisi kerralla kaikki. Jos on syönyt ennen 3 megapussia karkkia viikossa niin aluksi voi jättää sen yhden pois, siitäkin tulee jo paljon vähennystä kaloreihin viikossa. Tai tavoitteeksi voi ottaa sen, että syö puolidesiä marjoja päivässä jne.

    Lapsena opitut hyvät tavat tekevät varmasti elämisen helpommaksi, mutta kyllä mä uskon siihen että aikuinenkin voi löytää liikunnan ilon. Kaikki on vaan siitä kiinni että löytää itselleen sopivaa tekemistä.

    • Vaikka ei haluaisi syyllistää, niin henkilöt herkästi ottavat erilaiset kommentit syyllistämisenä. Kyllähän jokaisen kuitenkin pitää kantaa vastuu omista valinnoista ja ratkaisuista ja jos niistä sanotaan, niin ei se aina ole syyllistämistä. Mutta totta muuten, syyllistämistä pitäisi välttää. :)

  8. Aikapula ja väsymys olivat minun liikkumattomuuteni esteenä. Yllättävä ratkaisu löytyi alkoholin pois jättämisestä.
    En ole koskan ollut alkoholisti tai edes lähellä sitä. Viikonloppuna tuli tissuteltua.

    Kun jätin alkoholin kokonaan pois lisääntyi energiani. Vapaapäivän aamuna ei ollutkaan tukkoinen tai väsynyt olo.Myöskään roskaruoka ja sohva eivät vetäneet puoleensa entiseen malliin.
    Unen laatu parani ja aloin herätä levänneenä. Sain siis toimintakykyni takaisin ja aikaa tehdä haluamiani asioita. Ja samalla paino putosi. En olisi uskonut löytäväni itseäni lenkiltä koiran kanssa klo. 06.30 lauantaiaamuna. Mutta näin vaan kävi. Luovuin siitä mitä luulin tarvitsevani ja sain takaisin sen mitä olin oikeasti vailla.

    • Juuri näin, sieltä arjesta voi löytyä paljon sellaista ”oheistekemistä” mikä syö energiaa ja vie aikaa. Mahtavaa, että olet muuttanut elintapojasi selkeästi parempaan päin :)

  9. Olen tupakoinnin puolustaja, lihavuuden taas en ole. Olen entinen lihava. Tupakointia ei saa mielestäni kieltää työpaikoilla, ei missään. Nyt olen normipainoinen ja kyllä söin vaikkei aina ollut edes nälkä. Nyt kun on nälkä ja liikun paljon niin voin syödä vaikka lihapiirakan maidon kera, lihomatta. Naiset, ottakaa niskasta kiinni nyt, seksikin on upeaa kun on hoikka, eikö ja jos miehellä on läskiä niin yhdessä, rakastelu kannattaa aina.

    • Miksi puolustat tupakointia? :) Mielenkiinnosta haluaisin kuulla! Oih, tykkään kans lihapiirakoista :D

    • En ihan ymmärrä tätä tupakoinnin puolustelua. Miksi joku haluaa tervata keuhkonsa ja hankkia jatkuvan rohisevan yskän sekä alituisen sairastelukierteen? Koska sitä se on kun riittävän monia vuosia tupakoi. Puhumattakaan keuhkoahtautumasta tai astmasta. Sen lisäksi, että laitat kauhean summan rahaa savuna ilmaan viikottain (mietippä vuositasolla) saat maksaa myös lääkkeet. Harvalla tupakoitsijalla happi kulkee kovin kummoisesti esim. urheillessa.

      Minultahan se ei ole pois jos joku haluaa haista paskakasalle koko ajan, mutta älä tule minun tai perheeni lähelle haisemaan. En tiedä mitään kauheampaa kuin asiakkaan, joska tupakanhajuisena tulee huoneeseeni istumaan. Siinä saa pienen tovin tuuletella puhumattakaan näin astmaatikon näkökulmasta tupakanhajun vaikutuksesta omaan hengitykseeni. Omat vanhempani ovat polttaneet noin 50 vuotta. Isä sairasti sen vuoksi kahteen kertaan kurkkusyövän ja äidillä on keuhkoahtauma. Että sellaista ihanuutta se tupakointi tuo elämään! Enkä voi olla ajattelematta onko omakin astmani nimenomaan vanhempien tupakoinnin syytä…

  10. Ylipainonkin haitat voivat näkyä vasta, kun ihminen on vanhempi.

    Oma setäni on tästä esimerkki. Hän sai sydänkohtauksen 61 vuotiaana. Varsinaisesti hän ei ollut lihava, mutta söi kolesterolilääkkeitä ja oli sydän- ja verisuonilääkityksellä. Ja omasi kyllä silloin aikamoisen vatsan. Eli varmasti rasvaa oli päässyt kertymään vuosien saatossa paljon sisuskalujen ympärille.

