Kotona on niin hiljaista

Muutama päivä takana ilman meidän ilopilleri Lakua. Kotona on niin tyhjää ja hiljaista. Ollaankin tämän takia pyritty välttämään kotona olemista. Täällä on melko hankala olla ja itku tulee herkästi. Toisena aamuna heräsin siihen, että kuulin Lakun läähätyksen. Kun avasin silmät läähätys loppui. Mistään ei kuulunut mitään ääntä.

Me ollaan mun miehen kanssa itketty paljon. Yhdessä ja erikseen, toisiamme tukien. Ollaan pyöritelty tätä asiaa ja mietitty eri näkökulmia. Kovimman ikävän keskellä ollaan yritetty järkeillä, että Lakulla on nyt hyvä olla. Ei ole kipuja eikä vaivoja. Lakulla on nyt rauha ja hyvä olla eikä se sieltä, missä se nyt onkaan, haluaisi edes pois tulla. Me tiedetään, että Lakulla on meitä ikävä ja Laku tietää, että meillä on sitä suuren suuri ikävä mutta me pystytään elämään meidän ikävän kanssa vaikka se vaikeaa vielä tekeekin. Laku ei olisi pystynyt elämään niiden kipujen kanssa, minkä kanssa se jo eli. Meidän kipu ei ole mitään siihen verrattuna mitä Laku tunsi.

Me ollaan luettu ääneen mun miehen kanssa kaikki teidän kommentit ja viestit, mitä olette meille jättäneet, niin tänne blogiin, kuin Instagramiin ja Facebookiin. Ollaan itketty ja luettu. Hymyilty ja muisteltu. Me ollaan todella otettuja siitä tuesta ja myötäelämisestä mitä te olette osoittaneet meille. Emmehän me suurimmaksi osaksi edes tunne toisiamme. Silti te olette niin hyvä sydämisiä ihmisiä, että haluatte osoittaa tukea tavalla tai toisella.

En olisi koskaan voinut kuvitella, että koiraan voi kiintyä tällä tavoin. Koiran kanssa eläminen on niin erilaista kuin kissan. Koira kulkee mukana joka paikassa ja se osoittaa hellyyttä, rakkautta ja empatiaa. Kissa osoittaa lämpöä jos sitä huvittaa. Koira tekee sitä aina. Se haluaa miellyttää ja sitä meidän Laku kyllä teki, miellytti ja rakasti. Väkisinkin siihen kiintyy.

Te olette kyselleet paljon sitä, että minkä kannan Lakun kasvattaja on tähän tilanteeseen ottanut. Olemme olleet koko ajan aktiivisesti yhteydessä kasvattajaan. Hän on ollut tilanteesta yhtä järkyttynyt kuin me. Hänen koirillaan ei ole koskaan ollut mitään synnynnäisiä sairauksia. Kasvattaja oli tulossa rahallisesti vastaan mutta loppuvaiheessa antoi myös sellaisen tarjouksen, että jos Laku joudutaan lopettamaan nuorella iällä, me saamme halutessamme uuden pennun.

Niin, uusi pentu. Järkyttää edes ajatella uutta pentua. Ei me haluta uutta pentua, me halutaan meidän Laku terveenä takaisin. Kuitenkin tämä tyhjyys on myös aivan hirveää. Meillä on niin paljon rakkautta annettavana, että kyllä me jossain vaiheessa uusi pentu halutaan. Kaksi Cockerspanieli pentuetta onkin syntymässä lähiaikoina ja niiden luovutus menisi lokakuun alkupuolelle. Olisimmekohan toipuneet Lakun menetyksestä siihen mennessä sen verran, että pystyisimme antamaan rakkautta uudelle pennulle?

Näistä ajatuksista tulee herkästi olo, että etsimme korvaajaa Lakulle. Mikään eikä kukaan voi koskaan korvata meille Lakua. Emme etsi korvaajaa mutta meillä jäi matka Lakun kanssa täysin kesken ja haluaisimme jatkaa sitä jonkun toisen kanssa.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä tämä tilanne tuo mieleen.

Ollaan jouduttu miettimään, että mitä jos…?

Hyvää keskiviikko aamua kaikki!

