Läski heruttelija!

Julkaisin eilen kuvan instagramissa. Kuvan jossa mulla on vain urkkaliivit ja housut jalassa. Maha täpösen paljaana. Paljaana arvostelulle ja kritiikille. Kuvaan ei todellakaan voinut kuvitella laittavansa tägejä #ripped #fitspiration #fit tai muuta tälläistä. Tai mulle tuli itelle sellanen olo, et ei kuva sitä mitenkään tuo esille.

Tää alla oleva kuva ois jostain syystä ollut huomattavasti helpompi julkaista kuin se minkä julkaisin, vaikka tässä on vähemmän vaatetta päällä.  En tiedä minkä takia.

tyytymätön3Kun painoin julkaise nappia tuli heti olo et eiiii miks tein sen. Et ei se ollu millään tavalla julkaisun arvoinen kuva. Tommonen möhömaha pullukka. Niiin! Mun ajatukset itestä, PULLUKKA! Kauheeta. Miks julkaista someen mitään jos se herättää tälläsiä fiiliksiä?

Alla se kuva joka sai mut siis tuntemaan näin.

tyytymätön2Olin jo poistamassa kuvaa kunnes heitin puhelimen pois käsistäni ja aattelin ihan sama. Siinähän on. En oo täydellinen, enkä haluakaan olla. Ja mikä edes ois täydellistä. Se, että sieltä vatsasta pilkottaisi rautainen sikspäkki? Mietin sitten sitäkin. Olisinko valmis elämään sellaista elämää ja noudattamaan sellaista elämäntyyliä, että ne palikat siellä vatsassa olis selkeesti esillä? Niin, ei ne sieltä itsestään piirry esiin ja ei, siihen ei riitä edes vatsalihasten jatkuva hinkkaaminen. Se vaatii sitoutumista siistiin ruokavalioon ja monipuoliseen treeniin. Sanotaankin niin, että vatsalihakset tehdään keittiössä, tämä pitääkin tavallaan paikkansa. Ehkä kuitenkin ennemmin sanoisin niin, että vatsalihakset tehdään salilla, mutta jos ne haluaa näkyviin niin sitten pitää mennä sinne keittiöön ja tehdä oikeat valinnat siellä. Se, että naisella näkyis vatsalihakset selkeästi tarkoittais sitä, että rasvaprosentti olis matala kauttaaltaan kropassa.

Kun ottaa kuvan itsestään ja mitä enemmän sitä katsoo ja tuijottaa, sitä enemmän sille kuvalle sokaistuu. Eka siinä kuvassa voi nähdä jotain mihin on tyytyväinen. Sitten kattelet sitä vähän lisää ja ne asiat mihin oot ollu kuvassa alunperin tyytyväinen onkin haihtuneet siitä kuvasta jonnekin muualle ja loppujen lopuksi et oo tyytyväinen enää ollenkaan. Oot ehkä jopa päinvastoin, tyytymätön. Ajatuksissa kävi myös, että kuva sais jotain negatiivista kommenttia. Yleensä en ajattele, et saako julkaistu kuva kommentteja vai ei, se on ihan sama. Nyt aattelin. En kerjää siellä kenenkään mielipiteitä. Julkaisen kuvan ja se on siinä. Mut mun maha on vissiin mulle epävarmaa aluetta.

Mut oikeesti voin sanoa kuitenkin olevani tyytyväinen itseeni, tai siis ainahan sitä haluaa kehittyä toki, mut en mä ajattele ittestäni oikeesti, että mikä pullukka oon. Toki pehmeetä tässä kropassa on mutta mitä sitten. Se pehmee on semmosta jonka tästä saa pois jos haluaa. Miksi sitten kuvan laittaminen sosiaaliseenmediaan eli esim. tässä tapauksessa instagramiin sai mut kokemaan huonommuutta itteäni kohtaan? Oonks mä läski heruttelija joka koittaa saada hyväksyntää julkaisemillaan kuvilla?  Vaikuttaako muiden ihmisten mielipide minusta siihen miten mä itse koen itseni?

