Some luo epärealistisen minäkuvan

Mun mies kysyi eilen illalla minulta kysymyksen jota jäin pohtimaan. Kysymys kuului siten, että onko some hyvä vai huono asia? Mies odotti varmaan jotain helppoa kyllä-ei vastausta mutta en minä tuohon sellaista pysty antamaan.

Aiheen käsittely lähti liikkeelle siitä kun katsottiin illalla Armanin dokumentti somenuorista. Arman käytti eräässä lauseessa nimitystä somenatiivit. Tällä hän kuvasi lapsia ja nuoria, jotka ovat syntyneet tähän some-aikakauteen. Instagram, snäppi ja kaikki muut sosiaalisen median kanavat ovat ihan tavallisia näille tähän aikakauteen syntyneille. Ei tiedetä sitä, että ilman niitä on eletty vielä muutama vuosi sitten. Minä olen kovasti miettinyt sitä, että vaikuttaako sosiaalisen median parissa kasvaminen lapsiin ja nuoriin haitallisesti? Kun selaat päivät pitkät, pienestä pitäen instaa tai snäppiä ja näet vaan muiden ihmisten ”täydellistä” elämää ja kuvia. Vääristyykö  nuoren ajatusmallit? Luulevatko lapset ja nuoret, että aamupalapöydän pitäisi olla aina kuvauskelpoinen, kuten myös kodin. Kuvien perusteella myös kaikkien ihmisten pitäisi olla some-sopivia, kauniita ja virheettömiä. Vääristyykö nuorten minäkuva vertaillessa itseä muihin?

Vertailua, sitähän se some on

Huonolla itsevarmuudella varustetut nuoret ja insta, jossa julkaistaan vaan niitä parhaita hetkiä elämästä. Hmm… jos itse eläisin teininä nyt tätä aikakautta, uskoisin sen vaikuttavan muhun negatiivisesti. Ajattelisin liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelee ja tahtoisin olla varmasti enemmän sellainen kuin joku toinen on. En takuuvarmasti haluaisi olla se minä itse. Jos saisinkin otettua itsestäni selfien joka olisi omasta mielestä ihan ok, niin julkaistuani sen vertaisin sitä vaan siihen kauniimman tyypin kuvaan ja ajattelisin todennäköisesti itsestäni jotain negatiivista.

Mua kauhistuttaa, että nuoret joutuvat kasvamaan tällaisessa maailmassa kuin mitä nyt eletään. Some on niin joka puolella. Jo ala-aste ikäisilla on älypuhelimet. Mä itse sain ekan puhelimen seiskalla. Siinä ei tietenkään ollut nettiä eikä kameraa. Siinä oli matopeli ja vaihdettavat kuoret joista olin maailman onnellisin! Nyt mun kummipojalla on oma instatili ja jätkä on vielä ala-asteella. Kuin näin hänen liittyneen instaan, laitoin samantien viestiä hänen vanhemmille, että kai tiedätte mitä poikanne puhelimella tekee. Joo tiedetään, oli vastaus. Niin, se on sitä nykyaikaa eikä kukaan halua jäädä ulkopuolelle, etkä sä vanhempana voi rajata sun lasta ulkopuoliseksi. Siitä saat vaan vihat niskaasi vaikka lapsesi parasta ajattelisitkin.

Armanin ohjelmassa puhuttiin miten ennen aikaan oltiin sosiaalisia. Silloin haettiin suosikin sivuilla kirjekavereita tuntemattomista. Niin, muistan itsekin olleeni kirjeenvaihdossa jonkun tytön kanssa. Kerrottiin toisillemme mitä oltiin tehty ja miten koulussa meni ja minkä bändin poika oli ihanin (no bäkkäreitten Nick ja Brian tietty!). Sitten tuli kiertokirjeet. Jos sä et saanut niitä, et ollut cool. Jotkut tytöt sai kiertokirjeitä enemmänkin. Kirje piti laittaa aina eteenpäin seitsemälle ja kirjeen alkuperäiselle aloittajalle piti laittaa kirje, että minne kaikkialle kirje oli levinnyt. Mä sain kerran tuollaisen kirjeen kaverilta ja olin ihan supertäpinöissä. Sitten ala-asteella ja taisi vielä yläasteellakin olla ne kiertovihkot. Vihkon omistaja kirjoitteli sivuille kysymyksiä, ja vihko kierteli luokkakaverilta toiselle ja sinne kerääntyi vastauksia ja viimeiselle sivulle terkut vihkon omistajalle. Se oli sitä sosiaalista mediaa silloin 90-luvulla.

Entäs he, ketkä eivät sovi siihen haluttuun muottiin?

Väkisinkin tulee mieleen ne ihmiset jotka eivät ole niitä jääkiekkojoukkueen suosittuja poikia tai kauniita pitkätukkaisia tyttöjä, joista kaikki tykkää. Instagram kuvat ovat varmasti aivan erilaisia eikä tykkäyksiä välttämättä tipu samalla tavalla eikä seuraajia ole monia satoja tai tuhansia. Oletko silloin huonompi? Et ole, mutta mitä nuoret itse ajattelee. Määritteleekö tykkäykset sen, kuinka suosittu ja haluttu olet myös somen ulkopuolella?

