MITÄ TYÖ PÄIVYSTYSPOLILLA ON?

Palataanpa nyt ajassa hiukan taakse päin, aikaan kun työskentelin päivystyspoliklinikalla. Paljon tuntuu olevan ihmisillä väärää mielikuvaa tai ei ollenkaan minkäänlaista mielikuvaa siitä, että mitä se sairaanhoitajan työ pitää sisällään. Viimeksi avasin työvuoroa vuodeosastolla ja tällä kertaa voisin kertoa työstä päivystyksessä. Monien mielestä me hoitajat vain toteutamme lääkäreiden määräyksiä ja nauramme pitkin sairaalan käytäviä ja vitsailemme kollegoiden kanssa ilman kiireen häivää ja kaikki hoito mitä sairaalassa annetaan, tapahtuu vain pelkästään lääkärin määräyksestä tai toimesta. Toki, työmme on paljon lääkäreiden määräyksien toteuttamista, mutta se on myös hirmu paljon muuta ja tässä postauksessa ajattelin vähän tarkemmin vielä avata, että mitä se työ on, kun me potilaiden, omaisten ja arvostelijoiden mielestä ei useinkaan tehdä mitään.

Päivystykseen tullessaan potilas ohjautuu joko erikoisalan lääkärille tai sitten yleislääkärille, joka on ns. terveyskeskuslääkäri. Erikoisalojen lääkärit haluavat yleensä kaikenmaailman erikoisia verikokeita, joten heille me ei lähdetä omin päin tilailemaan mitään verikokeita, ettei käy niin, että potilaita tarvitsisi useaan otteeseen pistellä. Tosin joskus lääkärit itse tiputtelevat määräykset yksi kerrallaan ja potilasta saatetaan joutua pistämään useammin kuin kerran verikokeiden vuoksi. Pääsääntöisesti me hoitajat tilaamme ”perus”potilaille oman arviomme mukaan verikokeet. Jos emme näin tekisi, potilaiden odotusajat olisivat vieläkin pidemmät päivystyksessä, mitä ne tällä hetkellä on. Verikokeiden valmistumista potilaat pääsääntöisesti odottelevat päivystyksessä pisimpään, perusverikokeiden valmistumisessa menee helposti tunti. Lääkärit ovat melko kädettömiä ilman niiden tuloksia.

Sen jälkeen kun ollaan tehty tarvittavat verikokeiden tilaukset koneella (tai toisinpäin) menemme potilaan luokse jututtamaan heitä ja mittaamaan vitaalit, eli ns.  teemme peruselintoimintojen tarkistuksen. Tähän kuuluu verenpaineen, hapetuksen, pulssin, lämmön ja tarvittaessa verensokerin mittaaminen. Melkein kaikilta sitten otetaan vielä sydänfilmi meidän hoitajien toimesta. Nämä tällaiset valmistelut tehdään potilaille, jotka sitä mahdollisesti tulosyynsä vuoksi tarvitsevat. Eli tätä ennen hoitajat ovat arvioineet verikokeiden tilaamisen ja vitaalien ottamisen tarpeen.

Tässä vaiheessa potilaasta tehdään uusi ja samalla toinen arvio. Ensimmäinen arvio potilaan hoidontarpeesta tehdään ilmottautumisluukulla. Miltä peruselintoiminnot näyttävät. Onko jokin pielessä, aiheuttaako jokin arvo jotain toimenpiteitä, miltä potilas näyttää hoitajan silmään? Miltä sydänfilmi näyttää? Kaikki tämä hoitajan pitää arvioida. Tottakai, aina voi ja pitää konsultoida lääkäriä jos on vähänkin epävarma. Yhdessähän sitä työtä tuolla kentällä tehdään. Tarvittaessa nostetaan tai lasketaan potilaan kiireellisyysluokkaa.

Tai antaapa sittenkin olla noin tarkka selonteko. Hankala sitä on varmaan silti ymmärtää, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi sen meidän työnkuvan. Minä voisin tähän luetteloida erilaisia toimenpiteitä ja välineitä. Ei ne varmasti suurimmalle osalle ihmisistä sanoisi mitään.

Meidän työ on kohtaamista erilaisten ihmisten kanssa. Meidän työ on jatkuvaa potilaan voinnin arvioimista, mihin suuntaan vointi on kehittymässä. Päivystyksessä hoitajien työ on aggressiivisia potilaita, psyykkisesti sairaita potilaita. Vakavasti sairaita ihmisiä. Naisia, miehiä, lapsia, isiä ja äitejä, tyttäriä ja poikia, mummoja ja ukkeja. Kaupankassoja, rekkakuskeja, rehtoreita, johtajia, sihteereitä ja urheilijoita, vankeja. Ei ole olemassa sellaista ihmisryhmää joita meidän työmme ei koskettaisi. Me hoidamme jos sinä olet sairas.

