IKUISET VALITTAJAT

He on niitä ihmisiä jotka valittaa Facebookissa kun pitää mennä taas töihin siihen samaan paska työpaikkaan

He on niitä jotka valittaa kun talvella on liian kylmä

Ja niitä jotka valittaa kun kesällä on liian kuuma tai aurinko paistaa liian kirkkaasti

He on niitä jotka elää huonossa suhteessa, koska eivät uskalla irrottautua siitä tutusta ja turvallisesta, mutta silti ovat joka päivä onnettomia

He on niitä jotka sanoo ei, kun heille ehdottaa jotain uutta.

Varmasti kaikilla meillä on näitä valittajia tuttavapiirissä. Haaveet ovat suuret, mutta mitään niitten haaveiden toteutumisen eteen ei olla valmiita tekemään. Ehkä oletus on, että asiat tapahtuisi itsestään. Ikuinen valittaja ei kylläkään usko, että hänen kohdalleen voisi edes mitään hyvää sattua. Elämä kun nyt on vain tällaista, eikä muuksi muutu.

Olen huomannut sen miten ihmiset pelkäävät uutta ja itselle tuntematonta. Sen näkee jo siinä, että ei uskalleta vaihtaa työpaikkaa, vaikka ehkä oikeasti haluaisikin. Pelko rajoittaa joitain ihmisiä ihan hirveästi. Olen miettinyt, että katuvatko he kuolinvuoteellaan sitten sitä elämätöntä elämää? Kun vain haaveili, mutta ei tullut sitten tehtyä mitään konkreettista niiden omien haaveiden eteen.

Kyllä minua itseänikin on pelottanut, monta kertaa. Siltikin olen lähtenyt rohkeasti tulta päin. Olen tiennyt sisimmässäni sen, että selviän kyllä, kävi miten kävi. Aina pääsee palaamaan siihen vanhaan takaisin. Muutto Jyväskylään pelotti todella paljon. Mietin sitä, että olenko aivan tyhmä kun muutan miehen perässä toiselle paikkakunnalle, että eikös miehen pitäisi muuttaa naisen luokse. Mitä jos suhde ei kestä? Tulenko sitten maitojunalla takaisin? Kun aloitin työt varahenkilöstössä, minua pelotti mennä joka päivä uudelle osastolle. Joka päivä vastassa uudet ihmiset ja uusi ympäristö. Piti opetella uusi potilastietojärjestelmäkin. Kuinka helppoa elämä olisi ollut jos vain olisin jäänyt siihen vanhaan. Tai kun kävin loppuvuodesta perehtymässä pari kuukautta sisätautipoliklinikalla. Mietin ensimmäisenä päivänä, että mihin minä nyt olen lusikkani työntänyt. Miksi kaikkeen mitä ehdotetaan pitää sanoa kyllä, tyhmäkö minä olen. Niin vain kuitenkin olen selvinnyt muutoksista ja ollut jopa ihan tyytyväinen valintoihini.

Pelko on varmasti luonnollinen tunne aina kaiken uuden edessä. Pelko siitä, että pärjääkö. Sehän on vain hyvä asia loppujen lopuksi. Asia on sinulle merkityksellinen ja haluat olla siinä hyvä. Se, että annatko pelon vaikuttaa päätöksiin onkin asia erikseen. Vaikka pelottaa, voit silti sanoa kyllä.

Tiedän useita kollegoja, jotka joka päivä negatiivisella lietsonnallaan ja uuden pelolla syövät myös ympärillä olevien ihmisten fiilistä. Jos joka päivä töihin tullessa ärsyttää ja haluaisit olla jossain muualla, niin miksipä et tekisi asian eteen jotain. Ikä ei ole mikään pätevä syy jättää vaihtamatta esimerkiksi työpaikkaa. Luulisi ennemminkin olevan suurempi syy, että lähden nyt kun työuraa on vielä jonkin verran jäljellä.

Kun rohkeasti sanot kyllä ja lähdet kohti tuntematonta, voit parhaimmassa tapauksessa löytää itsesi oman unelman keskeltä. Sitten mietit miksi et tehnyt tätä jo aiemmin ja eihän tässä ollut oikeasti mitään pelättävää. Hyvinhän minä pärjään. Me eletään täällä loppujen lopuksi todella lyhyen aikaa. Eikö olisi parempi täyttää elämä niillä asioilla, joista oikeasti nautit ja tykkäät, kuin valituksella ja tyytymättömyydellä.

