Kiinnostaisiko sinua 6000€ stipendi?

Jos minä olisin vielä sairaanhoitajaopiskelija niin mua todellakin kiinnostaisi. Kannattaa siis lukaista tämä postaus ajatuksen kanssa. Sain nimittäin yhteydenoton viime viikolla koskien tällaista Queen Silvia Nursing Award:sia. Minulle kerrottiin stipendista, jonka voi saada sairaanhoitajaopiskelija ja he halusivat, että josko vähän kertoisin tästä blogissani. TODELLAKIN haluan kertoa tästä eteenpäin! Kävin tutustumassa tähän stipendiin paremmin ja innostuin ihan totaalisesti! Kyseinen 6000€:n stipendi jaetaan vuosittain yhdelle suomalaiselle, yhdelle ruotsalaiselle sekä yhdelle puolalaiselle sairaanhoitajaopiskelijalle, nyt voi siis olla just sun mahdollisuus saavuttaa jotain suurta ja vaikuttaa tulevaisuuteen.

Mistä on siis kyse?

Ruotsissa on jaettu Queen Silvia Nursing Award stipendejä jo useampi vuosi ja ensimmäinen suomalainen sairaanhoitajaopiskelija sai stipendin 2014. Stipendi myönnetään sellaiselle opiskelijalle, joka kehittelee idean tai ratkaisun tulevaisuuden vanhusten- ja dementiahoidon haasteisiin. Idea voi siis olla mitä vain. Palkinnon myöntää Ruotsalainen Swedish Care International yhteistyökumppaneineen, joka edistää vanhusten- ja dementiahoidon kehittämistä ja levittää hyviä käytäntöjä kansainvälisesti.

STIPENDIN TAVOITE

Väestön ikääntyminen ja sen myötä lisääntyvä laadukkaan vanhustenhoidon tarve ovat eräitä merkittävimpiä tulevaisuuden haasteitamme. Queen Silvia Nursing Award -stipendin pyrkimys on vastata näihin haasteisiin edistämällä tuoreita ideoita sekä osaamista vanhustenhoidossa ja vanhusten käyttämissä hoiva- ja hoitopalveluissa niin kansallisesti kuin globaalisti. Pätevät ammattilaiset ovat avain menestykseen, ja siksi osaavat opiskelijat ovat ensisijaisen tärkeässä asemassa tulevaisuuden hoidon ja palveluiden kehittämisessä.

Queen Silviä Nursing Award ei ole pelkästään rahallinen stipendi, vaan valituilla sairaanhoitajaopiskelijoilla on mahdollisuus yksilöllisesti räätälöityyn harjoittelujaksoon, jonka kesto on puoli vuotta. Puolen vuoden harjoittelujakson aikana sairaanhoitajaopiskelija saa kallisarvoista kokemusta eri organisaatioista sekä Suomesta, että ulkomailta.

Stipendin luovuttaa, kukapa muukaan kuin Ruotsin Kuningatar Silvia. Stipendin luovutustilaisuudessa stipendin saajalla on halutessaan mahdollisuus pitää ideastaan esitelmä kuulijoille. Lisäksi opiskelija joka valitaan stipendin saajaksi, saa valintansa myötä ammattikorkeakoululleen kunniapalkinnon.

Stipendin hakuaika on käynnistynyt 15.9.2017 ja hakuaika päättyy marraskuun puolessa välissä, eli nyt on hyvää aikaa ideoida tätä!

Tästä voit käydä lueskelemassa esimerkkejä ideoista, KLIK!

Uskon, että monilla sairaanhoitajaopiskelijoilla tulee erilaisia ideoita mieleen kuinka vanhusten hyvinvointia ja dementiaa sairastavien elämänlaatua voi parantaa ja kehittää, joten eikun luovuus valloilleen! Onko sulla tullut esimerkiksi harjoittelussa mieleen jotain, millä vanhusten hyvinvointiin voitaisiin vaikuttaa laitoksissa, tai kuinka kotihoidossa asuvien elämänlaatua parannettaisiin? Jos ideoita on, niin eikun hakemusta tekemään. Ideoita voi laittaa menemään useampiakin! :)

Hoitajat ovat tyytymättömiä!

En usko, että ne kahvipöydät joissa itse istun ovat ainoita joissa puhutaan tästä meidän alan tilanteesta. Me hoitajat ollaan kuin heittopusseja. Meillä itsellämme ei ole mihinkään tilanteeseen mitään sananvaltaa. Ainut mitä voidaan tehdä on se, että jatketaan kiltisti työssämme tai sitten kävellään pois ja vaihdetaan alaa. Kuka sellaisen päätöksen aikuisiällä kuitenkaan tekee?

Ollaan kuin sätkynuket

Työmarkkinakentässä valmistaudutaan syksyn neuvottelukierrosta varten. Hoitajajärjestöt Tehy ja SuPer ovat ilmoittaneet tavoitteekseen palkankorotukset ostovoiman parantamiseksi sekä julkisen sektorin lomarahaleikkausten perumisen. Myös muut Kunta-alan pääsopijajärjestöt kertoivat palkankorotusvaatimuksistaan yhteisessä tiedotteessaan.