    Tuon sydänkohtauksen jälkeen hän muutti täysin tapansa syödä ja alkoi liikkua enemmän. Paino putosi ja hänen ei enää tarvitse käyttää kolesterolilääkitystäkään. Ainut mikä häntä harmittaa on, että ryhtiliike olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin.

    Tuo sydänkohtaus kyllä säikäytti ja olisi voinut käydä huonosti! Luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, mutta kyllä tuo sydänkohtaus jälkensä jätti.

    • No siis tämä! Just näin. ja siis meidän näkökulmasta 61 vuotias on nuori hänkin! Ei siinä iässä vielä pitäisi sepelvaltimotaudin vaivata. Onneksi havahtuminen kuitenkin tapahtui jossain välissä :)

  11. Itse olen oppinut pitämään liikunnasta vasta aikuisena. Tai no, kyllä lapsena ulkona kirmailtiin ympäri leikkien ja uitiin huvin vuoksi. Mutta koululiikunnasta on melkein vain huonoja muistoja. Omissa muistoissani 30 tytön porukassa oli vain 2-3 tyttöä, jotka pitivät liikuntatunneista. Itse muistan koulun karsintakisoissa juosseeni ja hypänneeni pituutta huonommin kuin olisin voinut, koska en tahtonut koulujen välisiin kisoihin – niin kuin ei kukaan muukaan ylivoimaiseen enemmistöön kuuluva. Teini-iässä puolilla tytöistä oli menkat, kun olisi ollut uimahallikäynti koulun kanssa. Jos opettaja kehotti kävelemään koululle korvaukseksi, kaikki nousivat bussiin. Sama juttu oli jokaisessa käymässäni koulussa ala-asteelta lukioon asti. Oman käsitykseni mukaan koululiikunnalla on lapsiin ja nuoriin aivan päinvastainen vaikutus kuin tarkoitus olisi, liikuntaa opitaan vihaamaan. En tiedä, ovatko asiat muuttuneet sitten omien kouluvuosien, mutta ainakaan vuonna -89 syntyneet tytöt Tampereella eivät pitäneet liikuntatunneista. Joillekin voi huono suhde liikuntaan kehittyä jo siitä, että aina jäi koulussa viimeiseksi, kun joukkueita valittiin.

    Itse aloin harrastaa liikuntaa nuorena aikuisena ihan vain ulkonäkösyistä, mutta nopeasti syntyi aito liikunnan ilokin. Eri liikkumismuotoja on niin paljon, että jokainen kokeilija varmasti löytää oman juttunsa, josta nauttiikin. Liikuntaan ei tarvitse välttämättä suhtautua tuiman määrätietoisesti.

  12. Olen samaa mieltä siitä, että ihmiset on luotu liikkumaan ja syömään paljon vähemmän mitä me tällä hetkellä syömme.

    Mielestäni olisi kuitenkin virkistävää, jos näissä ylipainokeskusteluissa mentäisiin vähän syvemmälle ylipainon syihin, koksa ne syyt siellä takana ovat yleensä kuitenkin ne miksei ihminen voi laihduttaa vaikka haluaisikin. Me olemme jo jonkin verran tietoisia siitä, että masentuneelle ei ehkä kannata sanoa: no piristyt nyt vaan! Tai unettomuudesta kärsviälle: ”Alat vaan nukkua enemmän!” Tai ujoudesta kärsivälle: ”Hei, oot vaan vähän reippaampi!”. Me ollaan jotenkin ymmärretty, että nää jutut on paljon monimutkaisempia, mutta laihdutuksen kohdalla me edelleen uskotaan tähän: ”Alat vaan syödän vähemmän ja kuluttaa enemmän!” Että eihän se ole mitään rakettitiedettä!

    Ehkä joillekin harvoille se saattaa toimia, mutta yleensä ne kilot tulevat takaisin, jollei niitä perimmäisiä syitä ylimääräisille kiloille selvitä itselleen. Ylipaino kun voi palvella ihmisiä monilla eri tavoilla, auttaa selvitymään tästä elämästä. Ehkä me ihmiset kannamme ylimääräisiä kiloja vaikkapa sen vuoksi, että emme pysty käsittelemään omia häpäeän tunteita, ehkä meitä on lapsena syyllistetty tukemisen sijasta omista kehioistamme, ehkä kilot toimivat tarpeellisena puskurina itsen ja maailman välillä, ehkä olemme saaneet liikaa seksuaalista huomiota liian nuorina ja olemme alkaneet suojautua läskin alle, ehkä meitä ei ole tuettu näyttämään omaa itseämme ja luottamaan siihen mitä olemme ja sen vuoksi on helpompi piiloutua elämältä sinne ylimääräisten kilojen alle.

