#Suomipopfestivaalit

Ensimmäiset kesäkännit tälle kesää – Check!

Hetken aikaa jouduin miettimään, että voinko kirjoittaa noin, mutta miksen voisi? Otin alkoholia ja humalluin. Ilta oli hauska ja seura hyvää. Ihan 5/5 touhua. Tiedän sen, että blogia lukee nuoret, ehkä jopa alaikäisetkin ja blogin kirjoittajana saatan jollain tapaa toimia jollekin lukijalleni esikuvana. En todellakaan mainosta enkä hehkuta alkoholia tai sen nauttimista, mutta en halua esittää mitään absolutistia koska en ole absolutisti. Yhden kerran kesässä kärsii hiukan maistella.

Olen eri kesinä kierrellyt muutamilla festivaaleilla pitkin Suomea. Yleensä festivaalit ovat levittäytyneet isohkolle alueelle, jonnekin rannan ja peltojen keskelle. No ehkei ihan peltojen mutta kyllä festivaalialueelta yleensä nurmialueita ja hiekkakenttiä löytää. Viikonloppuna olin tutustumassa hiukan erilaisiin festivaaleihin, nimittäin Jyväskylässä juhlittiin kaupunkifestareita yhdeksättä kertaa Suomipoppien muodossa. Festivaalit järjestetään Jyväskylän satama-alueella aivan kerrostalojen kupeessa. Täältä et löydä heinikoita etkä hiekkateitä (paitsi wc-alueella). Näille festivaaleille voi huoletta laittaa jalkaan korolliset kengät ja se jos mikä oli outoa.

Pakko myöntää, että olin skeptinen näiden festareiden suhteen; miten ihmeessä festivaalit voi olla tuollaisella alueella?! Mutta ihan hyvin näköjään. Kaupunkifestivaalit ihan ytimessä. Paikalle pääsee helposti ja paikalta pääsee helposti myös pois. Kolmepäiväiset festivaalit keräsivätkin tänä vuonna ennätys yleisönsä. Itse en kuitenkaan ollut paikalla kuin viimeisenä päivänä eli lauantaina, jolloin sää suosi juhlijoita ja festivaaleja.

Esiintyjinä oli jokaisena päivänä pelkkiä suomen kärkinimiä. Antti Tuisku, Haloo Helsinki, Profeetat, Vesala, Robin, Jenni Vartiainen…yms. Itse odotin ehdottomasti Profeettojen keikkaa eniten ja eihän se pettänyt. Kellareiden kasvatti Elastinen (kavereiden kesken Kimmo) ja Cheek veti todella hyvän keikan. Tuli laulettua ja tuli tanssittua. Keikka ja koko festivaali loppui pitkään ilotulitukseen.

Kotiin lähdettiin vähän ennen kuin keikka loppui, koska taksijono. Taksijono oli pitkä kuin nälkä vuosi, mutta se veti hyvin. Jonotettiin autoa maksimissaan puolituntia, jos sitäkään.

Mutta tosiaan, kaupunkifestivaalit oli ihan uusi juttu minulle. En tiedä oliks tää se mun juttu kuitenkaan, ehkä hiukan kaipasin nurmikolla hengailua ja fiilistelyä. Mitä te olette mieltä, pitääkö festivaaleilla olla se oma tietty festaritunnelma ja maisema?

Leikkausaika tiistaina kello 15.00

Olin tuossa yksi ilta Laukaan maisemissa iltakävelyllä. Piti oikein hieraista silmiä kun näin vastassa olleen liikennemerkin. Ajattelin, että ei hitsi. Maailmankaikkeuskin sen tietää: Umpikujassa. Ehken nyt välttämättä niin umpikujassa oikeesti, mutta onhan tässä vähälle aikaa taas sattunut ja tapahtunut paljon. Koira on vaan kipeänä vaikka ikää ei ole edes puolta vuotta ja tukka on mikä on. No se on sellaista.

Lääkäri käynti vol. 3.

