Voisit hiukan skarpata liikunnan suhteen…

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on ollut vähän hukassa treenirytmi tässä, no oikeestaan keväästä saakka. Mulla oli todella henkisesti raskas vuosi ja etenkin talvi ja se sitten näkyi treeneissä ja yleisessä jaksamisessa. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa, oon saanut taas juonen päästä kiinni. Jotenkin koko homma oli täysin kadoksissa ja aikaa ei tuntunut riittävän. Sitten hommaan tuli muutos kun mieskin tarttui aiheeseen, että voisin hiukan skarpata liikunnan suhteen.

Ensiksi otin asian loukkauksena, mutta ymmärsin kyllä sen mitä hän sillä tarkoitti. Mä olin ennen aktiivinen ja treenasin tosi säännöllisesti. Nyt vaan masentelin kotona ja liikuin epäsäännöllisesti ja se varmasti näkyi kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Asiaan oli tultava muutos ja se kuka sen muutoksen voi tehdä on minä itse. Joten, ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja palata kiinni oikeaan rytmiin. Sellaiseen rytmiin joka tukee mun jaksamista.

 

Nämä huikean ihanan väriset ja tuntuiset Better Bodiesin uutuus trikoot täältä!

Nytkin, vaikka kotona on pieni koiranpentu ja yöunet ovat olleet todella huonoja, olen käynyt liikkumassa. Töitten jälkeen olen ollut ihan todella väsynyt ja olenkin torkkunut ja ottanut pikaisia powernappeja. Sitten olen pakottanut itseni liikkeelle. Salilla olen jo ihan energiaa täynnä ja olen tullut tosi hyväntuulisena ja energisenä salilta pois. Tiedän sen, että aina itseään ei kannata pakottaa väsyneenä liikkumaan. Joskus on parempi oikeasti jäädä kotiin ja levätä, mutta nyt pakotusmentaliteetti on toiminut.

Suorinjaloin maastavetoa, ai että tuntui!

Salitreenien lisäksi mä olen käynyt siellä yleisurheilussa. Me ollaan nyt saatu pakettiin jo neljä viikkoa kestänyt heittokoulu ja tällä viikolla meillä starttasi juoksukoulu. Juoksukoulu aloitettiin pikajuoksutekniikalla. Kyllä ne jotkin jutut yleisurheiluajoilta on tuolla lihasmuistissa, mutta huomaa kyllä myös sen ettei ole juossut pitkään aikaan. Juoksusta aiheutuva tärähdys alkoi treenien loppupuolella tuntumaan sääressä ikävästi. Kaiken lisäksi olin tehnyt jalkatreeniä pari päivää ennen yleisurheilua, joten voitte kuvitella sen jumin mun jaloissa ja sit niillä piti yrittää juosta :D Ehkä ensi viikolla sujuu paremmin.

Reversehackia, eli Hack-kyykky nurinpäin, yllättävän hyvillä painoilla – 90kg :)

Mutta tosiaan, ihanaa kun oon käynyt nyt taas säännöllisesti liikkumassa. Alkuun treenit oli ihan kauheita, kaikki liikkeet sai lähinnä vaan oksennusrefleksin aikaiseksi. Mitään treenieuforiaa ei todellakaan tullut. Yllättävän nopeasti se kuitenkin kääntyi siihen, että salilla on jälleen kivaa. Laitoinkin tuossa eräs kerta miehelle viestiä kesken treenin, että salilla on kivaa! Oli hyvä tunne lihaksissa, kropassa ja mielessä vetää treeniä. Nyt se on jo kääntynyt siihen, että haluaa sinne salille, eikä se lähteminen tunnu enää pakkopullalle.

Mut mitä mieltä te olette siitä, että puoliso kommentoi liikkumista / liikkumattomuutta? Olisko se sulle ok vai tulisiko riitaa?

Kun on vaan niin hyvä pöhinä päällä!

Mistä motivaatio kumpuaa? Miksi sitä joskus on ja joskus ei ole? Olen tässä yrittänyt miettiä tätä kysymystä useampana päivänä. Olen nimittäin yllättänyt itseni positiivisesti tämän dieetin myötä. Viime syksynä viimeksi yritin dieettiä eli ryhtiliikettä omien elintapojen kanssa. Jaksoin silloin viisi viikkoa tuota yritystä. Vaikka nyt ei ole takana vasta kuin kaksi viikkoa niin tiedän, että tulen menemään nyt pidemmälle kuin edellisellä yrityksellä.

Mielitekoja on ollut, sitä en kiellä. Silti tiedän, että en ole ollut oikeastaan kertaakaan lähelläkään repsahtamista. Haluan onnistua tässä niin paljon enemmän kuin mitä hetkellinen halu jotain herkkua kohtaan on, että en ole valmis uhraamaan tätä hetken nautinnon vuoksi. Kyllä minä senkin tiedän, että ei dieettiä pilata yhdellä repsahduksella, mutta kun sinä kerran annat itsellesi luvan maistella jotain kiellettyä, on se raja helpompi ylittää toisenkin kerran. Joten pysyn mielelläni kokonaan tällä puolen rajaa, että en salli itselleni edes yhtä kertaa sitä ”repsahtamista”.

Eilen kotona syötiin tällaista, tai tuo yks söi, mie vaan tyydyin haistelemaan ja kuvaamaan.

Oltiin perjantaina kavereitten kanssa katsomassa Haloo Helsinkiä Himoksella Jämsässä ja minä olin kuskina. Eli se oli edessä selvinpäin ilta baarissa. Tuli elävästi mieleen ne hetket kisadieetiltä kun oli kesä ja piti tietenkin välillä käydä terassilla ja tietty Ilosaarirockissa piti käydä rokkaamassa (eväänä oli lämmintä maitorahkaa ja kananmunia :D) yms, hyviä muistoja :D. Ne bileet mentiin zero-limujen ja soodaveden voimalla. Kuten tuolloinkin, niin hyvin meni nytkin ilta soodalla, mitä nyt nälkä hiukan yllätti, mutta autossa odotti rahkaa jonka sitten vedin ja sillä selvittiin :)

Mistä motivaatio kumpuaa?

Suurin kysymys kai on, että mistä tuo motivaatio nyt jälleen kerran kumpuaa? Onko kyse ajoituksesta vai mistä? Minua on ärsyttänyt tässä menneinä viikkoina oma pöhötys ja se, että farkut ahdistaa päällä. Kai minä sitten tarpeeksi kauan katselin ja kuuntelin tuota fiilistä, että tuli kunnon agret päälle ja yksinkertaisesti vaan päätin, että nyt tämä saa riittää. Ahdistus ja huono olo itseni kanssa on täysin minun omissa käsissä. Jos en halua ahdistella farkkujen tai omien jenkkojen kanssa, on minun itse tehtävä asialle jotain.

Tuota mantraa kai sitä on tullut hoettua mielessä tarpeeksi kauan kerta tämä nyt toimii näinkin hyvin.

Hyvillä fiiliksillä siis viikko nro. 3 kohti!

Ihanaa alkavaa viikkoa!