NE PARHAAT PUOLET

Huumorin kukka on se kaunein kukka. Nauraminen on parasta ja se fiilis kun saa nauraa ihan täysillä, se on mahtava! Te tiedätte sen fiiliksen kun olette töissä ja teillä on ympärillä se hyvä porukka. Sellainen porukka jolle voitte heittää vähän läpändeerusta, joskus aika ronskia vitsiäkin. Se tunne kun yhdessä nauratte jollekin jutulle, se yhdistää työyhteisöjä. Hoitoalalla on töissä yleensä osastoista riippumatta iältään aivan laidasta laitaan porukkaa. Joku hyvä vitsi voi yhdistää kaiken ikäiset ihmiset. Itse olen aika ”vitsikäs” ihminen. Osaan nauraa itselleni ja osaan nauraa muille (ja muitten jutuille). Menee kuitenkin aikaa ennen kuin uskallan heittää omia juttujani etenkään työyhteisöissä. Joskus jotkut ketkä mua ei tunne paremmin saattaisi säikähtää jos heittäisin heti ekalla tapaamisella mun juttuja omaan normaaliin tyyliini.

Onneks mulla on tää mun blogi missä mä saan heittää juttua niin työstä kuin ihan arjestakin, välillä huumoria ja välillä vakavampaa juttua. Tällä kertaa mä ajattelin kasata tällaisen ”jokainen hoitaja tietää nää jutut”-postauksen. Jutut ei ehkä aukene niille ketkä ei hoitoalalla ole työskennelleet, mutta hoitajille nää on arkipäivää. Varmasti ainakin suurimmalle osalle :D

Ready, Steady, GO!

Kaikilla meillä hoitajilla on takana se eka vuoro kun olet ihka oikeasti töissä. Se into, se kauhu, se vastuu ja se aloittelijan into. Ei saa menettää hermoja uusille ja opiskelijoille. Me ollaan kaikki oltu joskus siinä pisteessä :D

Syy miksi minä en enää tee yövuoroja: Ei vaan pysty. Hattu nousee korkealle ketkä tekee niitä ja selviytyy niistä.

No siis tälleen kiertävänä hoitajana joka vuorossa on melkein tämä fiilis. Lähdet etsimään varasto kakkosesta jotain perusjuttua. Sehän on ohjeiden mukaan siellä oikealla, alimmalla hyllyllä. Etsit ja etsit etkä löydä. Sitten meet kysymään neuvoa, niin sehän onkin siellä huuhtiksessa vasemmalla ylähyllyllä. JEP. ARGH!

Oon joskus miettinyt, että pitäis alkaa kirjaaman ylös ne keinot ja konstit, että kuinka monella eri tyylillä mies voi kysyä naiselta, että onko tämä nainen varattu. Niitä keinoja on miljoona. Vanhemmat miehet on elämänsä aikana oppineet monen monta konstia joita on sitten hyvä testata nuoreen hoitajatyttöön. Kerran eräs miespotilas kysyi multa, että oonko mahtanut käydä yhdessä tietyssä ravintolassa joskus syömässä. No tää ravintola oli sellainen, että varmaan kaikki on siellä joskus elämässään käyneet syömässä ja sanoinkin näin tälle potilaalle. Mies sitten tuumasi, että joo hän on joskus mulle tehnyt ruokaa. Hän selkeästi kyllä muistaa mut ja, että on kokannut mulle. ÖÖ aha. Voisin kuulema tulla toistekin syömään, että hän voisi tehdä mulle ruokaa. Juu, voisin.

Tätä mää nauran aina hiljaa mielessäni. Kun osastolla lähdet potilaan kanssa vessaan ja et oo ihan varma potilaan tasapainosta ja siitä, että mahtaakohan se pysyä pytyllä pystyssä. Mää aina jätän potilaan ”omaan rauhaan” tarpeilleen, että tuotos tulisi paremmin. Vessan ovi on kuitenkin aina raollaan ja minä aina salaa kurkin oven raosta, että miten siellä menee ja, että pysyykö se pylly pytyllä :D

Aamuvuorojen paras hetki. Kello noin 8.30 ja kahvia kuppiin ja aamupalan syöntiin. <3 :DTämä kuva kuvaa niiiiiiin mua :D Siis mää oon tässä, näin mä otan selfien. MINÄ :D Kaikilla osastoilla on aina silloin tällöin tällainen potilas, joka haluaa hoitajan aikaa ja läsnäoloa hiukan enemmän. Se fiilis kun se kello kilahtaa ja tiedät kyllä varsin hyvin kuka siellä soittaa ennen kuin edes näet huonenumeroa :D Camoooon! Tällaisia kevennyksiä tähän väliin. On tää vaan niin mahtava työ! Ette tiedäkään mistä te kaikki ei-hoitajat jäätte paitsi :D :D

VARAS JA NARKKI

Aina silloin tällöin lehtien otsikoissa vilahtaa juttuja siitä miten hoitajat, eli lähi- ja sairaanhoitajat ovat varastaneet työpaikoiltaan lääkkeitä. Joskus lääkkeet saattavat olla ihan perinteisiä kipulääkkeitä, joita saisi ihan vaikka apteekista ilman reseptiä, mutta joskus hoitajat ovat varastaneet huumausaineeksi luokiteltavia lääkkeitä. Nämä vahvat kipulääkkeet päätyvät usein hoitajan itsensä käyttämäksi eli toisin sanoen hoitaja on koukussa huumausaineeseen.

