Läski heruttelija!

Julkaisin eilen kuvan instagramissa. Kuvan jossa mulla on vain urkkaliivit ja housut jalassa. Maha täpösen paljaana. Paljaana arvostelulle ja kritiikille. Kuvaan ei todellakaan voinut kuvitella laittavansa tägejä #ripped #fitspiration #fit tai muuta tälläistä. Tai mulle tuli itelle sellanen olo, et ei kuva sitä mitenkään tuo esille.

Tää alla oleva kuva ois jostain syystä ollut huomattavasti helpompi julkaista kuin se minkä julkaisin, vaikka tässä on vähemmän vaatetta päällä.  En tiedä minkä takia.

tyytymätön3Kun painoin julkaise nappia tuli heti olo et eiiii miks tein sen. Et ei se ollu millään tavalla julkaisun arvoinen kuva. Tommonen möhömaha pullukka. Niiin! Mun ajatukset itestä, PULLUKKA! Kauheeta. Miks julkaista someen mitään jos se herättää tälläsiä fiiliksiä?

Alla se kuva joka sai mut siis tuntemaan näin.

tyytymätön2Olin jo poistamassa kuvaa kunnes heitin puhelimen pois käsistäni ja aattelin ihan sama. Siinähän on. En oo täydellinen, enkä haluakaan olla. Ja mikä edes ois täydellistä. Se, että sieltä vatsasta pilkottaisi rautainen sikspäkki? Mietin sitten sitäkin. Olisinko valmis elämään sellaista elämää ja noudattamaan sellaista elämäntyyliä, että ne palikat siellä vatsassa olis selkeesti esillä? Niin, ei ne sieltä itsestään piirry esiin ja ei, siihen ei riitä edes vatsalihasten jatkuva hinkkaaminen. Se vaatii sitoutumista siistiin ruokavalioon ja monipuoliseen treeniin. Sanotaankin niin, että vatsalihakset tehdään keittiössä, tämä pitääkin tavallaan paikkansa. Ehkä kuitenkin ennemmin sanoisin niin, että vatsalihakset tehdään salilla, mutta jos ne haluaa näkyviin niin sitten pitää mennä sinne keittiöön ja tehdä oikeat valinnat siellä. Se, että naisella näkyis vatsalihakset selkeästi tarkoittais sitä, että rasvaprosentti olis matala kauttaaltaan kropassa.

Kun ottaa kuvan itsestään ja mitä enemmän sitä katsoo ja tuijottaa, sitä enemmän sille kuvalle sokaistuu. Eka siinä kuvassa voi nähdä jotain mihin on tyytyväinen. Sitten kattelet sitä vähän lisää ja ne asiat mihin oot ollu kuvassa alunperin tyytyväinen onkin haihtuneet siitä kuvasta jonnekin muualle ja loppujen lopuksi et oo tyytyväinen enää ollenkaan. Oot ehkä jopa päinvastoin, tyytymätön. Ajatuksissa kävi myös, että kuva sais jotain negatiivista kommenttia. Yleensä en ajattele, et saako julkaistu kuva kommentteja vai ei, se on ihan sama. Nyt aattelin. En kerjää siellä kenenkään mielipiteitä. Julkaisen kuvan ja se on siinä. Mut mun maha on vissiin mulle epävarmaa aluetta.

Mut oikeesti voin sanoa kuitenkin olevani tyytyväinen itseeni, tai siis ainahan sitä haluaa kehittyä toki, mut en mä ajattele ittestäni oikeesti, että mikä pullukka oon. Toki pehmeetä tässä kropassa on mutta mitä sitten. Se pehmee on semmosta jonka tästä saa pois jos haluaa. Miksi sitten kuvan laittaminen sosiaaliseenmediaan eli esim. tässä tapauksessa instagramiin sai mut kokemaan huonommuutta itteäni kohtaan? Oonks mä läski heruttelija joka koittaa saada hyväksyntää julkaisemillaan kuvilla?  Vaikuttaako muiden ihmisten mielipide minusta siihen miten mä itse koen itseni?

Hetkellisesti sellainen ajatus mielessä kävi, että vaikuttaa. Etenkin jos oisin sen kuvan sieltä ig:stä poistanut sen takia kun en oo niin tikissä kuin jotkut fitnessmallit. Mutta siellä se pojottaa. Koska mitä sitten mitä muut minusta ajattelee. Pääasia, että oon itse tyytyväinen itseeni.

