URHEILUVÄLINEILLÄ ON VÄLIÄ

Totesin asian nimittäin tuossa viikonloppuna ja mulla kaikki meni mönkään! Se, että käytät laadukkaita välineitä ja sellaisia mitkä on tarkoitettu just sun vartalolle takaa sen, että positiivinen urheilukokemus ei jää kiinni ainakaan niistä välineistä.

No tosiaan, toisin kävi minulla. Mä olen vuosia ja vuosia jo haaveillut siitä, että näin kevät aikaan kun aurinko alkaa paistamaan pääsisin hiihtämään. Idea on jäänyt vuosien saatossa aina ajatuksen tasolle, kunnes nyt viikonloppuna ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen. Oon miettinyt suksipaketin ostamista, mutta sitten oon kuitenkin aina perääntynyt koska mitä jos mua ei kiinnostakaan hiihtää. Et jos kaikki se haaveilu ja ihanat hiihtelymuistot lapsuudesta ja nuoruudesta onkin vain valhetta? Tosiaan, mä siis oon aina tykännyt hiihtää kun olen suksille vain päässyt. En ole kuitenkaan halunnut laittaa useampaa satasta suksipakettiin, että kävisin kerran vaan testaamassa ja toteamassa, että huono idea, vaikka en jotenkin usko. Luulen tykkääväni hiihtämisestä.

Päädyin sitten vuokraamaan suksisetin. Ajattelin, että sieltä saan varmasti laadukkaat ja itselleni oikeanlaiset välineet ja voin käydä omalla ajalla sitten testailemassa hiihtelyä. No niinhän minä sitten lauantaina kävin vuokraamassa perinteiseen hiihtoon tarkoitetun suksisetin. Mietin sitäkin aikani, että perinteinen vai vapaan hiihtotyylin setti. No valitisin pertsan, ei oo niin tekniikasta riippuva laji. Sain itselleni välineet ja lähdin kotikulmilta heti ladulle testaamaan.

Ja eipä voinut enempää perseelleen mennä. Se, että luotin ”ammattilaiseen” vuokraajana meni harakoille. Laitoin siis sukset jalkaan ja hyppäsin ladulle. Jo ekoista työnnöistä lähtien fiilis oli jotenkin väärä. Työntö vaihe oli hankala. Lisäksi ensimmäisen pienen alamäen jälkeen tuli todella loiva ylämäki ja se suksien LIPSUMINEN! Noh, ajattelin, että selviän siitä mäestä. Paskat. En selvinnyt. Työntäminen sauvoilla oli todella raskasta ja oma asento tuntui aivan väärälle. Mietin mielessäni, että näinkö hyvin olin kaunistellut hiihtomuistot mielessäni. Tällaista shaibaako se olikin? Onneksi ladulla ei tullut kuin pari miestä vastaan, eikä hekään nähneet mun räpiköimistä.

Kaivelin sitten puhelimen taskusta jo ekan parin sadan metrin jälkeen. Menin tarkastamaan netistä, että minkä mittaiset välineet mulla pitäisi olla ohjeiden mukaan. Sukset ja sauvat tosiaan valitaan pituuden mukaan ja painokin välineissä merkkaa jotain. Noh, vuokraamissani sauvoissa oli merkintä: 130cm. Tsekkasin kaksikin eri ohjetta, että mun mittaisella perinteisessä sauvan pituus olisi hyvä olla noin 140-145cm. Hitto ilmankos! Ei muuta kuin suunta takaisin sinne mistä tulinkin, eli äkkiä pois sieltä ladulta. Kaiken lisäksi myös sukset olivat liian lyhyet. Toinen hiihtelijä tuli vastaan ladun loppupuolella, otin sukset jalasta välittömästi kun näin tämän tyypin ja hiihtäjille ilmeisesti perinteiseen tyyliin tyynesti tervehdimme toisiamme.  Tämä herra varmaan luuli mun tulleen hyvän mittaiselta lenkiltä :D Oikeasti kävin 200 metrin päässä ja käännyin takaisin. Onhan siinä jo vajaa puolikilometria :D

Otin sukset vuokraan vuorokaudeksi. Kävin palauttamassa ne seuraavana päivänä ja kysyin kassalta heti alkuun palauttaessani settiä, että sanoppa mulle, että onko 130cm sauvat 169cm mittaiselle sopivat? Hän vastasi heti, että ei ole. Joo, sen minäkin totesin, että ei ole.

Tiedättekö sen fiiliksen kun haluaisit hiihdellä ja luulet mielessäsi nauttivasi siitä, ihan oikeasti! Sitten kun pääset sitä kokeilemaan vuosien jälkeen, kokemus onkin aivan paska! Hitto, että se syö koko sen halun. Se kipinä joka mun sisällä oli, on sammutettu viimeisen päälle. Se ärsyttää valtavasti!