Kun muutettiin tänne uudelle asuinalueelle mun miehen kanssa, oli mahtava huomata, että täällä lapset leikkii ulkona ILMAN puhelimia. Siihen kiinnitti oikein huomion. Vaikka oli talvi ja kylmä, lapsia oli pihalla joka puolella. Se vaikutti normaalille. Toivon todella, että sitten jos joskus itsellä tulee olemaan lapsia, he saisivat myös rauhassa kasvaa lapsina, tehden sitä, mikä on lasten duuni, eli leikkien toisten ikätovereidensa kanssa.

Uskon some-stressin iskevän välillä myös vähän vanhempiin ihmisiin. Kesälomalta pitäisi päivittää Faceen ja Instaan. Pitäis miettiä kuvakulmia ja filttereitä. Mitä jos ei vaan jaksa ja ei jaa mitään? Oletko silloin tylsä ja vanha?

Joko teidän perheen lapset ovat somessa aktiivisia? Mitä mieltä siitä olette?

Ja tuohon mieheni kysymykseen. Mun mielestä some on hyvä sekä huono. Somella voi jakaa paljon hyvää ja tuoda toisille hyvää mieltä mutta vertailu somessa siitä kuka on tykätyin ja suosituin saa varmasti aikaan ulkonäköpaineita.

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

4 vastausta artikkeliin “Some luo epärealistisen minäkuvan”

  1. Oikeen hyvää pohdintaa ja kuuluu mun mielestä kaikille. Välillä jo itsestäkin tuntuu, että pitäisi olla enemmän päivittämässä kuulumisia someen. Sitten mulle iskee kuitenkin se etten jaksa, jos ei ole oikeasti jotain jota haluaa ystäville tietoon. En jaksa näitä; tein aamupalan, töihin, lounas, työt jatkuu, päivällinen, salille, imuroin, kävin kaupassa, iltapala – kuka jaksaa?!

    Samoin oon huomannu et monet nuoret on samassa huoneessa ja kommunikoi silti sen puhelimen kautta? Täh… Välillä sen voi laittaa pois, ja tehdä muuta. Lapsenlikkana jos liikaa puhelimella/koneella/pelaa niin ottanu ihan kylmästi ne laitteet pois. Sitten ei oo kuulemma tekemistä. Passittanu ulos ja kertonut eri leikkejä, kummasti sitten kyllä viihdytään pihalla niin että hyvä kun malttaa syömään tulla.

    Tääkin riippuu niin siitä mitä opetetaan kotona sekä koulussa, mitä malleja someen saa kavereilta yms. Täältä löytyy kuitenkin myös hyviä juttuja. Kaikessa on aina ne hyvät ja huonot puolet.

    • Kiitti!

      Usein itselle käy niin, että kun on julkaisemassa kuvaa niin sitä kun katsoo tarpeeksi kauan, siinä alkaa näkemään vaan pelkästään virheitä ja jää kokonaan julkaisematta. Jos meinaa julkaista ja ensinäkemältä joku kuva on kiva, niin se pitäisi julkaista mahdollisimman nopeasti ettei ala liian kriittiseksi itseään tai ottamia kuvia kohtaan.

      Lapsethan olis puhelimen ääressä koko ajan jos aikuiset ei osaisi sitä rajata, samoin mun kummipoikani. Hänelle kyllä sanotaan, että nyt puhelin pois ja tekemään jotain muuta. Joskus asia ei mene kerrasta perille koska pitää vaan roikkua siellä. Muistan kerran tän kummipoikani päivitelleen mun instaseuraajien määrää. Et miten mulla on sen verran vaikka sä et itse seuraa kun sen verran instassa. Ilmeisesti on siis tärkeää ainakin se, että olisi paljon seuraajia.

  2. Somessa on kyllä hyvät ja huonot puolensa.

    Itse aikuisena ihmisenä saatan joskus huonona päivänä vertalla itseäni muihin somessa, niin entäs sitten herkässä iässä olevat nuoret? Aikuiset ihmiset yleensä ymmärtävät ettei some kerro koko totuutta käyttäjien elämästä, mutta jos nuorille ei ole opetettu mediakriittisyyttä niin sisäistävätkö he ettei somen kiiltokuva ole se mitä tarvitsee tavoitella? En pidä nuoria tyhminä, mutta vanhempien tehtävänä on opettaa myös kriittisyyttä sosiaalisen median suhteen.

    Itselle some on tosi hyvä väline pitää yhteyttä kaukana asuviin ystäviin ja perheenjäseniin, että minulle somessa on enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia. Jotenkin ihan hassua ajatella, että lähetettiin vielä poikaystävän kanssa ekoja kertoja kaukosuhteessa ollessamme tekstiviestejä toisillemme, kun mulla ei ollut älypuhelinta :D

    http://tuhatlausetta.blogspot.fi/

    • No jep, tuota just tarkoitan. Aikuinen jolla periaatteessa on periaatteessa varma itsevarmuutensa kanssa mutta entäs nuoret joista näkee miten ne häpeää mennä edes kaupan kassalle. Niin sit tällaiset katselee muitten kuvia, jotka usein on ”lavastettu” ja muokattu yms. Toivon todella, että vanhemmat ymmärtää antaa myös mediakasvatusta nykypäivänä, koska sitä mielestäni kuuluu antaa jos lapsella on lupa somessa seilata.

      Itsekin ehkä ajattelen, että enemmän on tullut hyvää somen kautta mutta mua samalla harmittaa hirveästi ne nuoret jotka soimaa itseään verrattessaan itseä muihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 21
Tykkää jutusta