Työhaastattelu

Ensimmäistä kertaa ikinä olin maanantaina työhaastattelussa hoitoalan puolella. Olen siis kyllä ollut haastateltavana hoitoalalle esimerkiksi kesätöiden tiimoilta, mutta tällöin haastattelutilanne on ollut vallan erilainen kuin mitä se oli nyt maanantaina. Aiemmin olen tottunut jutustelemaan niitä näitä yhden rekrytoijan kanssa. Nyt edessäni oli viisi ihmistä. Osa henkilöstön edustajia ja osa korkeamman tason ihmisiä.

Olen kauhea stressivatsa. Jo heti silloin kun sain tiedon haastatteluun pääsystä meinasin oksentaa. Samaan aikaan olin myös hyvin hyvin iloinen. Olin ajatellut, että en saisi vielä tässä vaiheessa tällä Jyväskylän työkokemuksella kutsua työhaastatteluun, mutta sitkeästi haen kyllä aina kaikkia sopivia toimia. Olen ajatellut, että talossa pidempään olleet menevät edelleni. No näin kuitenkin kävi ja kutsu napsahti tulla. Eikä siinä vielä kaikki, vaan olen saanut kutsun toiseenkin toimeen tämän nykyisen työpaikkani sisällä. Eli toinen työhaastattelu on vielä edessä. Tiedän sen jo nyt, että kun selvisin tästä ensimmäisestä, toinen tulee olemaan paljon helpompi tilanne.

Valmistautuminen

Haastattelua varten kävin läpi sairaalan strategiaa. Mietin, miten tämä strategia näkyy omassa työssäni. Tämän lisäksi mietin itseäni työntekijänä. Työhaastattelutilanteessa pitäisi aina pystyä tuomaan itsestään sen verran esille, että haastattelijat saisivat sinusta jonkinlaisen kuvan työntekijänä ja persoonana, hehän eivät välttämättä tunne sinua yhtään ihmisenä tai työntekijänä. Tämä on luonnollisesti melko hankalaa, etenkin silloin kun on jännittynyt. Puhuminen ja kaikki toiminta, ainakin itselle käy yllättävän haastavaksi kun jännitän. Ulosanti on todella erilaista kuin mitä se on silloin kun ei jännitä. Näin se vaan menee. Vaikka olisi kuinka itsevarma, niin jotenkin se itsevarmuus vaan rapisee pois tuollaisessa tilanteessa.

Sitä on välillä hyvä pysähtyä miettimään, että millainen työntekijä sitä itse onkaan ja millainen haluaisi olla ja kuinka hyvin nämä kaksi asiaa kohtaa. Lisäksi on hyvä miettiä, että mitä kehitettäviä osa-alueita omassa työ-minässä on, sillä jokaisella niitä on kuitenkin. Jos näitä ei yhtään käy läpi etukäteen, voi tällainen kysymys haastattelutilanteessa aiheuttaa ei toivotun vastauksen, eli ”emmää tiedä”.

Tässä haastattelussa kysymyksiä sateli laidasta laitaan. Aikaa meni puolituntia kun kävimme ns. virallisempaa osuutta läpi. Tämän jälkeen haastattelijat kysyivät vielä satunnaisia kysymyksiä haastattelun pohjalta ja sitten oli oma vuoroni esittää kysymyksiä, jos sellaisia sattui olemaan. Kokonaisuudessaan tuo tilaisuus kesti 45 minuuttia.

Haastattelusta päästyäni suu oli ihan kuiva ja poskia kuumotti. Olin onnellinen, että se oli ohi. Ensimmäinen kerta, done. Toinen ei tule tuntumaan enää miltään.

Monet kysyi haastattelun jälkeen, että miten meni. Ihan rehellisesti sanottuna en osaa sanoa yhtään. En tiedä puhuinko ihan liian nopeasti ja paljon vai jopa liikaa. Puhuinko edes mitään asiaa? Vastasinko aina kysyttyyn kysymykseen vai tuliko hutilaukaus. En tiedä. Kaiken kaikkiaan olen onnellinen jo siitä, että sain kutsun haastateltavaksi. Ehkä täältä määräaikaisten sopimusten viidakosta on joskus mahdollista saada ihan vakinainen toimi. :)

Minkälaisia kokemuksia sulla on työhaastatteluista?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

7 vastausta artikkeliin “Työhaastattelu”

  1. Olen ollut miljoonissa työhaastatteluissa, niin ryhmä kuin yksilö, niin yhden haastattelijan kanssa kuin useampien. Mut aina ne vaan tuppaa jännittää! Mietin aina vastaukset etukäteen ja yleensä jälkikäteen jää hyvä fiilis :) monista on työpaikka irronnut, mutta pisin työsuhde on ollut varmaan pari vuotta. Haen aina vaan jotakin parempaa.

    • Jep, aina ne vaan varmasti jännittää, ja kuten tässäkin kommenttiketjussa on tullut esille jännitys voi olla myös hyvä asia :)

  2. Hei ei liity postaukseen, mutta miten hoidatte Lukan yksinolon näin alkuun? Pystyittekö pitämään mitään pientä lomaa, vai alkoiko teillä normaalisti arki? Tulevana pennun omistajana tästä kuulisin mielelläni lisää, sillä alku tuppaa jännittämään!! :)

  3. Olen ollut kymmenissä ja kymmenissä työhaastatteluissa, enää ei jännitä mutta onko sekään hyvä asia. Nimittäin en ole enää pitkiin aikoihin valmistautunut haastatteluihin, olen ottanut yrityksestä selvää minkä netistä pystyy mutta en muuten. Viime perjantaina olin viimeksi haastattelussa, muutaman kerran sanat vain katosivat päästä ja epätoivoisesti yritin kierrellen ja kaarrellen selittää asiaa. Minulla kyllä on muutenkin ongelmana, että normaalista poikkeavissa tilanteissa en muista sanoja.

    Tätä edellinen haastattelu meni ihan penkin alle. Haastattelu ei ollut mikään normaali pöydän ääressä käyty keskustelu vaan haastattelija kierräti työpaikan läpi ja kertoi yrityksestä ja työtehtävistä. En tainnut sanoa koko haastattelussa muutamaa lausetta enempää, en jotenkin vain saanut sanaa suusta vaikka muissa haastatteluissa olen kyllä ihan puhunut. Yritys on sellainen jossa työ pitää opettaa ns kädestä pitäen, koska missään muualla ei tehdä täysin samoja tuotteita. Meitä oli päässyt kaksi haastatteluun, ja CV:ni taisi puhua puolestaan, koska sain paikan. Terveyteni ei kuitenkaan loppu peleissä kestänyt kyseistä työtä, joten olen taas vaihteeksi siinä tilanteessa että uutta työtä pitäisi etsiä. Stressaa vain taas aloittaa työnhaku uudestaan, kaikki haastattelut ja mahdolliset uusien töiden opettelut ja uudet talot ja työkaverit.

    Onnea sinulle työpaikan hakuun ja vakipaikan saamiseen.

    • Okei, no siis toikin olla kyllä hyvä pointti. Jännityksellä ensiviikkoa odotellen. Tulee tieto ekasta paikasta ja se toinen haastattelu vielä :D

  4. Oon ollut yhdessä työhaastattelussa, kun hain vakipaikkaa missä nyt olen. Olin ollut 3kk vasta töissä. VIssiin hyvin meni, kun vakipaikka napsahti :D Olen kanssa sh, työskentelen Taysissa. Jännitin paljon haastattelua, inhoan edelleenkin kaikkea ”esiintymistä yms”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 25
Tykkää jutusta