Kun on vaan niin hyvä pöhinä päällä!

Mistä motivaatio kumpuaa? Miksi sitä joskus on ja joskus ei ole? Olen tässä yrittänyt miettiä tätä kysymystä useampana päivänä. Olen nimittäin yllättänyt itseni positiivisesti tämän dieetin myötä. Viime syksynä viimeksi yritin dieettiä eli ryhtiliikettä omien elintapojen kanssa. Jaksoin silloin viisi viikkoa tuota yritystä. Vaikka nyt ei ole takana vasta kuin kaksi viikkoa niin tiedän, että tulen menemään nyt pidemmälle kuin edellisellä yrityksellä.

Mielitekoja on ollut, sitä en kiellä. Silti tiedän, että en ole ollut oikeastaan kertaakaan lähelläkään repsahtamista. Haluan onnistua tässä niin paljon enemmän kuin mitä hetkellinen halu jotain herkkua kohtaan on, että en ole valmis uhraamaan tätä hetken nautinnon vuoksi. Kyllä minä senkin tiedän, että ei dieettiä pilata yhdellä repsahduksella, mutta kun sinä kerran annat itsellesi luvan maistella jotain kiellettyä, on se raja helpompi ylittää toisenkin kerran. Joten pysyn mielelläni kokonaan tällä puolen rajaa, että en salli itselleni edes yhtä kertaa sitä ”repsahtamista”.

Eilen kotona syötiin tällaista, tai tuo yks söi, mie vaan tyydyin haistelemaan ja kuvaamaan.

Oltiin perjantaina kavereitten kanssa katsomassa Haloo Helsinkiä Himoksella Jämsässä ja minä olin kuskina. Eli se oli edessä selvinpäin ilta baarissa. Tuli elävästi mieleen ne hetket kisadieetiltä kun oli kesä ja piti tietenkin välillä käydä terassilla ja tietty Ilosaarirockissa piti käydä rokkaamassa (eväänä oli lämmintä maitorahkaa ja kananmunia :D) yms, hyviä muistoja :D. Ne bileet mentiin zero-limujen ja soodaveden voimalla. Kuten tuolloinkin, niin hyvin meni nytkin ilta soodalla, mitä nyt nälkä hiukan yllätti, mutta autossa odotti rahkaa jonka sitten vedin ja sillä selvittiin :)

Mistä motivaatio kumpuaa?

Suurin kysymys kai on, että mistä tuo motivaatio nyt jälleen kerran kumpuaa? Onko kyse ajoituksesta vai mistä? Minua on ärsyttänyt tässä menneinä viikkoina oma pöhötys ja se, että farkut ahdistaa päällä. Kai minä sitten tarpeeksi kauan katselin ja kuuntelin tuota fiilistä, että tuli kunnon agret päälle ja yksinkertaisesti vaan päätin, että nyt tämä saa riittää. Ahdistus ja huono olo itseni kanssa on täysin minun omissa käsissä. Jos en halua ahdistella farkkujen tai omien jenkkojen kanssa, on minun itse tehtävä asialle jotain.

Tuota mantraa kai sitä on tullut hoettua mielessä tarpeeksi kauan kerta tämä nyt toimii näinkin hyvin.

Hyvillä fiiliksillä siis viikko nro. 3 kohti!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Jotenkin ei ole yhtään hyvä olla itseni kanssa

En tiedä johtuuko se lähestyvästä kesästä vai mistä, mutta omat vatsamakkarat ovat alkaneet ahdistamaan. Olen katsellut itsestäni kuvia kisadieetiltä ja kuvia kisadieetin jälkeen. Muistan kun painoin n. 63-64kg ja ajattelin, että se olisi minulle sellainen hyvä paino, jossa minulla olisi henkisesti ja fyysisesti hyvä olla. Kun nousin lavalle bikini fitness kisoissa muutama vuosi sitten, kisa-aamun paino oli 58kg. US-KO-MA-TON-TA! En jotenkin voisi kuvitellakaan nyt, että tästä kropasta riipaistaisiin yli kymmenen kiloa pois ihan tuosta noin vaan, ja siltikin olin tavallaan liian ”iso” siellä kisalavalla. Olisi pitänyt ottaa pois muutama kilo vielä.

Olen viimeksi viime syksynä yrittänyt aloitella kevennysdieettiä, eli sellaista omaksi iloksi tehtävää keventelyä. No, silloin jaksoin sitä viisi viikkoa. Nyt tahtotila on entistä lujempi ja aion onnistua tässä sen kymmenen viikkoa. Tällä kertaa mukana on myös minun työkaveri joka aloitti samaisen proggiksen eilen.

Olen ollut koko vuoden 2017 enemmän tai vähemmän koko ajan kipeänä. Kaikki huipentui siihen, että tauti aktivoitui jälleen tuossa kolme viikkoa sitten nostaen ihan kuumettakin. Kävin yksityisellä tuolloin hakemassa antibioottikuurin, sillä antibiootteja ei oltu kokeiltu vielä missään vaiheessa tähän jatkuvaan vuoristorataan joka mulla oli yskän, tukkoisuuden ja lämpöilyn vuoksi. Minullahan oli kaikki labrat ja muut ihan kunnossa. Mitään infektiota ei periaatteessa löydetty mistään. Kuitenkin se räkä jota niistin alkoi mennä sen näköiseksi, että joku pöpö varmasti poskionteloissa pesi. Vaikka itse olenkin pääsääntöisesti antibioottien turhaa syömistä vastaan, ajattelin, että nyt olen ihan tarpeeksi kauan kuunnellut tätä tautia ja pakko kokeilla jo antibioottien tehoa. Reilu viikon kuuri auttoi nujertamaan taudin ja nyt voin ensimmäistä kertaa tänä vuonna sanoa olevani terve. Olo myös tuntuu terveelle.

Jatkuvan sairastelukierteen myötä on liikkumiset ja syömiset menneet siihen pisteeseen, että ihan ahdistaa. Säännöllisyys on kadonnut molemmista. Salilla olen käynyt säännöllisen harvoin. Ruokailuista olen yrittänyt pitää kiinni mutta selkeästi on mennyt liikaa sitä sun tätä. Lisäksi kroppa kaipaa fyysistä kuormitusta, liikuntaa, kovaa rasitusta. Huomaa ihan miten polvea ja selkää kolottaa kun niitä ei tule rasitettua entiseen malliin, olo tuntuu ihan vanhalle ja raihnaiselle.

Nyt herätys likka!

Joten nyt on korkea aika tehdä ryhtiliike itseni kanssa. Syömiset ja treenit kuntoon, niin sitten yleinen fiiliskin nousee. Kesä tulee ja onhan se mukavampi kulkea hame päällä kun ei ahdista ja purista. 10 viikon ryhtiliike starttasi siis eilen ja viimeinen päivä on 11.6 eli kesäkuussa.  Juuri sopivasti juhannukseksi kuntoon! Se vain passaa!

Sunnuntaina vetelin herkkumättöjä siihen malliin, että suurin osa mitä olin varaillut kotiin, jäi syömättä. Otettiin ihan videolle pätkä siitä, miten olo oli tukala ja olo ällöttävä Texas-hampurilaisaterian jälkeen. Voin sitten dieetillä kun tekee oikein kovasti jotain mieli, katsella sitä videota ja miettiä ettei se olisi sen arvoista.

Joten jälleen kerran, täältä tullaan kesäkunto 2017!