Me otamme haukut vastaan kun olosi on huono ja et jaksaisi odottaa ja on hankala olla. Me koitamme tehdä olosi mahdollisimman hyväksi, kun et siihen itse pysty. Me otamme vastaan huorittelun ja haukut, joskus ne kiitoksetkin. Eräskin työvuoro alkoi minulla sillä, että mua sylkäistiin naamalle. Kuinka usein sun työssä käy niin? Ei auttanut kuin mennä pesemään naama ja jatkaa töitä. Mitä jos sun työpaikalla joku sylkäisisi sua naamalle?

Me kohtaamme työssämme kuolemaa ja syntymää. Kyllä, jopa syntymää. Joskus syntyvä lapsi ei halua odotella maailmaan saapumista synnytysosastolle saakka, vaan päättää tulla maailmaan päivystyksessä tai jopa ennen sitä. Ei meitä siihen ole varsinaisesti koulutettu. Silti meidän pitää tietää mitä tehdä. Sormi ei saa mennä suuhun, tai jos menee niin sun on silti toimittava.

Me talutamme sinut vessaan, tai jos et pääse vessaan, autamme sinut tarpeillesi muilla keinoin. Putsaamme eritteistä ja vaihdamme vaatteet. Annamme happea jos tuntuu, että henkeä ahdistaa. Lantraamme ja titraamme lääkkeitä, annamme niitä sinulle lääkärin määräämin ohjein. Otamme huomioon mahdolliset reaktiot, mitä mistäkin lääkeaineesta voi tulla.

Olemme valmiina jos verenpaineet tippuu, tai sydämesi ei jaksakaan enää lyödä. Jos joudut kolariin, laukaisemme ison hälytyksen isolle porukalle, jotka kaikki ovat valmiita toimimaan sinun terveytesi ja henkesi vuoksi. He ovat lääkäreitä, monia erilaisia, sairaanhoitajia, lähihoitajia, labran hoitajia, röntgenhoitajia, lääkintävahtimestareita. Kaikki valmiina toimimaan ihan vaan, että sinä säilyisit hengissä. Riippumatta siitä jouduitko kolariin oman itsesi vai toisen vuoksi. Riippumatta siitä olitko päihteiden vaikutuksen alainen vai et. Riippumatta siitä yrititkö riistää oman henkesi. Me hoidamme sinut ja teemme jokainen parhaamme, että saisit vielä elää.

Jos saat halvausoireita olemme valmiina hoitamaan sinut. Tässä tapauksessa vieläkin nopeammin, sillä jokaisen minuutin aikana tuhoutuu miljoona aivosolua jos aivoissasi sattuu olemaan tukos. Me tiedämme sen ja pyrimme pitämään kiirettä ja hoitamaan sinut nopeasti eteenpäin.

Joskus akuuttipotilaita tulee monta kerrallaan, mutta meitä hoitajia on vain rajallinen määrä. Silti me hoidamme sinut. Et jää ilman hoitoa. Rauhoittelemme omaiset, jotka ovat tulleet mukanasi päivystykseen ja ovat hädissään sinun voinnistasi, vaikka meillä on kiire hoitaessamme sinua, huomioimme he silti.

Näemme työssämme potilaan yleensä kaikista haavoittumaisimmillaan, heikoimmillaan.

Me viemme sinut röntgeniin tai osastolle. Tilaamme sinulle kyydin kotiin tai terveyskeskukseen. Me soitamme raportin osastolle tai muuhun jatkohoitopaikkaasi.  Me tulostamme kyytilaput ja lääkärien tekstit. Katsomme, että kaikki tarvittavat lääkitykset on aloitettu ja potilas on tietoinen siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Yritämme muistaa ilmoitella myös omaisille ja muille mahdollisille tahoille.

Työssämme on tärkeää myös kirjaaminen. Se on meidän hoitajien oikeusturva. Joskus potilaat tai potilaiden omaiset haluavat syyttää meitä jostain. Silloin meillä pitää olla kirjaukset kunnossa, jotta voimme puolustautua. Siksi me istumme paljon koneella ja kirjaamme. Tiedämme, että se kaikki aika koneella on pois sieltä potilaiden luota, mutta jos emme ole kirjanneet, ei sitä ole siis silloin tapahtunut. Joskus kiireisen vuoron jälkeen menet kotiin ja jäät miettimään, että tulikohan kaikki nyt varmasti kirjattua, että jos joku päättää nyt syyttää jostain, niin olet varmasti kaiken tekemäsi laittanut ylös.

Tämä saattaa edelleen kuulostaa monen korvaan helpolta nakilta ja sille, että ei me siellä työmaalla juuri mitään tehdä. Vaikka antamani esimerkit on yksittäisiä, niin esimerkiksi päivystyksessä potilaita on monia kymmeniä yhtäaikaa paikalla, eikä juuri koskaan ole sellaista tilannetta, että yhdellä hoitajalla olisi vastuullaan vain yksi potilas. Ehei, potilaita voi ja on useita yhdellä hoitajalla kerrallaan. Silti sulla on pysyttävä langat käsissä kaikkien kohdalla ja silti revettävä auttamaan toista työkaveriasi, jos hän apua tarvitsee. Jos ovista tulee sisään akuuttipotilas, joka vaatii välitöntä hoitoa, sun on jätettävä ne sun muut potilaat ja ryhdyttävä hoitamaan sitä kaikista akuuteinta potilasta.

