Vuorotyö – uhka vai mahdollisuus?

Mahdollisuus sanoisin jos mentäisiin ajassa taakse päin vaikka neljä vuotta. Uhka sanoisin jos juuri nyt kysyttäisiin.

Olen tehnyt koko elämäni vuorotyötä. Jo ennen kuin aloin tekemään töitä hoitoalalla, työskentelin ABC liikenneasemalla kolmivuorotyössä, se oli siis aina auki 24/7 365.  (Woop Woop Pitkälahti ABC Kuopiossa). Tämän jälkeen siirryin kunnolla kaupan alalle ja sielläpä sit kans oltiin vuorotyössä, ainut muutos oli ettei yövuoroja tarvinnut tehdä, mutta viikonloput kaupoissakin paahdetaan töitä. Sittenpä siitä hoitoalalle. Reilu vuosi sitten tein vielä yövuoroja. Kun muutin Jyväskylään työnkuva muuttui sen verran, ettei yövuorot olleet enää pakollisia. Ai että mä huokaisin helpotuksesta. Yövuoro krapula on jotain aivan kauheeta ja oli vaan niin huippua, että pääsin irtaantumaan yövuoroista.

Vuorotyö aiheuttaa ihan fyysisiä oireita

Itse oireilen yövuorojen välissä tosi rajusti. Olen jopa joutunut käymään oksentamassa, kun yritän laittaa yövuoron päätteeksi unille. Sitten kauheat määrät lisälyöntejä, se sumuinen ja väsynyt olo ja aikaansaamattomuus. Siitä kun sitten joskus viikon päästä toivut niin kohta oli jo uusien yövuorojen aika. Jos yövuoroja sattui vielä kolme-neljä putkeen, niin mä makasin vaan kotona nuo päivät. Ensin nukuin niin myöhään kuin suinkin vaan pystyin ja sitten siirryin makaamaan koomassa sohvalle. Kyllä sitä töissä sitten virkistyi, mutta mitään muuta järjellistä en yövuorojen välissä saanut aikaiseksi. Elämä meni hukkaan täysin noilta päiviltä.

Nyt kun olen saanut tehdä töitä kahdessa vuorossa ja painottaen vielä aamuvuoroja huomaan oman jaksamisen kasvaneen. Lisäksi teen tuplavuoroja, jotka jaksan hyvin ja niillä saan sitten lisää vapaita. Toki, jos en saa riittävästi unta yöaikaan olen väsynyt töitten jälkeen, mutta tämä nyt johtuu ihan univelasta, ei vuorotyöstä. Tällä hetkellä testaan tätä päivätyötä vuoden loppuun. Näin vajaan viikon kokemuksella voin jo sanoa, että toimii! Se, että ensinnäkin menen nyt kahdeksaan töihin, se on NIIIIN eri kuin jos menee seiskaan. Mulla on jo heti herätessä eri olo. Paljon virkeämpi ja selkeämpi. Työpäivän jälkeen en ole kuitti vaan jaksan touhuta. Väsymys tulee sitten luonnollisesti illasta, kuten pitääkin.

Muut hyödyt päivätyössä

Ja sitten se muu elämä työn ohessa. Normaalisti vuorotyöläisenä sun pitää miettiä työvuorojen mukaan treenit ja kavereiden tapaamiset, tai saati se, että millon voit viettää aikaa sun miehen kanssa. Tälleen päivätyössä sun ei tartte kattoa työvuorolistaa ja miettiä, että missä välissä jaksat tai ehdit salille treenaamaan. Sä tiedät, että joka päivä pääset kotiin viimeistään klo 16. Sulla on siis mahdollisuus käydä joka päivä salilla tai ainakin voit vapaasti valita ne treenipäivät. On ihana perjantaina todeta miehen kanssa yhteen ääneen, että jee viikonloppu alkoi, voidaan tehdä asioita yhdessä.

Ymmärrän sen, että joka työpisteessä ei vaan voi tehdä pelkästään päivätyötä ja ymmärrän sen, että kaikille vuorotyö ei käy raskaaksi. Jotkut tekee vuosia pelkästään yötöitä  ja se sopii heille (mutta näkyy naamasta sori vaan :D).  Ehdottomasti suosittelen kuitenkin kokeilemaan välillä muutakin kuin sitä omaa työtä ja työpistettä, jos suinkin vaan on mahdollista. Useimmat työpaikat auttaa ja tukee työkiertoon lähtemistä.

