Jotenkin ei ole yhtään hyvä olla itseni kanssa

En tiedä johtuuko se lähestyvästä kesästä vai mistä, mutta omat vatsamakkarat ovat alkaneet ahdistamaan. Olen katsellut itsestäni kuvia kisadieetiltä ja kuvia kisadieetin jälkeen. Muistan kun painoin n. 63-64kg ja ajattelin, että se olisi minulle sellainen hyvä paino, jossa minulla olisi henkisesti ja fyysisesti hyvä olla. Kun nousin lavalle bikini fitness kisoissa muutama vuosi sitten, kisa-aamun paino oli 58kg. US-KO-MA-TON-TA! En jotenkin voisi kuvitellakaan nyt, että tästä kropasta riipaistaisiin yli kymmenen kiloa pois ihan tuosta noin vaan, ja siltikin olin tavallaan liian ”iso” siellä kisalavalla. Olisi pitänyt ottaa pois muutama kilo vielä.

Olen viimeksi viime syksynä yrittänyt aloitella kevennysdieettiä, eli sellaista omaksi iloksi tehtävää keventelyä. No, silloin jaksoin sitä viisi viikkoa. Nyt tahtotila on entistä lujempi ja aion onnistua tässä sen kymmenen viikkoa. Tällä kertaa mukana on myös minun työkaveri joka aloitti samaisen proggiksen eilen.

Olen ollut koko vuoden 2017 enemmän tai vähemmän koko ajan kipeänä. Kaikki huipentui siihen, että tauti aktivoitui jälleen tuossa kolme viikkoa sitten nostaen ihan kuumettakin. Kävin yksityisellä tuolloin hakemassa antibioottikuurin, sillä antibiootteja ei oltu kokeiltu vielä missään vaiheessa tähän jatkuvaan vuoristorataan joka mulla oli yskän, tukkoisuuden ja lämpöilyn vuoksi. Minullahan oli kaikki labrat ja muut ihan kunnossa. Mitään infektiota ei periaatteessa löydetty mistään. Kuitenkin se räkä jota niistin alkoi mennä sen näköiseksi, että joku pöpö varmasti poskionteloissa pesi. Vaikka itse olenkin pääsääntöisesti antibioottien turhaa syömistä vastaan, ajattelin, että nyt olen ihan tarpeeksi kauan kuunnellut tätä tautia ja pakko kokeilla jo antibioottien tehoa. Reilu viikon kuuri auttoi nujertamaan taudin ja nyt voin ensimmäistä kertaa tänä vuonna sanoa olevani terve. Olo myös tuntuu terveelle.

Jatkuvan sairastelukierteen myötä on liikkumiset ja syömiset menneet siihen pisteeseen, että ihan ahdistaa. Säännöllisyys on kadonnut molemmista. Salilla olen käynyt säännöllisen harvoin. Ruokailuista olen yrittänyt pitää kiinni mutta selkeästi on mennyt liikaa sitä sun tätä. Lisäksi kroppa kaipaa fyysistä kuormitusta, liikuntaa, kovaa rasitusta. Huomaa ihan miten polvea ja selkää kolottaa kun niitä ei tule rasitettua entiseen malliin, olo tuntuu ihan vanhalle ja raihnaiselle.

Nyt herätys likka!

Joten nyt on korkea aika tehdä ryhtiliike itseni kanssa. Syömiset ja treenit kuntoon, niin sitten yleinen fiiliskin nousee. Kesä tulee ja onhan se mukavampi kulkea hame päällä kun ei ahdista ja purista. 10 viikon ryhtiliike starttasi siis eilen ja viimeinen päivä on 11.6 eli kesäkuussa.  Juuri sopivasti juhannukseksi kuntoon! Se vain passaa!

Sunnuntaina vetelin herkkumättöjä siihen malliin, että suurin osa mitä olin varaillut kotiin, jäi syömättä. Otettiin ihan videolle pätkä siitä, miten olo oli tukala ja olo ällöttävä Texas-hampurilaisaterian jälkeen. Voin sitten dieetillä kun tekee oikein kovasti jotain mieli, katsella sitä videota ja miettiä ettei se olisi sen arvoista.

Joten jälleen kerran, täältä tullaan kesäkunto 2017!

Tahdonvoimastako kaikki on kiinni?