Täällä ollaan matkalla Akaaseen, eli tänään on jälleen suuri päivä Laku koirallemme. Viimeisimmän suunnitelman mukaan toinen leikkaus olisi pitänyt tehdä huomenna mutta aikaistimme lääkärille menoa, koska on ilmaantunut uusia ongelmia. Ennen kuin mitään uusia ongelmia ehti ilmaantua, ehdimme iloita mieheni kanssa jo sitä, että Laku astuu leikatulla jalalla jo hiukan paremmin ja varaa jalalle jo enemmän painoa. Se ilo jäi sitten lyhyeen.

Poika vielä unihöyryissä eläinlääkärissä maanantaina

Mitä mitä mitä?

Nimittäin sunnuntaina Laku alkoi ontua vasenta takajalkaa. Aivan äkisti ja ilman, että mitään olisi jalalle sattunut. Lakun kävely meni vuorokaudessa hyvin huonoksi ja varattiin sitten jälleen uusi lääkäriaika Jyväskylään Lakulle. Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko Lakun lonkissa jotain vikaa. Onko koko koira ihan sökö? Haluttiin mieheni kanssa varmistaa lonkkien tilanne. Ajateltiin, että jos Lakun lonkissa on vikaa, on tuolloin turha lähteä enää edes leikkaamaan toista etujalkaa. Mentiin sitten Lakun kanssa maanantaina lääkärille joka pääsi tunnustelemaan Lakua. Laku aristi ristiselkää sekä vasenta lonkkaa. Lisäksi koko koira seisoi hiukan vinossa eikä antanut lääkärin suoristaa itseään.

Enempää kiusaamatta Laku laitettiin jälleen kevyeen uneen ja päätimme kuvata lonkat ja ristiselän alueen. Lääkärinä oli kohtalaisen nuori nainen, joka itsekin sanoi, että ei täysin luottaisi omaan lausuntoonsa röntgenkuvien suhteen, joten kuvat lähetettiin Lakun leikanneelle lääkärille Ortopet:iin. Lääkärissä Laku sai kipupiikin, koska lääkärikin näki, että Laku oli hyvin kivulias. Lisäksi hän kirjoitti Lakulle reseptin lihasrelaksanteille eli Sirdaludille.

Maanantai-ilta meni pökerryksissä. Kipulääke, jota Laku sai klinikalla oli jotain hyvin vahvaa opiaattia. Olin kahdestaan kotona Lakun kanssa, sillä mies oli tuolloin työmatkalla. En osaa sanoa, oliko kipulääkkeestä mitään hyötyä Lakun kiputilanteelle, mutta pahoja harhoja Laku ainakin näki. Silmät seilasi edestakaisin ja ilmeisesti poika näki jotain hahmoja, sillä keskiyön aikaan Lakke alkoi haukkumaan ja murisemaan ja samalla se tuijotti tiukasti ulko-ovea. Murina jatkui seuraavaan päivään.

Tiistaina aamulla aikaiseen kävimme Lakun kanssa ulkona. Lakun kävely oli tuolloin tosi huonoa, eikä Laku kiinnostunut ulkona olosta yhtään. Normaalisti Laku jää haistelemaan tai ihan vaan makoilemaan heinikkoon, koska sen mielestä se on vaan niin parasta, satoi tai paistoi. Nyt tiistai-aamuna Laku kääntyi takaisin kotiin päin, eikä mikään kiinnostanut. Lisäksi meidän sisäsiisti koira oli tehnyt isommat tarpeet sisälle yön aikana kolmesti ja päivällä vielä pari kertaa. Tajusin tietysti heti, että nyt on jotain pahasti vialla. Olin siis yksin kotona hyvin kipeän koiran kanssa. Lakulle lääkkeen antaminen vaatii kaksi ihmistä enkä tiennyt miten saisin lääkittyä kipeän koiravauvan.

Ollaan jouduttu miettimään lopullisia ratkaisuja

Itkuhan siinä pääsi. Aiemmin olimme miettineet mieheni kanssa Lakun lopettamista. Olemme lähinnä miettineet, että onko se edes vaihtoehto. Ei, se ei ole ollut vaihtoehto vielä tässä vaiheessa. Haluamme ensin kokeilla, ja kuten lääkärikin suositteli, leikkausta. Kuitenkin tuona aamuna Laku oli niin kipeä, että lopettaminen tuli mieleen. Se olisi inhimillisempää. Ei pienen koiran pitäisi joutua käymään tuollaista läpi, mitä Laku on nyt viiden kuukauden ikäänsä jo käynyt.