Mä olen joutunut nyt tosissani punnitsemaan sitä, että teenkö työtä jota rakastan vai ajattelenko omaa jaksamista? Olen plussannut ja miinustanut mielessäni miettien vuorotyötä ja arkityötä tai edes työtä jossa ei tarvitse tehdä öitä. Tällä hetkellä vaakakuppi kallistuu vahvasti sinne oman jaksamisen puolelle. Se on mulle tärkeintä. Teen joka tapauksessa työtä josta nautin. En ehkä saa niin suuria kicksejä kuin mitä akuuttihoitotyöstä, mutta jaksan itse paremmin tällä tavoin ja kun jaksan itse paremmin, jaksan taas tehdä työni paremmin. Positiivinen oravanpyörä. :)

Mites dieetti?

Oon nyt mennyt viikon tolla viis kiloa veks dieetillä. Olo on tosi hyvä.  Nälkä kyllä muistuttelee ruoka-aikaan kovastikin välillä mahan pohjalla, mutta niin sen pitääkin. Tää on sen verta lyhyt dieetti, että jos haluaa nähdä jotain tuloksia, niin sitä nälkää pitää sietää. Tänään kävin yleisurheilutreeneissä ja ne kicksit mitä sieltä saan on jotain niin uskomatonta. Joka kerta on vaan fiilis, että ei vitsi, niiiiin mun paikka ja niiin mun harrastus.

Treenin jälkeen ruokaorgasmi :D

Dieetin pieniä ärsytyksiä; kun sulla on kiljuva nälkä ja yks porkkana on ruskee etkä voi syödä sitä!!

Mut sit tänään olin ihan nälissäni jo treenin jälkeen ja kotiin ku pääsin niin äkkiä ruoka tulille, ei ollu nääs valmiina! MOKA mut onneks en sortunut mihinkään ja sain kohtuullisessa ajassa ruoan eteeni. Nyt jo hymyilyttää :)

Mut hei, mitä mieltä te olette vuorotyöstä? Jaksatteko treenata ja miten saatte treenit ja ruokailut sopimaan vuorotyön kanssa yhteen?

Kun äiti laihduttaa

Useat lapsiperheiden vanhemmat, yleensä se äiti, laihduttaa tai aloittelee sitä elämäntapamuutosta. Miten elämäntapamuutos tai dieetti vaikuttaa muihin perheenjäseniin? Elämäntapamuutos ei välttämättä käy kuin tanssi vain, vaan silloin saatetaan kokea nälkää, turhautumista, kiukkua, takapakkia ja ärsytystä. Ketkäs ne sitten osuvat tulilinjalle kun dieetillä tulee huono päivä eteen? No juurikin ne omat rakkaat perheenjäsenet, puoliso ja mahdollisesti lapset.

Mielestäni laihduttamisen tai elämäntapamuutoksen ei pitäisi näkyä perheen lapsille millään muulla tavoin kuin energisempänä ja aktiivisempana vanhempana. Se, että vanhempi ramppaa vaa’alla, stressaa ääneen painon putoamattomuutta tai kieltäytyy tietyistä ruoka-aineista, se ei ole lapsien asia. Lapset oppivat käyttäytymismallit sieltä kotoa ja jo nuoret lapset oppivat matkimaan sitä omaa isää tai äitiä ja heidän toimintamalleja, olivat ne toimintamallit negatiivisia tai positiivisia. Lapset saattavat alkaa toteuttamaan opittua käytöstä esimerkiksi vaikka hoidossa. Siellä on helppo kieltäytyä syömästä vaikka leipää, koska eihän äitikään syö koskaan leipää.

Ruokailuhetken pitäisi olla koko perheen yhteistä aikaa, vaikka kotona joku noudattaisikin jotain omaa ruokavaliota. Tuon hetken pitäisi olla tunnelmaltaan hyvä ja rauhallinen. Vanhemmat antavat lapselleen mallia täysin huomaamatta. Lapsethan tarkkailee vanhempiaan koko ajan ja toistavat toiminnoissaan niitä asioita mitä vanhemmat tekevät. Lapsi voi nähdä, että äiti tai isä ei syö koskaan tai ei syö samoja aterioita kuin muu perhe ja jos syö, vanhempi voi tuskastella aterian edessä. Mitäs sitten kun ruokaohjelma sanoo, että syö vain näitä ja näitä ruoka-aineita. Vältä pastaa, riisiä ja perunaa eli kaikkia hiilihydraatteja ja kotona olet tehnyt lapsille spagettia ja jauhelihakastiketta? Mitäs sitten kun lapsi kysyy, että äiti mikset sä syö spagettia? Mitä vastaat?

