Läski heruttelija!

Julkaisin eilen kuvan instagramissa. Kuvan jossa mulla on vain urkkaliivit ja housut jalassa. Maha täpösen paljaana. Paljaana arvostelulle ja kritiikille. Kuvaan ei todellakaan voinut kuvitella laittavansa tägejä #ripped #fitspiration #fit tai muuta tälläistä. Tai mulle tuli itelle sellanen olo, et ei kuva sitä mitenkään tuo esille.

Tää alla oleva kuva ois jostain syystä ollut huomattavasti helpompi julkaista kuin se minkä julkaisin, vaikka tässä on vähemmän vaatetta päällä.  En tiedä minkä takia.

tyytymätön3Kun painoin julkaise nappia tuli heti olo et eiiii miks tein sen. Et ei se ollu millään tavalla julkaisun arvoinen kuva. Tommonen möhömaha pullukka. Niiin! Mun ajatukset itestä, PULLUKKA! Kauheeta. Miks julkaista someen mitään jos se herättää tälläsiä fiiliksiä?

Alla se kuva joka sai mut siis tuntemaan näin.

tyytymätön2Olin jo poistamassa kuvaa kunnes heitin puhelimen pois käsistäni ja aattelin ihan sama. Siinähän on. En oo täydellinen, enkä haluakaan olla. Ja mikä edes ois täydellistä. Se, että sieltä vatsasta pilkottaisi rautainen sikspäkki? Mietin sitten sitäkin. Olisinko valmis elämään sellaista elämää ja noudattamaan sellaista elämäntyyliä, että ne palikat siellä vatsassa olis selkeesti esillä? Niin, ei ne sieltä itsestään piirry esiin ja ei, siihen ei riitä edes vatsalihasten jatkuva hinkkaaminen. Se vaatii sitoutumista siistiin ruokavalioon ja monipuoliseen treeniin. Sanotaankin niin, että vatsalihakset tehdään keittiössä, tämä pitääkin tavallaan paikkansa. Ehkä kuitenkin ennemmin sanoisin niin, että vatsalihakset tehdään salilla, mutta jos ne haluaa näkyviin niin sitten pitää mennä sinne keittiöön ja tehdä oikeat valinnat siellä. Se, että naisella näkyis vatsalihakset selkeästi tarkoittais sitä, että rasvaprosentti olis matala kauttaaltaan kropassa.

Kun ottaa kuvan itsestään ja mitä enemmän sitä katsoo ja tuijottaa, sitä enemmän sille kuvalle sokaistuu. Eka siinä kuvassa voi nähdä jotain mihin on tyytyväinen. Sitten kattelet sitä vähän lisää ja ne asiat mihin oot ollu kuvassa alunperin tyytyväinen onkin haihtuneet siitä kuvasta jonnekin muualle ja loppujen lopuksi et oo tyytyväinen enää ollenkaan. Oot ehkä jopa päinvastoin, tyytymätön. Ajatuksissa kävi myös, että kuva sais jotain negatiivista kommenttia. Yleensä en ajattele, et saako julkaistu kuva kommentteja vai ei, se on ihan sama. Nyt aattelin. En kerjää siellä kenenkään mielipiteitä. Julkaisen kuvan ja se on siinä. Mut mun maha on vissiin mulle epävarmaa aluetta.

Mut oikeesti voin sanoa kuitenkin olevani tyytyväinen itseeni, tai siis ainahan sitä haluaa kehittyä toki, mut en mä ajattele ittestäni oikeesti, että mikä pullukka oon. Toki pehmeetä tässä kropassa on mutta mitä sitten. Se pehmee on semmosta jonka tästä saa pois jos haluaa. Miksi sitten kuvan laittaminen sosiaaliseenmediaan eli esim. tässä tapauksessa instagramiin sai mut kokemaan huonommuutta itteäni kohtaan? Oonks mä läski heruttelija joka koittaa saada hyväksyntää julkaisemillaan kuvilla?  Vaikuttaako muiden ihmisten mielipide minusta siihen miten mä itse koen itseni?

Hetkellisesti sellainen ajatus mielessä kävi, että vaikuttaa. Etenkin jos oisin sen kuvan sieltä ig:stä poistanut sen takia kun en oo niin tikissä kuin jotkut fitnessmallit. Mutta siellä se pojottaa. Koska mitä sitten mitä muut minusta ajattelee. Pääasia, että oon itse tyytyväinen itseeni.

Ni.

