KOULUKIUSAAMISEN SYVÄT ARVET

Nyt kun syksy koittaa, koulut avaavat jälleen ovensa. Suurin osa lapsista odottaa varmasti innolla koulun alkua. Ennen kuin koulu alkaa, käydään usein ostamassa uusi reppu, penaali ja mietitään tarkkaan mitä laitetaan ensimmäisenä koulupäivänä päälle. Vatsan pohjassa kutkuttaa kivasti. Kohta näkee niitä kavereita joita ei välttämättä ole kesän aikana nähnyt. Tai sitten aloitetaan ihan kokonaan uusi ajanjakso elämässä; koulutie ja eka luokka.

Kaikille tämä koulun alkaminen ei kuitenkaan tuo sinne vatsan pohjalle odottavan innostunutta kutkutusta. Joillakin ajatus koulujen alusta ahdistaa ja kuristaa kurkkua. Vatsaa kipristelee, mutta syy ei ole innostuksessa vaan siinä, että ahdistaa ja pelottaa.

Koulukiusaaminen on asia, josta ei koskaan puhuta liikaa. Se on asia, jossa yksikin tapaus on liikaa. Koulukiusaaminen jättää pahimmillaan vuosien mittaiset arvet. Joskus näitä jälkiä korjaillaan vielä aikuisenakin.

Koulun pitäisi olla paikka missä opitaan uutta, innostutaan ja leikitään hyvillä mielin porukassa välitunnilla. Kaikille se ei todellakaan ole tätä. Koulu voi olla paikka, joka on kuin sun pahin painajaisuni. Eikä sitä voi välttämättä uskoa ne ihmiset jotka ei sitä touhua ole itse kokeneet tai nähneet.

Ihminen voi olla toiselle ihmiselle peto. Tämä sanonta pätee myös lasten kohdalla. Jo päiväkoti-ikäiset lapset osaavat kiusata toisia ja käydä käsiksi, olen sen itse nähnyt. Ala-asteella kiusaaminen voi olla henkistä, porukasta sulkemista ja haukkumista. Voidaan arvostella toisen kenkiä tai reppua. Miksi sulla on tollaset kengät ja nauretaan räkäisesti päälle. Lapsi katsoo kenkiään ja miettii, että mikä näissä on vikana? Kun sama toistuu päivästä toiseen, alkaa se vaikuttamaan kiusatun lapsen mieleen ja käytökseen.

Kiusaaminen on yhä useammin myös pienten lasten joukossa fyysistä. Väkivaltaista käyttäytymistä toisia lapsia kohtaan. Lyödään, potkitaan ja kuristetaan. Käydään isommalla joukolla päälle. Miksi yksi aina valikoituu kohteeksi? Kuka sen päättää, että joku otetaan silmätikuksi? Ihmisiä on erilaisia, eri näköisiä ja eri kokoisia. Silti kaikki saman arvoisia ja yhtä arvokkaita.

On järkyttävää tietää miten ahdistavan turvatonta lapsella koulussa voi olla. Olen itse seurannut sivusta koulukiusaamista ala-asteella kuin myös ylä-asteellakin. Tiedän sen, että opettajat usein tietää, että jotakuta kiusataan. Sitä tapahtuu tunneilla ja sitä tapahtuu välitunneilla. Itse olen todistanut sen miten opettajat hyssyttelee kiusaamista. Tiedetään varsin hyvin kuka kiusaa ja ketä. Opettaja sanoo vain, että äläs nyt ja no niin, jatketaan tuntia.

Opettajat ovat mielestäni oppilaille auktoriteettihahmoja. Jos kotona ei luoda lapselle selkeästi rajoja sen suhteen, että mikä toiminta on oikein ja mikä väärin, pitää sen tapahtua mielestäni opettajien puolelta, ainakin silloin kun ollaan koulussa.

Vaikka kuinka kiusaaminen tapahtuisi vitsillä tai huumorin varjolla, sitä ei saisi tapahtua ollenkaan. Se jättää aina jäljet kiusattuun. Mä tiedän itse sen. Mua on kiusattu, mun pikkuveljeä on kiusattu. Olen myös itse kiusannut, mutta joutunut myös puhutteluun ja pyytänyt anteeksi. Pikkuveljeni kiusaamiseen ei kukaan puuttunut ja sitä tapahtui läpi ala-asteen ja myös yläasteella. Niitä arpia on korjailtu pitkään ja korjaillaan osittain edelleenkin vaikka kouluvuosista onkin aikaa.

Voitteko kuvitella, että vähän päälle 10 vuotiaat lapset voivat ajautua kiusaamisen vuoksi miettimään itsemurhaa? Joskus jopa yrittävät sitä.

