ONPA IHANAN KEPEÄ MIELI

Viime kevät oli tunnelmaltaan aivan erilainen kuin tämä nykyinen. Myös kesä ja syksy olivat olotilaltaan ankeat. Mun mieliala oli tosi alhaalla. Kyllä minä jaksoin hymyillä, mutta olotila mun sisällä oli kaaoksessa. Päällimmäiset tunteet mitä koin oli ärsytys, hermostuminen ja väsymys. Kaikki tosi negatiivisia tunteita.

Tänä keväänä mä olen moneen kertaan sanonut ihan ääneen, että vitsit miten ihana olla kun ei ärsytä yhtään. Mikään ei oikeastaan ärsytä. Tai no siis joo, normaaleita arjen ärsytyksiä tulee eteen aina silloin ja tällöin, mutta se fiilis ei pääse pesiytymään mun sisälle pidemmäksi aikaa. Mua ei ärsytä se, että tää kevätkeli tuo meidän sisälle 10kiloa hiekkaa joka viikko ja imuroimaan joutuu joka päivä. Mua ei ärsytä se, että Lukalla (8kk) lirahti tuossa yksi päivä keittiön matolle pissat, vaikka se oli just ollut ulkona 30 minuuttia. Ei vaan ärsyttänyt yhtään. Mua ei ärsytä yhtään, jos harja tippuu kädestä kun harjaan tukkaa, tai ei ärsytä yhtään, jos en ole nukkunut tarpeeksi. Nälkäkiukkukin on oikeastaan taidettu selättää. Sekin on vain tunne, jota pitää oppia sietämään. Ei nälkä oikeuta kiukuttelemaan itselleen eikä muille.

Mua ei enää ärsytä, se on ihana ja vapauttava fiilis. Tämän kevään aikana mun sisältä on hävinnyt tosi iso möykky pois, jota minä en varsinaisesti vielä joku aika sitten tiennyt siellä olevankaan. Tiesin kyllä sen, että edeltävä vuosi oli ollut raskas, mutta luulin isoimpien haamujen jo hävinneen mun sisältä. Nyt mulla on tosi rauhallinen fiilis. Tyytyväinen ja kiitollinen.

Keino miten olen saanut olon normalisoitua vihdoin on, että olen joutunut kohtaamaan kaikki ne ahdistukset, möröt ja kummitukset. Olen joutunut käsittelemään ne tunteet ja sen mitä ne minussa aiheuttaa. Mun on pitänyt miettiä omia käyttäymismalleja ja omia pelkoja. Miettiä pelkoja, että mistä ne johtuu ja mitä ne aiheuttaa minussa ja mun ympärillä oleville ihmisille. On pitänyt oikeasti pysähtyä miettimään miksi mua ärsyttää.

Elämä on aikamoinen tutkimusmatka itseensä. Elämä tuo asioita eteen ja joskus paiskaa ne päin näköä ihan täysillä.  Joskus pakka leviää ja kortit pitää kasata uudelleen. On ihana oppia itsestään uusia asioita. On mahtavaa oppia toimimaan joissain tilanteissa ihan eri tavalla. On ihana oppia suhtautumaan joihinkin asioihin täysin toisin, kuin mitä ennen teki. Ihminen on näköjään jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, jota elämä muovaa. Olen toki tuonkin tiennyt aina, mutta se asioiden tajuaminen omalla kohdalla pitää aina käydä läpi kantapään kautta.

Mutta nyt minulla on hyvä olla, eikä mua ärsytä mikään. Mun mieliala on hyvä <3

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

Yksi vastaus artikkeliin “ONPA IHANAN KEPEÄ MIELI”

  1. Hei, tää oli jotenkin todella ihana postaus. Tämä kevät, ja jo itse asiassa viime vuoden loppupuoli, ovat olleet itselleni tietyllä tasoa todella rankkaa aikaa, vaikka mukana on ollut paljonpaljon hyvääkin. Erityisesti viime viikot ovat olleet henkisesti väsyttäviä, mutta saaneet olon fyysisesti taas hieman levottomaksi, ja toisinaan pannuun on ottanut ihan huolella, mutta sitten pysähdyn, ja ajattelen juuri niitä hyviä hetkiä. Olo kevenee kummasti, kun keskittyy kivoihin juttuihin ja niihin ehkä arkisiin, mutta voi niin lämpimiin muistoihin edellisten päivien ja viikkojen ajalta. Myös nää superupeat kevätpäivät pistää kyllä väkisinkin hymyilyttämään, joten eiköhän tää kevätkin tästä lähe kohta taas vähän kevyemmin mielin rullaamaan… <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 11
Tykkää jutusta