Minä + Hän + Kissa + ?

Nyt kun olemme muuttamassa reilun kahden viikon päästä rauhalliselle ja ihan uudelle asuinalueelle, ajatukset ovat siirtyneet jo tulevaan. Tuleva kotimme on rivitalossa ja se on noin kymmenen neliötä isompi.

Olemme vierailleet tuolla tulevassa kodissamme säännöllisesti. Kotimme ei sijaitse keskustassa, itseasiassa keskustaan on noin 12kilometrin matka. Kotimme tulee olemaan enemmän luonnon lähellä. Asuinalueelle mentäessä huomaa miten siellä lapset leikkivät ulkona, perheet ulkoilee lapsien ja koiriensa kanssa ja kaikki tuntuu tuntevan toisensa, siellä on ihan oma maailmansa. Sitten olemme me. Minä ja mun mies. Ei lasta eikä sitä koiraakaan.

Nyt me ollaankin päädytty tekemään harkittu hankinta. Me halutaan koira. Oikeastaan molemmat ovat aina halunneet koiran. Aiemmin minä en koiraa ole halunnut sen vuoksi, että olen asunut pienessä yksiössä kerrostalossa ja koira joutuisi vuorotyön takia olemaan paljon yksin. Nyt meitä olisi kuitenkin kaksi, jotka koirasta huolehtisi. Olisi oma koti ja takapiha sekä metsä ihan lähellä.

Olemme paljon selailleet läpi erilaisia koirarotuja. Haluaisimme koiran joka ei olisi liian iso, sellainen keski-tai pienikokoinen olisi passeli. Koira voisi olla sellainen joka voi tulla sohvalle ja vähän syliinkin. Haluaisimme koiran, jonka kanssa onnistuisi ulkona liikkuminen ja joka jaksaisi tehdä joskus pidempiä metsälenkkejä, mutta tyytyisi lyhyempäänkin lenkitykseen. Haluaisimme koiran joka olisi sosiaalinen ja aktiivinen, iloinen ja tulisi hyvin toimeen niin muiden ihmisten, lasten kuin koirien kanssa. Haukkuherkkyys ei ole toivottava ominaisuus rodulta, mitä me etsimme.

Mutta minkä rotuinen koira?

Mietimme ensiksi staffia. Kävimme erään kasvattajan luona jo tutustumassakin tähän rotuun. Koira olisi muuten niin ihana, mutta ilmeisesti tälle rodulle tyypillistä on se, että aikuisena nämä koirat eivät tule toimeen automaattisesti muiden koirien kanssa, ei edes niitten yksilöiden kanssa joita olisivat pennusta asti nähneet. Lähipiirissämme on koiria ja olisi kiva, että heistä tulisi koirakavereita.

Itse voisin haluta shetlanninlammaskoiran, papillonin tai ehkä jonkin spanielin? Vaihtoehtoja on hirveästi ja pelkästään luonnekuvauksia lukemalla ei koiraroduista saa tietoa ihan hirveästi, joten nyt haluaisimme apua teiltä rakkaat lukijat! Tiedän, että monella teistä varmasti on koira. Haluaisin, että kertoisitte omista koiristanne ja suosittelisitte mahdollisesti rotuja mikä meille voisi sopia.

Olisimme iki-kiitollisia! <3

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

73 vastausta artikkeliin “Minä + Hän + Kissa + ?”

  1. Suosittelisin liittymään Facebookin roturyhmiin ja kyselemään sieltä. Itse kannattaisi ehkä shelttiä sen perusteella mitä olen kuullut. Ehkä beaglekin olisi hyvä. Terrierit ei taida ainakaan noihin kriteereihin sopia.

    • Joo, beaglesta mies haaveilee mutta sillä taitaa olla aika kova metsästysvietti? :/

  2. Mulla on Havannankoira ja on juurikin supersosiaalinen; tykkää lapsista, toisista koirista ym. Mun koira ei myöskään hauku paitsi ainoastaan koirapuistossa, jos on villit leikit menossa. Aivan ihana rotu, joka on myös ulkoisesti söötti. Jos ei käy näyttelyissä niin turkin voi pitää lyhyempänä trimmaamalla, kuten itse teen. Tässä plussana on se, että ei lähde karvojakaan.

    Toinen samanlainen tapaus on Lhasa Apso, ainakin tuttujen kokemusten mukaan.

    Yksilöstä toki kiinni moni asia. Tsemppiä valintaan!

    • Havanna on kyllä kans kaunis koira. Ja tokihan koira saa leikkiessään ja innostuessaan esim. just koirapuistossa haukkua, ei sentään ihan tuppisuu tarvii olla :D Katsottiin toi Lhasa Apso! Vitsi sekin vaikuttais ihanalle <3

  3. Moi! Meillä on rotuna tanskalaisruotslainen pihakoira, sellainen pieni/keskikokoinen nimenomaan. Ulkonältään muistuttavat usein Jack Russelia ja vielä enemmän Brasilianterrieriä, mutta ilman sitä terrierin kiihkeyttä… Luonnekuvaus rotumääritelmässä (tämä kannattaa googlettaa eri roduilta!) on ”valpas, tarkkaavainen ja eloisa”. Tuntemani yksilöt tulevat erinomaisesti toimeen ihmisten kanssa, eivät ole haukkuherkkiä ja piha-etuliitteestä huolimatta viihtyvät niin sohvalla kainalossa, lenkillä kuin agilityradallakin. :) ”Tanskalais-ruotsalainen pihakoira” on Facebook-ryhmä jossa näistä koirista löytyy enemmän käytännön kokemuksia!

