Vuorotyö – uhka vai mahdollisuus?

Mahdollisuus sanoisin jos mentäisiin ajassa taakse päin vaikka neljä vuotta. Uhka sanoisin jos juuri nyt kysyttäisiin.

Olen tehnyt koko elämäni vuorotyötä. Jo ennen kuin aloin tekemään töitä hoitoalalla, työskentelin ABC liikenneasemalla kolmivuorotyössä, se oli siis aina auki 24/7 365.  (Woop Woop Pitkälahti ABC Kuopiossa). Tämän jälkeen siirryin kunnolla kaupan alalle ja sielläpä sit kans oltiin vuorotyössä, ainut muutos oli ettei yövuoroja tarvinnut tehdä, mutta viikonloput kaupoissakin paahdetaan töitä. Sittenpä siitä hoitoalalle. Reilu vuosi sitten tein vielä yövuoroja. Kun muutin Jyväskylään työnkuva muuttui sen verran, ettei yövuorot olleet enää pakollisia. Ai että mä huokaisin helpotuksesta. Yövuoro krapula on jotain aivan kauheeta ja oli vaan niin huippua, että pääsin irtaantumaan yövuoroista.

Vuorotyö aiheuttaa ihan fyysisiä oireita

Itse oireilen yövuorojen välissä tosi rajusti. Olen jopa joutunut käymään oksentamassa, kun yritän laittaa yövuoron päätteeksi unille. Sitten kauheat määrät lisälyöntejä, se sumuinen ja väsynyt olo ja aikaansaamattomuus. Siitä kun sitten joskus viikon päästä toivut niin kohta oli jo uusien yövuorojen aika. Jos yövuoroja sattui vielä kolme-neljä putkeen, niin mä makasin vaan kotona nuo päivät. Ensin nukuin niin myöhään kuin suinkin vaan pystyin ja sitten siirryin makaamaan koomassa sohvalle. Kyllä sitä töissä sitten virkistyi, mutta mitään muuta järjellistä en yövuorojen välissä saanut aikaiseksi. Elämä meni hukkaan täysin noilta päiviltä.

Nyt kun olen saanut tehdä töitä kahdessa vuorossa ja painottaen vielä aamuvuoroja huomaan oman jaksamisen kasvaneen. Lisäksi teen tuplavuoroja, jotka jaksan hyvin ja niillä saan sitten lisää vapaita. Toki, jos en saa riittävästi unta yöaikaan olen väsynyt töitten jälkeen, mutta tämä nyt johtuu ihan univelasta, ei vuorotyöstä. Tällä hetkellä testaan tätä päivätyötä vuoden loppuun. Näin vajaan viikon kokemuksella voin jo sanoa, että toimii! Se, että ensinnäkin menen nyt kahdeksaan töihin, se on NIIIIN eri kuin jos menee seiskaan. Mulla on jo heti herätessä eri olo. Paljon virkeämpi ja selkeämpi. Työpäivän jälkeen en ole kuitti vaan jaksan touhuta. Väsymys tulee sitten luonnollisesti illasta, kuten pitääkin.

Muut hyödyt päivätyössä

Ja sitten se muu elämä työn ohessa. Normaalisti vuorotyöläisenä sun pitää miettiä työvuorojen mukaan treenit ja kavereiden tapaamiset, tai saati se, että millon voit viettää aikaa sun miehen kanssa. Tälleen päivätyössä sun ei tartte kattoa työvuorolistaa ja miettiä, että missä välissä jaksat tai ehdit salille treenaamaan. Sä tiedät, että joka päivä pääset kotiin viimeistään klo 16. Sulla on siis mahdollisuus käydä joka päivä salilla tai ainakin voit vapaasti valita ne treenipäivät. On ihana perjantaina todeta miehen kanssa yhteen ääneen, että jee viikonloppu alkoi, voidaan tehdä asioita yhdessä.

