Kiinnostaisiko sinua 6000€ stipendi?

Jos minä olisin vielä sairaanhoitajaopiskelija niin mua todellakin kiinnostaisi. Kannattaa siis lukaista tämä postaus ajatuksen kanssa. Sain nimittäin yhteydenoton viime viikolla koskien tällaista Queen Silvia Nursing Award:sia. Minulle kerrottiin stipendista, jonka voi saada sairaanhoitajaopiskelija ja he halusivat, että josko vähän kertoisin tästä blogissani. TODELLAKIN haluan kertoa tästä eteenpäin! Kävin tutustumassa tähän stipendiin paremmin ja innostuin ihan totaalisesti! Kyseinen 6000€:n stipendi jaetaan vuosittain yhdelle suomalaiselle, yhdelle ruotsalaiselle sekä yhdelle puolalaiselle sairaanhoitajaopiskelijalle, nyt voi siis olla just sun mahdollisuus saavuttaa jotain suurta ja vaikuttaa tulevaisuuteen.

Mistä on siis kyse?

Ruotsissa on jaettu Queen Silvia Nursing Award stipendejä jo useampi vuosi ja ensimmäinen suomalainen sairaanhoitajaopiskelija sai stipendin 2014. Stipendi myönnetään sellaiselle opiskelijalle, joka kehittelee idean tai ratkaisun tulevaisuuden vanhusten- ja dementiahoidon haasteisiin. Idea voi siis olla mitä vain. Palkinnon myöntää Ruotsalainen Swedish Care International yhteistyökumppaneineen, joka edistää vanhusten- ja dementiahoidon kehittämistä ja levittää hyviä käytäntöjä kansainvälisesti.

STIPENDIN TAVOITE

Väestön ikääntyminen ja sen myötä lisääntyvä laadukkaan vanhustenhoidon tarve ovat eräitä merkittävimpiä tulevaisuuden haasteitamme. Queen Silvia Nursing Award -stipendin pyrkimys on vastata näihin haasteisiin edistämällä tuoreita ideoita sekä osaamista vanhustenhoidossa ja vanhusten käyttämissä hoiva- ja hoitopalveluissa niin kansallisesti kuin globaalisti. Pätevät ammattilaiset ovat avain menestykseen, ja siksi osaavat opiskelijat ovat ensisijaisen tärkeässä asemassa tulevaisuuden hoidon ja palveluiden kehittämisessä.

Queen Silviä Nursing Award ei ole pelkästään rahallinen stipendi, vaan valituilla sairaanhoitajaopiskelijoilla on mahdollisuus yksilöllisesti räätälöityyn harjoittelujaksoon, jonka kesto on puoli vuotta. Puolen vuoden harjoittelujakson aikana sairaanhoitajaopiskelija saa kallisarvoista kokemusta eri organisaatioista sekä Suomesta, että ulkomailta.

Stipendin luovuttaa, kukapa muukaan kuin Ruotsin Kuningatar Silvia. Stipendin luovutustilaisuudessa stipendin saajalla on halutessaan mahdollisuus pitää ideastaan esitelmä kuulijoille. Lisäksi opiskelija joka valitaan stipendin saajaksi, saa valintansa myötä ammattikorkeakoululleen kunniapalkinnon.

Stipendin hakuaika on käynnistynyt 15.9.2017 ja hakuaika päättyy marraskuun puolessa välissä, eli nyt on hyvää aikaa ideoida tätä!

Tästä voit käydä lueskelemassa esimerkkejä ideoista, KLIK!

Uskon, että monilla sairaanhoitajaopiskelijoilla tulee erilaisia ideoita mieleen kuinka vanhusten hyvinvointia ja dementiaa sairastavien elämänlaatua voi parantaa ja kehittää, joten eikun luovuus valloilleen! Onko sulla tullut esimerkiksi harjoittelussa mieleen jotain, millä vanhusten hyvinvointiin voitaisiin vaikuttaa laitoksissa, tai kuinka kotihoidossa asuvien elämänlaatua parannettaisiin? Jos ideoita on, niin eikun hakemusta tekemään. Ideoita voi laittaa menemään useampiakin! :)

Ensimmäinen viikko koiranpennun kanssa

Hei taas täältä koiranpentu-kuplasta!

Ensimmäinen, rankka viikko takana. Meidän Luka on aikamoinen kakkapylly ja vinku-Iita. Toisin sanoen maha toimii ja omat ihmiset on vähän liiankin ihania. Jopa niin ihania, ettei meidän 9 viikkoinen snaapeli pysty olemaan ilman omia ihmisiä ollenkaan. Yritettiin totuttaa Luka nukkumaan yönsä kodinhoitohuoneessa, ihan saman kaavan mukaan kuin Lakukin. No, homma ei mennyt ihan niin helposti kuin edellisen kanssa. Lukaa vaivaa läheisriippuvaisuus ja yksin ei ole kiva olla. Yritettiin illalla aina kuunnella itkemistä joku tovi, mutta se meni niin yli, et kerran tuli jopa oksennus ja massu menee aina sekaisin. No, ensimmäiset yöt me nukuttiin sitten miehen kanssa vuoron perään patjalla kodinhoitohuoneen koiraportin edessä, että Luka ymmärtää meidän olevan lähellä vaikka portti onkin välissä. Se rauhoitti kyllä, mutta sitten pissahätä huudatti seuraavaksi.