    • Pihakoiraa en ole koskaan ennen kuullutkaan olevan. Onkohan pentuja miten saatavilla suomessa? Mut vaikuttaa melkeinpä just sellaiselle mitä etsitään :)

    • Pentuja on kyllä ihan ok tarjolla käsittääkseni jos hiukan kärsivällisyyttä riittää, ei ihan ens kuuksi varmaan luovutusta saa. :) Rotu on tosiaan aika monelle vielä tuntematon vaikka koiria alkaa aika paljon olemaan jo ja kasvu vaikuttaa jatkuvan!

  4. Moikka! Me otettiin poikaystävän kanssa cockerspanieli joulun aikoihin ja toiveet oli silloin rotua mietittäessä juuri samat kuin teillä. Pienikokoinen (mutta ei mikään chihu…), ei tarvitse hirveitä lenkkejä päivittäin, mutta jaksaa pidempiäkin välillä toki, leikkisä, sylikoira tietyllä tapaa ja ystävällinen. Kaikki nämä toteutui ja saatiin yksi rakas perheenjäsen, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Ei hauku juurikaan, paitsi leikkiessä ja vielä nyt pentuna esim. remmiä kiskoo ja puree. Tarvittaessa helppo napata syliin ja turkki helppohoitoinen, trimmausta vaatii silloin tällöin. Suosittelen!:)

    • Cockeri vois olla yks varteenotettava vaihtoehto, kokonsa ja aktiivisuutensa puolesta :) <3

    • Meillä oli kotona kasvaessa cockeri, oli aivan ihana, lutuinen, just lapsiperheeseen sopiva, ikinä ei suuttunut mistään. Kun tästä aika jätti, otti vanhemmat toisen. Ihan eri maata. Muistakaa, että spanielit on metsästyskoiria ja niillä voi olla kovatkin vietit. Tää ärähtää kun menee läheltä ohi, saattaa tulla jalkoihin nukkumaan, mutta on nilkassa kiinni kun nouset ylös, eikä voinut pienten lasten kanssa antaa olla yhtään. Jotain luin että cockereita palautetaan kasvattajille (ja nukutetaan myös) eniten ”luonneongelmista” johtuen. Eli oikeesti ihmiset ei tajua, että covereita ei oo seurakoira. Meille tulee lasten vuoksi havannan koira (luultavimmin), edellinen ennen lapsia oli hoffi, niin ihana.

  5. Miten esim. Welsh corgi pembroket? Ovat sympaatisia ja suht. pieniä ja minusta sympaattisia. Isompana koirana tietysti berninpaimenkoirat (eivät siis ole se kuolaava iso koira, joka on berhandilainen)

    • Corgit on jotenkin liian pötkylöitä ja niitten kävely näyttää hankalalle lyhyillä jaloilla :D

  6. Meidän perheessä on irlanninterrieri ja koonsa puolesta on aika täydellinen. Todella sosiaalinen ja uskollinen rotu. Ei ole haukkuherkkä ja karkea karva vaatii trimmausta 2-4 kertaa vuodessa. Energiaa kyllä riittää, mutta selkeällä ja pitkäjänteisellä koulutuksella on todella helppo ja kiva koira. Koulutuksessa ei kyllä ihan helpolla pääse, mutta kaikki koirat koulutusta tarvitsee. On myös todella kaunis rotu ja koirat ovat pääasiallisesti terveitä.
    Lisäksi irskit ovat erityisen lapsirakkaita.

  7. Keskikokoinen villakoira voisi mennä teidän kriteereihin hyvin :). Nämä ovat hyvin iloisia, miellyttämisenhaluisia, älykkäitä ja energisiä koiria, jotka tulevat juttuun niin muiden koirien, kuin ihmistenkin kanssa. Varmasti jaksaa lenkillä mukana, ja mitä useampia käsipareja on rapsuttamassa ja heittämässä palloa, sitä tyytyväisempi villis on.
    Villiksistä ei lähde karvaa, joten rotu on trimmattava. Lyhyessä kotiturkissa olevan villiksen turkinhoito on kuitenkin helppoa, ja omasta mielestäni lyhkänen kihartunut kotiturkki on paljon kivemman näköinenkin kuin paksut näyttelytrimmit.

    Rotua miettiessä kannattaa ehdottomasti tsekkailla läpi facebookin erilaisia roturyhmiä!

    • Meille muutti noin kuukausi sitten kääpiövillakoira ja on kyllä nyt jo vastannut kaikkiin toiveisiin! Sopivan kokoinen, seurallinen kuin mikä (ehkä vähän liikaakin :D) ja todella fiksu koira. Osaa nyt jo 3kk iässä peruskäskyt ja on jo melkein sisäsiisti. Ja parasta on tosissaan tuo ettei lähde karvaa!

    • Villakoirasta yhtenä etuna voisin vielä mainita sen, että kesäisin turkki on tosi kätevää vetää kokonaan alas, etenkin jos asuu runsaspunkkisella alueella. Turkki kuivuu nopsaan esim. uimisen jälkeen ja punkkitarkastukset on hyvin vaivattomia tehdä, eikä koirasta muutenkaan kulkeudu juuri lainkaan punkkeja sisälle kun turkki on lyhyt.

  8. Myös narttu sileä- tai pitkäkarvainen collie voisi mennä hyvin. Paimenkoirilla on taipumus pysyä hyvin lauman lähellä ja olla karkailematta :). Narttu siksi, että ne yleensä ovat kooltaan hiukan pienempiä.

