LUONTOPOLULLA

Oikeastaan mihin vuoden aikaan vaan ilmaista tekemistä tarjoaa ympäri Suomen runsaat luontopolut. Niitä on tosiaan runsaasti jo ihan Jyväskylän alueella ja Keski-Suomessa. Suurin osa on varmaankin kaupungin tai eri kyläyhdistyksien ylläpitämiä, joten polut ovatkin kohtalaisen selkeä kulkuisia ja siistejä. Lisäksi jos luontopoluilla on laavuja, niitä ylläpidetään ja paikalta saattaa hyvässä tapauksessa löytää vaikka polttopuita ja paistinpannun!

Me korkattiin eilen tämän kesän luontopolku-ulkoilut kun suunnattiin Tikkakosken suuntaan, tarkemmin sanottuna Nyrölän luontopolulle. Nyrölän luontopolku on siitä hyvä, että sen voi kävellä helppokulkuista ja lyhyempää reittiä, päätyen suoraan laavulle tai sen voi kiertää kokonaan ympäri, jolloinka matkaa ei silloinkaan tule kuin noin 3,6km. Yksi keino on vielä käyttää meidän tyyliä ja eksyä reitiltä melkein heti alussa ja kulkea satunnaisia polkuja pitkin metsässä X – määrä ja osua tuurilla oikealle polulle vähän ennen laavulle johtavia pitkospuita.

Niin, me siis lähdettiin kiertämään Nyrölän luontopolkua myötäpäivään eli vasemmalle parkkipaikan opastetaululta. Tätä kautta reitin pääsisi kulkemaan kokonaisuudessaan. Ainut vaan, että melkein heti alussa, Saparon tekolammen jälkeen olisi pitänyt ymmärtää kääntyä vasemmalle, mutta me jatkettiin suoraan ja oikealle. Polut kulkivat siis molempiin suuntiin ja jotenkin ei yhtään tajuttu, että se vasen reitti olisi ollut oikea. Siellä olisi ollut kyllä opastaulu ihan melkein näköpiirissä odottamassa, mutta mentiin sitten omaa reittiä. Tajuttiin erheemme siinä vaiheessa kun polkua merkkaavia keltapäisiä heinäseipäitä ei ollut hetkeen näkynyt ja polku katosi näkyvistä. Käännyttiin sitten takaisin ja etsittiin toinen polku, joka ei sekään ollut oikea, mutta joka yhdistyi sitten oikealle tielle aikamme sitä kuljettuamme. Ihan hauska reitti noinkin kuljettuna.

Nyrölän luontopolku on siitä hauska, että siellä tosiaan on kaksikin eri laavupaikkaa, pitkät pitkospuupolut ja kaiken lisäksi suuremmalle laavulle, joka sijaitsee saaressa, pääsee ainoastaan sellaisella kauramoottorilla toimivalla lossilla. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin hauskempi se on. Me olimme liikkeellä eilen iltakuuden jälkeen, joten mitään ruuhkaa ei laavulla ollut. Kolme tyttöä ja hekin sitten lähtivät jo pois, joten saimme olla ihan omassa rauhassa. Ihana ilta-aurinko paistoi laavulle, ei tuullut eikä ollut hyttysiäkään. Täydellistä!

Meillä oli mukana termoskahvit ja ne me rauhassa tuossa laavulla hörpittiin. Samalla katsottiin kun Luka touhusi ja töhötti omiaan rantamudassa. Kun aurinko alkoi laskemaan puitten latvojen tasalle, ajateltiin, että olisi sopiva hetki lähteä takaisin autolle päin. Takaisin päin lähdettiin etenemään polun suuntaisesti, eli jatkettiin matkaa myötäpäivään. Tässä kohtaa reitti oli niin selkeä, ettei siltä voinut eksyä. Tie oli hiekkatien pohja, jota varmasti aika-ajoin autot kulkivat, vieden esimerkiksi polttopuita tuonne laavun lähistölle. Ihan mahtava polku, vaikka täysin oikeaa reittiä ei kuljettukaan.

Tykkäätkö sinä ulkoilla luonnossa? Vinkkaa minulle sun suosikki luontopolku!

Ihan ilmaiseksi liikkumaan!

