ULKOILMA VIIKONLOPPU

Nyt on taas luvassa tällainen ihan tavallinen postaus. Kerron mun viikonlopusta. Olikin nimittäin aika aktiivinen viikonloppu. Kun sattuu vapaat ja ihanat ilmat, niin itse en ainakaan voi jäädä kotiin neljän seinän sisälle. Pakko päästä ulos nauttimaan auringosta ja raikkaasta ilmasta. Plus kun on koira, niin ihmeellisesti sitä haluaa tarjota sillekin maiseman vaihdosta ja aktiviteettia luonnossa. Luka nimittäin rakastaa yli kaiken metsäpoluilla juoksentelua vapaana. Ja kyllä tiedän, että koirien kiinni pito alkoi maaliskuun alussa ;)

Tosiaan mulla oli aivan hullu kahden viikon työputki tuossa. Tämä vapaa viikonloppu tuli enemmän kuin tarpeeseen ja kolmen päivän vapaat on tehneet tehtävänsä <3 Akut on latautuneet ja mieli on virkeä jälleen. Jaksaa huomenna taas aloittaa uuden viikon hyvillä mielin. Mulla oli perjantaikin jo siis vapaa, silloin en kuitenkaan tehnyt mitään erityistä. Olin vaan kotona ja hengailin ilman kiirettä. Lauantaina nukuttiin pitkään ja herättiin ilman herätyskelloa. Tai noh, meillähän on nykyään kyllä ihan ikioma elävä herätyskello. Arkirytmi on asennettu Lukaan myös viikonloppujen osalta ja me saadaan nukkua suunnilleen kahdeksaan. Juuri tänä aamuna mietin niitä aikoja kun vapaapäivänä sai rauhassa nukkua vaikka kello 11 ja myöhempäänkin jos tuntui sille. Nyt ollaan jo aamu kymmeneltä syöty aamupalat, käyty kävelyllä ja valmiina päivän aktiviteetteihin. Päivän aikana kerkeää ihan eri tavalla touhuta kun herää aikaisin.

Kuten tosiaan lauantaina ehdittiin vaikka mitä. Lähdettiin noin kello 11 autolla kohti Äänekoskea. Siellä on kivat ulkoilureitit ja käytiinkin ekaa kertaa tutustumassa niihin maastoihin. Siellä oli hienot kosket jotka pauhasi ja i h a n a aurinkoinen ilma. Käveltiin siellä sellainen lenkki. Luka niin nautti. Nyt me tiedetään, että siellä on myös kolme laavua, joten kun seuraavan kerran eksytään Kapeenkoskelle, eväsreppu lähtee mukaan ihan varmasti!

Kapeenkosken jälkeen lähdettiin toteuttamaan mun haavetta. Olen pitkään jo haaveillut hiihtämisestä. En kuitenkaan ole raaskinut ostaa suksipakettia, koska en tiedä et onks se sittenkään mun juttu. Halusin päästä testaamaan hiihtoa ja tunnustella, että voisko se olla mun juttu. Pääsin kuin pääsinkin lauantaina vielä ladullekin <3 Tällä tarinalla ei ollut onnellinen loppu, mutta palaan siihen ihan omassa postauksessa.

Lauantain ulkoilujen jälkeen sitten tultiin kotiin ja alettiin tekemään ruokaa. Tällä kertaa lauantain herkuksi valikoitui Borssikeitto. Jestas miten hyvää tuli! Ei ole parempaa yhdistelmää kuin talvipäivän ulkoilut ja sen jälkeen höyryävän lämmin keitto <3 Kuvia ei valitettavasti ole, koska syöminen oli tärkeämpää :D Lauantai-illan kruunasi lasi punaviiniä ja elokuva. Elokuvaksi valikoitui koskettava ja ajatuksia herättävä Schindlerin lista. Tuo elokuva pitäisi jokaisen nähdä.

Sunnuntaina eli tänään sitten taas aikaseen ylös. Koirakello herätti puoli yhdeksän aikaan ja ekana sitten kävelylle Lukan kanssa. Siitäpä sitten maittava aamiainen napaan ja ulos! Tänään lähdettiin sitten ulkoilemaan Jyväskylän maisemiin Laajavuoren metsiin. Siellä oli oma reitti niille ketkä ei hiihdä. Oli jopa kyltit erikseen, että ei hiihtäjille :D Kätevää, sai kävellä rauhassa kunnon leveällä reitillä metsässä. Lukakin juoksi jälleen vapaana.

