Kun äiti laihduttaa

Useat lapsiperheiden vanhemmat, yleensä se äiti, laihduttaa tai aloittelee sitä elämäntapamuutosta. Miten elämäntapamuutos tai dieetti vaikuttaa muihin perheenjäseniin? Elämäntapamuutos ei välttämättä käy kuin tanssi vain, vaan silloin saatetaan kokea nälkää, turhautumista, kiukkua, takapakkia ja ärsytystä. Ketkäs ne sitten osuvat tulilinjalle kun dieetillä tulee huono päivä eteen? No juurikin ne omat rakkaat perheenjäsenet, puoliso ja mahdollisesti lapset.

Mielestäni laihduttamisen tai elämäntapamuutoksen ei pitäisi näkyä perheen lapsille millään muulla tavoin kuin energisempänä ja aktiivisempana vanhempana. Se, että vanhempi ramppaa vaa’alla, stressaa ääneen painon putoamattomuutta tai kieltäytyy tietyistä ruoka-aineista, se ei ole lapsien asia. Lapset oppivat käyttäytymismallit sieltä kotoa ja jo nuoret lapset oppivat matkimaan sitä omaa isää tai äitiä ja heidän toimintamalleja, olivat ne toimintamallit negatiivisia tai positiivisia. Lapset saattavat alkaa toteuttamaan opittua käytöstä esimerkiksi vaikka hoidossa. Siellä on helppo kieltäytyä syömästä vaikka leipää, koska eihän äitikään syö koskaan leipää.

Ruokailuhetken pitäisi olla koko perheen yhteistä aikaa, vaikka kotona joku noudattaisikin jotain omaa ruokavaliota. Tuon hetken pitäisi olla tunnelmaltaan hyvä ja rauhallinen. Vanhemmat antavat lapselleen mallia täysin huomaamatta. Lapsethan tarkkailee vanhempiaan koko ajan ja toistavat toiminnoissaan niitä asioita mitä vanhemmat tekevät. Lapsi voi nähdä, että äiti tai isä ei syö koskaan tai ei syö samoja aterioita kuin muu perhe ja jos syö, vanhempi voi tuskastella aterian edessä. Mitäs sitten kun ruokaohjelma sanoo, että syö vain näitä ja näitä ruoka-aineita. Vältä pastaa, riisiä ja perunaa eli kaikkia hiilihydraatteja ja kotona olet tehnyt lapsille spagettia ja jauhelihakastiketta? Mitäs sitten kun lapsi kysyy, että äiti mikset sä syö spagettia? Mitä vastaat?

Mieti millainen esimerkki sinä olet omille lapsillesi

Vanhemman ei pitäisi tehdä omista ateriavalinnoista koskaan numeroa. Ei tarvitse sanoa ääneen, että MÄ EN VOI OTTAA SPAGETTIA, vaan vanhempi voi lastata lautaselleen sitä jauhelikastiketta ja salaattia ja näyttää esimerkkiä syömällä runsaasti kasviksia. Toisaalta, perheenäiti joka tekee elämäntapamuutoksen voi myös syödä sitä spagettia. Minun mielestä ei tarvitse täysin kieltäytyä mistään. Lapsiperheen laihduttava äiti voi syödä lastensa kanssa ihan niitä samoja ruokia, koska siihenhän sitä pitäisi pyrkiä. Pitäisi pystyä syömään tavallista kotiruokaa, mutta oikeita määriä ja säännöllisesti. Onhan vanhemmat lisäksi vastuussa valinnoillaan myös siitä lapsensa terveydestä ja hyvinvoinnista. Ei lapsien tarvitse syödä esimerkiksi kalapuikkoja ja ranskalaisia. Lapset yleensä syö sitä mitä vanhemmatkin. Jos vanhempi on kovin nirso, niin äkkiä se lapsikin oppii nirsoilemaan. Lasten aamut voi ihan hyvin alkaa sillä puurolla murojen sijaan. Sitähän vanhemmatkin usein syövät ja myös lasten puuroon voi lisätä vaikka sitä raejuustoa. Ei se proteiinin saanti pahaa lapselle tee.

Lapsille voi myös painottaa sitä, että kunnollista, hyvää ruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Samalla tavalla lapselle pitää tuoda ilmi se, että miksi karkkia, sipsejä, mehuja ja limuja ei saa joka päivä syödä ja juoda. Kuinka moni on sanonut lapselleen, että ei saa syödä karkkia joka päivä, koska ne lihottaa? Olisiko parempi sanoa vaikka, että liika sokeri ei ole hyväksi hampaille tai vedota siihen, että karkkipäivä on kerran viikossa.

Onko olemassa pahoja ruokia?

Kun noudatetaan jotain ruokavaliota niin tällöin usein kuulee puhuttavan hyvistä ja pahoista ruoka-aineista, mitä voi ja mitä ei voi syödä. Esimerkiksi rasvat jaetaan helposti sinne huonojen ruoka-aineiden kategoriaan. Jos vanhempi puhuu, että ei voi syödä jotain koska siinä on rasvaa, voi se lapsen päässä kääntyä siten, että kaikki rasva on pahasta ja näinhän ei ole! Rasvat on elintärkeä ravintoaine ihmisen elimistölle.

