Ei se niin mene, että meillä olisi toimiva potilastietojärjestelmä

Tiimalasi pyörii ja pyörii.. yrität klikata uudelleen vaikka tiedät, että peli on jo menetetty ja ohjelma lukossa. CTRL + ALT + DELETE. Tuttu näppäinyhdistelmä. Tuolta saat kaivettua tehtävienhallinan esiin ja pysäytettyä järjestelmän. Voi kun ohjelma sulkeutuisikin noin yksinkertaisesti. Ei. Odotat ja odotat, että jotain tapahtuu mutta mitään ei tapahdu, tiimalasi vain pyörii.

Viimeksi tänään töissä potilastietojärjestelmä kaatui. Soitin käyttäjätukeen ja sieltä kommentoitiin, että ongelma tiedossa, pyritään selvittämään asia. Okei. Mitään en siis sillä välin pysty kirjaamaan vaikka hyvä olisi tiedot koneelle saada ennen lääkärinkiertoa. Vaikka mitäpä väliä, ei ne lääkäritkään sinne järjestelmään päässeet. Menin sitten kahville. Onneksi tällä kertaa vika saatiin nopeasti korjattua eikä ollut mikään akuuttitilanne päällä.

Eihän se nyt niin voi mennä, että potilastietojärjestelmät toimisivat

Näiden samojen asioiden kanssa painitaan kaikissa eri potilastietojärjestelmissä. Kyse ei ole mistään tietyn järjestelmän ongelmasta.

Se aika mitä me odotellaan koneella, että sivut latautuisivat, aukeaisivat ja päivittyisivät on hirvittävän suuri. Se kaikki odottelu on poissa siitä suorasta potilastyöstä. Edellisessä työpaikassani päivystyksessä pakka meinasi levitä käsiin aivan totaalisesti jos potilastietojärjestelmä kaatui. Joku yritti nopeasti tulostaa paikkakartan, että suunnilleen tiedettiin ketä päivystyksessä on ja millä vaivalla. Potilaista tiedettiin siis nimi ja ehkä se tulosyy. Tietenkään potilaiden sairaushistoriat, lääkitykset eikä labratulokset ole tällöin saatavilla hoitoa varten. Tällöin tilataan potilasarkistosta potilaan kansio, josta sairaushistoria pitäisi löytyä. Tähän tietenkin menee oma-aikansa.  Mitä jos potilas on niin sairas ettei hän voi kertoa omasta taustastaan, allergioista tai muista, oleellisesti hoitoon vaikuttavista asioista. Tällöin meillä ei ole käytössämme mitään, jos potilastietojärjestelmä on kaatunut.

Kaiken lisäksi, usein tulee pohdittua sitä, että miksi koko Suomen maassa ei voi olla käytössä yksi ja sama potilastietojärjestelmä? Miksi ihmeessä melkein joka kunnassa pitää olla oma järjestelmänsä? Jopa sairaalan sisällä voi olla käytössä eri paikkoja mihin kirjataan ja ne ei sitten näy kuin sille tietylle yksikölle, esimerkiksi teho-osaston kirjaukset.

Kuinka paljon siihen menee aikaa, että tulostat, kopiot ja teet paperityötä vaikka erikoissairaanhoidosta terveyskeskukseen siirtyvästä potilaasta. Mikä onni on siinä vaiheessa kun tiedät, että terveyskeskus jonne potilas siirtyy, käyttää samaa potilastietojärjestelmää! He näkevät samat tekstit, niin hoitajien kuin lääkäreiden kirjoittamana.

Miten helppoa olisi siinä vaiheessa potilaan hoitaminen kun hän sairastuu jossain muualla kuin omassa kotikunnassaan. Ei tarvisisi soitella, ei faxailla, eikä kysellä mitään tietoja erikseen vaan kaikki olisivat saatavilla sieltä samasta järjestelmästä.

Potilastietojärjestelmien pitäisi tukea meidän hoitajien tekemää hoitotyötä sekä auttaa lääkäreitä työssään. Nykyisillä järjestelmillä tämä ei toimi. Potilasturvallisuus vaarantuu sekä hoitovirheitä sattuu varmasti näiden potilastietojärjestelmistä johtuvien vikojen sekä puutteiden vuoksi.

Usein kun suunnitellaan uutta, huomioon ei oteta käytännöllisyyttä eikä toimivuutta. Insinöörit, joilla ei ole tietoakaan hoitotyön toimintamalleista tai ylipäänsä hoitotyöstä suunnittelevat työvälineitä ja tiloja meille. He ajattelevat, että näin tämä toimii järkevimmin. Todellisuudessa se ei sitten toimikaan, kun se kehitetty malli tuodaan elävään ympäristöön.

Meneekö hermo potilastietojärjestelmiin, koska mulla ainakin menee!? Mikä fiilis sinulla olisi potilaana, jos hoitohenkilöstöllä ei olisi käytettävissään sairaushistoriaasi hoitaessaan sinua??

Siirrytään hetkeksi taas sille harmaalle alueelle

Aihe josta ei saisi puhua

Kesä lähestyy ja keskustelu jokaisen meidän läskeistä ja jenkkakahvoista kiihtyy sitä mukaa kun lämpötila ulkona nousee. Ehditkö bikinikuntoon ja onko niitä kahvoja?