Mä ymmärrän niin sen fiiliksen, että lähtipä sitten kokeilemaan mitä lajia vaan ja jos välineet ja vermeet ei ole kunnossa, niin ei siitä urheilusta voi silloin nauttia. Etenkin tällaisessa välineurheilussa niillä välineillä on väliä. Valitettavasti.

Jos siellä ruudun sillä puolen lukee vaikka herra Fischer tai Rouva Karhu Tai Herra Peltonen tätä tekstiä, niin joo! Mielellään otan oikean kokoisen suksipaketin testiin :D En haluaisi, että mun muistoihin jää tällainen kokemus hiihdosta !!! :D

Onko siellä lukijoissa hiihtelijöitä?

Voisit hiukan skarpata liikunnan suhteen…

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on ollut vähän hukassa treenirytmi tässä, no oikeestaan keväästä saakka. Mulla oli todella henkisesti raskas vuosi ja etenkin talvi ja se sitten näkyi treeneissä ja yleisessä jaksamisessa. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa, oon saanut taas juonen päästä kiinni. Jotenkin koko homma oli täysin kadoksissa ja aikaa ei tuntunut riittävän. Sitten hommaan tuli muutos kun mieskin tarttui aiheeseen, että voisin hiukan skarpata liikunnan suhteen.

Ensiksi otin asian loukkauksena, mutta ymmärsin kyllä sen mitä hän sillä tarkoitti. Mä olin ennen aktiivinen ja treenasin tosi säännöllisesti. Nyt vaan masentelin kotona ja liikuin epäsäännöllisesti ja se varmasti näkyi kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Asiaan oli tultava muutos ja se kuka sen muutoksen voi tehdä on minä itse. Joten, ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja palata kiinni oikeaan rytmiin. Sellaiseen rytmiin joka tukee mun jaksamista.

 

Nämä huikean ihanan väriset ja tuntuiset Better Bodiesin uutuus trikoot täältä!

Nytkin, vaikka kotona on pieni koiranpentu ja yöunet ovat olleet todella huonoja, olen käynyt liikkumassa. Töitten jälkeen olen ollut ihan todella väsynyt ja olenkin torkkunut ja ottanut pikaisia powernappeja. Sitten olen pakottanut itseni liikkeelle. Salilla olen jo ihan energiaa täynnä ja olen tullut tosi hyväntuulisena ja energisenä salilta pois. Tiedän sen, että aina itseään ei kannata pakottaa väsyneenä liikkumaan. Joskus on parempi oikeasti jäädä kotiin ja levätä, mutta nyt pakotusmentaliteetti on toiminut.

Suorinjaloin maastavetoa, ai että tuntui!

Salitreenien lisäksi mä olen käynyt siellä yleisurheilussa. Me ollaan nyt saatu pakettiin jo neljä viikkoa kestänyt heittokoulu ja tällä viikolla meillä starttasi juoksukoulu. Juoksukoulu aloitettiin pikajuoksutekniikalla. Kyllä ne jotkin jutut yleisurheiluajoilta on tuolla lihasmuistissa, mutta huomaa kyllä myös sen ettei ole juossut pitkään aikaan. Juoksusta aiheutuva tärähdys alkoi treenien loppupuolella tuntumaan sääressä ikävästi. Kaiken lisäksi olin tehnyt jalkatreeniä pari päivää ennen yleisurheilua, joten voitte kuvitella sen jumin mun jaloissa ja sit niillä piti yrittää juosta :D Ehkä ensi viikolla sujuu paremmin.

Reversehackia, eli Hack-kyykky nurinpäin, yllättävän hyvillä painoilla – 90kg :)

Mutta tosiaan, ihanaa kun oon käynyt nyt taas säännöllisesti liikkumassa. Alkuun treenit oli ihan kauheita, kaikki liikkeet sai lähinnä vaan oksennusrefleksin aikaiseksi. Mitään treenieuforiaa ei todellakaan tullut. Yllättävän nopeasti se kuitenkin kääntyi siihen, että salilla on jälleen kivaa. Laitoinkin tuossa eräs kerta miehelle viestiä kesken treenin, että salilla on kivaa! Oli hyvä tunne lihaksissa, kropassa ja mielessä vetää treeniä. Nyt se on jo kääntynyt siihen, että haluaa sinne salille, eikä se lähteminen tunnu enää pakkopullalle.

Mut mitä mieltä te olette siitä, että puoliso kommentoi liikkumista / liikkumattomuutta? Olisko se sulle ok vai tulisiko riitaa?