Vanhemman suhtautuessa kriittisesti omaan vartaloonsa lapsen kuullen, puristellen peilin edessä esimerkiksi vatsamakkaroitaan tai jos hän käyttää itsestään sanaa läski tai puhuu laihdutuksesta, muokataan siinä samalla sitä lapsen ajattelumallia omasta vartalosta. Lapsi ei osaa ajatella asioita vielä kovin monikerroksisesti. Jos puhutaan laihduttamisesta, lapsi käsittää sen jatkuvana käsitteenä. Lapsi ei osaa ajatella normaalipainon ja ylipainon eroa ja niiden merkitystä terveydelle. Lapsi ajattelee, että kaikkien pitää laihduttaa. Ei lapsi ajattele, että tietyn painoisena sinä olet lihava.

Kun aikuinen käy vaa’alla saattaa lapsikin haluta vaa’alle. Vaa’an kertomia lukuja ei kannata tuskastella ääneen. Kun taas lapsi astuu vaa’alle, voi häntä kehua oli luku mikä tahansa. Vanhemman käydessä jumppaamassa tai uimassa tai muuten vain liikkumassa, lapsi ajattelee tämän siten, että se on vanhemman leikkiä, että äiti nyt lähti ulos lenkille koska se tykkää lenkkeillä. (Aikuisen mielestä lenkkeily voi oikeasti olla ihan tyhmää mutta pakollista.) Ei lapset ajattele, että pitää liikkua ulkona sen takia, että siitä seuraa terveydelle hyviä asioita. Lapsethan kirmailevat ulkona ja esimerkiksi uivat mielellään ihan vaan siksi, koska se on niin kivaa ja saa hyvälle tuulelle. Lapselle ei siis kannata sanoa, että kun mun nyt pitää lähteä lenkille. Ei lapsetkaan ajattele, että voi harmi kun pitää mennä ulos kavereiden kanssa, he ajattelee, että voi vitsi saan mennä ulos!

Oletko sinä huomannut ongelmia tämän asian kanssa kotona? Onko hankala laihduttaa tai tehdä elämäntapamuutosta siten, että et välittäisi väärää viestiä lapsillesi?

Meillä tehtiin joku aika sitten rehellistä mättöruokaa, makkaraperunoita :D

 

Ihan tavallinen perjantai-ilta

Perjantai, päivä joka päättää työviikon. Yleensä, jotkut toki on viikonloppuisin töissä ja perjantai on silloin päivä muiden joukossa. Kuten itselläni huomenna ja sunnuntaina on työvuorot. Silti perjantaissa on aina jotain jännittävän kihelmöivää. Alkaahan silloin viikonloppu, oli töitä tai ei. Monella koittaa tuolloin karkkipäivä tai voi olla vaikka jotkut juhlat joita on odottanut.

Tosiaan, tuo tuttu kihelmöinti oli tänään tässäkin perjantaissa. Käytiin mun miehen kanssa kaupassa suoraan töitten jälkeen. Mulla teki ihan valtavasti mieli wiinereitä vaikka en yleensä niitä juuri koskaan syö. Nyt teki mieli. Maltoin kuitenkin himoni ja ladattiin ostoskärryyn terveelliset viikonloppuherkut. Kerrankos sitä yrittää elää vähän terveellisemmin. Ei se huono juttu voi olla :D

Ajattelin, että lehtikaalisipsejä on saatava ainakin. Koskaan en oo niitä tehnyt mutta pari kertaa syönyt. Ne on oikeasti ihan hyviä. Kun laittaa riittävästi suolaa ja paistaa ne sellaisiksi kuivan rapsakoiksi. Syödessä ne sitten hajoaa ja katoaa jännästi suuhun. Lisäksi sitten vähän porkkana- ja kurkkutikkuja dippien kanssa. Oon ehdoton American girl, se dippi on ikidippi, valitsen sen aina.

Viime yö meni unien kanssa aika huonosti, joten päikkärit oli heti otettava kun kotiin pääsin. Nukuin sitten tunnin ja se teki hyvää. Sitten köllittiin kullan kanssa vielä vähän aikaa sängyssä ja pelattiin Candy Crush Sodaa. NIIIN paras peli ikinä :D Sittenpä aloinkin puuhailemaan keittiössä. Aloittelin niillä sipseillä ja maistelinkin niitä jo heti valmistuttua. NE ON HYVII, ne onnistu! Jes. Sit pilkoin kurkut ja porkkanat ja tein dipin.

Mies on pelaamassa kiekkoa ja mä lupasin tehdä ruoan valmiiksi. Tänään meillä syödään illalla possun sisäfilettä ja itsetehtyjä lohkoperunoita. Aika kivaa. Sytyttelin kynttilöitä palaamaan ja oon jo viritellyt kotiin pimeysvaloja. Ne ei oo siis vielä jouluvaloja, koska ei ole joulu vaan pimeysvaloja, koska on pimeä. On sellainen ihanan pehmeä ja rauhallinen fiilis.

Ruoka on valmista ja odotellessa miestä kotiin ajattelin tulla tekemään teille ihan tällaisen tavallisen postauksen. Ilman mitään ihmeellisempää asiaa. Joskus näinkin :)

Ihanaa viikonloppua myös teille muruset!