Mikä oli sairaanhoitajan palkka verojen jälkeen?

Heinäkuun palkka sisälsi lomarahat ja joka kuukautisen peruspalkan ilman lisiä. Minulle jäi käteen kaiken kaikkiaan verojen jälkeen 2200€. Minulle oli ehtinyt kertyä viime vuoden työpaikan vaihdon jälkeen 17 lomapäivää. Tiesin, että ei kannattanut ainakaan hurjan toiveikkaana odotella tämän vuoden lomarahoja. Lisäksi kun mm. meiltä sairaanhoitajilta vietiin 30% lomarahoista. Niistä vähäisistä rahoista mitä me työllämme ansaitsemme vietiin.

Palkkaus herättää meissä hoitajissa paljon keskustelua. Se herättää keskustelua myös muissa kuin hoitajissa. Monet ajattelevat, että tämän hetkinen palkkamme on ihan riittävä. Tiedän, että monen mielestä 2200€ on paljon rahaa. Onhan se paljon, mutta kun tietää, että toisenlaisesta, ehkä jopa kevyemmästä työstä tienataan saman verran tai jopa enemmänkin kuin mitä sairaanhoitajat tienaa, niin meidän palkka tuntuu kohtuuttoman pienelle.

Tilastot, tilastot, tilastot…

Monet tilastot näyttävät, että keskipalkka sairaanhoitajilla olisi jopa yli 3000€. Tällainen palkka vaatii varmasti kaikki mahdolliset ikä- ja henkilökohtaisetlisät ja uskon, että tuohon palkkaan joutuu tekemään kolmivuorotyötä, eli töissä ollaan arkena ja pyhänä, aamuissa, illoissa ja yövuoroissa. Kuitenkaan varmaan puoletkaan sairaanhoitajista ei tee työtä kolmessa vuorossa. Eli tilastoissa pyörivät hoitajien ansaitsemat summat kolmen tonnin palkoista ei varmasti pidä paikkaansa (ehkä jopa suurimman) osan kohdalla. Näihin on kuitenkin hyvä vedota aina silloin kun palkkakeskustelut nousevat pinnalle.

Hoitajien palkkaa voi ja ei voi verrata lääkäreiden palkkaan. Lääkäreillä on hyvin erilainen eri mittainen koulutus. Kuitenkin, useasti lääkäreiden työ on riippuvaista meidän hoitajien työstä. Ei lääkärit ole jatkuvasti läsnä kun me hoitajat hoidamme potilaita. Me hoitajat teemme itsenäisiä päätöksiä useasti, koskien potilaan hoitoa. Potilaan papereissa voi olla lääkärinmääräys jossa sanotaan, että annetaan tarvittaessa. Se on hoitaja joka arvioi sen, että milloin tarvitaan. Ei jokaisessa tilanteessa oteta lääkäriin yhteyttä, että olisiko nyt se hetki. Ei, sen päätöksen tekee hyvin usein sairaanhoitaja. Me hoitajat lisäksi arvioimme, seuraamme, tarkkailemme, mittaamme, kirjaamme, teemme laboratoripyyntöjä ja konsultoimme. Meidän työmme avulla, lääkärit tekevät työtänsä ja päinvastoin.

Kahdella tonnilla saa vaikka mitä!

2200 euron peruspalkalla me hoitajat teemme työssämme isoja päätöksiä. Me arvioimme potilaan vointia ja lääkitsemme. Jos potilas on saattohoidossa ja on odotettavissa tuskainen ja epäinhimillinen kuolema, me arvioimme sen  milloin potilas on mahdollisesti hyvä sedatoida, eli toisin sanoen laitamme potilaan lääkkeitse uneen, jos lääkäri on tähän luvat aiemmin antanut. Aina kuolema ei ole kaunis ja rauhallinen tapahtuma mutta myös silloin me hoitajat olemme siellä potilaan vieressä.  Me hoitajat lääkitsemme ja hoidamme. Me olemme läsnä. Pidämme huolen, että ihmisellä on hyvä olla myös silloin kun ihminen itse ei pysty siihen enää vaikuttamaan. Me hoitajat tuemme omaisia vaikeina hetkinä. Pidämme itsemme koossa ja tuemme omaisia ja hoidamme potilasta. Ajatus ei saa herpaantua. Kaiken keskellä pitää pysyä tarkkana ja tietää, mitä on tekemässä. Hoitajat eivät ole robotteja vaan inhimillisiä ja tuntevia ihmisiä. Me teemme isoja päätöksiä koskien potilaan hoitoa.

Meidän on tiedettävä lääkkeistä, että osaamme ohjata potilasta. Meidän on tiedettävä lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Meidän on tiedettävä useista eri sairauksista, että osaamme seurata oireita ja vointia ja reagoida tarvittaessa voinnin muutoksiin. Meidän pitää pystyä antamaan potilaille vastauksia kun he jotain kysyvät. Aina tähän ei kuitenkaan hoitajan ammattitaito riitä, ja joudumme ohjaamaan kysymyksen lääkärille.

Meidän täytyy tietää mitä tuotteita käytetään kun hoidetaan palovammaa. Meidän täytyy tietää miten suoliavannetta hoidetaan ja meidän pitää myös osata ohjata tämä potilaalle itselleen. Meidän pitää tunnistaa erilaisia sydämen rytmejä ja meidän pitää tietää, miten mihinkin rytmiin täytyy reagoida. Meidän pitää tietää sydämentahdistimista ja itse toimenpiteestä. Meidän pitää osata ohjata potilasta ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen.

