KUINKA KIELTÄYTYÄ HERKUISTA?

Kirjoitin muutama päivä sitten aiheesta, jossa kerroin omat vinkkini arkiseen olotilan kevennykseen. Tässä tekstissä painotettiin sitä, että joka aterialla ei tarvita hiilarikuormaa, että tulee kylläiseksi.

Tässä tekstissä aion käsitellä aihetta, joka ainakin hoitoalalla kahvihuoneissa on joskus ihan ongelma. Nimittäin kaikenlaiset herkut, mitä tulee napsittua ihan ohimennen arjessa. Nimittäin näistä ”otan vain palan” maisteluista kertyy usein viikkotasolla jo iso kasa sokeria ja kaloreita. Sokeria mitä se oma kroppa ei välttämättä tarvitsisi ollenkaan. Kuinka moni meistä ottaa ihan huomaamatta kahvipöydässä keksin, karkin tai palan suklaata? Minä ainakin olen sortunut. Kun sitten maistan tuon sulavan suklaan suussani tajuan, että eihän mun pitänyt nyt ottaa.

Kun aloitin tämän mun oman henkilökohtaisen ruokavalio keventelyn pari viikkoa sitten, se piti tietenkin sisällään päätöksen kieltäytyä myös kaikista näistä herkuista, joita esimerkiksi juuri työpaikan kahvipöydät välillä pursuilee. Karkki ja herkut ei tästä maailmasta syömällä lopu, ja jos annan itselleni luvan yhtenä päivänä ottaa jotain, lipsahtaisi se helposti myös sille toiselle päivälle. Eihän nyt yksi pala piirakkaa tai pari palaa suklaata mitään pilaa. Niin, nämä on näitä asioita joita voi pyöritellä ja selitellä itselleen vaikka hamaan hautaan saakka.

Joo eihän se varmasti KAIKKEA pilaa. Kuitenkin jos olet tehnyt päätöksen keventää oloa ja ruokavaliota, silloin se tarkoittaa myös ylimääräisten herkkujen karsimista, koska ei muuten mikään muutu ja nopeasti oot taas siinä pisteessä mistä lähdit liikkeelle Eikä siinäkään siis ole mitään pahaa, mutta jos haluat keventää, niin kyllä se jämäkkyyttä vaatii tietyissä hetkissä. Sitä Fazerin uutta salmiakkisuklaata on varmasti saatavilla myös muutaman viikon päästä, että ehdit varmasti sitä maistamaan.

Olen itsekin monet kerrat ollut ottamatta kakkua työpaikan kahvipöydässä. Kollegat yrittää suostutella parhaansa mukaan, että ota nyt. Hankala siinä on monesti kieltäytyä, mutta silti olen pitänyt pääni; en ota. Mitä jos pöydällä olisi porkkanoita kipossa vapaasti otettavana ja kieltäytyisin niitä ottamasta. Kannustaisiko kollegat myös yhtä tarmokkaasti ottamaan niitä. ”Ota nyt yksi porkkana, nää on hyviä, ota ota!” Enpä usko ;)

Herkuttelu on kivaa, ja porukassa se on vielä kivempaa, en sitä kiellä. Mutta elämäntapamuutos ja erilaiset tiukemmat ruokavaliot vaan vaatii päätöksentekokykyä ja sitten tietty sitä, että siinä päätöksessä myös pysytään. Se kepeämpi olotila kyllä palkitsee. Sen muistaa aina niissä hetkissä kun pukee farkkuja jalkaa tai tiukempaa toppia, että miksi kannatti pari kertaa kieltäytyä herkuista. :) Toisaalta en haluaisi edes puhua tiukasta ruokavaliosta, koska eihän se loppujen lopuksi ole tiukkaa. Maailma on täynnä hyviä ja terveellisiä ruoka-aineita. Ruokaa saa maustaa ja valmistaa edelleen ihan oman mielikuvituksen rajoissa, tai mennä jopa sen yli. Tarkoitus on vaan oppia syömään vähemmän ylimääräistä sokeria ja rasvaa.

