Jos et keksi mitään annettavaa, tässä vinkki!

*Sisältää mainoslinkkejä

Ihana keskiviikko, ykkösvapaa töistä ja koiranpentu tuhisee nukkua kodinhoitohuoneen lattialla. Voi kunpa se nukkuisi öisinkin, mutta ihan vielä ei olla siinä pisteessä, että koko yö menisi nukkuen.

Tänään ajattelin jakaa vinkin, joka helpottaa lahjan antajan paniikkia. Aikuiselle ihmiselle on tosi usein työn ja tuskan takana keksiä merkkipäivän kunniaksi lahjaa. Ihmisillä on jo kaikkea. Tällä mun vinkillä saa muistettua helposti ja todella vaivattomasti rakasta, ystävää tai sukulaista lähellä tai kauempaa. Mies stressasi aika paljon mun syntymäpäivälahjaa. Hän pyysi jopa listaa, johon olisin merkannut omat toiveet, joista hän sitten valitsisi sopivamman lahjan minulle. Mä taisin pyytää vain kukkia lahjaksi.

Erilaisia juhlia on paljon. On valmistujaisjuhlia, ristiäisiä, syntymäpäiviä, nimipäiviä ja sitten joskus esimerkiksi omaa rakasta tai kaukana asuvaa ystävää haluaa muistaa ihan muuten vain. Aina juhliin ei pääse osallistumaan, mutta voi olla halu muistaa sankaria jotenkin. Mun mielestä mun omissa juhlissa on aina parasta se, että läheiset ihmiset kokoontuu yhteen ja se, että saa kukkia! Ei ole mitään ihanampaa kuin kukkakimppu kotona maljakossa piristämässä päivää. Hyvin hoidettuna leikkokukkakimppu säilyy kaiken lisäksi  jopa parikin viikkoa virkeänä. Näin aikuisiällä olen alkanut ostamaan aika usein kotiin maljakkoon kukkia. Kukkakimppu tuo hyvää energiaa kotiin! Mun mielestä myös miehelle voi ostaa kukkia lahjaksi. Mä ainakin teen sitä joskus, ja hei, isänpäivähän on tulossa pian! Ehkä muistaisit isää  kukkalähetyksellä!

ISÄNPÄIVÄ – 12.11.2017

Isiä juhlitaan marraskuun toisena sunnuntaina, eli puoli vuotta äitienpäivän jälkeen. Kerro roolimallillesi kiitokset kukkien avulla kaikista taidoista, joita hän on sinulle opettanut. Suosiossa on erityisesti sinivalkoiset sekä valkovihreät kimput, mutta myös ruusut ja ruukkukukat ovat oiva valinta isälle.

 

No kuinkas ollakaan mies osasi yllättää kukkien kanssa minut ihan viimeisen päälle. Hän oli mennyt Interfloran nettisivuille ja tilannut kukkalähetyksen mulle syntymäpäivien kunniaksi. Syntymäpäivänä heräsin siis ovikellon soittoon ja menin tukka pörröisenä avaamaan ovea ja ovella seisoi kukkakaupan lähetti kukkakimpun, suklaarasian ja kortin kanssa! Ei jestas mikä yllätys! Voisipa jokainen aamu alkaa noin!

Tilaaminen oli ollut kuulema helppoa. Tilaus onnistui helposti nettisivujen kautta, mutta kukkakauppa oli varmistanut tilauksen vielä puhelimitse, jolloin mieheni oli saanut esittää omat toiveet koskien kukkakimppua. Tilaukseen oli liitetty suoraan onnittelukortti miehen itsensä valitsemalla tervehdyksellä (siinä taisi lukea jotain rypyistä…) ja sitten sydämen muotoinen suklaarasia <3

Interfloran kautta voi siis tilata kukkia, jotka paikallinen kukkakauppa sitten toimittaa perille haluttuun aikaan haluttuna päivänä. Tää on suomalaista käsityötä parhaimmillaan. Palvelu toimii kaikkialla Suomessa. Hinta kukille lähtee 14€:sta ja varmaan vain taivas on sitten ylärajana. Interfloralla on valmiita kimppuja teemoittain. Teemoja löytyy vauvaonnitteluista eläkkeelle jäämiseen, rakkaalle tai vaikka omaan kotiin. Tästä pääset selailemaan valikoimaa. 

Mun mielestä ihan mahtava palvelu ja idea! Itsehän muistin äitiäni toisessa kaupungissa tämän palvelun avulla äitienpäivänä! Äiti oli todella ilahtunut yllätyksestä.