Mieti millainen esimerkki sinä olet omille lapsillesi

Vanhemman ei pitäisi tehdä omista ateriavalinnoista koskaan numeroa. Ei tarvitse sanoa ääneen, että MÄ EN VOI OTTAA SPAGETTIA, vaan vanhempi voi lastata lautaselleen sitä jauhelikastiketta ja salaattia ja näyttää esimerkkiä syömällä runsaasti kasviksia. Toisaalta, perheenäiti joka tekee elämäntapamuutoksen voi myös syödä sitä spagettia. Minun mielestä ei tarvitse täysin kieltäytyä mistään. Lapsiperheen laihduttava äiti voi syödä lastensa kanssa ihan niitä samoja ruokia, koska siihenhän sitä pitäisi pyrkiä. Pitäisi pystyä syömään tavallista kotiruokaa, mutta oikeita määriä ja säännöllisesti. Onhan vanhemmat lisäksi vastuussa valinnoillaan myös siitä lapsensa terveydestä ja hyvinvoinnista. Ei lapsien tarvitse syödä esimerkiksi kalapuikkoja ja ranskalaisia. Lapset yleensä syö sitä mitä vanhemmatkin. Jos vanhempi on kovin nirso, niin äkkiä se lapsikin oppii nirsoilemaan. Lasten aamut voi ihan hyvin alkaa sillä puurolla murojen sijaan. Sitähän vanhemmatkin usein syövät ja myös lasten puuroon voi lisätä vaikka sitä raejuustoa. Ei se proteiinin saanti pahaa lapselle tee.

Lapsille voi myös painottaa sitä, että kunnollista, hyvää ruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Samalla tavalla lapselle pitää tuoda ilmi se, että miksi karkkia, sipsejä, mehuja ja limuja ei saa joka päivä syödä ja juoda. Kuinka moni on sanonut lapselleen, että ei saa syödä karkkia joka päivä, koska ne lihottaa? Olisiko parempi sanoa vaikka, että liika sokeri ei ole hyväksi hampaille tai vedota siihen, että karkkipäivä on kerran viikossa.

Onko olemassa pahoja ruokia?

Kun noudatetaan jotain ruokavaliota niin tällöin usein kuulee puhuttavan hyvistä ja pahoista ruoka-aineista, mitä voi ja mitä ei voi syödä. Esimerkiksi rasvat jaetaan helposti sinne huonojen ruoka-aineiden kategoriaan. Jos vanhempi puhuu, että ei voi syödä jotain koska siinä on rasvaa, voi se lapsen päässä kääntyä siten, että kaikki rasva on pahasta ja näinhän ei ole! Rasvat on elintärkeä ravintoaine ihmisen elimistölle.

Vanhemman suhtautuessa kriittisesti omaan vartaloonsa lapsen kuullen, puristellen peilin edessä esimerkiksi vatsamakkaroitaan tai jos hän käyttää itsestään sanaa läski tai puhuu laihdutuksesta, muokataan siinä samalla sitä lapsen ajattelumallia omasta vartalosta. Lapsi ei osaa ajatella asioita vielä kovin monikerroksisesti. Jos puhutaan laihduttamisesta, lapsi käsittää sen jatkuvana käsitteenä. Lapsi ei osaa ajatella normaalipainon ja ylipainon eroa ja niiden merkitystä terveydelle. Lapsi ajattelee, että kaikkien pitää laihduttaa. Ei lapsi ajattele, että tietyn painoisena sinä olet lihava.

Kun aikuinen käy vaa’alla saattaa lapsikin haluta vaa’alle. Vaa’an kertomia lukuja ei kannata tuskastella ääneen. Kun taas lapsi astuu vaa’alle, voi häntä kehua oli luku mikä tahansa. Vanhemman käydessä jumppaamassa tai uimassa tai muuten vain liikkumassa, lapsi ajattelee tämän siten, että se on vanhemman leikkiä, että äiti nyt lähti ulos lenkille koska se tykkää lenkkeillä. (Aikuisen mielestä lenkkeily voi oikeasti olla ihan tyhmää mutta pakollista.) Ei lapset ajattele, että pitää liikkua ulkona sen takia, että siitä seuraa terveydelle hyviä asioita. Lapsethan kirmailevat ulkona ja esimerkiksi uivat mielellään ihan vaan siksi, koska se on niin kivaa ja saa hyvälle tuulelle. Lapselle ei siis kannata sanoa, että kun mun nyt pitää lähteä lenkille. Ei lapsetkaan ajattele, että voi harmi kun pitää mennä ulos kavereiden kanssa, he ajattelee, että voi vitsi saan mennä ulos!

Oletko sinä huomannut ongelmia tämän asian kanssa kotona? Onko hankala laihduttaa tai tehdä elämäntapamuutosta siten, että et välittäisi väärää viestiä lapsillesi?

Meillä tehtiin joku aika sitten rehellistä mättöruokaa, makkaraperunoita :D