Onneksi sain miehen ystävän auttamaan lääkkeen annossa. Lakulle aloitettiin jälleen Tramalit. Se on hyvä kipulääke meidän koiralle. Ei tule hallusinaatioita ja kipu talttuu nopeasti. Lääkkeen antamisen jälkeen Laku virkistyi nopeasti. Soitin tiistaina sitten Akaaseen Lakun leikanneelle lääkärille Hanna-Leena Terhoselle. Hän oli itse tuolloin leikkauksessa, mutta hänen työkaverinsa kertoi Hanna-Leenan kommentit röntgenkuvista; näissä ei näkynyt mitään selkeää syytä kivulle. Lonkat olivat kunnossa eikä selkärangassakaan näkynyt mitään hälyttävää. Kuitenkin Hanna-Leena sanoi, että haluaa kuitenkin vielä tunnustella itse koiran ja miettii sitten, että tarvitseeko Lakua kuvata mahdollisesti jostain muualta.

Mun äiti tuli tiistaina meille kaveriksi ja mieskin pääsi kotiin tiistai-iltana työmatkaltaan. Me ollaan mietitty siitä lähtien mun miehen kanssa, että mistä Lakun takajalan oire voisi johtua. Ollaan pyöritelty kaikki vaihtoehdot kyyn puremasta lonkkavikaan läpi. Nyt kuitenkin Sirdaludin aloituksen jälkeen oirekuva on alkanut pikkuhiljaa ehkä helpottamaan. Mieleeni on tullut, että voisiko olla mahdollista, että Lakulle olisi muodostunut hermopinne. Laku on ontunut etujalkoja nyt kaksi kuukautta. Tuona aikana toinen jalka on leikattu ja Laku on joutunut välillä kävelemään jopa kolmella jalalla. Samalla takakroppa joutuu hakemaan tasapainoa ja sellaista asentoa, että etujalkoihin ei koskisi niin paljoa. Kroppa on varmasti ollut kovilla, eikä vartalon asennot ole olleet luontaisia. Lihakset ja selkäranka menee varmasti lukkoon. Ihan kuten jos ihmiseltä leikattaisiin jalka, eikä hänelle annettaisi kävelykeppejä. Jos ihminen joutuisi hyppimään yhdellä jalalla pari kuukautta, olisi kroppa melko kipeä varmasti muualtakin kuin leikatusta jalasta.

Tällä hetkellä…

Laku on ollut tosi virkeä sen jälkeen kun Sirdalud on aloitettu Tramalin ohelle. Takajalan oire on ehkä hiukan helpottanut, mutta ei se ainakaan ole siis pahentunut. Eilen Laku leikki virkeästi ja oli aikalailla omaitsensä. Iltapäivällä käytiin Laukaan satamassa haistelemassa uusia hajuja. Just tällä hetkellä ollaan matkalla kohti Akaata. Toivomme sydämemme pohjasta, että lääkäri ei löydä mitään vakavampaa Lakusta. Ollaan kuitenkin valmistauduttu kaikkeen. Tiedämme, että mitään ylimääräistä Laku ei enää jaksa, emmekä me pistä sitä enää käymään läpi mitään sellaista joka ei ole koiran etu. Etujalka operoidaan jos odotettavissa on kivuton tulevaisuus kuntoutumisen jälkeen, mutta jos jotain muuta vielä tuosta koira löytyy, niin sitten on ehkä aika päästää Laku koirien taivaaseen.

Tää kaikki on ollut järkyttävän hirveää käydä läpi. Tiistaina Fitfashionin Instagram stories ei päivittynyt, koska itku oli herkässä ja mielessä oli paljon surullisia ajatuksia. Eilen kuitenkin kävin purkamassa mieltä treenin parissa ja nyt ollaan miehen kanssa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki menisi hyvin ja vielä ei olisi Lakun aika lähteä. Kaikki selviää parin tunnin päästä.