Tykkäättekö te ostaa kukkia kotiin itselle tai lahjaksi toiselle?

Työhaastattelu

Ensimmäistä kertaa ikinä olin maanantaina työhaastattelussa hoitoalan puolella. Olen siis kyllä ollut haastateltavana hoitoalalle esimerkiksi kesätöiden tiimoilta, mutta tällöin haastattelutilanne on ollut vallan erilainen kuin mitä se oli nyt maanantaina. Aiemmin olen tottunut jutustelemaan niitä näitä yhden rekrytoijan kanssa. Nyt edessäni oli viisi ihmistä. Osa henkilöstön edustajia ja osa korkeamman tason ihmisiä.

Olen kauhea stressivatsa. Jo heti silloin kun sain tiedon haastatteluun pääsystä meinasin oksentaa. Samaan aikaan olin myös hyvin hyvin iloinen. Olin ajatellut, että en saisi vielä tässä vaiheessa tällä Jyväskylän työkokemuksella kutsua työhaastatteluun, mutta sitkeästi haen kyllä aina kaikkia sopivia toimia. Olen ajatellut, että talossa pidempään olleet menevät edelleni. No näin kuitenkin kävi ja kutsu napsahti tulla. Eikä siinä vielä kaikki, vaan olen saanut kutsun toiseenkin toimeen tämän nykyisen työpaikkani sisällä. Eli toinen työhaastattelu on vielä edessä. Tiedän sen jo nyt, että kun selvisin tästä ensimmäisestä, toinen tulee olemaan paljon helpompi tilanne.

Valmistautuminen

Haastattelua varten kävin läpi sairaalan strategiaa. Mietin, miten tämä strategia näkyy omassa työssäni. Tämän lisäksi mietin itseäni työntekijänä. Työhaastattelutilanteessa pitäisi aina pystyä tuomaan itsestään sen verran esille, että haastattelijat saisivat sinusta jonkinlaisen kuvan työntekijänä ja persoonana, hehän eivät välttämättä tunne sinua yhtään ihmisenä tai työntekijänä. Tämä on luonnollisesti melko hankalaa, etenkin silloin kun on jännittynyt. Puhuminen ja kaikki toiminta, ainakin itselle käy yllättävän haastavaksi kun jännitän. Ulosanti on todella erilaista kuin mitä se on silloin kun ei jännitä. Näin se vaan menee. Vaikka olisi kuinka itsevarma, niin jotenkin se itsevarmuus vaan rapisee pois tuollaisessa tilanteessa.

Sitä on välillä hyvä pysähtyä miettimään, että millainen työntekijä sitä itse onkaan ja millainen haluaisi olla ja kuinka hyvin nämä kaksi asiaa kohtaa. Lisäksi on hyvä miettiä, että mitä kehitettäviä osa-alueita omassa työ-minässä on, sillä jokaisella niitä on kuitenkin. Jos näitä ei yhtään käy läpi etukäteen, voi tällainen kysymys haastattelutilanteessa aiheuttaa ei toivotun vastauksen, eli ”emmää tiedä”.

Tässä haastattelussa kysymyksiä sateli laidasta laitaan. Aikaa meni puolituntia kun kävimme ns. virallisempaa osuutta läpi. Tämän jälkeen haastattelijat kysyivät vielä satunnaisia kysymyksiä haastattelun pohjalta ja sitten oli oma vuoroni esittää kysymyksiä, jos sellaisia sattui olemaan. Kokonaisuudessaan tuo tilaisuus kesti 45 minuuttia.

Haastattelusta päästyäni suu oli ihan kuiva ja poskia kuumotti. Olin onnellinen, että se oli ohi. Ensimmäinen kerta, done. Toinen ei tule tuntumaan enää miltään.

Monet kysyi haastattelun jälkeen, että miten meni. Ihan rehellisesti sanottuna en osaa sanoa yhtään. En tiedä puhuinko ihan liian nopeasti ja paljon vai jopa liikaa. Puhuinko edes mitään asiaa? Vastasinko aina kysyttyyn kysymykseen vai tuliko hutilaukaus. En tiedä. Kaiken kaikkiaan olen onnellinen jo siitä, että sain kutsun haastateltavaksi. Ehkä täältä määräaikaisten sopimusten viidakosta on joskus mahdollista saada ihan vakinainen toimi. :)

Minkälaisia kokemuksia sulla on työhaastatteluista?