MIKSI KOIRAA EI KANNATA HANKKIA?

Yhdestä koiranpennusta liian aikaisin luopuneena ja nykyään yhden reilun vuoden ikäisen koiranpennun omistajana ajattelin listata teille, ketkä mietitte koiran hankkimista, että miksi sitä koiraa ei kannata hankkia.

Idea tuli mieleen kun olin lenkkeilemässä koirani Lukan kanssa ihanan aurinkoisessa syyssäässä. Aloin miettimään muutoksia, mitä koira on tuonut tullessaan. Koirahan tuo paljon uutta elämään. Niin paljon asioita, ettei niihin osaa mitenkään ennakkoon varautua.

Ensinnäkin pentuaika. Tämä on tämän listan negatiivisin asia. Pentuaikana, joka voi kestää joillain pidempään kuin toisilla, menee yöunet väistämättä. Yöunista tulee katkonaiset ja lyhyet. Saat maistaa pikkuvauva-elämää koiranpennun kanssa tässä kohtaa. Me ollaan koettu kaksi koiranpentu-aikaa tässä reilun vuoden aikana. Yritettiin henkisesti valmistautua etukäteen tähän ajanjaksoon, mutta valmistautuminen jäi kauaksi siitä, mitä se todellisuus sitten oli. Meillä nimittäin kukuttiin yöt Lakun ja Lukan toimesta. Lukan kohdalla sitä jo sitten tiesi, että mitä tuleman pitää, mutta samalla tavalla sitä meni aika monta viikkoa valvoessa yöt.

Jos haluat elää ja olla yksin omassa rauhassa, älä hanki koiraa. Koiran kanssa et nimittäin koskaan ole yksin. Meillä ainakin kuljetaan mukana ihan varmuuden vuoksi myös vessan oven taakse, ettei ihminen vaan lähde ilmoittamatta kotoa pois. Se onkin paha, jos toinen meistä ihmisistä lähtee kotoa yhtäkkiä kauppaan, sillä tavoin, että Luka ei sitä näe tai tajua, niin sitä ihmistä etsitään sitten joka huoneesta ja ihmetellään, että mihinkäs se nyt katosi. Sama reaktio tulee, jos menet vessaan eikä koira näe, että menit vessaan. Tulee ihmetys, että missäs ihmeessä se mun ihminen nyt on?!

Tähän liittyy myös se, että jos haluat ulkona liikkua omissa ajatuksissa, niin koiraihmisenä se on lähes mahdotonta. Koirat haluaa useimmiten tehdä tuttavuutta vastaantulevien kanssa. Samalla ihmiset pääsevät keskenään myös jutulle. Mun mielestä se on tosi kiva asia.  Koirapuistot ja kadut, sieltä löytää aina juttuseuraa kun lähtee koiran kanssa liikkeelle 😀

Myös puhelimen käyttö vähenee. Meillä Luka nimittäin osaa tulla läppäämään tassullaan puhelinta, jos hän ajattelee, että nyt ois someaika käytetty ja olisi aika leikkiä. Jos siis makoilu sohvalla puhelimen kanssa on sun juttu, niin koira tekee siitä pian lopun. Meillä ainakin tullaan istumaan viereen ja oikeasti Luka laittaa tassun puhelimen näytölle, että hei, nyt on mun vuoro saada huomiota.

Jollet halua elämääsi naurua, iloa ja hymyä, älä ota koiraa. Jos taas rakastat iloa ja naurua sitä koirasi tuo sinulle. Kun olet elänyt koiran kanssa pienestä pennusta saakka yhdessä, opit koiran tavoille. Ymmärrät sen katseista, korvien asennosta ja hännän liikkeistä mitä se milloinkin tarkoittaa. Niille ilmeille ja eleille saa nauraa joskus maha kippurassa.

Naurua riitti myös kun leikittiin menneellä viikolla Lukan kanssa hippasta. Olin laittamassa pyykkejä kuivumaan kun Luka äkkäsi viedä pyykkikopasta sukan. Hän tuli esittelemään sitä minulle ja kun olin ottamassa sitä pois, hän pinkaisi juoksuun. Palasin takaisin pyykkinarulle ja kohta hän oli taas siinä jalkojen vieressä, että tässä, ota sukka! Yritin taas ottaa ja eikun karkuun. Lopulta juostiin asuntoa ympäri ämpäri leikkimielisesti. Luka kantoi ylpeänä sukkaa suussaan ja yritti parhaansa mukaan hämätä minua ja minä yritin juosta hänen perässä. Oli niin kivaa 😀

