KOUKUSSA JA PITÄISI PÄÄSTÄ IRTI

Riippuvuus voi syntyä melkein mihin vain. Se voi syntyä aineeseen tai jopa toiseen ihmiseen. Aika monella meistä on jokin riippuvuus, niin myös minulla. Riippuvuus mulla on syntynyt aikojen saatossa, en tarkkaan edes muista milloin se meni siihen, että pystyin puhumaan siitä riippuvuutena.

Nimittäin minulla on sokeririippuvuus. Mä kuulun niihin ihmisiin, että joko tai. Joko syön karkkia joka päivä vähän tai sit en syö ollenkaan ja annan itselleni joskus harvoin luvan herkutella. Nyt tilanteet on jälleen eskaloituneet siihen, että olen havahtunut syöväni karkkia melkein joka päivä. Tärkeää mun mielestä on, että minä itse havahdun tähän tilanteeseen. Silloin mulla itselläni on (toivottavasti tarpeeksi) motivaatiota muuttaa tätä tapaa.

Kaikkein eniten  minä olen heikkona tälle riippuvuudelle silloin kun minä olen väsynyt. Väsymys ylipäätään saa tekemään huonoja valintoja, mutta väsyneenä minä jotenkin yritän palkita tai tsempata itseäni jatkamaan. Annan toisin sanoen jonkinlaisen oikeutuksen sille karkin syönnille. Aika usein itse asiassa keksin jonkun puolustuksen, että miksi juuri tänään on sittenkin ihan ok syödä karkkia.  Yksi tällainen oikeutus on se, että kun olen aikuinen, niin minä itse päätän milloin syön karkkia. Miettikää :D Minä en syö karkkia mitenkään älyttömän suuria määriä enkä ahmi, mutta minun mittapuulla se, että sitä menee helposti vaikka joka päivä on jo liikaa, koska ei elimistö tarvitse sokeria päivittäin.

Usein kun yritän sokerittomuutta tai oikeastaan karkittomuutta, mun elimistö kyllä huomaa sen ja alkaa huutelemaan sokerin perään. Sitten kun kroppa huomaa ettei sitä ole saatavilla se yrittää tehdä mun olosta mahdollisimman hankalan. Pahin temppu minkä se osaa on päänsärky. Eli kyllä, kärsin sokerista myös vieroitusoireita. Onneksi nämä vieroitusoireet loppuvat 3-5 päivän sisällä kun on ensiksi hetken aikaa kärvistellyt ilman karkkeja. Pahintahan on kun kieltää itseltään jotain totaalisesti. Silloin jostain syystä alkaa tekemään kaikkea sellaistakin mieli, mitä et normaalisti söisi vaikka saisitkin.

 

Minä ihmettelinkin aikoinaan, että miten ihmeessä mä pystyn vetämään 20 viikon kisadieetin läpi ilman karkkia. Sitä mä stressasin eniten etukäteen silloin ennen sitä dieettiä. Hyvin se meni kuitenkin. Yhden Dumlen muistan syöneeni ohi ruokavalion silloin dieetillä. Sekin Dumle löytyi pölyisenä sängyn alta, mutta hyvin se maistui siihen hetkeen :D

Joten nyt ryhtiliike karkin mättämisen kanssa. Mun täytyy sopia selkeät säännöt itseni kanssa ja mikä tärkeintä, mun on noudatettava näitä sääntöjä;

  • Sääntö 1. Ei karkkia eikä pullaa työpäivien aikana. – Tämä on yksi pahimmista montuista. Kaikkea hyvää on tarjolla vaikka joka päivä osastoilla ja helppohan se on kahvin kanssa jotain aina ottaa. Nyt loppuu tämä työpäivän aikana herkuttelu.
  • Sääntö 2. Jos jotain hyvää on pakko saada, varaan jääkaappiin Lohilon proteiinijäätelöitä. – Nämä jäätelöt on todella hyviä ja ne korjaa kyllä karkkihampaan kolotuksen loistavasti. Sain sitä paitsi eilen kuulla, että on tullut uusi maku (mansikka-valkosuklaa), niin luulen, että mulla ei ole mitään hätää jos annan itseni luvan kanssa herkutella näillä aina silloin tällöin. Ei siis tietenkään joka päivä.
  • Sääntö 3. Pyrin pitämään riittävästä unensaannista huolta. Kuten tosiaan kirjoitin, niin itselläni ainakin väsymys aktivoi herkkuhampaan huutelut. Vuorotyöläisenä ja omiin tapoihin pinttyneenä en osaa  useinkaan mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Monesti käykin niin, että yön unisaldo näyttää +-6h, joka on minulle kaksi-kolme tuntia liian vähän.

Nyt kuitenkin olen havahtunut tähän tilanteeseen ja voin alkaa tekemään asioita toisin.

