VARAS JA NARKKI

Aina silloin tällöin lehtien otsikoissa vilahtaa juttuja siitä miten hoitajat, eli lähi- ja sairaanhoitajat ovat varastaneet työpaikoiltaan lääkkeitä. Joskus lääkkeet saattavat olla ihan perinteisiä kipulääkkeitä, joita saisi ihan vaikka apteekista ilman reseptiä, mutta joskus hoitajat ovat varastaneet huumausaineeksi luokiteltavia lääkkeitä. Nämä vahvat kipulääkkeet päätyvät usein hoitajan itsensä käyttämäksi eli toisin sanoen hoitaja on koukussa huumausaineeseen.

Olen monesti miettinyt, että miten hoitaja päätyy tähän tilanteeseen, että varastaa ja alkaa piikittämään lääkkeitä itseensä, sitten vielä jotenkin suoriutuu töistään. Joskus käy niin, että potilas ei ole saanut hänelle tarkoitettuja kipulääkkeitä vaan ne on menneet hoitajalle itselle. En käsitä tuollaista. Taustalla syynä voi olla hoitajan oma kipulääkekoukku, joka on tullut vaikka vamman tai leikkauksen seurauksena johon hoitaja on joutunut syömään vahvoja lääkkeitä ja koukuttuu sitten tätä kautta. Joskus henkilö vaan ajautuu huumeitten käyttäjäksi, myös hoitajasta voi tulla narkomaani ihan kuten kenestä tahansa muusta. Tilaisuus tekee varkaan joskus.

Mutta kun ei pitäisi tehdä. Jokainen hoitaja tietää, että etenkin huumausaineeksi luokiteltavia lääkkeitä kytätään tosi tarkasti. Kulutusta seurataan ja kaikki poikkeamat selvitetään juurta jaksaen. Ei kukaan hoitaja voi olla niin tyhmä, että kuvittelee ettei jäisi kiinni. AINA JÄÄ KIINNI. Jos käytät potilaalle tarkoitettuja annoksia tai vaikka varastat suoraan lääkehuoneesta, molemmissa tapauksissa jää kiinni.

Minulla on jonkin verran kokemusta tästä aiheesta, nimittäin eräässä harjoittelussa opiskeluaikoina minun silloinen ohjaaja kärysi lääkeainevarkaudesta. Sitäkin oli jatkunut jo pidempään. Kun minä sain kuulla tästä tapahtuneesta minun harjoittelulta ja kaikelta opitulta katosi pohja hetkellisesti. Minä olin ihan tosi järkyttynyt. Se ohjaaja oli aivan maailman paras, osaava ja ammattitaitoinen. Sitähän se ei vie pois, että jos sinä olet lääkeainekoukussa, niin kyllä sinä silti osaat asiasi ja tämä minun ohjaaja osasi. Hän oli hyvin arvostettu työntekijä omassa yksikössään. Virheiden vaara ja potilasturvallisuus kyllä varmasti kasvaa, etenkin jos työskentelee aineitten vaikutuksen alaisena

Niin vain kuitenkin kävi, että hänkin jäi lopulta kiinni. Kyllähän minä kieltämättä jo harjoitteluaikana mietin, että miten hövelisti esimerkiksi Oxanestia käytetään tai vedetään ruiskuun valmiiksi odottamaan potilaita. Ei välttämättä kysellä lääkäriltä edes mitään lupia, mutta opiskelija-minä ajatteli, että se on tämän yksikön tapa toimia ja opiskelijana minä en ala kyseenalaistamaan tällaista asiaa. Olihan minulle sanottu, että sain ohjaajakseni osaston varmaan parhaan ja osaavimman hoitajan. Kyllä hän varmasti tietää miten toimitaan. Ja niin minä sitten toimin hänen oppien mukaan.

En usko, että tämä minunkaan ohjaaja olisi koskaan kuvitellut jäävänsä kiinni tästä. Eihän hänessä ulospäin ollut nähtävissä mitään ihmeellistä. Ei näkynyt piikitettyjä käsivarsia tai mitään. Ennemminkin päinvastoin. Minun mielestä hän oli aina suihkun raikas töihin tullessa. Yritin oikein jälkikäteen miettiä, että olisinko voinut huomata jotain hänen käytöksessä tai olotilassa, mutta en, en saanut mitään päähäni mistä olisin voinut epäillä mitään tällaista tapahtuvaksi. Ainoastaan se minua ihmetytti, että kyseisen hoitajan nimi oli aina huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeitten lääkekorteissa, kerta toisensa perään, joskus jopa muistan nauraneeni ääneen tuota asiaa kun koko lääkeainekortti oli täynnä tämän hoitajan kuittauksia.