Luka on tuonut tullessaan ihan super paljon iloa, rakkautta ja hännän heilutusta. Koira näyttää sulle joka päivä sen miten tärkeä olet. Koira on vilpitön tunteissaan eikä se feikkaa, ei se osaa feikata. Koira osaa kyllä näyttää sen kun hän murjottaa, mutta suuttumusta sua kohtaan se ei näytä. Se vaan haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Ilo ja hymy levisi kasvoille myös lenkillä tuolla ihanassa syysilmassa. Luka nauttii lenkkeilystä tosi paljon. Jossain vaiheessa lenkkiä hän saattaa haluta kantaa oksaa tai tikkua suussaan. Nytkin tällä lenkillä hän kantoi jotain risua suussaan ja hyppeli aivan kuin joku varsa kesälaitumella. Mikä onni siitä koirasta huokui! Lopulta Luka tuli luokseni halaamaan ja minä rapsuttelin häntä kesken lenkin. <3 Niin viaton ja onnellinen pikku koira

Koiraa ei kannata hankkia, jollet ole valmis joka aamu heräämään siihen, että saat paljon pusuja ja haleja. Meillä nimittäin nykyään jokainen aamu alkaa sillä, että me halataan. Mä makaan vielä sängyssä ja Luka nojaa sängyn laitaan. Otan siitä halaus-otteen ja Luka laittaa pään olkapäälle. Häntä vispaa niin kovasti siitä ilosta kun ihminen heräsi <3 JES HUIPPUU! Ja tietty molemmat ihmiset huomioidaan aina tasapuolisesti. Jos toinen saa halauksen niin toinenkin halataan, sama pusujen kanssa. Aina tasapuolisesti!

Ja jos tosiaan haluat olla ja maata vain siellä sohvan pohjalla, älä hanki koiraa. Liikunnan määrä arjessa kasvaa ihan huomaamattaan. Itse ainakin haluan luoda koiralle elämyksiä ja viedä sitä mitä ihmeellisimmille lenkeille. Metsälenkit on Lukan mielestä parasta ja onhan metsässä ihmisenkin hyvä olla. Liikuntaa tulee siis harrastettua ihan huomaamatta.

Koira toden totta muuttaa monia asioita, mutta se tuo elämään niin paljon uusia, hyviä asioita, että ainakin itse olen kiitollinen Lukasta joka päivä <3

OLET TÄRKEÄ JUURI SELLAISENA KUIN OLET

Psyyke voi murtua kenellä meistä vaan ja ihan koska vaan. Elämässä ei välttämättä tarvitse tapahtua mitään mieltä järkyttävää yksittäistä tapahtumaa, joskus vaan mieli ei jaksa enää ja sairastut.

Varmasti jokainen meistä tietää jonkun joka on joskus sairastunut, jonka mieli on sairastunut. On niin paljon helpompaa kohdata ihminen, esimerkiksi jonka käsi on murtunut. Sen kun sanoo vaan, että pikaista paranemista ja taputtaa vähän olalle. Mitä sanoa ihmiselle joka on psyykkisesti murtunut? Tsemppiä, kyllä se siitä. Se ei taida toimia tässä tilanteessa.

Halusin puhua aiheesta juuri tänään, sillä tiesitkö, että tänään vietetään Aleksis Kiven päivää, mutta myös Maailman Mielenterveyden päivää. Maailman mielenterveyspäivän 2018 teemana on maailmanlaajuisesti nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa aihetta lähestytään nuorten mielenterveyden vahvistamisen kannalta. Lähde.

Psyykkinen sairaus ei tartu!

Monet pelkäävät ja kammoksuvat psyykkisiä sairauksia. Tekeekö se ihmisestä jotenkin vääränlaisen tai hullun jos papereissa lukee vaikkapa se paniikkihäiriö? Ei se tee. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä, erilaisista elämäntilanteista. Kaikenlaista olen siis nähnyt. Itse ajattelen ihmismielen todella todella mielenkiintoisena asiana. Mitä siellä mielessä tapahtuu, kun se psyykkinen vointi romahtaa ja ihminen sairastuu? Mitä ihminen on kokenut lapsuudessa, mitä nuoruudessa. Millaisia ongelmia ihminen on elämässään ehtinyt jo käymään läpi?

Uupumus. Monetkaan meistä ei ymmärrä uupumusta. Kun tulee totaalinen burnout. Kun ei jaksa enää edes istua tai kävellä. Oireet ovat jo silloin fyysisiä, vaikka sairaus sinänsä on psyykkinen. Olet ylikuormitustilassa, niin väsynyt, että et enää saa edes unta vaikka yrittäisitkin. Olen kohdannut tälläisen henkilön. Hän oli työnteolla ajanut itsensä tähän pisteeseen. Paineet esimiehen suunnasta ja omat odotukset itseä kohtaan. Sitten tuli päivä kun kaikki vaan romahti, ihan äkisti ja ilman ennakkovaroituksia. Mieli ei enää jaksanut kannatella ihmistä ja ihminen löysi itsensä konkreettisesti romahtaneena lattialta ja psyyke oli palasina siinä vieressä.