  9. Täällä yksi sheltin omistaja. Otin itselleni ensimmäiseksi koiraksi ja olen ihastunut rotuun mitään muuta en voisi enää kuvitella. Toki löytyy jotain negatiivisiakin puolia kuten hieman haukkuherkkä yksilö meiltä, mutta uskon että tiukalla koulutuksella olisi tuohon pystynyt vaikuttamaan. Omaa tyhmyyttä kun en osannut kouluttaa pois. Haukkuu siis lähinnä pihassa joskus naapureille ja ovikellon soidessa. Sosialistamiseen kannattaa käyttää aikaa/ottaa se tosissaan. Meillä näki liian vähän lapsia ja ei ole oppinut olemaan lasten kanssa koska niitä ei vielä perheessä ole. Lähinnä siis innostuu liikaa lapsien käytöksestä paimennusvietti nostaa päätään.

    Parhaita puolia on ihana kuuliaisuus omistajaa kohtaan pitää omaa laumaa tärkeänä. Vauhdikas rotu, omiaan esim. agilityyn. Tarvitsee melko paljon liikuntaa juuri tuon aktiivisuuden takia, mutta minun elämään ainakin sopinut paremmin kuin hyvin että on syy lähteä lenkille ja ulos ☺

    Jos shelttiin päädytte kannattaa kiinnittää sen verran huomiota keneltä ostaa että ei saa arkaa koiraa. Arkuutta esiintyy shelteillä melko yleisesti. Hyvä kasvattaja ei edes teetä pentuja aralla yksilöllä.

    Onnea koiran valintaan ☺

    • Vitsi sheltti vois olla ihana mutta sen yksilön valinnan kannalta pitää olla ilmeisen tarkkana, ettei just tuu haukkuherkkää tai sitten arkaa koiraa valittua.

  10. Ei kannata ainakaan metsästyslinjaista rotua valita, jos ei sitä harrasta. Tosin kasvattajatkin aika tarkkoja, että koira pääsee toteuttamaan luontaista viettiään ja hyvä niin. Jos meillä ei näitä ajavia olisi niin corgi tai villakoira olis mulla. 🙂

    • Joo ei me haluta sellaista koiraa jonka suuri vietti veis metsästämään, koska meidän kanssa sitä ei pääsisi sitten toteuttamaan. Halutaan sellainen koira, jonka vietit ohjaa meihin :D

  11. Mie tietysti liputan walesinspringerspanielin puolesta, miun edellinen ja myös tämä tuleva on siitä rodusta. On aivan ihana kaikilla tavoilla. Kannattaa liittyä eri rotujen faceryhmiin ja tunnustella vähän siellä, kysyäkin voi ja pyytää et saisi tavata ko. rodun edustajia, jotka asuu lähellä. Tuosta walesista voin ite kertoa pitemminkin jos kiinnostut (ja miun koiran pentueessa olisi vielä vapaa pentukin, tai lieneekö useampikin).

    • Siirryin nyt koneelle, että voin kirjoittaa enemmän. Walesinspringerspanieli on ystävällinen ja eloisa, kiintyy kovasti omiin ihmisiinsä, on pentumainen vielä vanhempanakin. Welssi on semmoinen kujeilija, joka keksii milloin mitäkin hassua. On kova liikkumaan, ite ainakin tykkään siitä, että saa tehdä myös juoksulenkkejä koiran kanssa. Ainakin omaa edellistä walesia oli helppo pitää irti, kun se alusta saakka siihen metsässä ja rauhallisilla alueilla tottui, ei autojen lähellä tietenkään. Walesia voi käyttää metsästyksessä, mutta se ei ole mikään ajaja, eli ainakaan meillä ei ollut mitään haittaa siitä. Rodunomainen taipumus on se, että se pölläyttää linnut ilmaan tai hakee ammutun linnun vedestä, eli niitä pölläytyksiä se kyllä tekee.

      Huonona puolena on joillakin tämän rodun yksilöillä esiintyvä eroahdistus. Minun edelliselläni sen näki jo pentulaatikossa, eli hartaasti toivon, että sen asian pystyy valitsemaan pois.Silloin en ekaa koiraa ostaessani osannut sitä ajatella. Minun koirallani oli myös Addisonin tauti, eli sen osalta kannattaa taustat tarkistaa. Sairastuneita on rotuyhdistyksen tiedossa vain 6 kpl, joista minun koirani oli yksi, eli tosi harvinainen se on. Tässäkin asiassa autan mielelläni.

      Tämä on semmoinen aina iloinen ja kujeileva keskikokoinen rotu. Turkin hoito on minusta helppoa, itse tykkäsin pitää sen lyhyenä, vaikka se ei ihan rotumääritelmän mukainen semmoisena olekaan, siihen kuuluisi pitkät hapsut rinnassa ja jaloissa. Helpompi kuitenkin lyhyenä. Harrastaa sen kanssa voi mitä vain koiralajeja. Itse olen nyt miettinyt, että haluaisin kokeilla seuraavan koiran kanssa agilityä tai jäljestystä. Ainakin kaikki minun tuntemani walesit tulevat hyvin toimeen toisten koirien kanssa.

      Toinen rotu, mitä itse nyt harkitsin, oli cockerspanieli. Sen osalta koin sen turkin liian hankalaksi, sitä on pakko trimmata.

      • Kiitos Riitta kommentista :) Selkeästikin oot koiraihminen. Spanieliin me ehkä ollaan kääntymässä mutta vielä pitää selvittää se alarotu :) Hirmuinen koirakuume :D Ihanaa kun sinäkin pian saat pikkuisen kotiin :)

  12. Sheltti on helppo seurakoira. Pitää vain perehtyä hyvin sekä olla tuuria matkassa, että ei tule arkaa yksilöä vastaan. Haukkuherkkyys on valitettavan yleinen shetlanninlammaskoirien ominaisuus. Itselläni ollut kolme shelttiä, kaikki eri linjaa, ja jokainen ollut haukkuherkkiä. Shelteissä kannattaa myös huomioida se, että joillain on aivan hervottomasti karvaa tai että välillä shelteistä voi tulla melkoisen erikokoisia. Nämäkin voi tietyiltäosin ennakoida käymällä sukutauluja läpi.