Tehyn ja Superin mukaan lomarahaleikkausten vaikutukset ovat olleet ennakoitua suuremmat ja niillä on ollut hyvin negatiivinen vaikutus myös kansantalouteen. Leikkaus on karsinut etenkin julkisen sektorin pieni- ja keskipalkkaisten työntekijöiden arkisia hankintoja. 

Hoitoalalla muut päättää miten ja minkälaisella palkalla me työskennellään. Meillä ei ole mahdollisuutta mennä neuvottelemaan palkankorotuksesta. Meillä on TES ja palkkaus määräytyy sen mukaisesti. Erikoistumiset ja koulutukset ei yleensä tuo meidän palkkoihin minkäänlaista palkanlisää. Me voidaan kouluttautua omaksi iloksi tai sitten olla kouluttautumatta, sama palkka se on enivei.

Meidän tekemää työtä haukutaan ja virheitä etsitään mediassa jatkuvasti ja silti meidän työoloja vain kiristetään hallituksen päätöksillä. Kiky-sopimus lisäsi työaikaamme puolituntia / viikko. Tämän pitäisi auttaa siihen, että Suomen talous saadaan paremmalle tolalle. Maalaisjärkeni ei riitä siihen, että miten tuo muutos tekee sen. Lomarahatkin päätettiin leikata eikä meillä asianosaisilla oikeastaan siihenkään ollut mitään sanottavaa. Sen kun otatte. Saadaanhan me ne rahat toki takaisin 2019, sitten meidän pitäisi varmasti olla tosi kiitollisia ja lomarahat tuntuu jälleen kovin ruhtinaallisille.

Erityisosaaminen

Kokeneet hoitajat tuntevat tekevänsä arvokasta ja vastuullista työtä. Heillä on paljon osaamista joka siirtyy uusille työntekijöille. Jopa monet erikoistuvat lääkärit saattavat turvautua kokeneen sairaanhoitajan oppeihin joissakin tilanteissa. Monilla hoitajilla on lisäksi paljon erikoisosaamista. Sellaista arvokasta osaamista, jota ei kaikilla ole. Siltikään heillä ei ole mitään mahdollisuutta neuvotella palkasta, vaan tekevät työnsä samalla liksalla kuin kollega jolla tätä erikoisosaamista ei löydy.

Paljon keskustelua nousee esiin etenkin juuri siinä kohtaa kun puhutaan meidän työnkuvasta ja siitä mitä se työnkuvamme sisältää. Sitä on hankala listata ranskalaisilla viivoilla ylös. Me tehdään temppuja ja lääkitään. Autetaan toimenpiteissä ja tehdään perushoitoa Me autetaan ihmistä niissä tilanteissa missä ihmiset ei yleensä halua, että muita on läsnä. Me jaetaan ja tilataan lääkkeet, jaetaan ruoat, pedataan sängyt, järjestetään jatkohoito, tilataan kyydit, soitellaan omaisille ja kotihoitoon, joskus me elvytetään, seurataan elintoimintoja, reagoidaan niihin. Lisäksi me ollaan läsnä. Me istutaan vieressä kuunnellaan ja tuetaan. Eletään sairaudessa mukana. Kannustetaan ja tsempataan. Me otetaan vastaan haistattelut ja heiluvat nyrkit. Me kuunnellaan uhoamiset ja valittamiset siinä samalla kun yritetään auttaa ja hoitaa potilasta. Eihän nuo tilanteet varmasti miltään kuulosta kun ne näin kirjoittaa, mutta siinä on ensinnäkin todella paljon työtä mutta siinä on myös sitä vastuuta.

Kun ollaan vastuussa ihmisen elämästä, onko tekemämme työ arvostettu palkan perusteella oikein? Monien ihmisten mielestä ei, mutta päättäjien mielestä kyllä. Tällä palkkapohdiskelulla en halua vähentää muiden alojen arvostusta. Puhun vain ja ainoastaan omasta ammatistani sairaanhoitajana. On vain niin surullista kuultavaa se mitä tuolla kahvipöydissä puhutaan. 40vuotta hoitajana ja päällimmäinen fiilis on se, ettei kukaan arvosta. Ei sen niin pitäisi mennä. Osalla ihmisistä on jopa vihaa sisällä. Niin, vihaa nämä muutokset ovat tuoneet ja vieneet sitä vähäistäkin kokemaamme arvostusta pois alaltamme.

Asiasta pitää pitää ääntä. Jos vain tyydymme kohteluumme, ei muutosta koskaan tapahdu! Ihminen kaipaa arvostusta ja sen pitäisi näkyä palkassamme. Tekemämme työ on hyvin vastuullista. Kehitämme itseämme jatkuvasti, sopeudumme muutoksiin. Lisäksi osaamistamme testataan säännöllisesti. Vaikka arvostan itse omaa työtäni, haluan, että työni arvostus näkyisi muutenkin.