Ni.

Maanantaina kävin pitkästä, pitkästä aikaa juoksemassa. Olin varma ettei kyllä juoksu kulje eikä lennä eikä tee mitään ja semmoselle tukkosellehan se kyllä tuntuikin. Mut juoksin kuin juoksinkin koko matkan. Nopeus ei ollu tällä kertaa valttia mutta ihan jees useamman viikon tauon jälkeen ja ylipäänsä. Edelleen yllätyn joka kerta kun jaksa oikeesti juosta. Tällä viikolla postisetä saattaa tuoda mulle jotain, joka helpottaa talvijuoksemista melkoisesti. Siitä sitten lisää kun paketin saan käsiini!

tyytymätön1 tyytymätön4

Mitä sulle kuuluu?

Kisadietti starttaa….

Jee, nyt taas iloa riittää! Yövuorot tältä erää taputeltu ja ensimmäisen yön olojen jälkeen ei krapulatuntemuksia enää tullutkaan. Työyötkin itsessään meni oikein joutuisasti ja tekemistä piisasi, kuten osasin odottaa, mutta sillä tavalla sopivasti. Ihan hyvä vaan, että on tekemistä niin menee aikakin nopeammin.

viimeisinViime yönä kerettiin mm. vetää lankkuchallenge aamuyön pimeinä tunteina. Voittaja jaksoi 3minuuttia ja 13 sekuntia, itse tulin alas varmaan 3minuutin ja 5sekunnin kohdalla. Hyvin tärisytti kyllä kroppaa! Se oli semmosta taukojumppaa! :)

Ja sit askartelin työkavereiden iloksi Fok_it strippejä kanslian seinille :D
Ja sit askartelin työkavereiden iloksi Fok_it strippejä kanslian seinille :D

Tänään suunnitelmissa oli nousta hyvissä ajoin ylös, että saisin tän rytmin käännettyä taas normaaliksi, mutta eheii. Nore nous vasta viiden aikaan. No eipä sille mitään mahda ja eiku aamupuuron syöntiin ja kahvin keittoon. Vielä jos kerran söis tässä niin lähtis sitten treenaamaan, Eiphän oo ihan niin kova ruuhka salillakaan kun menee vähän myöhemmin.

Tällä viikolla ohjelmistossa on sitten pikkujoulumaratoonit. Keskiviikkona ois  työpaikan ensimmäiset pikkujoulut (tosiaan vasta ensimmäiset, joulukuussa toiset :D), perjantaina liiton, eli Tehyn pikkujoulut ja sitten lauantaina ois vielä yhdet. Juhlittavaa riittää. Vaan varmaan aika pitkälle oon pelkästään ruokalinjalla noissa kemukoissa, vaan never say never ;)  :)

Syöminen on niin kivaa. Ja nyt etenkin se on taas kivaa, kun mennyt kisadietti opetti arvostamaan ruokaa. Ja entistäkin kivemmaksi syömisen taas tekee se, että mulla on nyt tiedossa seuraavan kisadietin aloituspäivämäärä, joten nyt kyllä nautitaan tästä, että ruokaa on riittävästi!

Tortillojen täytettä!
Tortillojen täytettä!
On siellä jauhelihakin jossain alla
On siellä jauhelihakin jossain alla

moti6Kalorithan mulla on noussut aika hyvää tahtia kisadietin jälkeen. Tarkkaa kaloreiden määrää en tällä hetkellä tiedä, mikä on ihan hyvä asia. Mä vaan syön mitä ohjeissa lukee. Ja hyvällä ruokahalulla syönkin! Mutta tosiaan, kisadietti starttaa tuossa joulun alla, päivämäärä on joko 15.12 tai 22.12. Dietti viikkoja tulee semmoinen 18 suunnilleen.

Oonkohan mä ihan hurja, kun odotan oikeasti jo taas innolla, että kisadietti starttaa?

Kerkeen siis vielä hyvin joulutortut paistella ja maistella ja suklaakonvehdit kahvin kanssa nauttia. Sittenpä sitä ollaankin taas hetki ilman mitään ylimääräistä.

Kauhistuttaisiko sinua ajatus joulusta ilman herkkuja ja perinteisiä jouluruokia?

Kävittehän lukemassa jo kuulumiset posetreeneistä? KLIK tästä jos et!

viimeisin2