    Uskoisin, että keskikokoinen tai sitä pienempi villakoira voisi myös sopia. Ne ovat todella älykkäitä, helppoja kouluttaa ja sosiaalisia.

    Se koira on kuitenkin aina yksilö, joka ei aina täysin ole luonteeltaan rodunomainen ja ympäristön vaikutus on yllättävän vähäinen. Paljon pystyy arvioimaan, mitä siitä pennusta tulee, kun käy katselemassa pentueen emää ja isää. Jos näistä näkyy (käytänössä rodusta riippumatta) arkuutta, periytyy se suurella todennäköisyydellä myös pennuille.

    Suosittelen käymään koiratapahtumissa (näyttelyissä, toko ja agility kisoissa) kattelemassa koiria ihan livenä ja samalla voi kysellä koiraihmisiltä kokemuksia :)

    Kannattaa muuten myös huomioida perinnölliset sairaudet, varsinki jos kyseessä on pevisa- rotu. Koirat.netissä pääsee hyvin tutkimaan koirien sukutauluja!

    • Joo bongattiin, et viikon päästä täällä on pentunäyttelyt ja sinnepä me suuntamme :) Kiitos kommentistasi <3

  13. Ehottomasti englanninspringerspanieli nuihin tarpeisiin. Rodun epävirallinen määritelmä on yltiöpositiivinen, kaikkia rakastava ja joka paikkaan perässätulija. Innostuu ihan jokaisesta asiasta, varsinkin ruuasta mutta osaa kotona rauhottua sohvalle ja tykkää olla mahollisimman lähellä ihmistä. Jokainen vastaantulija on aina potentiaalinen uusi paras ystävä, niin koira kuin ihminen. Niin symppis kaveri metsälenkeille ja harrastamaan. Cockeriin verrattuna himpun verran isompi mutta sprinkuilla helppohoitosempi turkki. Suosittelen lähinnä käyttölinjaista englanninspringerspanielia, näyttelylinjaisilla turkinhoito vaatii enemmän. En tienny aiemminkin koiria perheessä olleena, että joku koirarotu voi olla näin symppis ja rakastava ihmistä kohtaan, intopiukeena painattamassa metässä ja syyä vaikka elopainonsa verran ruokaa kerralla. Joka asia mitä tehään, tehään täysillä :D

    • Käyttölinjainen on metsästykseen tarkoitettu rotu! Näyttelylinjainenkin voi omata riistaviettiä vaikkei niistä metsälle.olekaan ja.on yleensä iso ja aktiivinen rotu..

    • Spanieli voisi olla kyllä se meidän rotu mutta mikä spanieli ;) Pitää tutkailla :) Kiitos paljon kommentistasi <3

    • Jep, mutta käyttölinjaisen saa kyllä ihan perus kotikoiraksi myös, kuten meillä on. Me ei ikinä ruvetakkaan metsästämään ja se sopii meille kuin nakutettyu. Haluttiin pienempi ja sporttisempi malli tuosta englanninspringerspanielin näyttelylinjaisesta, joten käyttälinja oli valinta. Riistaviettiä löytyy, mutta metsälenkeillä se saa sopivasti viihdykettä niille. Myös ihan perus ruuanetsintä leikit on kovassa huudossa meillä. Käyttölinjainen enkku on myös miellyttämisen haluisempi kuin näyttelylinja. Mutta kummassakin puolensa, ei vaan kannata käyttölinja nimikkeen perusteella hylätä hyvää vaihtoehtoa. Esim labbiksista on myös käyttölinja joka on kooltaan paljon normi labbista pienempi ja luonteeltaan miellyttävämpi :) maku asioita!

  14. Ei kannata beagleä ottaa koti/sisäkoiraksi asutusalueelle… ehkä se voisi tottua kun sen pentuna ottais, mutta en laskis sen varaan. Nimimerkillä ”kokemusta beaglestä” ;-) Entäs joku karkeakarvainen mäyräkoira? Niillä on niin ihana naama ja naamakarvat!!!

    • Joo ei beaglea, se on metsästyskoira eikä meidän käytöllä sais toteuttaa luontaista viettiään :)

  15. Meillä on n. 1,5 vuotias shetlanninlammaskoira, joka vastaa hyvin kuvailuusi. Ihana 10-kiloinen sylikoira, joka jaksaa touhuta vaikka koko päivän aamusta iltaan tarpeen vaatiessa. Ei kuitenkaan hypi seinille, mikäli joku päivä lenkki jäisi vähän lyhyemmäksi. Tähän päivään mennessä ei ole osunut sellaista koiraa vastaan, joka ei olisi meidän karvakorvalle kelvannut. Mielestäni shelttien haukkuherkkyyttä korostetaan liikaa. Suurin osa tapaamistani shelteistä on todella hiljaisia, haukahtelevat korkeintaan muiden koirien kanssa leikkiessä, jos silloinkaan. Meidän yksilömme haukkuu lähinnä vain ovikellon ja muutoin silloin tällöin. En koe kuitenkaan haukkuherkäksi.

    Mikäli rotu kiinnostaa enemmänkin, suosittelen liittymään Facebookissa ”Jyväskylän sheltit” -ryhmään!

