Mustasukkaisuudesta

Moneen parisuhteeseen kuuluu mustasukkaisuuden tunteet. Joillain ne ovat vahvemmin esillä ja toisilla mustasukkaisuus on hyvin hillittyä. Itse olen nähnyt mitä mustasukkaisuus voi pahimmillaan olla. Se on täydellistä luottamattomuutta, epäilyä, itkua, riitelyä, huolta siitä, että voinko luottaa.

Olen myös itse ollut mustasukkainen. Minulla on takana pitkä parisuhde, aloimme seurustelemaan 18 vuoden iässä ja epävarmuus itseä kohtaan oli noihin aikoihin huipussaan. En luottanut itseeni ja kun en luottanut itseeni, en voinut uskoa, että toinen oikeasti halusi olla minun kanssani. Syntyi epäilyksiä ja riitoja. Olin hyvin mustasukkainen yhdessä vaiheessa.

Rakastaako silloin ollenkaan jos ei ole yhtään mustasukkainen?

Epäilykseni eivät kaikki olleet aina ihan turhia ja tämä taas tietysti ruokki mustasukkaisuutta vielä enemmän. Siitä tuli oravanpyörä josta oli erittäin hankala päästä pois. Lopulta suhde meni siihen pisteeseen, että pettäminen parisuhteessa astui esiin. Tämän jälkeen ei kenelläkään ollut enää hyvä olla suhteessa ja mustasukkaisuus leijui mustana sumuverhona elämässä jatkuvasti.

Jossain vaiheessa elämääni kuitenkin rakensin itselleni hyvän itseluottamuksen. Se oli varmasti sitä aikaa kun elin yksin. Kun huomasin, että pärjään tässä elämässäni myös ilman toista osapuolta, pystyin alkaa käsittelemään mustasukkaisuuteni tunteita itseni kanssa. Mistä ne kumpusivat? Oliko minussa vikaa, olinko huono? Enkö minä riitä?

Kuitenkin, onneksi tulin siihen lopputulokseen, että olen hyvä. En ansaitse pettämistä. Jos joku toinen aikoo pettää, ei se poistu sillä, että murehdin ja stressaan ja epäilen sitä etukäteen. Ei auta olla mustasukkainen, sillä se pahimmillaan voi ajaa toisen vaan kauemmaksi itsestä. Kun elin yksin, mietin, että sitten jos joskus löydän itselleni jonkun en aio olla mustasukkainen. Jos hän löytää paremman ja lähtee, niin on tarkoitettu. Mustasukkaisuus ei ainakaan ole ratkaisu asiaan.

Voi kunpa tuon vaan muistaisi aina…

Jouduin kokemaan paljon pahaa suhteeni aikana. Se jätti minuun jälkiä ja nämä jäljet aiheuttavat minussa vielä joskus tiettyjä toimintamalleja. Olen huimasti jättänyt taakseni asioita, menneet on todellakin menneitä mutta silti tulee hetkiä kun tiedän, että miksi jokin asia herättää minussa negatiivisia tunteita ja alan, joskus jopa huomaamatta toimimaan entisten mallien mukaan.

Kuitenkin kumppaniin täytyy pystyä luottamaan. Jos ei ole luottamusta, ei ole mitään.

Tietyllä tapaa kuitenkin haluan ainakin itse, että kumppanit ovat terveellä tavalla mustasukkaisia toisistaan. Pitää olla kiinnostunut kenen kanssa pyörii. Ihan kaikista pahinta olisi jos kaikki olisi ihan sama eikä mikään kiinnostaisi. Itse koen jopa tavallaan imartelevana sen jos mies osoittaa tietynlaista mustasukkaisuutta julkisesti.

Tällä hetkellä luotan kumppaniini täysin. Olen ajoittain mustasukkainen kyllä mutta tiedän ettei siihen todellisuudessa oikeasti ole tarvetta, se tunne vain ajottain kumpuaa jostain tuolta syvemmältä.