    Niin kauan kuin ne syyt siellä ylipainon takana ovat piilossa, eikä niitä käsitellä, on mahdotonta tehdä muutosta, koska ylipaino on oire. Jos yritämme hoitaa vain tätä oiretta, se on erittäin vaikeaa eikä luultavasti tule toimimaan. Mielestäni ollisi erittäin tärkeää, että myös terveydenhoitoalalla alettaisiin tiedostomaan ylipaino heijastusena ihmisen henkisestä tilasta ja haasteista omasa psykeessä. Kun ihminen rakastaa itseään hän tekee automaattisesti valintoja, jotka tekevät hyvää hänelle.

  13. Itse sain kotoa heikohkon mallin ruuasta ja liikunnasta ja lapsena olinkin lihava. Teini-iässä olin normaalipainoinen ja siitä eteen päin aikuiseksi asti paino on ollut siellä normaalipainon sisällä. Tosiaan itse olen opetellut liikunnan iloa ja terveellistä syömistä aikuisiällä. Ajoittain olen katkera kotoani saamasta mallista ja siitä, että olin lapsuuteni lihava ja koulukiusattu. Kotoa opitut mallit ovat myös yllättävän tiukassa, niihin lipsuu herkästi, jos ei kiinnitä tarpeeksi huomiota. Esim kotonani syödään todella pitkillä ruokailuväleillä ja epäterveellisesti ja siksi herkut vetävä sitten puoleensa, kun sitä oikeaa ruokaa ei syö kunnolla. Mieheni taas on lähtöisin perheestä, jossa on arvostettu aina terveellistä ruokaa ja liikuntaa. Yllätys yllätys, heidän perheessään on aina kaikki olleet hoikkia. Toki geenitkin vaikuttavat taustalla. Juuri luin siitä tutkimuksesta, että nimenomaan suolistolla ja sillä kuinka ravintoaineet siellä imeytyvät, on suuri merkitys lihomisherkkyyteen. Itselläni taitaa olla sellainen supersuolisto, joka imee jokaisen ravintoaineen itseenä 😂

    Mutta tosiaan, hienosti paino pysynyt kuitenkin kurissa aikuisiälle asti, kunnes..tuli raskaus. Raskaudesta tuli 17kg, mikä sinänsä ei ole mikään superhurja määrä edes. Mutta kun sairaalaan jäi vaan 2kg ja loput jäi mukaan. No ei siinä mitään, imetyshän ne loput sulattaa. No ei sulattanut, vaan minullapa imetyshormoonit pitivät niistä tiukasti kiinni. Muksu tuli vuoden ja imetyskin loppunut, kilot ei hievahda minnekään. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa selkäsairauteni sallimissa rajoissa..mitä hittoa?! Ostin ruokavalion personal trainerilta, koska epäilin tavoissani olevan jotain vikaa, vaikka toisaalta samaan aikaan olin varma, ettei niissä vikaa ole. Eipä auttanut ruokavaliokaan, käytännössä söin jo juuri samalla tavalla.. ei tässä varmaan auta sitten kun seuraavaksi mennä tutkituttamaan kilppariarvot. En enää keksi, mitä voisin tehdä toisin! Tilanne on minulle erittäin tuskallinen, koska olen kärsinyt lapsuuteni lihavuudesta ja rämpinyt itseni sieltä suosta normaali(painoiseen)elämään ja nyt tuntuu, että olen taas tämän ylipainoisen kroppani vanki..onneksi liikunta sujuu hyvin eikä perityn selkäsairauden lisäksi ole mitään terveysongelmia. Toivon vaan, että porukka ei minua tuomitsisi olomuotoni perusteella laiskaksi läskiksi, joka ei edes yritä tehdä asialle mitään.