Ymmärrän sen, että joka työpisteessä ei vaan voi tehdä pelkästään päivätyötä ja ymmärrän sen, että kaikille vuorotyö ei käy raskaaksi. Jotkut tekee vuosia pelkästään yötöitä  ja se sopii heille (mutta näkyy naamasta sori vaan :D).  Ehdottomasti suosittelen kuitenkin kokeilemaan välillä muutakin kuin sitä omaa työtä ja työpistettä, jos suinkin vaan on mahdollista. Useimmat työpaikat auttaa ja tukee työkiertoon lähtemistä.

Mä olen joutunut nyt tosissani punnitsemaan sitä, että teenkö työtä jota rakastan vai ajattelenko omaa jaksamista? Olen plussannut ja miinustanut mielessäni miettien vuorotyötä ja arkityötä tai edes työtä jossa ei tarvitse tehdä öitä. Tällä hetkellä vaakakuppi kallistuu vahvasti sinne oman jaksamisen puolelle. Se on mulle tärkeintä. Teen joka tapauksessa työtä josta nautin. En ehkä saa niin suuria kicksejä kuin mitä akuuttihoitotyöstä, mutta jaksan itse paremmin tällä tavoin ja kun jaksan itse paremmin, jaksan taas tehdä työni paremmin. Positiivinen oravanpyörä. :)

Mites dieetti?

Oon nyt mennyt viikon tolla viis kiloa veks dieetillä. Olo on tosi hyvä.  Nälkä kyllä muistuttelee ruoka-aikaan kovastikin välillä mahan pohjalla, mutta niin sen pitääkin. Tää on sen verta lyhyt dieetti, että jos haluaa nähdä jotain tuloksia, niin sitä nälkää pitää sietää. Tänään kävin yleisurheilutreeneissä ja ne kicksit mitä sieltä saan on jotain niin uskomatonta. Joka kerta on vaan fiilis, että ei vitsi, niiiiin mun paikka ja niiin mun harrastus.

Treenin jälkeen ruokaorgasmi :D

Dieetin pieniä ärsytyksiä; kun sulla on kiljuva nälkä ja yks porkkana on ruskee etkä voi syödä sitä!!

Mut sit tänään olin ihan nälissäni jo treenin jälkeen ja kotiin ku pääsin niin äkkiä ruoka tulille, ei ollu nääs valmiina! MOKA mut onneks en sortunut mihinkään ja sain kohtuullisessa ajassa ruoan eteeni. Nyt jo hymyilyttää :)

Mut hei, mitä mieltä te olette vuorotyöstä? Jaksatteko treenata ja miten saatte treenit ja ruokailut sopimaan vuorotyön kanssa yhteen?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

15 vastausta artikkeliin “Vuorotyö – uhka vai mahdollisuus?”

  1. Mulla oli koirallisessa elämässä se vuorotyö ihan sula mahdottomuus, kun olin yksin. Aamuvuoroaamuina klo 4 ylös. Tliden jälkeen hirveä kooma. Jos tein kolmekin aamua peräkkäin, tuli kolmantena päivänä jo rytmihäiriö joka kerta kun vaan pysähdyin. Jos taas siirryin iltavuoroon, oli se aamurytmi kuitenkin jo jäänyt päälle, ja heräsin aikalailla yhtä aikaisin. Illalla sitten iltavuoron jälkeen hakemaan koiraa hoidosta ja lenkki – nukkumaan aikaisintaan 23.30, eli seuraavan aamun mahdollinen aamuvuoro oli jo katastrofi. Oon hyvälläni, että tajusin puhaltaa sen vuorotyöhomman siinä tilanteessa poikki, en olisi jaksanut. Nyt on eri tilanne, kun ei tartte herätä niin aikaisin. Viisi on mulle jo ok. Treenaamaan pystyin iltavuoroja ennen aamulla. Ja mulla kans on yön jälkeen vaikeinta se fyysinen paha olo. Yöllä en saa syötyä, kun oksettaa ajatuskin, enkä seuraavana päivänä saa oikein syötyä, kun ajatus aikalailla mistä vaan oksettaa.

