LUETUIMMAT 2017

En olekaan aiemmin listannut menneen vuoden luetuimpia postauksia. Tällä kertaa ajattelin itsekin ottaa hypyn menneeseen ja käyn läpi nyt vuoden 2017 luetuimmat postaukseni. Listaan tähän ylös kahdeksan luetuinta tekstiäni.

Kahdeksanneksi luetuin tekstini ja koko vuoden (okei okei..  melkein koko vuoden) hirvein juttu tapahtui minulle kesäkuussa. Kävin aivan normaalisti kampaamolla värjäyttämässä tyvikasvuni ja vielä edelleenkin korjailen tuon kampaamokäynnin tuloksia. Käy lukemassa tekstini KUN TUKKA PASKAKSI MENI.

Sijalla seitsemän komeilee kirjoitukseni SUOSITUKSIA NETFLIXISTÄ? Tässä tekstissä kirjoittelin maaliskuussa omat suosikkini Netflixin tarjonnasta ja samalla pyysin vinkkejä teiltä uusiin sarjoihin. Sainkin valtavasti erilaisia suosituksia. Jos kaipaat uutta katseltavaa, niin käy ihmeessä lukemassa tämä postaus!

Sijalla kuusi löytyy ammatillinen tekstini SAIRAANHOITAJILLE PALKANKOROTUS, MUTTA MITES LÄHIHOITAJAT? Monet työhön liittyvät tekstini ovat hyvin suosittuja. Kirjoittelen mielellään ajatuksia ylös tästä meidän paljon parjatusta ja tunteita herättävästä alasta. Mikä siinä edes herättää niin paljon tunteita?

Viidenneksi luetuin teksti viime vuonna oli muistokirjoitus koiranpennustamme Lakusta. JÄLJELLE JÄI VALTAVA TYHJYYS JA SUURI IKÄVÄ. Laku, joka eli aivan liian lyhyen elämän ja senkin suurimmaksi osaksi voimakkaiden kipujen siivittämänä. Jouduimme tekemään raskaan päätöksen heinäkuussa ja päästimme viisikuukautisen koiranpentumme pois kivuista.

 

Helmikuussa kirjoitin tekstin MILTÄ NÄYTTÄÄ 169cm JA 70kg?. Tämä teksti nousi viime vuoden neljänneksi luetuimmaksi postaukseksi. Aiheena tässä kirjoituksessa oli näyttää muiden bloggaajien innoittamana se, miltä tietyn mittainen ja painoinen vartalo näyttää.

Kolmanneksi suosituin teksti oli teksteistäni ehkä kaikkein henkilökohtaisin. Siinä mentiin aika syvälle mun ihon alle. Kerroin omia kokemuksiani aiheesta PETTÄMINEN JÄTTÄÄ JÄLJET.

Syyskuussa intouduin jälleen kirjoittamaan työelämästä ja sairaanhoitajien kohtelusta. HOITAJAT OVAT TYYTYMÄTTÖMIÄ  teksti kirvoitti mielenkiintoisen ja runsaan keskustelun kommenttiboksiin. Tämä oli koko tilastoissa siis toiseksi luetuin tekstini.

Huhtikuussa kirjoitin viime vuoden suosituimman tekstini. Iltapäivälehdissä kuohui ja aiheena oli jälleen mikäs muukaan kuin hoitotyö ja me hoitajat. Kirjoitinkin sitten oman vastineen aiheelle. JÄLLEEN KUOHUU, EIKÄ SYYTTÄ tekstiäni jaettiin runsaasti sosiaalisessa mediassa ja minua haastateltiin aiheesta myös Iltalehteen. Tekstissä kerron miksi siellä päivystyksessä joskus joutuu hiukan odottamaan.

Tässäpä läpileikkaus menneestä vuodesta mun blogin osalta. Toivon vuodelta 2018, että te rakkaat lukijat pysytte siellä ruudun sillä puolen edelleen aktiivisina. Rakastan niitä käytyjä keskusteluja mitä kommenttiboksissani usein käydään. Mielipiteet vaihtuu ja aina me ei olla kaikesta edes niin samaa mieltä, mutta se ei haittaa!

Tähän loppuun julkaisen 23.12 suoritetun tuotepaketin arvonnan voittajan! Uuden pipon ja muuta tavaraa voitti nimimerkki Riksu. ONNEA RIKSU! Laitoin sulle sähköpostiviestiä, käyhän tsekkailee!

Olisiko sinulla aihetta, josta haluaisit minun kirjoittavan nyt vuonna 2018?

