Kun on niin kiire ettet kerkeä elämään!

En tiedä onko nämä nyt ne ruuhkavuodet vai mitkä. Tekemistä on niin paljon, että jostain joutuu karsimaan. Koiranpentu vie aikaa ihan hirveästi. Olenkin miettinyt, että miten pienen vauvan kanssa tämä kaikki tapahtuisi. Olen oikeasti miettinyt nyt, että onko minusta koskaan äidiksi?

Koiranpentu-arki ei ole helppoa eikä ylimääräistä aikaa ole. Koiraa joutuu opettamaan koko ajan, siis kaikki mitä tehdään on koiran opettamista. Koko ajan olisi uusia juttuja mihin koiraa tulisi totuttaa ja opettaa. Sitten saa potea huonoa omaatuntoa kun tajuaa, että jotain  on jäänyt nyt tekemättä. ARGH! (ja kaikki te jotka olette sitä mieltä, ettei koiraa ole harkittu tarpeeksi niin juoskaa kuuhun.) Miten voisin koskaan olla vastuussa ihmislapsesta? Entä jos pysty siihen?

Olen aina halunnut äidiksi

Olen aina ajatellut, että ehdottomasti haluan äidiksi joskus. Nyt mieleeni on tullut ajatuksia, jotka puhuvat paljon äitiyttä vastaan. Ymmärrän sen, että hormonihuuruissa äitiys menee ehkä helpommin, koiranpentu kun ei ainakaan minulla saa mitään hormoneja hyrräämään. Voiko sitä kuitenkaan tietää mistään, että onko minua tarkoitettu äidiksi vai pitäisikö tyytyä vain elämään koiran äitinä? Olisiko sittenkin pitänyt yrittää ensin elämää ihmislapsen kanssa ja hankkia sitten vasta Laku?

Kauheaa tajuta, että ajattelee edes tällaisia asioita. Voin sanoa, että vauvakuume on hyvin kaukainen ajatus tällä hetkellä, enkä osaa oikein ajatellakaan, että minulla olisi joskus ollut vauvakuume. Näin ne ajatukset muuttuu. Tuntuu hiukan pelottavalle. Haluaisin haluta lapsia ja tiedän, että mieheni haluaa niitä kyllä, minulle on vain tullut joku ihme lukko nyt päälle. On vain niin itsekäs olo, että haluan elää vielä itselleni, enkä liikaa olla vastuussa esimerkiksi ihmislapsesta.

Kolmekymmentä vuotta ikää ja nyt olen alkanut empimään sitä, että haluanko sittenkään lapsia? Tulee väkisinkin mieleen, että onko minun ajatuksissa jotain vikaa, vai onko elämä koiranpennun kanssa vain niin suuri muutos entiseen, että olen vain yksinkertaisesti järkyttynyt tästä kaikesta. Onhan minulla ennestään kissa, mutta ei se todellakaan sido samalla tavalla.

Nyt voin rehellisesti sanoa, että vaikka olenkin jo kolmekymmentä vuotta, niin lapsilla ei ole mikään kiire.

Miltä minun ajatukset kuulostaa sinun korvaasi kuulostaa?

Vinkkejä Osloon!

Hip hei! Reilu viikko ja me lähdetään mieheni kanssa viikonloppulomalle Osloon, maahan jossa kumpikaan meistä ei ole koskaan käynyt.

Olisin todella kiitollinen, jos saisin vinkkejä tekemisen, syömisen ja liikkumisen suhteen, jos siellä lukijoiden joukossa on tyyppejä, ketkä ovat Oslossa käyneet. Etenkin ravintolasuositukset otetaan ilolla vastaan!

Meitä lähtee reissuun mieheni lisäksi muutama muukin henkilö ja tarkoituksena on juhlistaa pienesti ainakin yhtenä iltana mieheni tulevia 30vuotis syntymäpäiviä. Olemme Oslossa perjantaista sunnuntaihin. Saavumme maahan aikaisin perjantaiaamuna ja lähdemme iltapäivällä sunnuntaina pois. Yövymme ihan Oslon keskustassa Scandicissa.

Norja on kallis maa, vai onko?

Olen lueskellut hiukan jo etukäteen ja saanut selville sen, että esimerkiksi lentokentältä kannattaa Oslon keskustaan mennä junalla, sillä halvemmalla versiolla. Olisiko teillä mielessä muita vastaavia vinkkejä, jotka hyödyttäisivät ehkä juuri meitä?! :)

Toivottavasti säät suosivat, onhan silloin jo melkein kesäkuu. Oslo on merenranta kaupunki ja uskon, että melko tuulista siellä on kuitenkin aina. Olisi ihana käydä katselemassa vuonoja mutta mitenkäs sinne pääsee helpoiten, vuokraamalla auto vai paikallisbussilla?

Eli nyt kaikki vinkit kehiin! Kiitos!