Tänään tosiaan Lakulla oli jälleen käynti lääkärissä. Tällä kertaa Laku rauhoitettiin eli laitettiin kevyeen uneen, jotta saataisiin hyvät kuvat joita arvioida ja miettiä, että mikä mahtaa olla ontumisen syynä. Lääkäri on tässä alkanut miettimään  muitakin vaihtoehtoja ontumisen syyksi, sillä Lakuun ei meinaa tehota kipulääkitys siten kuten yleensä panostiittiin tehoa, eli hyvin.

Noh, Laku söi kolme viikkoa kipulääkettä hyvällä annoksella. Tällä saatiin yksittäisiä päiviä kun Laku ei ontunut. Useampaa päivää putkeen ei ole mennyt, etteikö poika olisi oireillut. Hankalampia on aina olleet levon jälkeiset hetket ja silloin kun ollaan kävelty asuinalueellamme vähän enemmän. Enemmän meidän tapauksessamme tarkoittaa hyvin lyhyttä lenkkiä. Pari kertaa ollaan kävelty ”enemmän” ja poika on mennyt niin kipeäksi, ettei meinaa makuulta ylös päästä. Parin askeleen jälkeen kävely taas yleensä onnistuu mutta ontumista on. Ajoittain Laku on jopa ulahdellut kipuja kun on yrittänyt lähteä juoksemaan, siis kipulääkityksestä huolimatta.

Nyt tosiaan saatiin otettua useampi kuva jaloista. Lääkäri katseli kuvat ja ei kyllä nähnyt oikeastaan mitään oiretta selittävää.  Ei siellä oikein näkynyt edes sitä panostiittiakaan, mikä viimeksi löydettiin syyksi. Kuvat laitettiin nyt sitten vielä eteen päin toiselle lääkärille, kirurgille.

Ja onneksi laitettiin. Laku sai vihdoin ja viimein oikean diagnoosin. Kyse ei suinkaan ollut niin pienestä vaivasta kuin panostiitista. Ei, Lakulla on short ulna syndroma. Eli kyynärluu ei kasva samaa tahtia värttinäluun kanssa. Tämä aiheuttaa sen, että paino jakaantuu epätasaisesti jaloissa ja nivelissä ja luut alkavat kasvaa kieroon. Tämä vika löytyy Lakun molemmista etujaloista.

Vasen jalka on nyt välittömän leikkauksen edessä. Luu on alkanut jo vääntyä väärään asentoon. Leikkaus auttaa vaivaan ja sillä saadaan korjattua luiden epätasaisuus ja kasvuikäisen koiran luu voi vielä suoristua. Oikeassa käpälässä vika ei vielä ole niin akuutti mutta leikkaus siihenkin on edessä heti kun vasen jalka on parantunut. Riskinä on silti, että tulevaisuudessa Lakulle voi herkemmin tulla nivelrikko :(

Edessä siis leikkaus, eli minkälainen toimenpide?

Toimenpiteessä ylikasvaneesta luusta leikataan pala pois, jotta kasvutahti tasaantuu. Leikkaus itsessään kestää noin tunnin ja herääminen suunnilleen saman verran. Kotiin päästään jo samana iltana ja lääkäri epäili, että jo seuraavana päivänä Laku varmasti jalalla jo astuu. Kipua Laku on tottunut sietämään eli leikkauksen jälkeinen kipu ei tule olemaan Lakulle mitään uutta. Iso projekti tämä silti on.

Onneksi tämän päiväinen lääkäri konsultoi toista lääkäriä, muuten vaiva olisi voinut jäädä huomaamatta ja kuukauden päästä olisi tosiaan jo myöhäistä tehdä mitään.

Tätä mä olen koko ajan pelännyt, että vika on jotain isompaa ja se vaatii sitten leikkauksen. Voi Laku raukkaa. Poika ei ole tervettä päivää nähnyt. Kipu on sille normaali olotila.

Tää on ihan tyhmää :(