Mutta kyllähän me sen teemme. 2200 euroa riittää tähän. Viiden vuoden työkokemuksen jälkeen on saatavilla kuitenkin jo kolmen prosentin palkankorotus. Kymmenen vuoden jälkeen saadaan kahdeksan prosenttia suurempi peruspalkka.

Kyllähän tätä työtä tälläkin palkalla tekee, mutta se ei motivoi eikä todellakaan palkitse. Missä näkyy tämän tärkeän työn arvostus? Ei palkassa ainakaan ja ei täällä kukaan kiitoksella elä.

Ei se niin mene, että meillä olisi toimiva potilastietojärjestelmä

Tiimalasi pyörii ja pyörii.. yrität klikata uudelleen vaikka tiedät, että peli on jo menetetty ja ohjelma lukossa. CTRL + ALT + DELETE. Tuttu näppäinyhdistelmä. Tuolta saat kaivettua tehtävienhallinan esiin ja pysäytettyä järjestelmän. Voi kun ohjelma sulkeutuisikin noin yksinkertaisesti. Ei. Odotat ja odotat, että jotain tapahtuu mutta mitään ei tapahdu, tiimalasi vain pyörii.

Viimeksi tänään töissä potilastietojärjestelmä kaatui. Soitin käyttäjätukeen ja sieltä kommentoitiin, että ongelma tiedossa, pyritään selvittämään asia. Okei. Mitään en siis sillä välin pysty kirjaamaan vaikka hyvä olisi tiedot koneelle saada ennen lääkärinkiertoa. Vaikka mitäpä väliä, ei ne lääkäritkään sinne järjestelmään päässeet. Menin sitten kahville. Onneksi tällä kertaa vika saatiin nopeasti korjattua eikä ollut mikään akuuttitilanne päällä.

Eihän se nyt niin voi mennä, että potilastietojärjestelmät toimisivat

Näiden samojen asioiden kanssa painitaan kaikissa eri potilastietojärjestelmissä. Kyse ei ole mistään tietyn järjestelmän ongelmasta.

Se aika mitä me odotellaan koneella, että sivut latautuisivat, aukeaisivat ja päivittyisivät on hirvittävän suuri. Se kaikki odottelu on poissa siitä suorasta potilastyöstä. Edellisessä työpaikassani päivystyksessä pakka meinasi levitä käsiin aivan totaalisesti jos potilastietojärjestelmä kaatui. Joku yritti nopeasti tulostaa paikkakartan, että suunnilleen tiedettiin ketä päivystyksessä on ja millä vaivalla. Potilaista tiedettiin siis nimi ja ehkä se tulosyy. Tietenkään potilaiden sairaushistoriat, lääkitykset eikä labratulokset ole tällöin saatavilla hoitoa varten. Tällöin tilataan potilasarkistosta potilaan kansio, josta sairaushistoria pitäisi löytyä. Tähän tietenkin menee oma-aikansa.  Mitä jos potilas on niin sairas ettei hän voi kertoa omasta taustastaan, allergioista tai muista, oleellisesti hoitoon vaikuttavista asioista. Tällöin meillä ei ole käytössämme mitään, jos potilastietojärjestelmä on kaatunut.

Kaiken lisäksi, usein tulee pohdittua sitä, että miksi koko Suomen maassa ei voi olla käytössä yksi ja sama potilastietojärjestelmä? Miksi ihmeessä melkein joka kunnassa pitää olla oma järjestelmänsä? Jopa sairaalan sisällä voi olla käytössä eri paikkoja mihin kirjataan ja ne ei sitten näy kuin sille tietylle yksikölle, esimerkiksi teho-osaston kirjaukset.

Kuinka paljon siihen menee aikaa, että tulostat, kopiot ja teet paperityötä vaikka erikoissairaanhoidosta terveyskeskukseen siirtyvästä potilaasta. Mikä onni on siinä vaiheessa kun tiedät, että terveyskeskus jonne potilas siirtyy, käyttää samaa potilastietojärjestelmää! He näkevät samat tekstit, niin hoitajien kuin lääkäreiden kirjoittamana.

Miten helppoa olisi siinä vaiheessa potilaan hoitaminen kun hän sairastuu jossain muualla kuin omassa kotikunnassaan. Ei tarvisisi soitella, ei faxailla, eikä kysellä mitään tietoja erikseen vaan kaikki olisivat saatavilla sieltä samasta järjestelmästä.

Potilastietojärjestelmien pitäisi tukea meidän hoitajien tekemää hoitotyötä sekä auttaa lääkäreitä työssään. Nykyisillä järjestelmillä tämä ei toimi. Potilasturvallisuus vaarantuu sekä hoitovirheitä sattuu varmasti näiden potilastietojärjestelmistä johtuvien vikojen sekä puutteiden vuoksi.

Usein kun suunnitellaan uutta, huomioon ei oteta käytännöllisyyttä eikä toimivuutta. Insinöörit, joilla ei ole tietoakaan hoitotyön toimintamalleista tai ylipäänsä hoitotyöstä suunnittelevat työvälineitä ja tiloja meille. He ajattelevat, että näin tämä toimii järkevimmin. Todellisuudessa se ei sitten toimikaan, kun se kehitetty malli tuodaan elävään ympäristöön.

Meneekö hermo potilastietojärjestelmiin, koska mulla ainakin menee!? Mikä fiilis sinulla olisi potilaana, jos hoitohenkilöstöllä ei olisi käytettävissään sairaushistoriaasi hoitaessaan sinua??