Mitä sinä ajattelet mustasukkaisuudesta?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

6 vastausta artikkeliin “Mustasukkaisuudesta”

  1. Ajattelen myös samanlailla kuin sinä; ei se mustasukkaisuus estä toista tekemästä jotain, joten se on vain turhaa ja kuluttavaa. Jos toinen antaa jatkuvasti aihetta mustasukkaisuudelle niin sitten pitää ehkä miettiä mikä suhteessa mättää. Mielenkiintoinen aihe. :)

  2. Itse en ole kovin mustasukkaista sorttia, mutta se johtunee oikeasti osaksi myös siitä, että olen aina päätynyt hyviin ja terveisiin parisuhteisiin ja syytä kyseiselle käytösmallille ei ole siis ollut. Nykyinen mieheni on aikasemmin kokenut sairaanloista mustasukkaisuutta ex-naisiltaan, joka näkyy hänen käytöksessä. Hän pyrkii aina kertomaan missä on, kenen kanssa, mitä tekee seuraavaksi jne, eli siis raportoi aika tarkkaan omia menojaan. Se ei ole mitenkään huono asia eikä minua häiritse, mutta olen yrittänyt viestittää takaisin että en muutu skitsoilevaksi ämmäksi vaikka jokaista asiaa ei minulle erikseen ilmoiteta.

    Eletään etäsuhteessa, joten luottamus on kaiken a ja o. Jos olisin kovin mustasukkainen tai jos mies olisi, en oikein tiedä miten tämä onnistuisi. Pieni mustasukkaisuus on ehkä ihan jees, mutta isommassa mittakaavassa se kielii mun mielestä epäluottamuksesta.

    • Voi että sun miestä, on tosiaan jäänyt pahat ”traumat” edellisestä. Toisaalta eihän siitä mitään haittaakaan ole, että hän sinulle kertoo mitä tekee ja minne menee.

      Etäsuhteen itsekin kokeneena, luottamus on TODELLAKIN kaiken a ja o. Tsemppiä teille <3

  3. Mustasukkaisuus voi olla tosi iso ja paha mörkö tai peikko jos sen päästää valloilleen tai jos siitä ei puhu ääneen.
    Mä itse saatan olla välillä TOSI mustasukkainen. Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa se, että ajatukset on kohtuuttomia ja tyhmiä. Nää munkaan mustasukkaisuudet ei oo haitannut meidän suhdetta millään lailla, koska me puhumme ne aina läpi. Mäkin oon oppinut jo huumorilla kertomaan miehelle, että mitä tyhmää mun päässä tällä kertaa on. Tai vaikka tekis mieli jopa vähän mököttää ja mököttäisinkin, mies yleensä aina kaivaa esiin asian mikä mökötyttää ja nauraa mulle hyväntahtoisesti ja lempeästi. Ei siinä voi itsekkään kauaa mököttää. :)
    Eli myös se toisen suhtautuminen on todella tärkeää. Ihaninta on se, että meillä myös miehellä on välillä höpsöjä ”mustasukkaisuuskohtauksia” ja voidaan jakaa nää hölmöt ajatukset.

    Mustasukkaisuus on kaikenkaikkiaan suhteessa munkin mielestä hyvä asia jos se on kohtuullista eikä mee yli. Ja jos osaa vähän tutkiskella ja kontrolloida itseään.
    Jos mustasukkaisuuden päästää valloilleen ja mielikuvitus alkaa laukata ja annat niiden ajatuksen päästä täyttämään koko mielen, voi tunne olla tosi ahdistava. Ja sitten se juttu vaan paisuu siellä pään sisällä.
    Ja mä ainakin itse huomaan, että jos mulla on itsellä joku epävarma kausi menossa, niin se mustasukkaisuus voi olla tosi mahdotonta. Eli aika usein syy löytyy sieltä omasta itsestään, että on joku ”hätä” tai kriisi itsensä kanssa.

    On olemassa niitä, jotka on ihan sairaalloisen mustasukkaisia, mutta eivät edes tajua sitä omaa älyyttömyyttään. Eli sekin on aika tärkeää, että vaikka oliskin pahasti mustasukkainen, että ymmärtää sen eikä pura sitä toiseen.

    • Jep, puhut asiaa ja voin hyvin samaistua ajatuksiisi ja tuntemuksiisi. Hienoa, että te voitte avoimesti keskustella aina noissa tilanteissa, se onkin se paras lääke mustasukkaisuuteen: avoimuus ja keskustelu. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 10
Tykkää jutusta