Sairaus joka leimaa ihmisen

Mitä enemmän asioista puhutaan, sitä enemmän niistä tulee normaaleja. Kun asioille annetaan kasvot, niin ehkä ennakkoluulot hälvenevät. Eletty elämä, sen tuomat kokemukset ja esimerkiksi itsetunto vaikuttaa siihen minkälainen on ihmisen mielenterveys. Ennen vanhaan ja varmasti joskus nykyäänkin jotkut nimittelevät mielenterveyden häiriöstä sairastavaa ihmistä hulluksi. Se oli ennen normaali ja yleisesti käytetty termi; Hullu ja hullut hoidetaan hullujenhuoneella. Onneksi nykyään noita termejä käytetään vähemmän, koska minun korvaan ne ainakin kuulostaa pahalle.

Ihmisen kokonaisvaltainen terveys koostuu fyysisestä sekä psyykkisestä terveydestä. Siinä missä diabetes, sepelvaltimotauti tai verenpainetauti vaivaa ihmistä, voi toisella olla paniikkihäiriö, masennus tai vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Se on pitkäaikainen sairaus, joka yleensä on helposti hoidettavissa lääkityksellä. Lääkkeillä tasataan mielialaa. Sairauteen kuuluu kaksi ääripäätä kuten sairauden nimi, kaksisuuntainen, itsessäänkin sen kertoo. Ääripäät ovat masennus ja mania. Säännöllisellä lääkityksellä ihmisen oireet saadaan usein hyvin haltuun. Julkisuuteen on viime vuosina tullut useita tunnettuja ihmisiä tämän ennen niin vaietun ja hävetyn sairauden kanssa. Niin, jopa julkkikset sairastuu, eivätkä he ole silti huonompia ihmisiä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa mm. nämä tunnetut henkilöt: Cheek, Elina Nurmi joka on entinen Miss Suomi ja iki-ihana ja tunnettu urheiluselostaja Tapio Suominen.

Paniikkihäiriö ja masennus

Varmasti jokainen meistä tietää jonkun joka on joskus sairastunut, jonka mieli on sairastunut. On niin paljon helpompi kohdata esimerkiksi ihminen jonka käsi on murtunut. Sen kun sanoo vaan, että parempaa vointia ja taputtaa vähän olalle. Mitä sanoa ihmiselle joka on psyykkisesti murtunut? Tsemppiä, kyllä se siitä. Se ei taida toimia tässä tilanteessa. Ihminen ei vaan voi tsempata masennuksen yli. Masentunut ihminen ei välitä, sitä ei kiinnosta eikä hän jaksa. Ei jaksa vaikka nukkuisi koko päivän ja yön. Joskus masentunut voi silti suoriutua juuri ja juuri päivän pakollisista aktiviteeteista kuten esimerkiksi koulusta. Masentunut voi hymyillä. Usein siellä hymyn takana ei kuitenkaan ole aitoa tunnetta. Se on vain ilme joka pitää tehdä, että kuuluisit joukkoon. Masentunut ei tunne iloa eikä saa tyydytystä asioista jotka ennen toivat nautintoa elämään. Pahimmillaan pohja koko elämältä voi mennä, koska kaiken näkee ja kokee niin synkkänä. Arvostus itseä kohtaan on täysin poissa. Pahimmillaan ihminen voi miettiä jopa itsemurhaa, koska ei näe enää mitään syytä nousta aamulla sängystä ja elää.

Masentunutta ihmistä voi olla vaikea lähestyä. Masentunut ei juuri anna syytä, miksi ystävien pitäisi pysyä rinnalla masennuksesta huolimatta. Tätä kautta ystävät  voivat kaikota elämästä ja masentunut kokee yksinäisyyttä vielä enemmän ja syyttää tilanteesta itseään, masennus voi syventyä. Silti masentunutta ei pitäisi hylätä vaikka itseä mietityttäisi, että mitä tehdä. Aina voi soittaa, laittaa viestin tai käydä kylässä.

Joka kolmas meistä sairastaa ainakin kerran elämässään kertaluontoisesti paniikkikohtauksen. Paniikkihäiriössä oireet ovat yleensä somaattisia, eli kroppa oireilee fyysisesti; henkeä ahdistaa, sydän tykyttää, kädet tai jalat puutuu. Ihminen kokee, että kaikki ei ole hyvin ja kuolema tulee. Oireet ovat saattaneet alkaa täysin yhtäkkiä, eihän se silloin voi olla psyykkistä, moni kohtauksen saanut epäilee. Olet saattanut olla katsomassa televisiota, voit olla kaupassa kassajonossa tai sitten olet ajanut autoa. Se vain tulee ja vie mukanaan, etkä itse voi sille mitään. Et sinä silti hullu ole. Kun oireet väistyvät monia tuntuu hiukan hävettävän, ihan turhaan.

Kuinka kohdata psyykkisesti sairas?

Monet pelkäävät ja kammoksuvat psyykkisiä sairauksia. Tekeekö se ihmisestä jotenkin vääränlaisen tai hullun jos papereissa lukee vaikkapa se paniikkihäiriö? Ei se tee. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä erilaisista elämäntilanteista. Kaikenlaista olen siis minäkin nähnyt. Itse ajattelen ihmismielen todella, todella mielenkiintoisena asiana. Mitä siellä mielessä tapahtuu kun se psyykkinen vointi romahtaa ja ihminen sairastuu? Hyvin harvoin kuitenkaan pelkään. Kohtaan psyykkisesti sairaan kuten kenet tahansa toisenkin ihmisen, arvokkaasti ja yksilöllisesti. Juttelen ja otan katsekontaktin.

