NAISTEN VÄLISESTÄ KATEUDESTA

Onko tätä ongelmaa ollenkaan miesten välisissä suhteissa? Ystävyydessä tai työpaikoilla? Osaako miehet olla kateellisia toisilleen vai onko miehet helposti vain kavereita, niin kuin meidän naistenkin pitäisi keskenään olla? Tämä ihmeellinen kulttuuri meidän naisten kesken tulee esille mitä erikoisemmissa tilanteissa. Sen on pakko johtua sukupuolesta, sillä monesti esimerkiksi miesten kanssa töitä tehneenä, ei tällaisia ongelmia yksinkertaisesti vain ole ollut.

Itse olen aina joutunut ”kärsimään” ennakkoluuloista. Ihmiset muodostavat mielipiteen tuntematta minua. Välttämättä ei olla edes juteltu, mutta monella on jo mielipide ja ajatus ja VARMUUS siitä millainen olen ihmisenä. Eikä kyse nyt siis ole vain pelkästään minusta. Tämän huomaa myös siitä, että miten toimitaan työyhteisöissä muita kohtaan. Puhalletaanko yhteen hiileen, vai keskitytäänkö vain itseemme. Yleensä ollaan laput silmillä vain omien asioiden kanssa, eikä enää huomata sitä, miten yhteistyöllä saataisiin homma paremmin haltuun ja kaikkien työtä ja kiirettä vähemmäksi.

Mutta ei. Mieluummin me naiset yritämme vain selviytyä ja jokainen vastatkoon vain itsestään ja omista tarpeistaan. MIKSI? Miksi me ei voida tukea toinen toisiamme. Poikkeus tähän on tämä Fitfashionin työyhteisö, eli me bloggaajat. Meillä on yhteinen Facebook ryhmä, jossa me kaikki bloggaajat voimme kysyä neuvoa, vinkkejä tai jakaa kokemuksia asioista liittyen tähän työhön. Tässä porukassa ei ole tällaista kateus-ongelmaa, vaikka ollaan samalla alalla kaikki. Päinvastoin. Me kaikki tuemme toisiamme, voimme pyytää tukea ja tiedämme sitä saavamme. Mikä meidän porukassa on sitten erilaista verrattuna tavalliseen työyhteisöön?

Monissa muissa työyhteisöissä tällaista toinen toisemme tukemista ei kuitenkaan tapahdu. Työyhteisöissä saattaa olla yksittäisiä ihmisiä, jotka olisivat valmiita toimimaan ja työskentelemään yhdessä, mutta enemmistö on niitä, jotka keskittyvät vain omiin asioihin ja omaan kiireeseen ja silloinhan yhdessä työskentely ei toimi.

Sitten se, että kuinka paljon me puhutaan pahaa toisistamme selän takana. Ensiksi ollaan niin kaveria kun ollaan yhdessä porukassa, mutta sitten kun tämä yksi lähtee porukasta pois, muuttuu ääni kellossa. En sano, että olisin täydellinen ihminen itsekään ja varmasti olen purkanut ärsytystäni ääneen muillekin, mutta sellaista kiusaamiseksi luettavaa pahan puhumista selän takana en ymmärrä. Me ollaan aikuisia ihmisiä, jos on joku ongelma niin mene puhumaan suoraan tai niele ongelmasi.

Tai jos joku saa jotain hyvää; vakipaikan töistä, palkankorotuksen tai mitä tahansa sellaista, mistä itsekin on haaveillut, niin sitten kaikki ei vaan voi vilpittömästi olla iloisia tämän toisen puolesta. Miten se on itseltä pois, vaikka toinen saa ja sinä et? Ehkä sinunkin aikasi on joskus ja silloin varmasti toivot, että muut pystyisi iloitsemaan sinun puolesta. Ylipäätään menestyminen, esimerkiksi työelämässä, vaatii aina kovaa duunia. Harva ihminen joka rikastuu tai saavuttaa jotain arvokasta elämässään, on saanut sitä ilman helvetin kovaa työtä. Mikä meitä naisia vaivaa?

