Kun kulissit romahtaa

Se mitä sosiaalisessa mediassa jaetaan, ei koskaan kerro koko totuutta. Harva tulee oikeasti edes ajatellakseen sitä, mitä kaikkea muuta niiden kuvien takana piilee kuin se nätti pinta. Kun esimerkiksi Instagramiin jakaa kuvan, se kuvastaa niin lyhyttä hetkeä sen ihmisen elämästä, että se ei mitenkään voi olla koko totuus.

Kuten esimerkiksi eilen aamuna luettu uutinen muistutti taas tästä vähän. Vaikka en tunne henkilökohtaisesti Nanna Karalahtea, saati Jere Karalahtea, heidän erouutisensa pysäytti kyllä minut ainakin. Laitoin jopa miehellenikin viestiä, että OMG ne eroaa! Jotenkin olen omassa mielessäni sijoittanut heidät sellaisen vaaleanpunaisen kuplan sisälle, jossa on iloa, rakkautta ja naurua. Edessä päin olisi onnellisuutta ja pitkä yhteinen parisuhde pienen lapsen kanssa. Ajattelin mielikuvissani, että kaikki on varmasti näillä kolmella todella hyvin.

Blogimaailma ja Instagram

Kuvien avulla saa luotua tietynlaisen illuusion elämästään, myös blogitekstien avulla saa luotua illuusion, helposti. Sehän on bloggaaja  itse joka päättää mitä asioita jakaa elämästään blogissa. Bloggaaja voi joko keskittyä pelkästään siihen hyvään, kertoa asioita jopa väritetysti ja antaa elämästään kiiltokuvamaisen version lukijoille tai sitten voi kertoa asiat siten niin kuin ne on. Harvalla meistä täällä on asiat niin hyvin, etteikö joskus tulisi eteen jotain paskaakin. Itse tykkään lukea sellaisia blogeja joissa kerrotaan elämästä ja asioista rehellisesti. Joskus totta kai on kiva vain fiilistellä toisten helppoa ja hyvää elämää. Lukea miten kaikki sujuu kuin rasvattu. Positiivisuutta, iloa ja onnea ei kai koskaan voi olla kenenkään elämässä liikaa.

Kun  lukee blogeja tai jos seuraa Instagramissa jotain tiettyä henkilöä aktiivisesti, sitä kokee ”tuntevansa” sen ihmisen. Kun näitten seuraamiensa ihmisten elämässä sitten tapahtuu jotain hyvää tai pahaa, sitä tulee eläydyttyä näihin tilanteisiin aivan kuten tuntisi kyseiset ihmiset. Itse olen myötäelänyt monet raskaudet, kihlat ja häät. Olen ollut tällaisista tapahtumista todella onnellinen näitten ihmisten puolesta.  Jos seuraamani ihminen menestyy jossain lajissa tai saavuttaa elämässään jotain muuta merkityksellistä, sitä tulee itsekin tosi iloiseksi näistä hetkistä. Sama homma sitten kolikon kääntöpuolella. Parisuhteen kariutuminen, sairastuminen yms.. järkyttää suoraan sanottuna aina välillä.

Sitä alkaa aina miettimään, et hei hetkinen, enhän minä edes tunne tuota ihmistä mutta silti tunnen näin voimakkaita tunteita, miten voi olla mahdollista?

Saitteko kiinni mitä tarkoitin?

Eläydyttekö te bloggareiden tai muiden seuraamienne henkilöiden elämäntapahtumiin?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

12 vastausta artikkeliin “Kun kulissit romahtaa”

  1. Jooo! Myötäelän vahvasti toisten (vieraidenkin) onnea tai surua ja olen aidosti surullinen/hämmentynyt ikävistä uutisista. Tylsä oma elämä? :D

    • No kiva, että meitä on muitakin. :D En mä usko, että se oman elämän tylsyydestä johtuu :) Me ollaan vaan hyvin tuntevia ehkä? :D

  2. Kyllä eläydyn. Just sillä tavalla että yllättää, järkyttää tms., vaikka en muuten jäisi miettimään.

    Ja minusta kaikki tuokiokuvat jne. on ihania. En koskaan ajattele, että se olisi joku puoli, jonka ihminen haluaa elämästänsä tuoda esiin, vaan ajattelen, että se on yksi hetki, semmoinen, joka kameran silmästä juuri sillä hetkellä näkyy. Muu saa olla tai olla olematta, se hetki on tärkeä. Siksi en aina ymmärrä kaikkia pskamyrskyjä, joita joistakin kuvista tai teksteistä tulee.

