Mustasukkaisuudesta

Moneen parisuhteeseen kuuluu mustasukkaisuuden tunteet. Joillain ne ovat vahvemmin esillä ja toisilla mustasukkaisuus on hyvin hillittyä. Itse olen nähnyt mitä mustasukkaisuus voi pahimmillaan olla. Se on täydellistä luottamattomuutta, epäilyä, itkua, riitelyä, huolta siitä, että voinko luottaa.

Olen myös itse ollut mustasukkainen. Minulla on takana pitkä parisuhde, aloimme seurustelemaan 18 vuoden iässä ja epävarmuus itseä kohtaan oli noihin aikoihin huipussaan. En luottanut itseeni ja kun en luottanut itseeni, en voinut uskoa, että toinen oikeasti halusi olla minun kanssani. Syntyi epäilyksiä ja riitoja. Olin hyvin mustasukkainen yhdessä vaiheessa.

Rakastaako silloin ollenkaan jos ei ole yhtään mustasukkainen?

Epäilykseni eivät kaikki olleet aina ihan turhia ja tämä taas tietysti ruokki mustasukkaisuutta vielä enemmän. Siitä tuli oravanpyörä josta oli erittäin hankala päästä pois. Lopulta suhde meni siihen pisteeseen, että pettäminen parisuhteessa astui esiin. Tämän jälkeen ei kenelläkään ollut enää hyvä olla suhteessa ja mustasukkaisuus leijui mustana sumuverhona elämässä jatkuvasti.

Jossain vaiheessa elämääni kuitenkin rakensin itselleni hyvän itseluottamuksen. Se oli varmasti sitä aikaa kun elin yksin. Kun huomasin, että pärjään tässä elämässäni myös ilman toista osapuolta, pystyin alkaa käsittelemään mustasukkaisuuteni tunteita itseni kanssa. Mistä ne kumpusivat? Oliko minussa vikaa, olinko huono? Enkö minä riitä?

Kuitenkin, onneksi tulin siihen lopputulokseen, että olen hyvä. En ansaitse pettämistä. Jos joku toinen aikoo pettää, ei se poistu sillä, että murehdin ja stressaan ja epäilen sitä etukäteen. Ei auta olla mustasukkainen, sillä se pahimmillaan voi ajaa toisen vaan kauemmaksi itsestä. Kun elin yksin, mietin, että sitten jos joskus löydän itselleni jonkun en aio olla mustasukkainen. Jos hän löytää paremman ja lähtee, niin on tarkoitettu. Mustasukkaisuus ei ainakaan ole ratkaisu asiaan.

Voi kunpa tuon vaan muistaisi aina…

Jouduin kokemaan paljon pahaa suhteeni aikana. Se jätti minuun jälkiä ja nämä jäljet aiheuttavat minussa vielä joskus tiettyjä toimintamalleja. Olen huimasti jättänyt taakseni asioita, menneet on todellakin menneitä mutta silti tulee hetkiä kun tiedän, että miksi jokin asia herättää minussa negatiivisia tunteita ja alan, joskus jopa huomaamatta toimimaan entisten mallien mukaan.

Kuitenkin kumppaniin täytyy pystyä luottamaan. Jos ei ole luottamusta, ei ole mitään.

Tietyllä tapaa kuitenkin haluan ainakin itse, että kumppanit ovat terveellä tavalla mustasukkaisia toisistaan. Pitää olla kiinnostunut kenen kanssa pyörii. Ihan kaikista pahinta olisi jos kaikki olisi ihan sama eikä mikään kiinnostaisi. Itse koen jopa tavallaan imartelevana sen jos mies osoittaa tietynlaista mustasukkaisuutta julkisesti.

Tällä hetkellä luotan kumppaniini täysin. Olen ajoittain mustasukkainen kyllä mutta tiedän ettei siihen todellisuudessa oikeasti ole tarvetta, se tunne vain ajottain kumpuaa jostain tuolta syvemmältä.

Mitä sinä ajattelet mustasukkaisuudesta?