Oletko sinä kohdannut kateutta?

 

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

3 vastausta artikkeliin “NAISTEN VÄLISESTÄ KATEUDESTA”

  1. Itse en ole tällaista paljonpuhuttua naiskateutta juurikaan kohdannut sen enempää töissä kuin kavereissakaan. Oikeastaan pahimmat tietämäni juoruilijat ja seläntakanapuhujat ovat miehiä. Minulla tai tyttökavereillani ei ole ollut tapana puhua pahaa muista ihan vain juoruilun ilosta. Sen sijaan poikakavereiden (mies)kavereiden olen useinkin kuullut jauhavan muiden tekemisistä. Samoin töissä miehet tuntuvat olevan huomattavasti naisia kiinnostuneempia muiden henkilökohtaisesta elämästä. Tämä saattaa johtua siitä, että teen töitä alalla, jossa naiset ovat vähemmistössä ja kilpailu on kovaa. Naiset tuntuvat pitävän enemmän yhtä, kun taas miehillä on ns. varaa hankkiutua huonoihin väleihin muiden kanssa.

    Luulen, että selittävä tekijä ei tässä ole sukupuoli: muutenhan teillä olisi Fitfashion-porukoissakin yhtä huono henki, kuin vaikka työpaikallasi. Sen sijaan uskon selityksen löytyvän ennen kaikkea työympäristöstä. Jos ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä, joutuu tekemään hommia kiireessä ja olosuhteet ovat muutenkin huonot, on kateus ja juoruilu todennäköisempää. Huonosti voivat ihmiset tapaavat levittää huonoa oloa ympärilleen.

  2. Miehet osaa olla myös todella ilkeitä. Omalla kohdallani töissä yleneminen ns. samalle tasolle muiden miesten kanssa aiheutti aikamoisen p..kamyrskyn. Mies, jonka kanssa luulin olevani ihan hyvä kaveri ja jonka kanssa oltiin tehty joitakin projekteja yhdessä, osoitettiin mulle perehdyttäjäksi uuteen työhön. Enpä mitään perehdytystä koskaan saanut, lähinnä vaan arvostelua ja vähättelyä ihan koulutuksestani lähtien (olen tätä miestä koulutetumpi). Tilanne ei ole muuttunut mihinkään, ja jotenkin hän on saanut muidenkin mielet myrkytettyä uskomaan että minä olen nyt se huono ja laiska työntekijä. Olen etsinyt uutta duunia, ja toivon että pian tärppää… En ole luonteeltani luovuttaja, mutta mielenterveyteni takia en usko että tulevaisuus nykyisessä paikassa on mahdollista.

    Hyvä teksti sulta! Kivaa viikon alkua :)

  3. Ihan ehdottomasti olen kohdannut. Huomattavasti enemmän kuitenkin kaveriporukoissa. Omat hyvätkin ystäväni ovat toisinaan kateellisia, ilkeitä ja pahansuopia. Ja vielä enemmän vihaa ja epäluuloa kohtaan puolitutuilta naisilta. Naiset saattavat ääneen arvostella ja paheksua asioita minussa, ja myöhemmin selviää että he ovat yrittäneet tehdä saman asian perässä -Eli ovat selkeästi olleet ainoastaan kateellisia. Kuitenkaan työyhteisössä en ole vastaavaan törmännyt, vaikka olen ollut pelkästään naisissa koostuvassa 10 hengen tiimissäkin, on se ollut yksi parhaista tiimeistä ikinä! Pomommekin oli diplomi-insiinöri nainen, ja uskon että johtamisella onkin suurin merkitys siinä, toimiiko työyhteisö, kohdellaanko kaikkia reilusti ja onko työpaikalla hyvä yhteishenki. Pidänkin tätä enemmän nimenomaan johtamiskysymyksenä kuin sukupuolikysymyksenä. Exäni oli rakennusalalla töissä ja voi sitä draaman määrä siellä miesten kesken :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 10
Tykkää jutusta