Eli yksi miten kieltäytyä herkuista on vain sanoa, että ei kiitos nyt. Ei siitä kukaan loukkaannu, ja jos loukkaantuu, ongelma on siellä toisessa päässä. Herkkuhampaan kolotukseen auttaa myös se, että syöt oikeaa ruokaa säännöllisesti. Lisäksi mulle ruoka on ollut aina nautinto, haluan nauttia siitä myös tiukemmalla ruokavaliolla ollessa. Itselläni yksi sellainen herkkuateria on iltapala. Pähkinät on aina hyviä, valitsen siis lempskari pähkinöitä eli cashewta tai pistaaseja, sitten lisäksi rahkapurkki ja mieluisia marjoja; mansikkaa tai mustikkaa. Joskus marjojen sijasta laitan persikkaa tai nektariinia, tuoreena ne on niin hyviä! Sitten vain kippoon ja nautiskelemaan. On hyvää ja terveellistä.

Minun mielestä hankalinta herkuista on kieltäytyä silloin jos kotona joku toinen herkuttelee. Me onneks ollaan nyt miehen kaa yhdessä tässä keventelemässä, eli tukea tulee jonkin verran toiselta osapuolelta, mutta jos olisin tässä yksin ja mies herkuttelisi entiseen malliin, mulla olisi takuulla vaikeampaa. Ei mun mies siis paljoa herkuttele, mutta kerta viikkoonkin on jo riittävästi, jos itse joutuu seuraamaan sivusta syöden rahkaa ja pähkinöitä :D Näissä hetkissä se oma selkäranka pitää vaan löytää ja miettiä, että miksi aloitti alunperin. Mitä saat itse siitä, että nyt keskityt olemaan ilman niitä herkkuja.

Kaikkein tärkeintä on suunnitella itse itsensä tuntien sopivat tavoitteet. Jos olet syönyt tähän saakka joka päivä jotain herkkua, voi olla vaikeaa jatkossa kieltäytyä herkuista kokonaan. Tavoitteeksi voi ottaa vaikka, että herkkupäivä on kerran viikossa. Silloin se arjen herkuttomuus sujuu helpommin kun tietää, että yhtenä päivänä viikossa saa luvan kanssa herkutella. Kaikilla meillä ei siis tarvitse olla samat tavoitteet ja rajoitukset, vaan jokainen tietää ja tuntee itsensä. Silloin omat tavoitteet pitää suunnitella itseään ajatellen ja sen mukaan, mihin uskoo kykenevänsä.

Tsemppiä kaikille, jotka yrittää pyristellä eroon sokerikuorrutteesta!

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

4 vastausta artikkeliin “KUINKA KIELTÄYTYÄ HERKUISTA?”

  1. Voitko tehä postauksen missä kerrot positiivisia asioita sairaanhoitajan työstä? Semmonen positiivinen postaus joka sisältää ainoastaan plussia kyseisestä ammatista! Niin paljon on negatiiviset jutut hoitoalasta pinnalla, että olisi aivan ihanaa kuulla sinulta sairaanhoitajana ne hyvät puolet! Niitä aivan varmasti on! :)

  2. Olen itse nyt normaalipainoinen, en ollut 2 vuotta sitten vaan pulska nainen. Nyt kuntoilen useasti viikossa ja otan synttäreillä aina kakkua yms. minusta on rumaa kieltäytyä jos on jokin juhlatilanne, en syö tietenkään paksua palaa, siivun mutta otan.

    • No se onkin hienoa, että osaa ottaa hillitysti. Aina ei tarvitse ottaa paksua siivua kakusta, ja nimenomaan kohteliaisuus-syistä voi aina hyvinkin ottaa vaikka ihan pikkuriikkisen palan, jos kokee että on hankala kieltäytyä täysin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 13
Tykkää jutusta