Nykyään yritetään kovasti ajaa läpi hyväksymisen kulttuuria. Periaatteessa ihan hyvä, että ihmiset pyrkivät hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Vaa’an numerot eivät kerro siitä minkälainen ihminen noiden lukemien takaa löytyy, se on totta. Oli lukema vaa’assa enemmän tai vähemmän, samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme, yhtä arvokkaita ja tärkeitä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, huom. minä olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi pyrkiä normaalipainoon. Vaikka kaikki ylipainoiset eivät kärsikään liitännäissairauksista kuten diabeteksesta tai sydän- ja verisuonisairauksista, ei ylimääräinen rasvakudos kenenkään elimistössä tee hyvää. Rasva tukkeuttaa suonia ajan kanssa ja ylipaino kuluttaa niveliä.

Suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää kaksi kolmasosaa ja naisista runsas puolet. Vähintään merkittävästi lihavia (painoindeksi vähintään 30 eli vähintään 15 kilon ylipaino) sekä miehistä että naisista on kaksi kymmenestä. Teini-ikäisistä ylipainoa on noin 15–20 %:lla, pojilla enemmän kuin tytöillä. Vuonna 2000 lihavia miehiä oli 70 prosenttia ja naisia 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 1980. Samassa ajassa nuorten lihavuuden määrä on 2–3-kertaistunut. Lihavuuden lisääntyminen on kaikkialla maailmassa suuri kansanterveyden ongelma. Lähde, Terveyskirjasto.

Kansanterveydellinen ongelma

Jos lihavuus ei olisi ihmisen terveyden kannalta haitallista, siitä tuskin puhuttaisiin ongelmana. Lihavuus hyväksyttäisiin paremmin. Lääkärit eivät varoittelisi lihavuuden vaaroista, jos niitä ei yksinkertaisesti olisi, mutta kun niitä on.

Olimme kaverini kanssa tuossa eräs päivä kahvilla ja ajauduimme keskustelemaan lihavuudesta, tupakoinnista ja alkoholin käytöstä. Tarkennuksena vielä, että emme puhuneet lihavista vaan lihavuudesta yleisesti. Tuo keskustelu toi jälleen ajatuksia mieleeni. Kuulin joku aika sitten sivukorvalla lääkärien keskustelevan julkisella paikalla esimerkiksi diabeteshoitajien omasta ylipainosta. Miten ylipainoinen ihminen voi varoittaa ja valistaa toista ihmistä samasta kuin mistä itse kärsii? Niinpä. Miten sanot toiselle, että älä syö suklaata, se on epäterveellistä kun hetken kuluttua itse lohkaiset palan suklaalevystä ja nautiskelet siitä kahvin kanssa. Menet työpäivän jälkeen kotiin sohvalle, jossa vietät loppuillan popsien kaikkea epäterveellistä. Huomenna sitten taas menet töihin kertomaan diabeteksesta ja epäterveellisen elämän haitoista, noin niin kuin kärjistetysti.

Aiemmin keskustelua herättänyt postaukseni lihavasta personal trainerista menee osittain samaan kategoriaan. Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä itse teen ja sitä rataa. Kuinka saat motivoitua toista ihmistä elämänmuutokseen, jos itse teet aivan toisin kuin mitä ohjaat? Asiakkaan mieleen nousee varmasti monenlaisia ajatuksia. Ottaako asiakas nämä ohjeet tosissaan? Ottaisitko itse?

Vaikka ylipainoinen ihminen kokisi olonsa terveeksi, silti ylipaino on ylimääräistä painoa, rasvaa elimistössä.

Lihavuus aiheuttaa monia sairauksia. Useimmat niistä johtuvat aineenvaihdunnan häiriöistä, joita vyötärölihavuuteen liittyvä runsas vatsaonteloon ja maksaan kertynyt rasva aiheuttaa. Lähde, Terveyskirjasto.

Joskus muutos toki voi vaatia sen, että ihminen hyväksyy itsensä ensiksi sellaisena kuin nyt on, ennen kuin on valmis muutokselle ja uusille elämäntavoille.

Lihavien henkilöiden terveysmenot on arvioitu olevan 25 % korkeammat kuin normaali-painoisten. Kaikkiaan lihavuus aiheuttaa 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset terveydenhuollossa vuosittain. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90885/TutkimuksestaTiiviisti4_lihavuus.pdf?sequence=1

Mielestäni on hieno asia, että ihmiset haluavat pyrkiä siihen, että itseä rakastetaan kaiken kokoisena. Mielestäni kuitenkaan se ei ole tavoittelemisen arvoista, että pysähdytään ja opetellaan hyväksymään itsensä ja tyydytään (tyytymisellä en tarkoita, että elämänlaatu muuten olisi huonoa) jatkamaan elämää lihavana, sillä väistämättä ylipainolla joitain vaikutuksia terveyteen tulee olemaan, ennemmin tai myöhemmin.

Milloin sinä olet mitannut vyötärön ympäryksesi? Meneekö yli vai ali suositusten? Meneppä mittaamaan jollet tiedä, hop hop! :)

Naisten vyötärönympäryksen tulisi olla < 80cm

Miehillä vyötärönympäryksen tulisi olla < 94cm

Onko siis kuitenkaan ok olla tyytyväinen lihavuuteensa?

Haluaisin kuulla elämäntapamuutoksen keskellä eläviltä tai siitä haaveilevilta ihmisiltä, mitä te ajattelette itsestänne tai ylipainosta ylipäänsä? Onko ylipaino edes ajatuksissa? Millaisia ajatuksia tällaiset tekstit, joita esimerkiksi minä kirjoitan teissä herättää?

Eli jos sinulla on pitkä laihdutus tai elämäntapamuutos urakka takana tai jos olet kampaillut itsesi hyväksymisen kanssa pitkään ja ajattelet, että juuri sinun tarinastasi olisi apua jollekin toiselle ja haluat, että esittelisin juuri sinun tarinasi blogissani, niin laita minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] ja kerro tarinasi.