Life is too short for boring hair

Minulle tulee aika-ajoin tylsä olo itseni kanssa ja alan kaipaamaan jotain uutta, (etenkin aina kevätaikaan) ja tällöin työn alle joutuvat yleensä hiukset. Hiuksiin voi tehdä muutosta melko helpostikin, joka sitten virkistää kehoa ja mieltä, ainakin minulla. Oon aikasemmin kokeillut tummaa ja vaaleaa ja sekä että, on ollut luumua ja melkein mustaa. Kaikista omin hiusväri on kuitenkin vaalea, blonditukka. Kuitenkin, joskus sekin alkaa kyllästyttämään, vaikka kuinka yritän olla kyllästymättä. Aina silloin tällöin tulee tarve päivittää lookkia.

pastel

Pari kertaa tumman tukan vaalennusprojektin olen käynyt läpi, ja oon sen verran päättänyt, että ei enää tummia hiuksia mulle. Niitä jaksan katsella yleensä vain muutaman kuukauden ja se työ ja tuska, että saa jälleen vaalean tai vaaleaa muistuttavan tukan, on ihan hirmuinen. Ainakin jos ei halua, että tukka palaa ja hapertuu ja murenee pois. Itsellä on useiden vuosien vaalennuksista huolimatta tukka yllättävän hyvässä kunnossa. Kaiken lisäksi mulla on tukkaa paljon, vaikka se on ehkä ohutta. Tukka on säästynyt varmasti sen vuoksi kohtalaisen hyväkuntoisena, ettei pituuksia koskaan vaalenneta. Värjään aina vaan tyven, eli sen juurikasvun piiloon.

Nyt olin varannut jälleen ajan tyvikasvun värjäykseen. Muutama päivä sitten, ennen tuota eilistä aikaa, tuli himo johonkin uuteen. Oon aina silloin tällöin salaa instagramissa selaillut hiusinspiraatiokuvia ja jokunen vuosi sitten haaveilin kokonaan pastellin sävyisestä tukasta. Olinpa jopa puoli vitsillä vilautellut niitä kuvia tuolle minun miehellekin. Ensimmäinen kommentti häneltä oli, että ei helvetissä. Kuitenkin tässä tällä viikolla mies alkoi jopa kannustamaan muutokseen kommentoiden, että ainahan vanhan saa takaisin jos alkaa kyllästyttämään tai jos ei jostain syystä miellytäkään. Epäilin ensin noita hänen sanoja. Ajattelin, että hän sanoi ne siksi koska noin kumppanin olevinaan kuuluu sanoa, jos toinen haluaa vähän vaihtelua, mutta ei. Hän oli ihan tosissaan ja selasi minun kanssa erilaisia vaihtoehtoja ja antoi jopa oman mielipiteensä eri väreistä. pastel 20161118141459_IMG_0397

Joten, eilen aamulla napsin muutamat inspiraatiokuvat talteen puhelimeen ja menin kampaajalle. Kampaaja kysyi, että mitäs laitetaan ja minä läväytin erilaisia pastellihiuksia kehiin. Kampaaja oli heti, että jee, hyvä et ihmiset uskaltaa kokeilla! Ja niinpä me sitten alettiin suunnittelemaan sävyä. Enemmän vaaleanpunaiseen vai violettiin. Mä en rehellisesti sanottuna osannut päättää, joten väreihin sekoiteltiin vähän molempia.

Ja tällainen siitä sitten tuli. Latvaan väri ei ihan joka puolelle tarttunut samalla tavalla. Ostin kuitenkin värin ylläpitoa varten kotiini hopea hoitoaineen, tai se on jopa sellainen harmaansävyinen ja sitten ihan pinkki-punertavaa suoraväriä. Niistä sekoitan sitten itse joka pesukerralla itselleni sopivan kombon. Jos haluan enemmän punaista, laitan enemmän suoraväriä, muuten fifti-fifti.

Ja kyllähän tää on kiva! Mitä te ootte mieltä?

Ja tää näyttää joka valossa näköjään eri väriselle! :)

pastel