Miten arvioida omaa edistymistä?

Tänään starttasi dieettiviikko neljä! Uskomatonta, että olen selvinnyt jo tänne saakka ilman mitään repsahtamisia. Olen oikeasti ylpeä itsestäni ja minun ystävästäni Vilmasta, joka myös on ollut saman homman ääressä. Meillä on töissä yhdessä niin tuskaa, koska ollaan tajuttu miten paljon täällä meidän töissä on tarjolla aina kaikkea herkkua. On munkkia, kakkua, suklaata, keksiä ja karkkia. Aina ja joka päivä. Ei auta se, että et osta kotiisi mitään herkkua koska töissä ollaan yltäkylläisyyden äärellä. Miettikääpä, jos otatte joka päivä yhden tai kaksi keksiä (harvoinhan se siihen edes jää), että mitä se tekee viikkotasolla kokonaisuudessaan. Se tekee aika monta keksiä.

Jos ottaa vaan vähän mutta joka päivä?

Kuinka monella työpaikan kahvihuoneen tarjottavat maistuu aina kun jotain vaan on tarjolla? No minulle itselle ainakin maistui tässä talven aikana erittäin hyvin. Jos kasaisin kaiken mitä olisin syönyt töissä vaikka viikon aikana ja laittaisin syömäni herkut esille yhdelle pöydälle, olisi edessäni aikamoinen kasa herkkuja ja kaikki tuo tavallaan ihan huomaamatta. Helppo pitää kropassa yllä pientä pöhöä kun aina nappaa suuhunsa jotain hyvää, ihan huomaamatta.

Mistä tiedän miten dieetti etenee?

Kun aloitin dieetin kolme viikkoa sitten en ottanut mitään lähtökuvia, en myöskään ottanut mittoja. Niillä kun ei ole minulle mitään merkitystä. Merkitystä on sillä miltä minusta itsestä tuntuu omassa kropassa, sehän oli se alkuperäinen syy miksi edes tälle dieettijaksolle lähdin; huono olo omassa kropassa. Voin toki jossain vaiheessa käydä vaa’alla ja katsoa painon ja verrata sitä suurin piirtein tietämääni lähtöpainoon mutta se paino ei oikeasti merkitse minulle mitään.

Ensimmäisen viikon jälkeen olen tosiaan huomannut jo suuren eron olossani ja keskikehon turvotuksessa. Se on riittänyt motivoimaan minua tällä tiellä kohti kymmentä viikkoa. On ihanaa kun vatsaan ei koske ja vatsaan ei kerry ilmaa ja muutenkin olo on vain selittämättömällä tavalla kevyempi. En silti voi kieltää etteikö sipsit ja dippi tai pitsa (tai oikeastaan mikä vain herkku) ole mielessä käynyt useastikin. Suurin sokerinhimo on kyllä talttunut. Karkkia ei enää tee mieli mutta kaikkea suolaista kyllä. Taidankin olla enemmän suolakoukussa kuin sokerikoukussa :D

Melkein niin kuin pekonia :D Paistettu leikkele :D

Nälkä, vahva tunne dieetillä?

Kolmatta päivää viedään, dieetillä siis. Maanantainahan se jälleen alkoi, kuten niin monilla muillakin aina ja tavoitteena on tällä kertaa onnistua, mitäpä muutakaan. Tämä alkuvuosi on tosiaan mennyt ihan harakoille jatkuvan sairastelun vuoksi. Se tunne kun oot periaatteessa terve, mutta olo ei ole normaali vaan sellainen sairas. Siis, että tunnet sisimmissäsi ettet ole nyt ihan kunnossa. Se syö motivaatiota lähteä liikkumaan ja kun ei käy liikkumassa, myös ruokailut menee miten menee. Sitä alkaa todella herkästi sallimaan itselle herkkupäivän silloin ja tällöin, koska takaraivossa siintää ajatus, et sit kun olen terve niin tää loppuu. Kuitenkaan sitä tervettä päivää ei meinannut alkaa näkymään.

Eilen töissä mä vedin keitettyä parsakaalia ja työkaveri uunimakkaraa juustolla. Valintoja. Se tuoksui niiiin hyvälle :D

Nyt kun olen jotakuinkin kunnossa, haluan alkaa panostamaan jälleen omaan hyvinvointiin. Haluan pitää huolta itsestäni ja tästä kropasta. Itsehän omilla valinnoillani annan jokapäiväiset rakennuspalikat ja ravintoaineet tälle keholle, jotta mun kroppa toimisi mahdollisimman hyvin. Niin hyvin, ettei ihan jokainen ohikulkeva pikku pöpö siihen tarttuisi vaan energioita riittäisi taistella niitä pöpöjä vastaan.

Joten tosiaan pieni palauttelu normaaleille tavoille tekee tähän kohtaa kevättä todella hyvää. Auringosta saa virtaa ja energiaa tehdä hommat kunnolla ja tuleva kesä nostaa motivaatiota entisestään.

Onko ruoat maistuneet?

Voisi kuvitella, että kun ruoka on maistunut tässä lähiviikkoina enemmän kuin hyvin, ei nykyisten dieettiannosten syöminen pitäisi tuottaa ongelmaa. Kas kuitenkin aamiainen on jo itsessään sen kokoinen, että saa todellakin tehdä töitä, että sen saa syötyä kokonaisuudessaan. Aamupalalla on puuroa, raejuustoa, mehukeittoa ja pilttiä. Sitten vielä iso muki vettä niin jopa alkaa olla maha täynnä.

Kuitenkin tämän jättiläismäisen aamiaisen jälkeen nälkä hiipii tähän tyttöön jo ihan parin tunnin päästä. Maanantai, eli dieetin aloituspäivä oli tähän astisista päivistä nälkäisin ja tuntui, että nälkä ei syömällä häviä. Olo, tarkemmin sanottuna se nälkä alkaa pikkuhiljaa tasoittua. Varsinaisesti mitään heikotusta en ole joutunut kokemaan, energiaa on kyllä mutta jotain tekisi aina silloin tällöin mieli napostella.

Niinpä niin, vanhat tavat tuntuisi pysyvän mielellään mukana. Ihan huomaamatta olisin voinut maanantainakin syödä yhtä sun toista, koska ne kaikki oli käden ulottuvilla. Sukulakut, turkinpippurit, leipä jne… olis maistunut kyllä! Alkuun se varmasti vie taas hetken, ettei ajatukset siirry kahvitaukoon ja siihen kahvileipään päivän mittaan. Tiedän, että pärjään, olenhan tehnyt vastaavan ennenkin. Siltikin 10 viikkoa ilman mitään makeaa tai ylimääräistä tuntuu jo ajatuksen tasolla kauhean hankalalle. Niin koukussa minä taidan olla valkoiseen sokeriin.

Mielenkiinnosta odotan niitä päiviä, kun kaikenmaailman herkut ei jatkuvasti pyöri mielessä ja nälän tunne alkaa tasaantua. Tiedän, että pärjään.

On mahtava kuulla, että siellä on moni muukin samojen ajatusten ja tilanteiden äärellä. Täällä voidaan ehdottomasti jakaa tuntemuksia ja fiiliksiä. Tsempataan toinen toistamme sitä unelmien kesäkuntoa kohti! :)

Voiko kotiinsa muuten rakastua? <3