Pahin virhe mitä ihminen voi tehdä on se, että jemmataan niitä haaveita ja tekemisiä sinne eläkepäiville. Kyllä minä sitten lähden kiertämään maailmaa, kyllä minä sitten aloitan uuden harrastuksen. Mistä meistä kukaan tietää nähdäänkö me edes niitä eläkepäiviä, ja jos nähdään, niin missä kunnossa me fyysisesti silloin enää ollaan. Onko edes mahdollista lähteä tuolloin toteuttamaan niitä haaveita, vaikka haluaisikin.

Tässä työssä olen nähnyt ja saanut kuulla niin viisaita sanoja mun potilailta. Ihmisiltä jotka eivät enää pysty vaikka haluaisivat. Haluan ainakin itse toteuttaa omia unelmia kun siihen kerta pystyn. Monet potilaat ovat sanoneet, että matkustele ja näe maailmaa! Se antaa ihan hirveästi. Lisäksi haluan opiskella, vaikka opiskelujen aloittaminen ajatuksena jännittää kovasti. Haluan silti kokea mahdollisimman paljon erilaisia asioita. Pyrin sanomaan aina kyllä ehdotuksille, jos se suinkin vain onnistuu.

Tunnistatko tästä tekstistä itsesi tai jonkun läheisen?

MIKSI ÄRSYTTÄÄ ITSEÄÄN TAHALLAAN?

Sitä minä olen aina ihmetellyt meissä ihmisissä, että miksi itseään pitää tieten tahtoen kiusata? Jos jokin asia ei sovi sinulle tai ärsyttää ihan valtavasti, niin minkä takia sinä omatoimisesti altistat itsesi tällaiselle ärsytykselle?

Tällä kertaa minä puhun blogimaailmasta ja blogien lukijoista. Itse olen blogannut nyt seitsemän vuotta ja aina aika-ajoin olen saanut hyvinkin ärsyyntynyttä ja vihaista kommenttia blogiini. Osittain minusta tuntuu, että nämä kommentoijat saattavat tuntea minut siviilissä tai ainakin tietävät, koska heitä tuntuu ärsyttävän jotenkin henkilökohtaisella tasolla aivan äärettömän paljon.

Itse olen varmaankin sitten niin fiksu, että jos joku bloggaaja kirjoittaa ensinnäkin sellaisista aiheista jotka ei mua kosketa tai kiinnosta, niin minä en lue hänen bloggauksiaan. Miksi lukisin? Mä en varmaan ole vaan tarpeeksi uteliasta sorttia. Saati sitten jos mulla nousisi verenpaineet aina kun luen jonkun bloggaajan tekstejä, niin enhän minä nyt tieten tahtoen mene v*ttuuntumaan sinne blogiin. Kaiken kukkuraksi sitten vielä avautuisin siellä blogissa, että ai hitto kun sinä oletkin tyhmä bloggaaja.

Eihän tuollaisessa toiminnassa ole mitään järkeä, vai onko? Enkö minä vain tajua jotain? Menet vapaaehtoisesti lukemaan blogia, jonka tiedät sua ärsyttävän. Luet tekstin ja olet tosi ärsyyntynyt, oikein v*ttuuntunut, että miten noin idiootteja voi olla olemassakaan. Sitten menet vielä kertomaan mielipiteesi tästä bloggaajasta hänen kommenttiboksiin.

 

Siis kuka tässä on silloin idiootti? Se kuka kirjoittaa omaa blogiaan vai se joka menee lukemaan sellaista blogia, mitä ei voi sietää? Jos on halu lukea blogeja, niin näitä löytyy monenlaisia ja varmasti sellaisiakin mitkä ei ärsytä. Eikö olisi parempi kaikkien kannalta keskittyä lukemaan niitä blogeja mitkä miellyttää ja tuo jotain muuta kuin ärsytystä sun elämään? :D

Tietty se, että on bloggaajan kanssa eri mieltä asioista on asia erikseen. Mielipiteitä on ja pitää olla erilaisia, mutta itse selkeästi koen saavani teiltä joiltain ihan suoranaista haistattelua kommenttiboksissa aina silloin tällöin, niin miksi ihmeessä sinä seuraat tätä blogia? Minusta on hauska käydä mielipidekeskusteluja vaikka ne joskus meneekin jankkaamiseksi puolin ja toisin. On hauska kuulla erilaisia näkemyksiä asioihin. Tiedän, että se oma tapa ajatella ei ole ainut tapa ja välttämättä edes se oikea tapa ajatella.

Mutta tottahan se on, kun blogilla on runsaasti lukijoita sinne joukkoon alkaa löytää tiensä myös ne heitterit.