Jossain vaiheessa hän sitten jäi kiinni. Joku kai näki jotain tai hälytyskellot alkoivat soida. Hän jäi ensiksi sairaslomalle ja sitten kokonaan töistä pois. Voitte varmaan kuvitella ne kaikki huhut mitä tuosta lähti liikkeelle. Toivon sydämeni pohjasta, että tämä ihminen on nykypäivänä saanut itsensä irti näistä touhuista ja hakenut apua. Voin edelleen vilpittömästi sanoa, että tämä kyseinen hoitaja oli minun opiskeluaikojen harjoitteluiden paras ohjaaja. Häneltä opin varmasti eniten.

Tällaista ei pitäisi päästä tapahtumaan, mutta kuinka sen voi estää?

Miten lääkevalvontaa voitaisiin parantaa?

Kuvat Pixabay

HYVÄ PAHA SELFIE

Miksi ja miten ehdin ottaa selfieitä töissä tai vapaalla? Miksi mun instagramissa on vaan selfieitä? Miten työnantaja suhtautuu selfien ottamiseen työajalla? Vaarantuuko potilasturvallisuus kun otan selfien?

Kaikki varmaan ihan asiallisia kysymyksiä, mutta osa herättää ”ette oo tosissanne” fiiliksen mun päässä. Mä en tiedä miten te ajattelette mun hoitavan somea, esimerkkinä vaikka instagram. Osa teistä kuvittelee, että otan kuvia saman aikaisesti kuin teen töitä, ei kai potilasturvallisuuskysymys muuten juolahtaisi mieleen. Hoitajana (ei nyt painoteta sitä sairaanhoitajuutta, niin ei tuu tuplaherneitä kenellekään nenään) mulle ei tulisi mieleenkään ottaa kuvaa työtilanteessa tai edes millään tapaa työajalla, jollei ruoka- tai kahvitaukoja lasketa. Mä otan mun selfiet siinä vaiheessa kun olen joko menossa osastolle tai tulossa osastolta. Siinä tilanteessa ei kenenkään turvallisuus vaarannu. Mun kuvissa ei ensinnäkään näy yhtään mitään taustalla. Korkeintaan hissin peilit tai rappukäytävä tai pukkari. Te tiedätte, että otan kuvan sairaalan sisällä ainoastaan siitä, että mulla on työvaatteet päälle. Muuten mä voisin sanoa olevani vaikka verotoimistossa.

Ja sitten miten minulla on aikaa? Mä en tiedä, että miten teillä muilla menee aikaa selfien ottamiseen, mutta minulla ei mene aikaa. Jos otan puhelimen käteen, avaan kameran ja räppään naamastani kuvan, maksimissaan kolme, niin siihen ei mene 30 sekuntia enempää aikaa. Mä en myöhästy töistä sen takia, että otan kuvan enkä lähde töistä aikasemmin, että ehdin ottaa kuvan, enkä istu tauolla sen kauemmin.

No miksi mun insta pursuaa vaan mun omakuvia? No katsokaapa niitä muita tilejä tarkemmin? Kuinka monella kuvissa on pääsääntöisesti vain omasta itsestä otettuja kuvia, selfieitä tai jonkun toisen ottamana? Varmasti valtaosalla ja niin myös minulla. Mulla ei ole aikaa kuvailla maisemia tai tilanteita, mutta mulla on aikaa ottaa se selfie vaikka ennen työvuoroa tai salin jälkeen :)

Sinne ruudun taakse on nyt jostain syystä eksynyt tollasia vihaajia. Yritetään kommentoida provosoivasti, että pahoittaisin mieleni. Se ei harmi vaan onnistu. Tiedän mitä teen ja mitä sanon ja seison tekojeni ja sanojeni takana. Osa teistä osaa jättää erilaista kommenttia ihan asiallisestikin ja jos joku ihmetyttää tai ärsyttää, niin se osataan tuoda paremmin esiin. Osa taas sanoo mitä sylki suuhun tuo. Se on jännä, että miksi sellaista tyyppiä pitää seurata somessa tai tälleen blogin kautta jos se ärsyttää, vai onks se just se juttu.

Vihaajat vihaa

Meitsi vaan takas vilkuttaa