  16. Schapendoes! Mä oon aivan myyty tälle rodulle 😊 perusluonteeltaannoin ovat super sosiaalisia ja helposti koulutettavia. Haukku herkkiä eivät ainakaan mun tuntemat yksilöt ole. Schape on menossa mukama kaikessa 😊 itekki sairaanhoitaja ja teen kolmea vuoroa, schape pärjää ajoitain pienemällä liikunnalla ja sitten toisaalta jaksaa tosi paljon liikkua 😊 paimenkoira kun on niin on ollu helppo opettaa pysymään sallitulla alueella.
    Turkin hoito ei oo niin paha miltä vaikuttaa. Pentu karvaa kun vaihto oli tosi takkunen. Mutta nyt riittää kampaus kerran viikkoo. Pestä ei tarvi, muuta kun vedellä kun on tosi kurainen 😂 ja toki se raahaa metästä kaiken mahdollisen kotiin 😂😂

  17. Corgi Pembroke <33 minulta löytyy yksi 9kk ikäinen pötkylä kotoa, ihan täydellinen rotu! Pärjää yksin, mutta rakastaa ihmisiä (ns.koko kylän koira, ei koskaan kellekkään vihainen, pitää lapsista). Tykkää ulkoilla ja jaksaa lenkkeillä pidempiäkin lenkkejä, mutta pärjää muutaman päivän ihan pelkillä pissilenkeillä ilman AHDHta :D Melko helppo kouluttaa, kunhan vaan pitää tiukan kurin alusta asti. Sopivan pieni mutta iso koko; sopii rivitaloon mutta ei ole ihan pieni sylikoira. Koira on maailman paras päätös!!

    • Mun mielestä corgit on jotenkin hassun näköisiä. Pitkiä pötkylöitä, kuten juuri itsekin kuvasit :D Hirmu tanakka mutta lyhyet jalat, eikö niillä oo hankala liikkua? :)

  18. Suosittelen teille Englanninspringerspanielia💜. Meillä niitä asustaa kolme urosta.🐾 Aivan mahtavia karvakamuja. Sopii hyvin ekaksi koiraksi. On sopivan kokoinen, iloinen häslääjä. Rakastaa perheen kanssa touhuamista. Ei ole haukkuherkkä .Osaa toki myös rauhoittua. Helppo kouluttaa.Turkinhoito vaatii kyllä säännöllistä trimmaamista, mistä selviytyy helposti kunhan perusniksit opettelee eli ei ole mitään tähtitiedettä.

  19. Ehdottomasti (keskikokoinen) villakoira! Karvaa ei irtoa paljon ja täyttää kaikki kriteerit. Myös todella viisas koirarotu. Itsellänikin ensimmäinen koirani oli juurikin villakoira enkä voi kun suositella :)

  20. Kaverilla on 2 shelttiä, jotka ovat ihan valloittavia kavereita. Tosin kuten ylempänä on sanottu niin sukutauluun ja kasvattajiin kannattaa kiinnittää huomiota, juurikin arkuuden takia. Kumpikaan kaverini koirista ei ole arkoja, tosin luonne-eroa on sen verran että toinen on kaikkien kaveri ja toinen vähän pidättyväisempi.

    Kaverin koirat sen verran valloittavia että mietin jo hetken että voisin harkita rotua. :D Tosin itse tykkään enempi isoista koirista, ja sellainen tulee uudestaan kunhan elämäntilanne on sellainen että koiran voin taas ottaa.

    Mä suosittelen selaamaan vähän eri selauksia eri roduista, ja rajaamaan jonkin verran sitä kautta. Sitten kun on mahdolliset rodut vähän tiedossa, niin ei muutakuin suuntaamaan tapahtumiin (näyttelyt, eri kisat). Kyselyjä koira-aiheisilta foorumeilta, ja kasvattajilta.

    • Itseasiassa jyväskylässä on nyt pentunäyttelyt reilun viikon päästä, me varmaan sinne suunnataan vähän katselemaan vaihtoehtoja :)

  21. Norfolkinterrieri. Sosiaalisia ja eivät hauku:) Kompaktin kokoisia, eivät vaadi jättilenkkejä, mutta jaksavat tarvittaessa lenkkeillä. Luonne on erilainen kuin mihin terrieri-sana viittaa.

    • Vitsi mikä söpöliini rotu :) Pitää lueskella tästäkin enemmän, kiitos tipsistä! :)

  22. Meillä on kaks staffia; uros (8 v.) ja narttu (3 v.). Tulevat keskenään tosi hyvin toimeen ja narttu tulee muidenkin koirien kanssa toimeen erinomaisesti (on tullut jo pienestä pitäen), mutta uroskoirasta ei voi sanoa samaa. Ikinä ei ole mitään isompia rähinöitä sattunut, mutta tarkkana saa olla toisten uroskoirien kanssa. Meidän toisella tuttavalla on urosstaffi, joka on ”hieman” äksy ja siinä meinasi kerran käydä pahasti, kun koiramme puolustautui. Meillä uros ei rähise toisille koirille (edes uroksille), mutta puolustautuu kyllä tarvittaessa. Pentuaikoina paras leikkikaveri oli samanikäinen kääpiöbulli, mutta leikit piti koirien kasvettua lopettaa, kun alkoi tulla selviä merkkejä, että eivät välttämättä enää jatkossa tulisi toimeen.

    Aivan ihania tuhisevia karvapalloja ovat ja niin ihmisrakkaita. Lapsia suorastaan rakastavat ja kissankin kanssa olivat bestikset ennen kuin kissa kuoli (vanhuuteen siis :D ja narttu tuli taloon vasta kissan jälkeen ). Niin energisiä ja aina niin rakkaudella ovella vastassa. Staffeissa myös se hyvä, että eivät juurikaan hauku.