Onko siellä muita sokerihiiriä paikalla? Olisiko sinulla jotain vinkkejä tähän aiheeseen?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

9 vastausta artikkeliin “KOUKUSSA JA PITÄISI PÄÄSTÄ IRTI”

  1. Täällä kanssa toinen sokeririippuvainen. Sitä yhtäkkiä huomaa, että mussuttaa joka päivä jotakin keksiä tai suklaata. Suora yhteys itselläni on juurikin tuo väsymys ja jos on muuten vain huono päivä. Mä yritän nyt kanssa saada itseäni ruotuun tässä ja päätin, että viikonloppuna jompana kumpana päivänä on herkkupäivä ja muuten syön siististi. Ja jos arkena pitää herkkupäivän niin sitten ei sitä pidetä enää viikonloppuna. Ja yritän nyt sillä tavalla poistaa herkkuhampaan kolotusta, että syön vaikka omppua tai mandariinia silloin kun tekee mieli makeaa. Josko tämä vähän helppaisi.

    Tsemppiä sinne herkuttelun vähentämiseen!

    • Jep, pitää itsekin nyt ostaa omenoita ja porkkanaa jääkaappiin ja pilkkoa niitä sinne ihan valmiiksi niin voi tarvittaessa helpottaa kolotusta. Tsemii sinne kans!

  2. Kuulostaa hyvältä tuollainen ei täysi ehdottomuus, mutta pieni breikki :) . Sitä paitsi Lohilot – NAM! Itse en makeista tuotteista juuri nauti, eikä sokeria minulla mene, mutta herkuttelen esim. juuri lohiloilla vähintään kerran viikossa ;). Ei nekään mitään luonnolisuuden perikuvia, mutta hyviä :DD .

    Blogissani kirjoitin vähän päinvastaista näkökulmaa näihin sokerijuttuihin…
    https://stepsonacircle.blogspot.fi/2018/05/miten-paasta-eroon-sokerikammosta.html

    • Jep, en ole minkään suhteen sen kannalla, että jotain pitäisi täysin kieltää. Sitä tosiaan vaan alkaa himoitsemaan enemmän, ainakin itsellä käy näin.

      Pitää käydä lukee sun sokerijuttu :)

  3. Mulla täysin sama ongelma. Olen yrittänyt etsiä syytä makeanhimoon, mutta en sitä löydä… syön säännöllisesti ja tarpeeksi, en tunnesyö, en palkitse tai tsemppaa itseäni herkuilla, enkä huomaa väsymyksen aiheuttavan himoa. Tänäänkin söin ravitsevan ja ison lounaan, mutta sen jälkeen teki aivan törkeästi mieli jotain makeaa… juon myös tarpeeksi vettä. Täytynee vain ottaa itseä niskasta kiinni ka syödä hedelmiä himon iskiessä.

    • Joo, itsellänikin toi väsymys on ehkä ainut kunnollinen syy mitä keksin sokerihimoon, tai lähinnä karkin himoon. Mä vaan rakastan karkkeja, ja tosiaan irtokarkkeja, en mitään valmispusseja :D

  4. Jep, tuttu tunne!
    Mulla se menee just noin; joko tai. Olin tässä taannoin kolmen viikon sokerittomalla siitä syystä, kun liiallisesta sokerista tuli jo tosissaan oireita. Sen kolmen viikon täysehdottomuuden jälkeen oon syönyt huomattavasti inhimillisemmin sitä sokeria, mutta kuitenkin se yrittää hiipiä liian usein nautittavaksi.
    En haluaisi olla ehdoton, mutta välillä tuntuu, että se on pakko pitää niitä ehdottomia jaksoja.
    Ja itsekään en ajattele edes ulkonäkökysymyksiä, mutta se terveys… Jos mm. syke nousee ja iho kutisee niin ei se sokeri vaan oo ok.

    Kirjoitin myös blogiini asiasta parikin eri postausta jos kiinnostaa:
    https://www.poseland.fi/annika-rintala/irti-sokerikoukusta/
    https://www.poseland.fi/annika-rintala/irti-sokerikoukusta-miten-kavi/

    • Kävinkin lukee sun bloggaukset aiheesta. Sä olet tosiaan huomannut paljon erilaisia vaikutuksia sokerista. Kolme viikkoa on jo mun mittapuulla pitkä aika olla ilman sokeria tai edes ilman karkkia :)

  5. Siis täällä toinen kaikki tai ei mitään. Huomasin valmistuttuani sh:ksi että vuodessa saa tosiaan 10 kiloa painoa kerättyä kun mättää lähes joka päivä työpaikalla herkkuja plus kotona. Oonhan ansainnu kun oon käynyt töissä ja päivystyksessä on niin hektistä 😂😂😂 ja nyt kohta 2 kk ilman ja paljon parempi mieli. Kokeile tehdä esim aooelsiinistä tao mansikoista jäätelöitä: tulee hyvää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 19
Tykkää jutusta