    Onni on toisaalta se vuorotyöläisten yhteenkuuluvuus, se, kun toinen tietää, mitä tarkottaa ilta-aamu jne.

    • Aa, sää oot vieny ihan hoitoon koiran työpäivän ajaksi. Onneks tajusit pysähtyä. <3

  2. Mä tykkään yövuoroista ja teen niitä yleensä 4-6 listassa. Siihen oon vetänyt rajan, et maksimissaan 3 peräkkäin, mielummin kaksi. Nukahdan yövuoron jälkeen heti kun kaadun sänkyyn enkä nuku kovin pitkiä unia (5-6h), kunnes alan heräilemään ilman herätyskelloa. Yleensä teen öiden välissä ihan normi hommia, käyn salilla jne, mutta joskus on tosi vetämätön olo eikä jaksa mitään. Vuorotyön oon kyllä kokenut tosi rankaksi ja erityisesti aamuvuorot on pahoja, kun joutuu heräämään herätyskelloon ja töiden jälkeen oon vähintään yhtä väsynyt kuin yövuoron jälkeen. Oon miettiny, että ikuisesti en jaksa vuorotyötä tehdä, mut toistaiseks siinä on ollut vielä enemmän plussia kuin miinuksia. Nautin siitä, kun saa sumplittua pitkiä 3-5 päivän vapaaputkia, mutta kyllähän tuo rajoittaa sosiaalista elämää muuten aika hirveesti. 🤔

    • No näin just! Meitä on niin erilaisia, ja onneksi on :) Mäkin siis oon aina saanut unen kyllä yövuorojen välissä, mutta se uni ei ole samalla tavalla palauttavaa kuin oikea yöuni, ainakaan itsellä.

  3. Arvostan ihmisiä jotka tekevät vuorotyötä! Omaan elämäntilanteeseen,iso perhe, se ei istuisi mitenkään enkä siihen rumbaan lähtisi edes rahan takia..

    • Jep, kyllä sitä itsekin on ihan ääneen tullut ihmeteltyä, että miten sitä on vielä joku aika sitten paahtanut jopa neljä yötä putkeen ja handlannut oman elämän siinä rinnalla :D

  4. En tee vuorotyötä, vaan ihan normaalia 8-16 päivätyötä. Mutta kateellisena aina katselen niitä, joilla ne työt oikeasti loppuvat silloin kello 16 :D Näin esimiesasemassa ylemänpänä toimihenkilönä työt kun valitettavasti hyvin usein seuraavat kotiinkin. Iltaisin ja viikonloppuisin joutuu usein vastailemaan puhelimeen ja setvimään kaiken maailman ongelmia, eikä näistä makseta mitään ylimääräistä, koska tuon tyyppisiä työtunteja on hyvin vaikea laskea. Ja tällä tasolla ylitöiden oletetaan kuuluvan palkkaan. Eli välillä tuntuu että tekisin mielummin vaikka vuorotöitä, kunhan ne työt voisi oikeasti myös lopetaa kun työvuoro loppuu :D