    Staffista ensikoirana on kaikenlaisia mielipiteitä, mutta itse en näe sitä esteenä, jos on valmis tarjoamaan koiralle rakastavan kodin ja panostamaan kasvatukseen. Kannattaa myös olla lähipiirissä koirakonkareita, joista voi saada tukea koiran kasvatukseen ja ongelmatilanteisiin. Meillä ainakin jo pienestä pitäen harrastettiin aktiivisesti agilityä ja tokossa käytiin myös. Mielestäni mitään haasteita tai ongelmia ei ole ollut. Staffien kohdalla narttu varmempi valinta, jos toisten koirien kanssa haluaa sitä leikittää ja tietenkin siitä on aina etua, jos pentuaikana tutustuttaa koirakavereihin. Meillä saavat koirat olla pihassa vapaana. Asutaan ”landella” n. 5 km keskustasta ja koirat ovat olleet vapaana metsässäkin, että ei sinällään nyt ensimmäisenä uroksenkaan kanssa ole pelkoa, että toisen kurkkuun kiinni kävisi. Hyvin on tähän asti mennyt.

    Jos tulee jotain mieleen niin kysäise ihmeessä :) eiköhän se sopiva karvapallero teidänkin kotiin löydy. Itse en enää siis asu kotona ja koirat ovat äidin luona, mutta uros on aina mulla hoidossa pari kertaa vuodessa (juoksut ;) ) sellaisen about kuukauden kerrallaan ja kotona tulee vietettyä kaikki lomat ja ylimääräiset vapaat :D Onneksi enää viikko niin pääsen taas moikkaamaan rakkaita pikkupossuja <3

    Tanskandogista, Beaglesta ja Rottweilerista on myös lapsuusajalta kokemuksia. Tanskandoggi on aivan ihana koira, mutta onhan se pirun iso :D

    • Harmillista on kyllä toi, miten ne ei välttämättä tuu toimeen toisten koirien kanssa. Mutta siis sama ongelmahan voi olla millä tahansa rodulla, mutta tää on se rotu missä se aina mainitaan. Muuten olisi kyllä ihana koiruli tämä staffi <3

  23. Sheltti on ainakin oikein varteenotettava vaihtoehto :) Täällä on peloteltu rodussa esiintyvällä arkuudella, mutta itse vuosia rotupiireissä pyörineenä olen kyllä törmännyt vain hyvin harvoihin tapauksiin, ja niissäkin on kyse ollut todennäköisemmin sosiaalistamisen puutteesta. Oli valitsemanne rotu mikä hyvänsä, suosittelen käyttämään varsinkin pari ensimmäistä kuukautta hyvin aktiivisesti siihen, että pentu pääsee kokemaan kaikki sellaiset paikat ja asiat, jotka sillä saattaa tulle elämässä jatkossa vastaan (esimerkiksi bussit, torit ja muut suuret yleisötapahtumat, vapaana lenkkeily, kiljuvat lapset, koiran silmissä oudosti liikkuvat vanhukset… mitä ikinä vain tulee mieleen!).
    Toki pennun jaksamisen ja oppimiskyvyn huomioiden, ei liikaa rasittaen ^_^

    Itselläni on nyt 5-vuotias shelttiuros ja nyt nuori bordercollietyttö kasvamassa sille kaveriksi. Sheltti on äärimmäisen helppo ja näppärä arjessa; sen kanssa voi harrastaa agilitya aktiivisesti, kilpailla ja lenkkeillä tuntitolkulla, mutta niinä päivinä, kun itse haluan vain kiertää korttelin muutaman kerran, tyyppi on ihan rauhallinen ja tyytyväinen silloinkin. Sheltit ovat yleensä helposti motivoitavissa ja paimenkoirina varsin ”laumaviettisiä”, eli esimerkiksi vapaana kulkeminen on huomattavasti helpompi opettaa kuin esimerkiksi metsästysrotuisille. Sheltti on myös kokonsa puolesta näppärä, kun sen tiukoissa paikoissa (esimerkiksi ruuhkabussi) saa napattua syliin. Omani on 13-kiloinen ja nelisenkymmentä senttiä korkea, eli aika reipas. Kokohaarukka noilla on todella suuri, koiria löytyy 30-senttisistä aina puolimetrisiin (mutta ihanne on noin 36-39 senttiä).

    Haukkumisen sijaan oma shelttini puhisee ja juttelee paljon ja sitä tekevät monet kaverienikin sheltit :D Haukkumista toki voi olla, mutta itse olen ainakin positiivisella vahvistamisella saanut ainakin opetettua oman tekemään huutamisen sijaan epäilyttävissä tilanteissa jotain muuta.

    Suosittelen ehdottomasti tutustumaan rotuun! Laittakaa paikallisille kasvattajille viestiä ja käykää katsomassa :) Pentueita syntyy sen verran tiheään että varmasti ei ole vaikeaa päästä pentuihinkaan tutustumaan.

    http://tteppo.blogspot.fi

    • Shelteissä selkeästikin on erilaisia yksilöitä, mitä nyt näitä kommentteja olen lueskellut. On arempaa ja haukkuherkempää. Kiitos kommentista <3