Vaikkakin psyykkiset sairaudet ovat hirmuisen yleisiä niin silti niitä pidetään tabuna. Ei niistä tuolla kahvipöydissä julkisesti jutella samalla tavalla kuin jostain muusta sairaudesta, vai oletteko kuulleet miten joku kertoo maanantaiaamuna miten viikonloppuna sai paniikkikohtauksen? Silti siellä jutellaan siitä miten nilkka niksahti tai päätä särki.

Vaikka mediassa puhutaan julkisesti juuri masennuksesta, uupumuksesta ja ehkä paniikkihäiriöstä, niin psyykkisiä sairauksia on monia muitakin. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenian eri muodot, persoonallisuushäiriöt, syömishäiriöt ja sosiaalisten tilanteiden pelko, kaikki nämä ovat erilaisia psyykkisiä sairauksia. Osaa hoidetaan lääkkeillä, osaa ei. Se riippuu sairauden vakavuudesta. Ihan kuten infektioissa. Osassa infektioista riittää, että syöt kotona suun kautta antibiootin, jos tauti on oikein paha, vaatii se suonensisäisen lääkityksen ja sairaala jakson.

Joskus ihminen sairastuu akuutisti, menee psykoosiin. Hän alkaa kuulemaan ja näkemään harhoja. Joskus jopa aistii näitä muuten, esimerkiksi haistaa tai tuntee. Ihminen saattaa kuulla ääniä jotka kehottaa tekemään jotain tai ne äänet ohjailee sen ihmisen toimintaa muuten. Äänet saattavat olla käskeviä ja ilkeitä tai sitten neutraaleja. Harhat saattavat olla täysin absurdeja mutta ihmiselle itselleen hyvinkin todellisia. Kerran kohtasin potilaan joka oli kuullut ääniharhoja monta kymmentä vuotta. Hänellä oli skitsofrenia. Edes lääkehoito ei saanut näitä ääniä lakkaamaan. Potilas oli oppinut tunnistamaan äänet harhoiksi, mutta silti pelkäsi niitä, tietenkin. Miettikääpä sellaista elämää. Sitä on vaan yritettävä sopeutua vaikka mielessä kuulisit hyvinkin todellisia ääniä jotka sinua jatkuvasti uhkaisivat.

Ja kuka vaan voi sairastua näin. Tämän takia minun mielestä tästä aiheesta turhaan hyssytellään. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon jälleen, että psyykkiset sairaudet on sairauksia siinä missä somaattiset sairaudet.

Ja kukapa meistä täällä täysin terve ja ehjä on?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

4 vastausta artikkeliin “Sairaus joka leimaa ihmisen”

  1. Olipa aivan ihana kirjoitus! Aihe koskettaa itseäkin aika vahvasti. Yläasteella sairastuin masennukseen ja nyt 17 osasin ja tajusin puhua asiasta ekaa kertaa ääneen. Surullista että ihmiset ei aina esim koulussa huomaa oppilaan pahaa oloa enkä itse edes silloin tajunnut mikä minulla oli.
    Ootko koskaan ajatellut psykiatrisen sairaanhoitajan ammattia? Minusta olisit aivan ihana sille alallle ❤

    • Kiitos Sanna :)

      Ei koulussa huomata, olen sen nähnyt monta kertaa niin läheltä. Ei kiusaamista huomata, eikä sitä jos joku on poissaoleva ja masentunut. Se on harmi. Hyvä, että sinä olet saanut voimia puhua olostasi.

      Itseasiassa olen harkinnut ja se olisikin ehkä sellainen eräänlainen unelma päästä joskus psykan puolelle töihin. Oon huomannut työssä, että etenkin nuorten kanssa mulla synkkaa hyvin ja aika usein saadaan vaikeitakin asioita juteltua.

      Tsemppiä Sanna sun elämään! <3

  2. Todella hyvä kirjoitus! Itse täällä juuri askeleen ottaneena toivottavasti kohti paranemista masennuksesta ja sos. tilanteiden pelosta aihe kosketti todella paljon. Kyyneleet silmissä luin tekstiäsi, koska olen joutunut paljon miettimään viime aikoina kuinka omasta mielestäni olen joutunut myöntämään että en ole riittävän vahva koska jouduin hakemaan apua mielen ongelmiini.

    • Hienoa Tiinar, että olet uskaltanut hakea apua ongelmiisi. Mielen sairaudet ovat hoidettavissa olevia ongelmia ja sairauksia siinä missä muutkin. Osa paranee itsestään ja osa tarvitsee lääkitystä, eikä sitä pidä häpeillä. Sairaudet voivat rajoittaa elämää, jos niin antaa tehdä, mutta yleensä niiden kanssa oppii ja pystyy elämään, kun vain aukaisee suun ja myöntää ettei välttämättä pärjää yksin ja tarvitsee apua. Vahva on ihminen silloin, kun sen oman haavoittuvuuden pystyy myöntämään.

      Parempaa syksyä sinulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 50
Tykkää jutusta