Ulkoiluitten jälkeen jälleen keitolle kotiin ja hetki lepoa. Sittenpä suunta kohtia salia ja jalkatreenille. Ai että! Tiedättekö kuinka hyvä fiilis nyt on. Kyllä kelpaa tosiaan lähtee uuteen viikkoon. <3

Miten sun viikonloppu meni, kerro haluan tietää! :)

KOIRA YKSIN KOTONA

Tästä aiheesta on paljon mielipiteitä ja olen saanut kuulla paljon erilaisia ajatuksia aiheesta. Meidän koiramme Luka, joka muuten täytti tässä kuussa puoli vuotta, on pääsääntöisesti aina työpäivämme yksin. Ajallisesti Lukalle tulee yksinoloa esimerkiksi aamuvuoropäivinä noin vajaa 9 tuntia. Se on aika paljon. Kun minä olen iltavuorossa mies menee normaalisti aamuun, kuten joka päivä. Tällöin Luka joutuu olemaan yksin noin 2-4 tuntia, koska minä olen aamupäivän seurana. Tuo on paljon inhimillisempi aika koiralle olla yksin.

Tuo yhdeksän tuntia yksin koiralle kuulostaa hurjalle, tiedän. Eräs työkaverini kertoi, että käytännössä heidän koiransa ei joudu olemaan koskaan yksin. Tuo on varmaan se ihanne tilanne, mutta kuinka moni koiranomistaja pystyy tarjoamaan koiralleen seuraa 24/7? Normaalit ihmiset käyvät yleensä töissä ja vaikka taloudessa olisikin kaksi ihmistä, ei he välttämättä pysty vuorottelemaan työaikoja siten, että voisivat tarjota koiralle seuraa toisen omistajan ollessa töissä.

Tämän päälle kun lisätään ihmisten mielipiteet siitä, että saako koiran tilaa rajata yksin ollessa? Tämä on sellainen punainen vaate joillekin ihmiselle, että ihan kauhistuttaa miten hirveinä ihmisinä meitäkin pidetään, kun ensinnäkin joudumme pitämään Lukaa aika-ajoin siis aika kauankin yksin ja tämän lisäksi me rajaamme koiran tilan yksin ollessaan. Luka on pennusta saakka opetettu olemaan kodinhoitohuoneessa yksin. Alkuun Luka vietti siellä myös yönsä. Nykyään kun Luka jaksaa pääsääntöisesti pidätellä yönsä tai osaa ainakin herättää meidät hädän yllättäessä, on poitsu saanut vapaudet nukkua meidän makuuhuoneessa. Päivisin Luka ei ole kodinhoitohuoneessa suljettujen ovien takana. Lukalla on omassa yksiössä päivänvaloa, jonkin verran tilaa ja koiraportti, joka rajaa kodinhoitohuoneen tilan muusta asunnosta.

Lukan tilaa rajattiin alkuun sisäsiisteyden vuoksi ja tämän lisäksi ajattelimme, että Lukalla olisi yksin ollessaan turvallisempi olla kun ei ole koko iso asunto yksinään vaellettavana. Tällä tavoin lisäämme myös turvallisuutta, ettei poitsu touhua mitään päätöntä yksin ollessaan. Tähän pitää mainita, että yllättävän vähillä tuhoilla ollaan päästy Lukan kanssa. Oikeastaan mitään kovin arvokasta ei ole ainakaan vielä tuhottu. Yhdet kengännauhat on menetetty ja vähän maton kulmaa kaluttu, mutta muuten kaikki ehjänä (toistaiseksi).

Mun mielestä tilan rajaaminen ei ole julmaa eläintä kohtaan, jos kaikki tarpeellinen on ns. koiran saatavilla; raikasta vettä, aktiviteettia hiukan ja peti. Näillä me ja etenkin Luka ollaan pärjätty. En myöskään näe, että koira olisi mitenkään henkisesti vaurioitunut siitä, että me käydään töissä ja hän joutuu olemaan ajoittain yksin. Koiran pitää myös osata olla yksin. En todellakaan tarkoita, että koira pitäisi johonkin häkkiin laittaa yksin ollessaan, se ois ehkä jo julmaa.

Ei ole yks eikä kaks koiraa tässä maassa ketkä ei osaa olla yksin. Ne ulisee ja tuhoaa paikkoja, koska eivät osaa rauhoittua yksin ollessaan. Tekemistä ja seuraa pitäisi olla koko ajan. On tietty niitäkin koiria kenen tilaa ei tarvii rajata silti mitään tuhoja ei tapahdu, eikä koira ala osoittamaan mieltään.

Ruotsissa on säädetty lailla se, että koiraa ei saa jättää yksin yli kuudeksi tunniksi, mutta miten työssäkäyvä voi toteuttaa tällaista lakia? Pitäisikö Suomessakin noudattaa tällaista ohjetta?

Mitä mieltä te olette?