Meidän luokalla ylä-asteella oli kauheita koulukiusaajia. Erästä oppilasta kiusattiin niin paljon, että hän sairastui syömishäiriöön. Useita muitakin kiusattiin rankasti. Kukaan ei saanut kuriin näitä kiusaajia, enkä oikeastaan tiedä, että yrittikö oikeasti edes kukaan. He olivat ne luokan ”coolit tyypit” eli pellet ja kova äänisimmät. Nämä tyypit kiusasivat myös joitain opettajia. Muistan kuinka eräskin vanhempi (nais)opettajamme lähti itkien pois kesken tunnin. Touhu jatkui koko yläasteen ajan, eikä mitään tehty, että näitä kiusaajia saataisiin kuriin. Monet luokkamme oppilaat kärsivät ja voivat pahoin koko tuon kolmen vuoden ajan ja varmasti myös sen jälkeenkin.

Mua ahdistaa ajatella sitä miten tänäkin syksynä joillakin on tosi paha olla koulussa. Miten yksinäisiä osa lapsista on. Toivoisin, että kaikissa perheissä puhuttaisiin kiusaamisesta lapsien kanssa, olivat he minkä ikäisiä tahansa. Vaikka oma lapsi vaikuttaisi omiin silmiin kilteimmälle ikinä, voi hän koululuokassa tai kavereiden kanssa olla aivan erilainen.

Aikuisten täytyy puuttua kiusaamisen. Aikuinen on se joka näyttää, että kiusaaminen on väärin eikä koskaan hyväksyttyä. Lapset eivät välttämättä ymmärrä tai tiedosta sitä mikä on oikein tai mikä väärin. Lapsia pitää rohkaista kertomaan aikuiselle jos tietää tai näkee kiusaamista. Lapsen itse siihen ei tarvitse välttämättä puuttua, mutta aikuisen siihen on puututtava, aina.

Kuvat: Unsplash.com

JAKSATKO LÄMMITELLÄ ENNEN TREENEJÄ?

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on ollut jo pitkän aikaa tässä jälleen hyvä fiilis treenien suhteen. Treenit kulkee salilla ja oon nousujohteisesti saanut lisätä painoja eri liikkeisiin. Päätin esimerkiksi, että leveeseen kyykkyyn lisään viikoittain painoja. Joka viikko olenkin saanut lisätä tankoon painoja ja sarjatoistot on silti pysyneet siellä 10-12, eli kehitystä tulee.

Olen huomannut, että kunnon lämmittelyt saa mun kropan toimimaan entistäkin paremmin. Olen aina lämmitellyt ennen  salitreeniä. Teen aina juoksumatolla 10 minuuttia reipasta kävelyä. Tällä tavoin herättelen kroppaa. Hikeä ei ole tarkoitus ottaa pintaan vielä tässä vaiheessa. Ennen jalkatreeniä teen vielä venyttelyt ja joskus rullaan myös jalkoja kevyesti ennen jumppaa. Erityisen tärkeää itselleni on lonkankoukistajien venytykset. Yläkropan treeneissä samalla tavalla lämmittelyt on tärkeät. Kepillä jumppaan aina 5-10 minuuttia ja lisäksi pumppailen 2kg painoilla olkapäitä hiukan lämpimiksi ennen kuin siirryn varsinaisiin liikkeisiin.

Monilla helle ja kesän lämpö on syönyt treenitehoja. Itse oon päinvastoin ollut enemmän hereillä treeneissä. Kropan ollessa lämmin tuntuu treenitkin sujuvan paremmin. Sama homma on juoksun kanssa. Mitä lämpimämpi ilma, sitä paremmin juoksu rullaa. Kropan vaan pitää olla lämmin ennen treeniä. Kylmiltään se ei toimi samalla tavalla.

Onkin jännä seurata sivusta, miten monet miehet etenkin salille tullessaan lampsivat suoraan tekemään treeniään ilman mitään alkulämmittelyjä. Miten kroppa kestää tuon ja saako tällä tavoin kunnon tulosta tahkottua? Ilmeisesti saa.

Itse saan alkulämmittelyillä myös mielen valmisteltua tulevaan treeniin. Monesti ennen treeniä olo saattaa olla väsynyt ja nuutunut ja fiilis kaikkea muuta kuin valmis treeniin. Alkulämpöjen avulla kuitenkin kroppa heräilee tulevaan suoritukseen ja psyykkisestikin valmistaudun. Tekemisessä on tärkeää olla mukana myös mieli. Kunnolliset alkulämmittelyt parantavat suorituskykyä ja pienentävät loukkaantumisriskiä.

Alkulämmittelyjen jälkeen ennen varsinaista ekaa treeniliikettä teen tuon liikkeen ilman kummempia painoja. Tällä tavalla testaan kropan fiiliksen. Pystyn sanomaan heti vaikka ennen kyykkysarjaa, kokeillessani pelkästään tangolla, että miltä treeni tänään maistuu ja onko järkeäkään lähteä kokeilemaan isommilla painoilla. Tätä kun on tehnyt vuosia, niin sitä on oppinut tuntemaan oman kroppansa. Yleensä tosiaan jo alkulämmittelyissä sen tuntee, että millainen treeni on tulossa. Onko lihakset valmiina ja mieli mukana. Aina ei ole ja silloin on turha lähteä riuhtomaan vaan kropan voi päästää himppasen helpommalla.

Kuvien toppi täältä

Lämmitteletkö sinä aina ennen treenejä?