  24. Ranskikselle vahva suositus, hyvä kasvattaja (jolla vain rekattuja pentuja) joka on kiinnostunut koiriensa terveydestä niin sillä pääsee pitkälle.
    Meillä on kaksi ranskis poikaa, toinen 4 v ja toinen 2 v, terveitä yksilöitä kumpikin. (kurkkaa sivut http://www.kennelfriedrichs.fi)
    Toinen rotu suositus on Corgi, ihana luonteinen ja mahtavan näköinen. Nämä kumpikin on rotuna kompakti pakkaus, ei mitään rimpuloita mutta seurakoiran kokoisia, helppohoitoisella turkilla.
    Meillä painetaan ranskisten kanssa jäällä/metsässä tms, laavuillaan yms. Kovia liikkuun eikä ikinä mitään hyytymisiä. :-) Sitten rakastavat läheisyyttä, lämpöä ja kaikkea mitä tehdään yhdessä. Vanhemman kanssa käydään kaverikoirailemassa ja nuoremman kanssa vähän näyttelyissä. :-)

    Koirat on ihania, mihin rotuun päädyttekään. Tsemppiä! :-)

  25. Kannattaa tutustua myös lapinporokoiraan. Hyvin sopeutuvainen rotu, sopii ulkoilusta pitäville ihmisille. Aktiivinen koira, joka osaa rauhoittua sisätiloissa :)

    • Varsinkin paimensukuinen lapinkoira on aivan ihana, se on vähän sirompi tai ”pienempiturkkinen” kuin se toinen. Itsekin sitä mietin vaihtoehtona, kun mietin et vaihdanko rotua. Se on semmoinen älykkö, spanieli taas vähän höselö. Minun edellisen koirani bestis oli just paimensukuinen lapinkoira, ja niistä näki hyvin sen miten toinen on jotenkin fiksu ja toinen hötkeltää. Kaikella rakkaudella heitä molempia kohtaan. :D

      Fieldspanielitkin ovat tosi ihania, sekin kannattaa pitää mielessä yhtenä spanielirotuna.

  26. Pakko kommentoida sen verran että koirissakin on yksilöitä ja riippuu vähän siitäkin miten kouluttaa. Enemmän minusta vaikuttaa se miten paljon on itse valmis tekemään koiran koulutuksen eteen kuin rotu. Itselläni on patalaiska Jack Russelin terrieri, rotu jota ei suositella ensimmäiseksi koiraksi (minun ensimmäinen koira), vaatii paljon aktiviteetti (joo ruokaa ja unta). Tämä rotu ei rotumääritelmän mukaan sovi sohvaperunaksi ja vaati paljon , mutta ei pidä paikkaansa tämän yksilön kohdalla. Pienestä pitäen parasta on nukkuminen. Jaksaa kyllä kävellä mutta aika usein laiskotuttaa lenkkeillä. Vapaanakin napottaa vaan jaloissa, vipeltää ehkä ensimmäisen 5 min. Silti vaikka aktiiviteettien määrä on vähäistä niin ei tee pahojaan eikä pura energiaa mihinkään. Itselleni tämä yksilö on jopa turhan laiska :D Toki yrittää päästä niskan päälle, mutta niinhän melkein joka rotu.. Ottakaa vain rohkeasti rotu joka itseä miellyttää ja panostakaa koulutukseen (pentukurssit, tottis alkeet ymym.).

    • No sitäkin me mietittiin, että vaikka rotukuvauksessa lukis mitä, niin se on se yleinen kuvaus rodusta. Yksilötasolla koira sitten voi olla kovinkin erilainen varmasti. Kasvuympäristö yms varmasti vaikuttaa paljon koiraan ja sen kehitykseen :)

    • Paitsi mää luulin että tarkoitit labbista :D luulin että se on sen lempinimi tms :D Doodle :D ihana kikkura! Mies ainaki tykkää tästä!

    • Joo ei, siis labbikset on ihania mutta toi labradoodle on ihan huippu! Työkaverilla on sellainen ja se on tosi iloinen ja symppis ;)

  27. PINSERI! Ei siis se kääpiömallinen, vaan ”tavallinen”. :) Superhyvä lenkkikaveri, tykkää erityisesti metsälenkeistä ja vapaana juoksemisesta, mutta on myös erittäin mukavuudenhaluinen eli esim. aamuisin nukkuu mielellään pitkään, rakastaa sohvalla kyljessä makoilua ja vihaa huonoja ilmoja. Sosiaalinen, kaikkien kaveri, eikä hauku. Vaatii johdonmukaisen koulutuksen ja pitkäjänteisyyttä (toki kaikki muutkin koirat), mutta kun pennusta lähtien on selvät sävelet, pinseristä saa ihanan perhekoiran, joka kulkee mukana kaikissa menoissa. :) Oma koira ollut mukana pennusta lähtien mukana kaikissa mahdollisissa paikoissa ja kulkuneuvoissa hurmaten vastaantulijat iloisella olemuksellaan.

    Pinseri on kompaktin kokoinen ja ns. siisti koira (omani kiertää esim. kaikki vesilätäkötkin kaukaa kunnon neitinä), jolloinka turkinhoito on meille lähes vieras käsite. :D

    Luonteeltaan pinseri on eloisa ja iloinen kaikkia ihmisiä ja muita koiria kohtaan. Se on myös aika kissamainen koira. Se rakastaa sitä, kun meille tulee vieraita, mutta moikattuaan, se menee omaan petiin lepäämään (jonne muuten peittelee itsensä peiton alle nukkumaan). Pinseri on tosi fiksu ja se kyllä käyttää oveluuttaan saadakseen haluamansa, mikäli mahdollista. :D

    Huonoja puolia on kylmänarkuus (jos tämän laskee huonoksi puoleksi) ja se, ettei miellyttämisen halua juurikaan ole. Jos pinseriä ei kiinnosta, sitä ei kiinnosta. :D Oma koira on onneksi ahne ja sitä hyödyntäen on myös koulutus ollut suhteellisen helppoa. Toisaalta se, ettei mielyttämisen halua juurikaan ole, tekee koirasta mielestäni sopivalla tavalla haastavan ja mielenkiintoisen – pinserissä on ”sitä jotain”.