    Omaa lastani kasvatan ehdottomasti terveellisellä ruualla ja päivittäin ulkoillaan ja liikutaan paljon. Muutama jumppa/tanssiharrastuskin löytyy, vaikkei tuo lapsi ole kuin reilu 1v. Toki liikuntaa ei harrasteta hampaat irvessä. Aina ei ole pakko harrastuksiin mennä, jos on huono päivä, liikunnan pitää pysyä positiivisena ja hauskana asiana. Ehdottomasti haluan silti tarjota lapselleni liikunnallisia harrastusmahdollisuuksia, joita itselläni ei lapsena ollut. Vielä kun saatais tämä mutsi hoikkaan kuosiin antamaan hyvää esimerkkiä terveellisistä elämäntavoista..😊

    Anteeksi pitkä sepustus, piti oikeastaan vain sanoa, että hyvä kirjoitus ja mielestäni mukavan neutraalisti kirjoitettu!😁

  14. Mulla vähän samanlainen historia kuin Sussulla. Olin lapsena pyöreä ja koulukiusattu eikä meillä kotona tehty mitään keittoja tai salaatteja. Koulukiusaaminen tappoi kaiken mielenkiinnon liikuntaan ja edelleen mieleen hiipii salilla, jumpassa tai uimahallissa että kyylääkö joku mun makkaroita tai miettiikö se miks hikinen läski on tänne eksynyt. Nyt mä yritän. Syön omasta mielestäni terveellisesti ja olen käynyt omaa tuntemustani vahvistamassa ravintoterapeutilla joka antoi lisäohjeita mitä voi tuunata. Ruokarytmi on yks asia jossa pitäis tsempata ja kuituja lisää, mutta hän ei nähnyt esim mun herkuttelua ongelmana koska on tosi vähäistä ja kokonaiskaloreissa olen noin 400kcal/pv miinuksella. Liikun 3-5 kertaa viikossa (salia, kävelyä, tanssia) ja aktiivisuuskello näyttää viikon keskiarvoksi useimmilla viikoilla jotain 150% kun teen kuitenkin istumatyötä. Silti olen lihava enkä tiedä miksi.

    Olen kuitenkin perustyytyväinen elämääni. Jaksan liikkua, voin ihan hyvin, sairastelen tosi vähän ja pystyn nautiskelemaankin välillä herkuilla tai laiskottelulla. Mä jatkan yrittämistä ja ehkä mää jonain päivänä keksin mistä tää homma kiikastaa olen normaalipainoinen mut en aio ottaa siitä mitään streissiä :)

  15. Kiitos hyvästä tekstistä ja aikaisemmille kommentoijille asiallisesta keskustelusta. Teen sekä sairaanhoitajan työtä ylipainoisten parissa, että yliopistotutkintoa aiheesta. Olen myös painoindeksiltäni sairaalloisen lihava ja sairastan syömishäiriötä. Olen siis mielestäni kohtalaisen pätevä kommentoimaan aiheesta. Ylipaino on genetiikan, psykologian ja sosiaalisen ympäristön luoma ongelma, johon ei yhtä kaikille sopivaa ratkaisua löydy. Perusperiaatteena toki on syödä vähemmän kuin kuluttaa, mutta tässä on jo vuosikymmenien aikana nähty, että sen hokeminen ylipainoisille ei tuota tuloksia. Ylipaino on herkkä asia monellekin siitä kärsivälle, osin koska sitä kritisoidessa, kritisoidaan myös ihmisen henkilökohtaisia valintoja ja usein kommentoija tahtoen tai tahtomattaan antaa ymmärtää ylipainoisen olevan huono ihmisenä kun ei pysty tekemään parempia valintoja.
    Suomessa terveydenhuollon valmiudet auttaa ylipainoista ovat valitettavan huonot. Itselläni ei ole suoraan painosta johtuvia sairauksia, mutta sairauksia, joiden hoitoa painonpudotus auttaisi ja yhtään kertaa ei lääkäri tai hoitaja kertonut siitä, että painonpudotus kuuluu kyseisen sairauden hoitoon. Toisaalta jos joskus olen apua hakenut painonpudotukseen, en sitä ole julkiselta puolelta saanut. Ainoa mitä saat on kehoitus pudottaa painoa, mutta et apuvälineitä siihen. Toki pienen ylipainon saa jokainen kohtalaisen helposti pudotettua, mutta kun kyse on yli 30 kilosta, on prosessi niin pitkä, että siihen tarvitaan yleensä jo muutakin tukea.

    Ehkä se, että ehdin kärsiä syömishäiriöstä yli puolet elämästäni ennen kuin joku osasi tehdä diagnoosin, kertoo jotain ylipainon hoidon tasosta. Jos painonhallinta olisi helppoa, ei sairaalassa tarvittaisi lihavuudenhoitoa omana yksikkönään. Onneksi ylipaino ei määritä meitä kuitenkaan ihmisinä ja vaikka paino ei putoaisia grammaakaan, voi ihminen edistää terveyttään liikkumalla riittävästi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 39
Tykkää jutusta