Paniikkihäiriökohtauksesta kärsiviä hoidetaan päivystyksessä melko usein. Tiesitkö, että joka kolmas meistä sairastaa ainakin kerran elämässään kertaluontoisesti paniikkikohtauksen. Paniikkihäiriössä oireet ovat yleensä somaattisia, eli kroppa oireilee fyysisesti; henkeä ahdistaa, sydän tykyttää, rintaa puristaa, kädet tai jalat puutuu. Ihminen kokee, että kaikki ei ole hyvin ja kuolema tulee. Päivystyksessä valmistellaan nopeasti tälläinen potilas, jotta saadaan suljettua pois somaattinen syy.

Nopeasti yleensä kuitenkin huomataan, että perus elintoiminnot ovat kunnossa ja hoitajan mieleen hiipii ajatus mahdollisesta paniikkikohtauksesta. Tässä vaiheessa aletaan rauhoittelemaan potilasta. Kerrotaan hänelle, että perus elintoiminnot on kunnossa. Monella oireet alkavat jo tässä vaiheessa helpottaa. Me ohjataan hengittämään rauhallisesti. Silti potilas epäilee vointiaan, sillä oireet ovat saattaneet alkaa täysin yhtäkkiä, eihän se silloin voi olla psyykkistä, vai voiko? Olenko tulossa hulluksi? Ihminen on saattanut olla katsomassa televisiota tai sitten on voinut olla ajamassa autoa. Se tunne vain tulee ja vie mukanaan, etkä itse voi sille mitään. Et sinä silti hullu ole. Kun oireet väistyvät, monia tuntuu hiukan hävettävän, ihan turhaan.

Vaikkakin psyykkiset sairaudet ovat hirmuisen yleisiä, niin silti niitä pidetään tabuna. Ei niistä tuolla julkisesti jutella samalla tavalla kuin jostain muusta sairaudesta. Vai kuinka monesti olet kahvipöydässä kuullut keskustelun eilisestä paniikkikohtauksesta tai menneestä masennuksesta?

Vaikka yleensä puhutaan julkisesti juuri masennuksesta, uupumuksesta ja ehkä paniikkihäiriöstä, niin psyykkisiä sairauksia on monia muitakin. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenian eri muodot, persoonallisuushäiriöt ja ahdistuneisuushäiriöt, kaikki nämä ovat erilaisia psyykkeen sairauksia. Osaa hoidetaan lääkkeillä, osaa ei. Se riippuu sairauden vakavuudesta. Ihan kuten infektiot. Osassa infektioista riittää, että syöt suun kautta otettavan antibiootin ja jos tauti on oikein paha vaatii se suonensisäisen lääkityksen ja mahdollisesti sairaalahoidon. Aivan samalla tavalla voidaan hoitaa mielenterveyttäkin, tai siis sairautta.

Joskus ihminen sairastuu akuutisti, menee psykoosiin, vaipuu maniaan tai masentuu. Hän voi alkaa kuulemaan ja näkemään harhoja. Joskus jopa aistii näitä muuten, esimerkiksi haistaa tai tuntee. Ihminen saattaa kuulla ääniä jotka kehoittavat tekemään jotain tai äänet ohjailee ihmisen toimintaa muuten. Äänet saattavat olla käskeviä ja ilkeitä tai sitten neutraaleja. Harhat saattavat olla täysin absurdeja, mutta ihmiselle itselleen hyvinkin todellisia. Ihminen saattaa kuvitella olevansa jotain aivan muuta kuin se oma itsensä. Usein nämä harhat itsestä ovat hyvin suureellisia, ajatellaan, että voidaan vaikuttaa muihin tai voidaan lukea ajatuksia.

Kerran kohtasin potilaan joka oli kuullut ääniharhoja jo monta kymmentä vuotta. Hän oli skitsofreenikko. Edes lääkehoito ei saanut näitä ääniä lakkaamaan. Potilas tunnisti äänet harhoiksi, mutta silti pelkäsi niitä, tietenkin, koska äänet olivat uhkaavia luonteeltaan. Miettikääpä sellaista elämää. Sitä on vaan yritettävä sopeutua, vaikka mielessäsi kuulisit hyvinkin todellisia ääniä, jotka sinua jatkuvasti uhkaisivat. Ja tosiaan, kuka vaan voi sairastua näin. Tämän takia mun mielestä tästä aiheesta turhaan hyssytellään. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon jälleen, että psyykkiset sairaudet on sairauksia siinä missä somaattiset sairaudetkin ja näistäkin sairauksista saa ja pitää puhua.

Vaikka ihminen sairastaisi jotain mielen sairautta, hän on yhtä tärkeä silti juuri sellaisena kuin on.

Mitä sinä ajattelisit jos sinun läheisesi kertoisi sinulle, että on joutunut sairaalahoitoon psyykkisen sairauden takia? Mitkä olisivat sinun rehelliset ensimmäiset ajatukset?

Kuvat: Unsplash