Maanantaina kävin pitkästä, pitkästä aikaa juoksemassa. Olin varma ettei kyllä juoksu kulje eikä lennä eikä tee mitään ja semmoselle tukkosellehan se kyllä tuntuikin. Mut juoksin kuin juoksinkin koko matkan. Nopeus ei ollu tällä kertaa valttia mutta ihan jees useamman viikon tauon jälkeen ja ylipäänsä. Edelleen yllätyn joka kerta kun jaksa oikeesti juosta. Tällä viikolla postisetä saattaa tuoda mulle jotain, joka helpottaa talvijuoksemista melkoisesti. Siitä sitten lisää kun paketin saan käsiini!

tyytymätön1 tyytymätön4

Mitä sulle kuuluu?

Se aika vuodesta jälleen…

Se on taas se aika vuodesta kun kevään tulevilla kilpailijoilla pyörähtää pikkuhiljaa kisadieetit käyntiin. Huhtikuu tulla jollottaa hitaasti mutta varmasti. Tänä vuonna ei tämä neiti lunastakaan kisalisenssiä vaan jättää sen muhimaan tulevia vuosia varten.

terveys6Tässä on nyt tullut pieni tauko treeneihin. Sairastuin viikko, melkein siis kaksi viikkoa sitten. Sain jonkun pöpön ja joudun petin pohjalle makoilemaan useammaksi päiväksi. Kuumettakin nosti pitkästä aikaa ihan hyvät lukemat. Se oli siis automaattisesti treenitaukoo. Kuvittelin jo viime viikolla maanantaina olevani terveempi ja tiistaina sitten suuntasinkin jo hetimiten salile. Tein todella kevyesti, siis ihan niin kevyesti ettei tullut hiki enkä hengästynyt. No kuinkas kävikään. Seuraavana aamuna kuumetta jälleen ja eikun sairaslomalle taas.

terveys7Oon tosi malttamaton. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja mitä näitä muita sanontoja onkaan.  Tiedostan vallan mainiosti riskit joita puolikuntoisena urheilu voi saada aikaiseksi. Silti piti lähteä kokeilemaan josko olisin jo kunnossa.

Se on tuo terveys semmoinen asia ihmisellä, että niitä ei jaeta tässä pelissä kuin yksi kappale per henkilö. Siitä pitäis osata pitää huoli. Liikunnalla ja terveellisillä valinnoilla voin tukea omaa terveyttäni. Mutta lähden tukemaan ja vahvistamaan omaa terveyttäni liikunnalla ollessani vielä flunssan jälkimainingeissa ei saa kropassa mitään muuta aikaiseksi kuin hallaa. Tauti mahdollisesti pitkittyy ja kylkiäisinä voit saada jopa todella ikäviä jälkitauteja. Eli sahaan sitä omaa oksaani. Miten tyhmä voi olla?

terveys9 terveys8Pitäis vaan muistaa, että se urheileminen antaa paljon enemmän sillon kun sää oot kunnossa ja pystyt tekee 100%:sti omien kykyjesi mukaan. Mitä määkään sain siitä, että kävin melkein terveenä salilla vähän heiluttelemassa niitä painoja? No sen kuumeen takasi, en mitään muuta. Ja fiiliksen, että pystyin sanoa käyneeni salilla.

Nyt on tosiaan se aika vuodesta kun flunssa kaataa porukkaa petiin. Joten ei ole varmaan turha muistutus, että jos tunnet olosi kipeäksi, jää suosiolla lepäämään. Hyvällä lykyllä tauti menee sillä ohi. Jos kuitenkin sairastut niin älä lähde puolikuntoisena urheilemaan. Anna taudin mennä kunnolla ohi ja anna elimistöllesi aikaa toipua pöpöstä. Itsehän tein vielä niin, että kolotuksiin ja siihen kuumeeseen en ottanut mitään kuumelääkettä. Ajattelin, että kun pystyin itse sitä kuumetta sietämään eikä olo ollut tuhannen tukala, niin annoin oman kroppani taistella sitä tautia vastaan ihan rauhassa ilman mitään ylimääräisiä lääkkeitä.

terveysJa sittenpä viime viikon lopulla jo pääsinkin treenailemaan. Toki aloittelin treenit kevyesti, en heti sännännyt suinkaan maksimipainoille, ehen! Kuulostelin kroppaani ja tein sen mukaan mitä jaksoin. Ja ihmeen hyvin jaksoinkin.

Oma paino on kyllä tullut edelleenkin vaan alaspäin, nyt kaikenkaikkiaan jo 2,3kg. Voihan se olla, että se lepo on tullut ihan muutenkin tarpeeseen omalle kropalleni. Flunssa oli vain piste iin päälle, että tajusin, siis jouduin ottamaan aikaa levolle.

Ja tiedättekö muuten kuka hinkuaa juoksemaan! MINÄ! Miten tuolla lumessa juostaan ja pysytään pystyssä samaan aikaan?

Syyslomalainen on iloinen :)
Syyslomalainen on iloinen :)