7KK JA YÖKASTELU

En olekaan pitkään aikaan päivittänyt Lukan kuulumisia. Poika tosiaan täytti tällä viikolla 7 kuukautta ja kohti murrosikää aletaan menemään kohinalla. Sen kyllä myös huomaa poitsun käytöksestä. Lenkillä joko vedetään ja säntäillään hihnan päässä ihan valtoimenaan tai sitten kuljetaan viisi askelta ja tuijotetaan vaan pelokkaana eteen ja taakse. Olenkin lukenut, että joillain murkkuikäisillä tulee tällainen jännittelyvaihe jossain kohtaa. Ilmeisesti meillä on se nyt.On uskomatonta huomata kuinka suuria eroja koirien välillä voi olla. Laku oppi sisäsiistiksi 4 kuukautisena. Siis täysin sisäsiistiksi. Luka on nyt seitsemän kuukautta ja työpäivät kastellaan ihan huolella vielä ja öisin käydään pissalla 1-2 x JOKA YÖ! Lisäksi illalla vingutaan ulos noin tunnin välein. Eniten kuitenkin ärsyttää tuo yökastelu.

Minä en tiedä, että ollaanko me osittain edesautettu Luka tälle tavalle, että keskellä yötä pääsee pissalle kunhan vain osaa herättää vanhemmat. Toissa yönä meinasi mennä järki siihen, että oikeasti me joudutaan edelleen heräilemään moneen otteeseen öisin koiran takia. Nyt sitten eilen iltana tehtiin sellainen päätös, että annettiin Lukan juoda vielä tuossa 22.00 aikaan ja tämän jälkeen otettiin vesikuppi pois. Luka nimittäin tankkasi aimo annoksen vettä itseensä silloin toissa iltana ja totta kai se tulee yön aikana läpi.Iltatankkauksen jäädessä pois, selvittiin viime yönä yhdellä heräämisellä! :D Työvoitto. Tosin heräsin itse unisena panikoimaan kello 03.00, että koira on vietävä ulos, vaikka ei Luka edes pyytänyt minnekään. Pientä stressiä havaittavissa tuosta asiasta. Toisaalta, kyllä sillä pääsääntöisesti aina tulee lirut öisin ulos. Joskus on tosin ollut niitä hetkiä, että tyyppi menee vaan istumaan ja kattelemaan meininkejä takapihalle, tai sitten alkaa kieriskelemään ja piehtaroimaan hangessa. Siinä vaiheessa tiukka komennus takaisin sisään ja jatkamaan unia.Ja sen se kyllä osaa, eli kun ollaan tehty tarpeet, niin hän kipittää kiltisti takaisin makuuhuoneeseen omaan petiin ja käy nukkumaan. Luka ei onneksi jää riekkumaan virkeänä keskellä yötä.

On se vaan silti todettava, että vielä näin 7 kuukauden iässä kun joutuu koiran kanssa heräilemään useaan otteeseen yössä, niin onhan se väsyttävää. Nyt kuitenkin aletaan tekemään duunia sen eteen, että se rakko alkaisi venymään, eikä vettä enää juoda ilta kymmenen jälkeen.

Miten muilla on mennyt koiranpennun kanssa öisin? Herätäänkö teillä, onko yökastelu tuttua? Onko muita vinkkejä sisäsiisteyden opetteluun?

KOIRA YKSIN KOTONA

Tästä aiheesta on paljon mielipiteitä ja olen saanut kuulla paljon erilaisia ajatuksia aiheesta. Meidän koiramme Luka, joka muuten täytti tässä kuussa puoli vuotta, on pääsääntöisesti aina työpäivämme yksin. Ajallisesti Lukalle tulee yksinoloa esimerkiksi aamuvuoropäivinä noin vajaa 9 tuntia. Se on aika paljon. Kun minä olen iltavuorossa mies menee normaalisti aamuun, kuten joka päivä. Tällöin Luka joutuu olemaan yksin noin 2-4 tuntia, koska minä olen aamupäivän seurana. Tuo on paljon inhimillisempi aika koiralle olla yksin.