Koiranpennun tuoksuinen arki

Ollaankin siis heräilty tämä viikko öisin kahden tunnin välein, koska Luka ei oikein tykkää tehdä paperille vaan tekisi mieluummin ulos (tai lattialle tai matolle). Onneksi pissa tulee heti kun pojan laskee maahan ulkona, et siihen ei mene yöllä aikaa, että pissaa pitäisi herutella. Onneksi Luka on alkanut oppimaan senkin, että pissan voi tehdä myös siihen paperille, ei joka vinkaisusta sitä siis olla ulos kiikuttamassa todellakaan. Pojan rytmi on se, että viiden jälkeen pitäisi jo nousta ylös leikkimään ja syömään, silloin ollaan nukuttu tarpeeksi sen mielestä. Nukkumaan se menee 22-23 aikaan.  Aamuherääminen on ihan ok, silloin kun me ihmiset mennään aamuvuoroon mutta näin vapaapäivänä se on vähän tympeetä. No kuten tänäänkin, me noustiin Lukan kanssa puoli kuuden aikaan syömään, sit käytiin kakalla ja tultiin takaisin sisälle. Onneksi tuo rauhoittuu sitten joskus vielä nukkumaan hetkeksi, mutta vain hetkeksi :D

Tuohon nukkumisratkaisuun vielä palatakseni. Jouduttiin sitten sen yöllisen itkuhuutamisen ja patjalla nukkumisen vuoksi tekemään sellainen ratkaisu, että ostettiin pentuaitaus makuuhuoneeseen, johon laitettiin pissa-alustat ja peti. Itku on vähentynyt mutta muuten yöllinen, säännöllinen parin tunnin välein tapahtuva heräily on ja pysyy. Tosin, se kuuluu asiaan, että siitä nyt ei ihan vielä olla pääsemässäkään eroon. Ollaan kuitenkin saatu molemmat, sekä minä että mieheni nukkua sängyssä! Luksusta.

Miten olla yksin?

Joku teistä lukijoista kyseli sitä, että miten ollaan ratkaistu tuo pennun yksinoleminen työpäivien ajaksi näin alkuvaiheessa. Noh, miehellä on sen verran liukuvat työajat ja ajoittain hän voi tehdä työnsä jopa kotoa käsin, että voi olla pennun kanssa alkuun kotona. Tehtiin siis samalla tavalla kuin Lakun kanssa, että mies oli pari ekaa päivää kotona. Luka yritti viettää kodinhoitohuoneessa tuolloin aikaa, että tottuisi mutta eihän se ihan täysin tottunut. Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä ja minä sitten touhusin ja olin koiran kanssa silloin kotona.

Mä olin torstain ja perjantain Helsingissä koulutuksessa ja mies joutui selviytymään pentuarjesta yksin tuon aikaa. Hänen kokemuksella en voi ymmärtää miten kukaan selviää koiranpennun kanssa yksin tätä pahinta alkuvaihetta. Tää osaa olla todella raskasta. Torstaina mies oli töissä ihan työpaikallaan 3,5 tuntia. Tänä aikana Luka oli panikoinut kodinhoitohuoneessa taas itsensä varmaan ihan paniikkikohtauksen partaalle. Maha oli toiminut, ja tietty se oli ripulia. Poika oli tassutellut siinä ja sitten varmaan hädissään yrittänyt kiipeillä seiniä pitkin pois, ainakin mitä kakkatassunjäljistä pystyi päättelemään. Mies oli alkanut siivoamaan kodinhoitohuonetta ja laittoi Lukan siksi aikaa makuuhuoneeseen pentuaitaukseen. Meni hetki ja siellä oli tapahtunut samanlainen räjähtäminen. Nice!

Herkkis

Meidän koira on todella herkkä, ehkä hiukan arkakin joissain asioissa. Se ollaan nyt tässä viikon aikana opittu Lukasta. Poika on ihan eri maata kuin isoveljensä Laku (eihän nää oikeasti ole veljiä mut meille ne on veljeksii <3). Ollaan tosi tarkasti opeteltu uusia asioita ja kohdattu ihmisiä, ettei vaan mitään pelkotiloja pääse syntymään. Kaikki uusi pelottaa alkuun ihan hirveästi. Ulkona viihdytään just sen verran, että ollaan tarpeet tehty. Sit juostaan suorinta tietä kotiin. Ei auta vaikka kuinka minä jäisin kutsumaan Lukaa takaisin. Ei auta vaikka lähden kävelemään toiseen suuntaan tai, että menen piiloon. Poika kipittää kotiterassille odottamaan taakseen vilkaisematta.

Eikä tää ole mikään herkkurohmu. Jotkut namit menee mutta ihan vaan muutama riittää :D Ruoalla tätä ei motivoida kyllä yhtään! Ainakaan vielä.

Ensimmäinen viikko on siis ollut kaiken kaikkiaan raskas mutta antoisa. Luka on kuitenkin jännityksestä huolimatta rohkaistunut koko ajan enemmän ja enemmän. Se on iloinen hännän heiluttaja, hyvin leikkisä meidän kanssa ja se on kiintynyt sen omiin ihmisiin. Ihmisvanhemmat on ihan univeloissa mutta tämä ajanjakso tätä elämää menee nopeasti ohi. Nyt tää kaikki ei tullut yhtään niin suurena järkytyksenä kuin ensimmäisen koiravauvan kanssa.

Ps. Poika oli hiljaa koiraportin takana kodinhoitohuoneessa koko tän blogipostauksen kirjoittamisen ajan. Eli kyllä se siellä välillä viihtyy ja nukkuu.

Jos teillä on vinkkejä koiranpennun eroahdistukseen tai kysyttävää viskatkaa kommentilla! :)

 

Lue myös nämä:

Mä olen tosi huolestunut – Älä luota kehonkoostumusmittauksiin sokeasti – Työhaastattelu