    Pinseri on tosi terve rotu. Omaa 10-vuotiasta narttua on tarvinnut käyttää lääkärissä lähinnä rokutuksilla. Suomessa pinsereitä on suhteellisen vähän, mutta kasvattajat ovat hyviä!

  28. Itselläni on tuolla jo aiemmin mainittu paimensukuinen lapinkoira uros, täyttää pian 4 vuotta. Tämä on ensimmäinen oma koirani, ja voin kyllä sanoa että valinta meni nappiin. Rotuna lapinkoira on sosiaalinen. Sopii sekä harrastuskoiraksi että seurakoiraksi sohvan nurkkaan ;) oma koirani rakastaa läheisyyttä ja huomiota, on oikea ”kainalokoira”’. Suurinosa lapsiystävällisiä ja toisten koirien kanssa toimeen tulevia, kilttejä. Tietysti tottumiskysymyskin. Haukkuherkkä rotuhan tämä on, mutta sen saa kouluttamalla hyvin kitkettyä pois. Asuttiin 3 vuotta kerrostalossa ja hyvin meni :) Oma lapparini innostuu herkästi, mutta osaa myös rauhoittua. Jaksaa lenkkeillä pitkiä matkoja ja nauttii niistä, mutta joskus myös pieni pissatusreissu riittää. Laumakoira, joten paimennusviettiä on. Helppo opettaa kulkemaan esim. ilman hihnaa vierellä, kun metsästysvietti on pieni. Karva on melko pitkä, mutta helppohoitoinen. Karvanlähtö aikoina kunnon harjaukset ja kunnon pesu 1-3 kertaa vuodessa. Osa rodun koirista ruualle nirsoja, osa ei. Omani kuuluu tuohon nirsojen luokkaan, joten makupalojen kanssa sai olla tarkkana koulutusvaiheessa.
    Koirat ovat kyllä ihania!
    Toivottavasti löydätte itsellenne sopivan rodun :)

  29. Länsigöötanmaanpystykorva! Ihmisen paras kaveri, kaikessa mukana ja yleensä rakastaa kaikkia ihmisiä. Pieni ja pirteä paimenkoira, joka on yleensä kontaktihakuinen ja helposti koulutettavissa. Yleensä kulkee vapaana hyvin ja paimenena ei yleensä ole metsäviettiä. Joskus pystykorvana haukkuherkkä, mutta paljon on kiinni koulutuksesta ja oma esimerkiksi kotona ihan hiljainen. Aktiivinen, jaksaa liikkua ja harrastaa. Omaa luullaan usein pennuksi, vaikka jo 8-v :)

  30. Heippa! Koirarotua pohdiskellessa kannattaa ehdottomasti myös perehtyä karva-asioihin ;) , toisista kun lähtee sitä ihan jumalattomasti ja toisista taas ei juuri ollenkaan. Oman sydämeni ovat vieneet kääpiösnautserit. He ovat erittäin sosiaalisia ja tykkäävät toki sohvalla pötköttelystä, mutta ovat aina valmiina ja innokkaana lähdössä pitkillekin lenkeille – näiden kanssa lenkittäjä väsyy poikkeuksetta ensin! Tulevat hyvin toimeen muiden koirien sekä lastenkin kanssa. Näppärän kokoinen. Omaa reviiriään he osaa puolustaa tarpeen tullen äänekkäästikin, mutta itselle ei ole mitään kovin haukkuherkkiä kavereita (3 kpl) sattunut, vaikka terrierin sukuun katsotaan. Karvaa lähtee pari kertaa vuodessa, jolloin koira trimmataan. Tämä taito on helppo opetella aivan itse ja hyvän koneen saa edullisesti ja säästää samalla trimmauskulut. :)

  31. Cairnterrieri!
    Hiukan terrierin itsepäisyyttä mutta muutoin oikein ystävällinen luonne. Vieraat ovat aina tervetulleita, meidän cairni ei hauku muille koirille eikä edes ovikellolle :) jaksaa 10 kilometrinkin lenkkejä ylikin mutta tarpeen tullen lyhyt lenkkikin on ok. Ei ole sillä tavalla aktiivinen että kokoajan etsisi tekemistä vaan tyytyy nukkumaan eikä tuhoa. Turkki usein trimmataan joo mutta meillä ajettu itse koneella ja hyvänä pysynyt. Koiran kanssa on muutettu ja mikä yksi hyvä puoli On, on että rotu on hyvin sopeutuvainen
    Omakotitalosta kerrostaloon täysin ongelmitta :)

    Rotu on eloisa vanhanakin ja jaksaa ilostuttaa ja luonteikkuus on ihana piirre. Ilmaisee kyllä jos ei tykännyt esimerkiksi siirrosta pois sängyltä :D

    http://www.hankikoira.fi/koirarodut/cairnterrieri

    Terve rotu myös :) En voi kun suositella! :)

    • Ja vielä kompakti koko! Cairni matkustaa junassa missä vaan ongelmitta :) tokoa myös harrastettu, hyvin motivoituneena erittäin oppivainen :)

      Säällä kuin sopii mennä säällä ulos ja aina iloinen koira :) 10 vuotiasta koiraani usein luultu pennuksi kun on vielä energinen. Myös pitkäikäinen rotu ja ystävällinen muille koirille :) meillä tyttökoira jota suosittelen myös:) kysymyksiin vastaan mielelläni :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 11
Tykkää jutusta