Jes, nyt sitä omaa aikaa! Meen vasta iltavuoroon joten nyt saan olla yksin, ukko on töissä ja varmistin sen, että saan myös olla koko ajan nyt ennen kuin lähden töihin yksin sillä, että järkkäsin kollille eilen eväät töihin valmiiksi niin ei tarvii tulla kotiin edes lounasta varten. Aloin tätä hehkuttaa sille jo eilen et jee huomenna omaa aikaa, onneks se nyt ymmärtää. Oma koti ja hiljaisuus ja se kahvikuppi ja blogi, voiko enempää vaatia, ei voi <3

bdr

Oman ajan lisäksi on kuitenkin tärkeää viettää myös sitä yhteistä aikaa muutenkin kuin vaan hengailemalla samoissa neliöissä. Oman ajan lisäksi mä oon lähiaikoina kaivannut sitä meidän yhteistä aikaa, että tehtäisiin jotain yhdessä eikä vaan olla. Arjen suorittaminen menee monesti siihen, että käydään töissä, ollaan kotona ja käydään kaupassa. Siinäpä sitä parisuhdeaikaa onkin ja surullista on, että monissa parisuhteissa se yhteinen aika jää oikeesti tohon. Ei se oo olemista yhdessä jos vaan istutaan samalla sohvalla tai ollaan samassa huoneessa, pitää myös tehdä jotain yhdessä.

Me päätettiinkin eilen lähteä ulkoilemaan kun oli kerrankin hyvä sääkin. Otettiin googlen avulla selvää Jyväskylän alueen luontopoluista ja sittenpä eikun auton nokka kohti määränpäätä. Mentiin Tikkakoskelle ja kierrettiin siellä kiva ja sellainen helppo luontopolku. Oli niin kivaa. Luettiin kaikki tietorastit matkan varrelta vuoron perään sivistäen toinen toisiamme. Luontopolulla päästiin napsimaan puolukoita ja mustikoita ja ihmettelemään metsän hiljaisuutta, välillä jopa pussattiin 🙂 Ensimmäinen yhteinen luontopolku oli pituudeltaan reilut pari kilsaa joten lisää oli saatava. Käytiin nopeasti kotona syömässä ja etsittiin uusi reitti ja sellainen löytyi Vaajakosken tuntumasta. Tällä reitillä matkaa oli n. viisi kilometria ja maasto oli mukavan vaihtelevaa. Oli nousua ja laskua ja kivikkoa ja sammaltannerta.

cof

cof

IMG-20160828-WA0053

Ulkoilu luontopoluilla onkin tosi hyvä keino saada raitista ilmaa ja mielenrauhaa. Itselläkin on päänuppi ollut tässä lähiaikoina aika kovilla joten olipa kiva käydä sitä tyhjentämässä tuolla luonnossa katsellen kauniita maisemia ja puolukoita maistellen, siinä samalla hikoillen. Se on yllättävän raskasta nousta mäkeä ylös epätasaista maastoa pitkin. Kokeiltiinpa jokunen mäki juostakin ja kylläpä sykkeet nousi eri tavalla kuin tasaisella alustalla.

IMG-20160828-WA0047 IMG-20160828-WA0052 cof

Täältä päin lähteekin suositukset lähteä testaamaan oman seudun luontopolkuja. Reitit on yleensä hyvin merkattuja joten mitään karttoja tai kompasseja et mukaasi tarvitse. Päälle ulkoiluvaatteet ja se on siinä.

IMG-20160828-WA0106

IMG-20160828-WA0096 IMG-20160828-WA0090 IMG-20160828-WA0091Tähän loppuun on kyllä pakko kertoa, että hirvikärpäsiä on metässä tähän aikaan vuodesta aivan älyttömästi, etenkin niillä seuduilla missä on hirviäkin. Niitä sai koko ajan olla kaapimassa pois vaatteista ja kävipä sitten niin, että huomasin kotimatkalla autossa (moottoritiellä) yhden hiuksissanikin. Sitten vaan pieni paniikkinappula päälle ja ekasta rampista ylös ja auto parkkiin kävelytielle ja tukkaa kaapimaan. Kolli paikansi hirvikärpäsen mun päästä joka oli siis jo kerenny purra itsensä kiinni mun päänahkaan. Se vaivoin saatiin irti veri tirskuen ja loppuillan elinkin sitten vainoharhaisena kun tuntui, että niitä vilisti siellä sun täällä. Voitte uskoa, että pesin ja tunnustelin päänahkani pikkuisen tarkkaan suihkussa. Mut ne öttiäiset onneks häviää kun tulee ekat yöpakkaset. Soitin iskälle heti tapahtuneen jälkeen, että kuolenko mä nyt 😀 En kuulema. Joten kyllä mekin vielä metsään tullaan menemään 🙂

Liikutko sä luonnossa nykypäivänä vai onko liikkuminen kaupunkialueella enemmän se sun juttu?