Sitten tietenkin saat vihaisia katseita omaisilta ja potilailta kun muitten hoito viivästyy. Muistan eräänkin kerran kun olin menossa ottamaan sydänfilmiä meidän paaripotilaasta. Paariodotus, eli petipaikalla odottelevien odotuspuoli oli tupaten täynnä. Menin ekg-koneelle ja kuulin kuinka useampi potilas marpatti siitä kun mitään ei tapahdu ja täällä saa vaan odotella. Tietenkin puhuttiin selän takana, mutta juuri sillä äänentasolla, että sen kyllä hyvin kuuli. Minun oli pakko kääntyä ja sanoa kovaan ääneen koko paariodotukselle, että pahoittelemme odotusaikaa, mutta potilaat pitää hoitaa kiirellisyysjärjestyksessä ja, että olimme hoitaneet akuutissa hengenhädässä olevaa potilasta. Olimme sitä ennen siis hoitaneet muistaakseni kaksi akuuttia potilasta eteenpäin, joka siis yleensä sitoo useamman hoitajan tällaiseen tilanteeseen ja samalla muiden hoito sitten viivästyy, siis heidän joilla ei ole akuuttia hengenvaaraa, valitettavasti.

Monesti aulan ja näille paariodotuksen potilaille ei avaudu se meidän todellinen tilanne. Vaikka aulassa ei olisi kuin muutama potilas, voi meillä siellä muissa hoitohuoneissa olla oikeasti kova hässäkkä päällä. Muiden potilaiden on helppo tulla meille kanslian ovelle huutelemaan, kun mitään ei tapahdu ja hoitajat vaan juoksentelevat edes takaisin, mutta eivät hoida potilaita, yleensä me siellä juoksennellaan jonkin syyn takia.

Tällainen kiireen ja riittämättömyyden tunne on päivittäistä, ainakin tuolla päivystyksessä ja tuskin valehtelen paljoa jos sanon, että samanlainen meininki on usein muillakin osastoilla.

Meidän tavoitteemme on hoitaa kaikki potilaat mahdollisimman hyvin ja nopeasti eteenpäin päivystyksestä. Haluamme tietenkin, että aulassa ei olisi potilaita odottelemassa ja petipaikat olisi tyhjänä. Helpottaisihan se meidänkin työtämme. Joskus myös lääkärille pääsy voi kestää. Päivystyksessä työskentelee useampi lääkäri. Jotkut potilaat kyttää sitä, että kuinka usein kenenkin lääkärin ovi käy. No harmi vain sekään ei mene ihan niin, että kaikki lääkärit tutkisivat tasapuolisesti kaikkia potilaita. Sisätautilääkärit tutkivat ensisijaisesti sisätautipotilaita, neurologi tutkii neurologisia potilaita ja kirurgi kirurgisia potilaita. Sitten muut, eli ne jotka ei ole ohjautuneet erikoislääkärille, odottelevat yleislääkärille pääsyä. Eikä lääkärikään voi tutkia kuin yhden potilaan kerrallaan.

Eli jos sinä joskus joudut turvautumaan päivystykseen akuutin terveydentilasi heikkenemisen vuoksi, toivomme malttia. Sinut hoidetaan kyllä.

 

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

2 vastausta artikkeliin “MITÄ TYÖ PÄIVYSTYSPOLILLA ON?”

  1. Arvostan työtä jota tehdään päivystyspolilla. Itse sairaanhoitajana tiedän mitä kiire on ja se tunne kun koet olevasi riittämätön. Paljon paskaa sitä sataa niskaan mutta silti ne työt tehdään hymyssä suin. Itse olen nykyään vähän toisenlaisessa akuutissa paikassa. Hoidan suomen vaarallisimpia potilaita ja sielä on ehkä toisenlaista kiirettä kuin mitä päivystyspolilla. Hyvä kun avaat ei alalla oleville hoitajan työnkuvaa!

  2. Itse on pakko nostaa kyllä hattua päivystyksen työntekijöille. Päivystyksessä on tullut vierailtua useita kertoja hajonneiden polvien ja nilkkojen takia, viimeisimpänä pari murtunutta nikamaa selässä. Välillä on joutunut odottamaan pidempään, mutta useimmiten päässyt hoitoon suht nopeasti. Viimeisimmällä kerralla oli tosiaan semmonen olo, että kaikkiko juuri minua hoitaa, kun lääkäreitä, hoitajia ym. pyöri ympärillä koko ajan akuutin tilanteen takia. Joten kiitos kaikille päivystyksessä työskenteleville, ja toki myöa osastoilla oleville kun sielläkin joutui useamman päivän viettämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 18
Tykkää jutusta