    • Se onkin hyvä, että osaa just ajatella ne kuvat noin, että ne on just niitä hetkiä. Paljon jää näkymättä sieltä kameran linssin ulkopuolelta, mitä ei osaa edes ajatellakaan olevan. :)

  3. En. Juuri sen takia, ettei ne blogit kerro sitä totuutta. Kaikki timmit mimmit, joiden elämä on somessa yhtä iloa, positiivisuutta ja kovia treenejä tipahtaa aina jossain vaiheessa ja itkee miten elikin todellisuudessa kamala elämää, vaati itseltään liikaa ja paloi loppuun. Jotkut hölmöt sitten tavoittelee samaa mitä näillä somettajilla on. Tottakai positiiviset tekstit on aina kiva lukea, mutta etsin mielummin niitä positiivisuuksia todellisuudesta.

    • Niin, ne ketkä ottaa esikuvikseen näitä somejulkkiksia joilla kuvat on täydellisiä ja joiden elämä kuvien kautta vaikuttaa täydelliselle, niin heidän pitäisi muistaa huomioida tosiaan se, että siinä ei ole kaikki siinä kuvassa. Paljon tarinaa jää kertomatta myös kuvien ulkopuolelta. :)

  4. Hah, itsekin lähetin poikaystävälle viestiä heti erouutisen bongattuani! 😂 Ja tämän postauksen otsikon luettuani ajattelin heti että oi ei, toivottavasti ei ole tapahtunut mitään ikävää sinulle. En edes jaksa lukea blogeja, joissa ei ole sitä elämän makua juuri yhtään, tälläkin viikolla meinasin pudottaa yhden lukulistalta, mutta rehellinen postaus tabuaiheesta sai toisiin aatoksiin. Vaikka en tietenkään kuvittele blogissa näkyvän koko totuus, ei pelkkää pintaliitoakaan jaksa seurata.

    • Heh, ei onneksi meillä mitään tuollaista, toki meilläkin omat ongelmamme arjessa on :) Ei sentään pelkkää vaaleanpunaista hattaraa :)

  5. Olin myös ensin järkyttynyt Karalahtien erosta mutta enemmän ihmisten kommenteista uutisissa, järkyttävää! Osa selkeästi nauttii toisten haukkumisesta ja esittävät niin kaikkitietävää. ”Tiesin tämän jo kun kuulin että ovat yhdessä, tiedän että jere on tällainen ja nanna on taas tällainen”, ööö oikeastaan ette tiedä…. Noh toivotaan että haukkujien elämä parantuu toisia mollaamalla, kukin tyylillään.

    • Minäkin tänään luin noita kommentteja, siis uskomatonta! Meinasin jälleen laittaa miehelle viestiä, että kato miten törkeitä kommentteja… Ihmiset on uskomattomia välillä suustaan.

  6. Tämä on totta. Ja pätee toiseenkin suuntaan. Neljä vuotta sitten oltiin lapsettomuushoidoissa ja aloin lukea aihetta käsitteleviä blogeja. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ne keskittyvät vain lapsettomuuteen. Valitettavan monilta kommentoijilta jää huomaamatta se, että kirjoittajalla on muutakin elämää blogin ulkopuolella ja blogi on paikka, missä puretaan tunteita ja saadaan vertaistukea. Ajatellaan siis, että kaikki kirjoittajan elämässä on huonosti, vaikkei niin välttämättä todellakaan ole. Aivan kuin blogi olisi yhtä kuin koko todellisuus.

    • Joo, tuo on kans totta. Monilta blogin lukijoilta jää se kokonaan huomoiomatta, että blogissa yleensä tuodaan vain jotain asioita esille omasta elämästä. Harva bloggaaja kertoo ihan kaikkea. Jotkut lukijat sitten päättelevät helposti bloggaajan elämän olevan tietynlaista vaikka eivät näe koko kuvaa, ainoastaan sen mitä blogiin on kirjoitettu :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 16
Tykkää jutusta