  5. Ah, vuorotyöt. Ihan naurattaa kun joskus nuoruudessa ajattelin, että ”ainakaan kahdeksasta neljään töitä en halua tehdä”, ja niin hyvillä mielin lähti vuorotyön maailmaan. Ei kauaa niitä tarvinnut tehdä, kun totesin niiden olevan ihan sieltä ja syvältä. Itse vihaan eniten iltavuoroja, silloin kun en käytännössä saa tehtyä yhtään mitään muuta kun nukuttua pitkään. Aamuvuorot mulla sopii hyvin (paitsi jos edellisenä päivänä ollut iltavuoro), vaikken mikään aamuvirkku olekaan, ihanaa kun ilta tuntuu niin pitkältä. Yövuorot pysyn helposti kyllä hereillä, mutta eihän se lepo päivällä nukkuen ole yhtään sama. Ja viikonloput? Silloin ketuttaa ihan mikä tahansa vuoro, ja vain joka kolmas tai neljäs viikonloppu on vapaa. Täytyy sanoa, että ei ole lisät tarpeeksi suuret vuorotöissä. Onneksi minäkin olen jo lähdössä tästä maailmasta ulos, en nimittäin edes halua ajatella, miten perheelliset ihmiset näitä vuorotyömaailmoja handlaa. Tsemppiä kaikille vuorojen orjille! :D

  6. Itse teen 12 tuntista työvuoroa ja täytyy sanoa että perheellisenä yövuorot ovat paremmat kuin päivävuorot. Ehtii työvuorojen välissä nukkumisen lisäksi puuhata jotain lastenkin kanssa. Päivävuoroa tehdessä kun tulee lähdettyä töihin kun muut vielä nukkuvat ja kotiin tullessa kaikki ovat jo nukkumassa.

    Itselleni yövuorot sopivat, vaikka unta tuleekin päivävuorojen väliä vähemmän, niin uni on kuitenkin paljon virkistävämpää, päivävuoroissa tuntuu siltä ettei herää ollenkaan, vaikka kuinka yrittää juoda paljon vettä ja kahvia.

  7. Olen tehnyt reilu 10-vuotta hoitalalla 2-vuorotyötä ja se sopi mulle ihan hyvin. Sitten kouluttauduin lisää ja tein vajaan puolen vuoden pätkän 3-vuorotyötä. Ei ole mun juttu. Yövuorot on mulle tosi vaikeita ja menee monta päivää, että toivun niistä.

    Tällä hetkellä olen päivätyössä, ma-pe 7-15 (16) Ja tykkään! Koen, että olen virkeimmilläni aamuvuoroissa ja perhe kiittää, kun olen kotona viikonloppuisin ja iltaisin. Voidaan kaikki harrastaa ja suunnitella menot kun tietää aina milloin on vapaalla. Yksi miinus on se, että aina on töitä 5pv putkeen eikä arkivapaita ole. Perjantaisin alkaa olee kyllä aika väsy, mutta hyvin tähän rytmiin alkaa tottumaan :)

  8. Itse tein leipomossa sellaista vuoroa, että töihin 02 ja kotiin klo 10. Todella kätevä työ ihmiselle, jolla on 2-3 hevosta ratsastettavana ja käy salilla. Illalla noin klo 19 nukkumaan niin ehtii hyvin nukkua sen 6h ennen duunia. Töitten jälkeen jos väsyttää,nukkuu parin tunnin päikyt ja silti on päivää jäljellä! Lisäksi arvostan yölisiä ihan hirveästi!

  9. Teen kaksivuorotyöstä, sisältäen pitkiä. Salihommat yleensä vapaapäivinä tai ennen iltavuoroa. Aamuvuorot (7) ovat niin kauheaa myrkkyä ettei päivän jälkeen taivu kun sohvalle :D Erikoista kuitenkin on, että käyn yleensä treenaamassa kl. 7 aamulla, siitä sitten joko töihin iltavuoroon tai vapaiden viettoon, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia! Onneksi ei tarvitse tehdä yövuoroja, niitäkin on tullut toki joskus tehtyä kuten hoitoalalla on lähes pakko, ei sovi mulle ollenkaan – nukun vain jotain 4h!