Olen monesti miettinyt, että miten hoitaja päätyy tähän tilanteeseen, että varastaa ja alkaa piikittämään lääkkeitä itseensä, sitten vielä jotenkin suoriutuu töistään. Joskus käy niin, että potilas ei ole saanut hänelle tarkoitettuja kipulääkkeitä vaan ne on menneet hoitajalle itselle. En käsitä tuollaista. Taustalla syynä voi olla hoitajan oma kipulääkekoukku, joka on tullut vaikka vamman tai leikkauksen seurauksena johon hoitaja on joutunut syömään vahvoja lääkkeitä ja koukuttuu sitten tätä kautta. Joskus henkilö vaan ajautuu huumeitten käyttäjäksi, myös hoitajasta voi tulla narkomaani ihan kuten kenestä tahansa muusta. Tilaisuus tekee varkaan joskus.

Mutta kun ei pitäisi tehdä. Jokainen hoitaja tietää, että etenkin huumausaineeksi luokiteltavia lääkkeitä kytätään tosi tarkasti. Kulutusta seurataan ja kaikki poikkeamat selvitetään juurta jaksaen. Ei kukaan hoitaja voi olla niin tyhmä, että kuvittelee ettei jäisi kiinni. AINA JÄÄ KIINNI. Jos käytät potilaalle tarkoitettuja annoksia tai vaikka varastat suoraan lääkehuoneesta, molemmissa tapauksissa jää kiinni.

Minulla on jonkin verran kokemusta tästä aiheesta, nimittäin eräässä harjoittelussa opiskeluaikoina minun silloinen ohjaaja kärysi lääkeainevarkaudesta. Sitäkin oli jatkunut jo pidempään. Kun minä sain kuulla tästä tapahtuneesta minun harjoittelulta ja kaikelta opitulta katosi pohja hetkellisesti. Minä olin ihan tosi järkyttynyt. Se ohjaaja oli aivan maailman paras, osaava ja ammattitaitoinen. Sitähän se ei vie pois, että jos sinä olet lääkeainekoukussa, niin kyllä sinä silti osaat asiasi ja tämä minun ohjaaja osasi. Hän oli hyvin arvostettu työntekijä omassa yksikössään. Virheiden vaara ja potilasturvallisuus kyllä varmasti kasvaa, etenkin jos työskentelee aineitten vaikutuksen alaisena

Niin vain kuitenkin kävi, että hänkin jäi lopulta kiinni. Kyllähän minä kieltämättä jo harjoitteluaikana mietin, että miten hövelisti esimerkiksi Oxanestia käytetään tai vedetään ruiskuun valmiiksi odottamaan potilaita. Ei välttämättä kysellä lääkäriltä edes mitään lupia, mutta opiskelija-minä ajatteli, että se on tämän yksikön tapa toimia ja opiskelijana minä en ala kyseenalaistamaan tällaista asiaa. Olihan minulle sanottu, että sain ohjaajakseni osaston varmaan parhaan ja osaavimman hoitajan. Kyllä hän varmasti tietää miten toimitaan. Ja niin minä sitten toimin hänen oppien mukaan.

En usko, että tämä minunkaan ohjaaja olisi koskaan kuvitellut jäävänsä kiinni tästä. Eihän hänessä ulospäin ollut nähtävissä mitään ihmeellistä. Ei näkynyt piikitettyjä käsivarsia tai mitään. Ennemminkin päinvastoin. Minun mielestä hän oli aina suihkun raikas töihin tullessa. Yritin oikein jälkikäteen miettiä, että olisinko voinut huomata jotain hänen käytöksessä tai olotilassa, mutta en, en saanut mitään päähäni mistä olisin voinut epäillä mitään tällaista tapahtuvaksi. Ainoastaan se minua ihmetytti, että kyseisen hoitajan nimi oli aina huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeitten lääkekorteissa, kerta toisensa perään, joskus jopa muistan nauraneeni ääneen tuota asiaa kun koko lääkeainekortti oli täynnä tämän hoitajan kuittauksia.

Jossain vaiheessa hän sitten jäi kiinni. Joku kai näki jotain tai hälytyskellot alkoivat soida. Hän jäi ensiksi sairaslomalle ja sitten kokonaan töistä pois. Voitte varmaan kuvitella ne kaikki huhut mitä tuosta lähti liikkeelle. Toivon sydämeni pohjasta, että tämä ihminen on nykypäivänä saanut itsensä irti näistä touhuista ja hakenut apua. Voin edelleen vilpittömästi sanoa, että tämä kyseinen hoitaja oli minun opiskeluaikojen harjoitteluiden paras ohjaaja. Häneltä opin varmasti eniten.

Tällaista ei pitäisi päästä tapahtumaan, mutta kuinka sen voi estää?

Miten lääkevalvontaa voitaisiin parantaa?

Kuvat Pixabay