JÄNNITTÄÄKÖ KOULUN ALKU?

No kyllähän se on pakko myöntää ja sanoa ääneen, että jännittää! Hyvällä tavalla toki. Muistan kun valmistuin sairaanhoitajaksi, silloin nimittäin mietin, että en enää koskaan lähde kouluun. Tässä sitä ollaan, reilu viisi vuotta sairaanhoitajana ja jälleen menossa koulun penkille. Kolmisen viikkoa ja kahden vuoden rutistus alkaa.

Koulu siis kestää sen kaksi vuotta. Oma tahti tietysti vaikuttaa koulun kestoon, mutta luulen siihen menevän tuon kaksi vuotta. Tarkoitus on kuitenkin koulun ohella tehdä kokoaikaisesti myös töitä. Olen kyllä jo nyt alkanut miettimään, että mitähän siitä tulee. Työvuorolistat on jo suunniteltu tuonne ekoille koulupäiville ja sinne napsahti sellainen mukava 11 päivän työ / kouluputki yhdellä oikealla vapaapäivällä.

Alunperin on ollut tieto, että lähipäiviä koulussa olisi kaksi per kuukausi. Nyt kuitenkin kävi heti alkuun ilmi, että koulussa on lähipäiviä joka-ikinen viikko aloituksesta eteenpäin parin kuukauden ajan. Eli toisin sanoen mun vapaapäivät menee aina koulussa istuen. Hauska nähdä miten naatti olen vuodenvaihteessa ja millä tahdilla pystyn tai jaksan tehdä töitä koulun ohella.

Jotkut teistä on kyselleet, että mihin haluan koulutukseni avulla tulevaisuudessa suunnata. Ajatukseni on ollut, että pääsisin tästä sairaanhoitajan perus työnkuvasta pois. Täysin kokonaan en kuitenkaan halua erkaantua potilastyöstä ja senpä takia olenkin jonkin verran pyöritellyt mielessäni erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuden unelma työpaikasta. Totta on sekin, että en varmasti edes vielä tiedä, mihin kaikkialle pystyn tulevaisuudessa työllistymään koska kliininen asiantuntija sairaanhoitaja on melko uusi ala.

Ohjaustyö voisi olla mielenkiintoista. Tämän lisäksi kehitystyö, erilaiset projektit ja työntekijöiden koulutus voisi olla mielenkiintoisia uravalintoja. Kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle sieltä tarpeesta. Minkälaista tarvetta esimerkiksi tulevaisuuden sairaalassa täällä Jyväskylässä tulee olemaan. Mitään pelkkiä paperipinoja en halua pyörittelemään. Sen takia en ollenkaan hakenut yamk:n johtamisopintojen pariin. Se ei vaan ole se mun juttu.

Toiveena olisi jokin vaikuttava työ. Varahenkilöstössä työskennellessä näkee sen kirjon, että miten monella tavalla yhdessä sairaalassa voi asioita tehdä. Vaikka periaatteessa jokaisella osastolla toimintojen pitäisi tapahtua samaan malliin. Hyvin näkee myös sen, että miten sen perustyön ohella ei vaan ole tarpeeksi aikaa potilaille ja ohjaustyölle. Siihen pitäisi ehdottomasti panostaa tulevaisuudessa varmasti ihan jokaisessa sairaanhoitopiirissä. Potilaan ohjaaminen ajan kanssa on äärettömän tärkeää.

Mutta vitsit mä olen iloinen, että mä pääsin tähän kouluun. Mä olen iloinen ja ylpeä itsestäni.

Kiinnostaisiko teitä lukea yamk:n pääsykokeista? Valmistautumisesta ja itse tentistä?

IHAN PÄÄLLIKKÖNÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

Ennen vanhaan, silloin kun oltiin nuoria ja nättejä kuljettiin paljonkin festivaaleilla. Tavalliset liput ja rannekkeet oli aina hankittuna tapahtumia varten. Oli hienoa töhöttää ja mennä, joskus humalassa ja joskus ei niin humalassa. Nyt kun ikää on mittarissa jo hiukan enemmän, sitä arvostaa tapahtumissakin hiukan erilaista kokemusta. Puhun nyt siis VIP-kokemuksista. Me ollaan mun miehen kanssa viimeisimmät tapahtumat, mitä ollaan tässä parin vuoden aikana yhdessä kuljettu, koettu aina vippinä.

On nimittäin ihan eri asia hengailla tapahtuma-alueella, joka esimerkiksi sateen aikaan on katettu. Ei kastu varpaat eikä mene tukka. Yleensä vippinä sulla on myös oma tiski, mistä käydä tilaamassa juomat ja onpa usein myös ruokaa tarjolla. Lisäksi vip-alueet on aina ihan tapahtumien ytimessä. Näet tapahtuman ihan parhaimmilta paikoilta, eikä tarvii edes käyttää kyynärpäätaktiikkaa!

Mä järkkäsin pienen yllärin mun miehelle kun me jäätiin kesälomalle. Hommasin liput mulle ja mun miehelle MM-ralliin, joka järjestetään vuosittain täällä Jyväskylässä. Oltiin viime vuonna tosiaan katsomassa yhtä erikoiskoetta, mutta silloin oltiin tuolla maalla, Ouninpohjassa. Me oltiin keskellä metsää hyttysten ja paarmojen keskellä ottamassa vastaan kiven iskuja, jotka kimpoili ralliautojen renkaista, vaikka kuinka oltiin olevinaan turvallisella alueella. :D Tuolloin mietittiin, että ei tämä ralli ole meidän laji ollenkaan. Ei ainakaan livenä paikan päällä seurattuna.

Jyväskylän rallissa ajetaan erikoiskoe myös ihan keskustassa. Ajattelin, että voitaisiin antaa rallille vielä mahdollisuus. Otin yhteyttä Starsquadille ja järjestin liput meille tuonne vippiin. Ajattelinkin, että alueen on oltava todella hyvällä alueella. Se oli vielä parempi! Rata kulki ihan vip-alueen vierestä! Ennen erikoiskokeen alkua tarjolla oli Vanajanlinnan Catering, eli pöperöt oli viimeisen päälle herkulliset! Voitte uskoa mun miehen yllätyksen kun kerroin hänelle, että mihin mennään juhlistamaan loman alkua!

Vaikka luonnollisestikin vip-liput on tapahtumiin aina hitusen verran arvokkaammat ei me ainakaan osata mennä juuri mihinkään enää tavallisilla lipuilla. Vip-kokemus on hintansa arvoinen. Ja tosiaan, kun ikää tulee, sitä arvostaa ihan erilaisia asioita tällaisissa tapahtumissa kuin jos vaikka vertaa siihen kun oli 20 vuotias. Tosiaan, Starsquad on se paikka, josta kannattaa liput tapahtumiin ostaa, jos haluaa nostaa kokemusta nextille levelille. Starsquad tarjoaa elämykset rallista formuloihin ja  Il Divon konsertista pikkujoulu-tapahtumiin.  Tästä voit käydä tsekkaamassa tapahtumat!

Kiitos mielettömästä MM-ralli kokemuksesta Starsquad!