  10. Yövuorot (ainakin toistaiseksi) vielä menettelee jotenkuten, jos niitä on 1-2 putkeen. Ikää on nyt 29 eikä lapsia, tilanne kymmenen vuoden ja parin muksun jälkeen saattaa olla ihan toinen. Ilta-aamu -vaihtelut sen sijaan meinaa joskus tappaa mut. Se on jotain aivan hirveää, kun pääset klo 21-22 töistä, kotona puoli tuntia sen jälkeen ja suoraan pitäisi olla nukkumassa että saisi tarpeeksi unta 5:30 koittavaan herätykseen. Ei, ei ja ei. Kaikkein mieluiten tekisin pelkkää iltaa, herään kuitenkin sen verran hyvissä ajoin että mulla on koko aamu ja aamupäivä siinä aikaa :)

  11. Täällä kanssa yksi hoitsuihminen ja kolmivuorotyöläinen. Toistaiseksi kolmivuorotyö passaa mulle ku nenä päähän, ainaki lähestulkoon. Nautin kun saa arkena pitää vapaita ja toisinaan nukkua pitkään, aamuvuoron herätykset ei oo nannaa. Ilta-aamut on toki takapuolesta, mutta kyllä niitäkin sietää ja koittaa mahd. vähän suunnitella niitä. Jotenkin tuntuu, että päivätyö kävis pitemmän päälle liian ykstoikkoseksi mulle, tykkään ku on vaihtelua. Oon löytäny arkeeni oman rutiinini, jotka toki pohjautuu työvuoroihin. Vielä ei lapsiakaan ole, joten miehen kanssa kahdestaan elellään. Yövuorot menee kohtuudella, ne kyllä jaksaa valvoa vaikka päälleen seisten, mutta rytminkääntö takaisin on vähän jo vaikeampaa. Kaks vapaata öiden jälkeen on ihan must, yhellä vapaalla ei tuu ku paha mieli. Vaikka vuorolisät on lähinnä vaa muodollisuus, niillä en ainakaan minä ole toistaiseksi rikastunut, mutta kyllä ne mieltä lämmittää peruspalkan päälle, joka ei sekään päätä huimaava ole varsinkaan näin uran alkumetreillä.
    Mutta summasumrarum onneks meitä on erilaisia niinkuin työpaikkojakin :)

  12. Vastailen vanhaan kirjoitukseen mutta haitanneeko tuo :) Myös minä olen aina tehnyt vuorotyötä, siitä lähtien kun 16-vuotiaana ekan kerran menin töihin. Koskaan en ole ollut sellaisessa työssä missä ollaan maanantaista perjantaihin klo 8-16, en osaa edes ajatella miltä sellainen tuntuisi!

    Komppaan kyllä täysillä vuorotyön haitat, vaikka itse olen vasta lähempänä 30v, niin tuskin jaksan vuorotyötä lopun ikääni. Fyysisten haittojen lisäksi vuorotyö tuo myös hallaa ihmissuhteisiin, sillä ainakin omassa lähipiirissäni on muutamakin tapaus, jotka eivät sitä tahdo ymmärtää. Esimerkiksi jos olen yövuorossa, niin hehkuttavat ”sullahan on sit ylimääräistä vapaata!”. Niin juuri, no tuota kun jossain välissä pitäis nukkuakin? :D Eivät tahdo ymmärtää, että jos teen töitä klo 21-7, niin minä nukun silloin päivällä sitten ne yöuneni, kun te toiset olette ne nukkuneet silloin kun mä olen ollut töissä. Huoh…

    Itseä on ehkä eniten alkanut risomaan nuo viikonloput. Vuoteen mahtuu ehkä pari sellaista vapaata viikonloppua, joille ei ole YHTÄÄN mitään suunniteltu, yleensä aina vapaa viikonloppu on buukattu täyteen ties mitä, niitä kun harvemmin on. Niitä spontaaneja viihteelle lähtöjä kaipaan eniten… Ja rauhallisia sunnuntaipäiviä. Enää ei tunnu pyhätkään missään, kaikki päivät ovat samanlaisia, oli sitten perusmaanantai tai jouluaatto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 18
Tykkää jutusta