Minä olen ollut nyt herkkulakossa 18 päivää. Tosin tuo 18 päivää sisältää yhden luvallisen herkuttelupäivän. Olin nimittäin merkannut kalenteriin valmiiksi päivät jolloin minulla on lupa herkutella seuraavan 10 viikon aikana. Nämä päivät ovat kolmen viikon välein lauantaisin. No, tämän viikon virallinen ja koko herkkulakon ensimmäinen herkuttelupäivä olisi ollut tulevana lauantaina mutta minulla on silloin iltavuoro, eihän silloin herkuttelu onnistu. Joten siirsin herkuttelun menneelle viikonlopulle. Yhden päivän herkuttelin ja palasin ruotuun. Tuota ennen eikä sen jälkeen ole tehnyt mieli mitään ylimääräistä. En ole tarvinnut edes limuja karkkihampaan kolotukseen. Tahdonvoimaa löytyy!

tahdonvoima

Näkymätön voima

Tahdonvoima, voima jota ei näe mutta joka on jokaisen meidän sisällä. Osalla se on vahvempi kuin toisella mutta miksi? Miksi joillekin esimerkiksi herkkulakko on niin helppo asia ja joillekin se vaatii isoja ponnistuksia, eikä välttämättä onnistu silloinkaan. Miksi tahdonvoima ei ole kaikilla sama?

Onpa asiaa tutkittukin.

Tutkimusten mukaan aivojen etuotsalohkolla on iso rooli tahdonvoiman käytössä. Etuotsalohko on kuitenkin koko kropan energiasyöpöin elin. Siksi siis tiukkoja päätöksiä tehtäessä kannatta huolehtia, että verensokeri on riittävän korkea. (lähde) Eli toisin sanoen, kun tekee päätöstä, että syökö  esimerkiksi sitä suklaata vai ei, pitäisi tätä ennen huolehtia, että oma verensokeri on oikealla tasolla. Tämä puhuu siis sen puolesta, että ensiksi aina oikeaa ruokaa ennen herkkuja! :) Ja kauppaan ei pitäisi koskaan mennä nälkäisenä. Silloin tahdonvoima on kaikista heikoimmillaan ja jokainen tietää lopputuloksen kun kauppaan menee nälkäisenä, mukaan lähtee yhtä jos toista, yleensä sitä sokeria, jota ainakin se etuotsalohko itselleen ilmeisesti vaatii.

Näiden tutkimusten mukaan mitä enemmän tahdonvoimaa joutuu käyttämään, sitä heikommaksi tahdonvoima muotoutuu. Se väsyy. Se ei ole siis samanlainen lihas kuten hauis. Se ei kehity sitä mukaa kun jaksat ja muistat sitä treenata. Ihmisen pitäisi oppia rutiinisti toimimaan niissä tilanteissa joissa tahdonvoimaa tarvitaan. Mutta miten oppia rutiinisti kieltäytymään herkuista?

tahdonvoima

Itselläni se on syvälle selkäytimeen upotettu tieto siitä, että sokeria ja rasvaa ei vaan voi vetää joka päivä. Tiedostan mitä siitä voi seurata. Kieltäydyn siis jostakin sen vuoksi, että varjelen itseäni tulemasta toisenlaiseksi. Etten opi rutiiniksi toisenlaista tapaa, minun mielestäni väärää tapaa. Eikä se minua haittaa, eikä tee elämästäni huonompaa millään tapaa jos kieltäydyn.

Joskus kaupassa käydessäni, kun karkinhimo on suurimmillaan, teen tietoisen valinnan ja en kävele kassoille karkkihyllyn läpi. En halua himoissani altistaa itseäni houkutuksille. Himojen vallassa päätöksenteko ja etenkin se tahdonvoima on paljon heikompi. On paljon helpompi sortua ostamaan karkkia kun kävelen karkkihyllyn ohi kuin, että valitsen kassoille reitin säilykehyllyn ohi. Säilykehyllyistä harvemmin löytää karkkeja. Ainut tahdonvoiman koetinkivi on sitten vielä kassoilla (miksi siellä pitää olla mitään patukoita ylipäänsä tarjolla), mutta yleensä nopeasti vilkaisen vain valikoimaa ja keskityn sitten siihen jonottamiseen.

tahdonvoima

Tahdonvoima vaatii harjoittelua, mutta sitä ei saa kuitenkaan käyttää jatkuvasti. Koko ajan ei saa itseltään kieltää tahdonvoimaa käyttäen. Pitää oppia salliva asenne itseään ja omia mielitekoja kohtaan.

Sepä se, mitenkä sen tasapainon oppisi. Noh, elämä on ikuista opettelua! <3