Tuo yhdeksän tuntia yksin koiralle kuulostaa hurjalle, tiedän. Eräs työkaverini kertoi, että käytännössä heidän koiransa ei joudu olemaan koskaan yksin. Tuo on varmaan se ihanne tilanne, mutta kuinka moni koiranomistaja pystyy tarjoamaan koiralleen seuraa 24/7? Normaalit ihmiset käyvät yleensä töissä ja vaikka taloudessa olisikin kaksi ihmistä, ei he välttämättä pysty vuorottelemaan työaikoja siten, että voisivat tarjota koiralle seuraa toisen omistajan ollessa töissä.

Tämän päälle kun lisätään ihmisten mielipiteet siitä, että saako koiran tilaa rajata yksin ollessa? Tämä on sellainen punainen vaate joillekin ihmiselle, että ihan kauhistuttaa miten hirveinä ihmisinä meitäkin pidetään, kun ensinnäkin joudumme pitämään Lukaa aika-ajoin siis aika kauankin yksin ja tämän lisäksi me rajaamme koiran tilan yksin ollessaan. Luka on pennusta saakka opetettu olemaan kodinhoitohuoneessa yksin. Alkuun Luka vietti siellä myös yönsä. Nykyään kun Luka jaksaa pääsääntöisesti pidätellä yönsä tai osaa ainakin herättää meidät hädän yllättäessä, on poitsu saanut vapaudet nukkua meidän makuuhuoneessa. Päivisin Luka ei ole kodinhoitohuoneessa suljettujen ovien takana. Lukalla on omassa yksiössä päivänvaloa, jonkin verran tilaa ja koiraportti, joka rajaa kodinhoitohuoneen tilan muusta asunnosta.

Lukan tilaa rajattiin alkuun sisäsiisteyden vuoksi ja tämän lisäksi ajattelimme, että Lukalla olisi yksin ollessaan turvallisempi olla kun ei ole koko iso asunto yksinään vaellettavana. Tällä tavoin lisäämme myös turvallisuutta, ettei poitsu touhua mitään päätöntä yksin ollessaan. Tähän pitää mainita, että yllättävän vähillä tuhoilla ollaan päästy Lukan kanssa. Oikeastaan mitään kovin arvokasta ei ole ainakaan vielä tuhottu. Yhdet kengännauhat on menetetty ja vähän maton kulmaa kaluttu, mutta muuten kaikki ehjänä (toistaiseksi).

Mun mielestä tilan rajaaminen ei ole julmaa eläintä kohtaan, jos kaikki tarpeellinen on ns. koiran saatavilla; raikasta vettä, aktiviteettia hiukan ja peti. Näillä me ja etenkin Luka ollaan pärjätty. En myöskään näe, että koira olisi mitenkään henkisesti vaurioitunut siitä, että me käydään töissä ja hän joutuu olemaan ajoittain yksin. Koiran pitää myös osata olla yksin. En todellakaan tarkoita, että koira pitäisi johonkin häkkiin laittaa yksin ollessaan, se ois ehkä jo julmaa.

Ei ole yks eikä kaks koiraa tässä maassa ketkä ei osaa olla yksin. Ne ulisee ja tuhoaa paikkoja, koska eivät osaa rauhoittua yksin ollessaan. Tekemistä ja seuraa pitäisi olla koko ajan. On tietty niitäkin koiria kenen tilaa ei tarvii rajata silti mitään tuhoja ei tapahdu, eikä koira ala osoittamaan mieltään.

Ruotsissa on säädetty lailla se, että koiraa ei saa jättää yksin yli kuudeksi tunniksi, mutta miten työssäkäyvä voi toteuttaa tällaista lakia? Pitäisikö Suomessakin noudattaa tällaista ohjetta?

Mitä mieltä te olette?