SILARIT VOI KORJATA ITSETUNNON

Muistatteko kun joskus pohdin silikonirintojen ottamista? Se oli sitä aikaa kun mun ekat bikinifitness kisat oli vasta edessä päin. Mietin silloin, että menen kisaamaan ylpeänä omalla rintavarustuksellani, oli se sitten dieetin jälkeen kuinka lattea tahansa. Pohdin kuitenkin silloin, että varmasti joskus silikonit voisin hommata. Olen muulloinkin jutellut blogissani ja blogin ulkopuolella rintavarustuksesta ja silikoneista. Olen sitä mieltä, että jos rinnat menee esimerkiksi imettämisestä ”pilalle”, eli kulahtaa ja muuttuu lapasiksi, on silikonien ottaminen tällöin enemmän kuin ok. On nimittäin ihan hirveästi olemassa naisia, jotka ovat muuten niin huoliteltuja ja hyvässä kunnossa, mutta epävarmuus itseä kohtaan löytyy sitten tisseistä. Eikä tissiepävarmuus johdu aina imettämisestä. Isot tissit, pienet tissit tai sit ihan tavalliset tissit voi aiheuttaa ihan samanlaisia fiiliksiä kuin joillekin aiheuttaa imetyksen jälkeinen rintavarustus. On mielenkiintoista kuunnella ihmisten mielipiteitä omista rinnoistaan. Joku ei ottaisi ikinä silareita, vaikka rinnat roikkuisi polvissa saakka ja toinen menisi vaikka heti korjauttamaan rinnat, jos olisi vain rahaa. Joitain naisia kiinnostaa se mitä mies ajattelee rinnoista ja toisia ei sekään kiinnosta yhtään.

Joittenkin mielestä on pinnallista ottaa silarit. Mun mielestä ei. Monilla naisilla on nykypäivänä silarit, eikä sitä monet edes huomaa. Nykyään kun ei ole enää in ottaa monen desin silikoneja vaan leikkauksella halutaan luonnollisempi look. Mun mielestä elämää ei pitäisi hukata siihen, että inhoat itseäsi sen takia mitä olet jonkun toisen eteen tehnyt, esimerkiksi siis imettänyt. Eihän ne äidit sitä vauvaa tietenkään inhoa tai syytä, mutta oma peilikuva inhottaa. Olen kuullut ja lukenut, että jopa parisuhteen kemia ja tunnelma voi muuttua sen takia, mitä esimerkiksi imetys voi tehdä naisen rinnoille ja rintojen muutos itsetunnolle. Ei niistä muuttuneista rinnoista  mies edes välttämättä välitä, mutta nainen välittää. Tosin eräs mun miespuolinen kaveri tuumasi, että vaimo on kyllä tosi kaunis ja hyvässä kunnossa, mutta ne tissit, ne on kamalat. Tämäkin nainen oli imettänyt useamman lapsen.

Ei se väärin ole jos naista kiinnostaa oma peilikuva vielä lapsensaannin jälkeenkin. Eikä se ole väärin, että miestäkin naisen rintavarustus saattaa kiinnostaa, etenkin jos se kovin muuttuu. Ottaisinko itse enää kuitenkaan silikoneja? Kyllä minä voisin silikonit ottaa. Tosin en tässä nykytilanteessa. Olen omaan rintavarustukseeni tyytyväinen tällä hetkellä ja se taas johtuu siitä, että kehon rasvaprosentti on korkeampi kuin kisadieetin aikaan. Jos kuitenkin joskus imettäisin ja rinnat tyhjenisi ja niistä jäisi jäljelle vain nahkapussukat, kävisin ne varmasti täyttämässä. Jos naisen itsetunto on kiinni rinnoista, niin mun mielestä asialle saa tehdä jotain. Jos rintojen suurennusleikkaukseen lähtee vain sen vuoksi, että miellyttäisi muita, ei syyt leikkaukseen ole millään tavalla järkeviä ja asiaa pitäisi pohtia ehkä hiukan pidempään.

Eniten mua tollasessa rintaimplanttileikkauksessa pelottaa ne jälki-infektiot ja komplikaatiot. Lopputulos voi olla jotain lähtötilannetta paljon pahempaa. Olen nähnyt ja lukenut paljon tällaisista operaatioista miten kaikki on mennyt ihan pieleen.

Joten vaikka periaatteessa mulla ei ole silareita vastaan mitään, ni kyllä tää asia pitäis harkita kunnolla ennen kuin lähtee toteutusasteelle.

Mitä mieltä te olette silareista? Ottaisitteko itse?

Kuvat Pixabay