Hetkellisesti sellainen ajatus mielessä kävi, että vaikuttaa. Etenkin jos oisin sen kuvan sieltä ig:stä poistanut sen takia kun en oo niin tikissä kuin jotkut fitnessmallit. Mutta siellä se pojottaa. Koska mitä sitten mitä muut minusta ajattelee. Pääasia, että oon itse tyytyväinen itseeni.

Ni.

Maanantaina kävin pitkästä, pitkästä aikaa juoksemassa. Olin varma ettei kyllä juoksu kulje eikä lennä eikä tee mitään ja semmoselle tukkosellehan se kyllä tuntuikin. Mut juoksin kuin juoksinkin koko matkan. Nopeus ei ollu tällä kertaa valttia mutta ihan jees useamman viikon tauon jälkeen ja ylipäänsä. Edelleen yllätyn joka kerta kun jaksa oikeesti juosta. Tällä viikolla postisetä saattaa tuoda mulle jotain, joka helpottaa talvijuoksemista melkoisesti. Siitä sitten lisää kun paketin saan käsiini!

tyytymätön1 tyytymätön4

Mitä sulle kuuluu?

Mites noi treenit menee noin niinku omasta mielestä?

Eihän siitä oo aikaakaan kun mainitsin teille, että alotan semmosen pienen välidieetin. Tarkoituksena oli saada oloa keveämmäksi ja muutenkin paremmaksi. Kesän jäljiltä oli semmonen jatkuva nestepöhöturvotus päällä ja tuntu, että peilistä kattoo semmonen kuunaama takaisin, tiiättekö sen?

treeni5Noh, tarkoitushan oli jättäytyä esimerkiksi ylimääräisistä herkuista. Pari viikkoa meni oikein hyvin ja vaa’alla tapahtui numeroiden muodossa muutosta siihen suuntaan, että homma toimii. Sitten aloin miettimään, että miks pitää olla millään dieetillä? Miks ei vaan voi syödä ja liikkua siihen malliin, ettei mitään pöhötystä tule? Et se olis semmonen normaalijuttu, eikä mikään väliaikainen dieetti.

treeni3No tästä intoutuneena mä sitten aloin tekemään aerobista hyvällä tahdilla. Juoksin rappuja useaan otteeseen per viikko ja sama homma jatkuu edelleen. Syön tavallista ruokaa, yritän pitää herkuttelun aisoissa ja pyrin siihen, että kerta viikkoon ois ok.  Vaa’alla en oo käyny sen alotuksen ja seuraavan viikon käynnin jälkeen. Huomasin, että aloin määrittelemään itseni sen lukeman kautta. Ennen vaa’alle menoa olo oli hyvä ja tyytyväinen. Vaa’alla lukemat ei mun mielestä näyttäny siltä miltä mun olo tuntui. Joten vaaka saa rauhassa pölyttyä sängyn alla.

Outokummussa, kaivoksen portaita vähän juoksentelemassa aamutuimaan
Outokummussa, kaivoksen portaita vähän juoksentelemassa aamutuimaan

Se on hirvee tunne kun koet, että olo on hyvä ja meet vaa’alle ja ne lukemat romuttaa tän sun hyvänolonkuplan samoin tein. Et sinä voi tuntea oloasi hyväksi, katso nyt näitä lukemia, oot iso ku mikä! Ei se niin mene. Oma olo ja se peilikuva ratkaisee paljon. Ainakin mun tapauksessa ja luulen, että niin se on monella muullakin.

Tällä hetkellä olo itseen on tosi hyvä. Sen takia kova hinku olis vaa’alle. Tänä aamuna mietin hetken, että pitäiskö mutta en mennyt. En halua, että tää olo häviää jos ne numerot ei ookkaan sitä mitä ehkä voisin toivoo niiden olevan. Mä oon hyvä nyt tällä hetkellä just tän kokoisena miten mä nään itteni. Oli se paino sit mitä tahansa.

treeni100 treeni101Treenimotivaatio on huikeen korkeella ja treeneissä hiki virtaa. Treenit on tehokkaita ja hyvällä fiiliksellä oon muutenkin tehnyt kaikki jumpat.

Viikko sitten viikonloppuna ja tänä viikonloppuna oli taas noita SM-kisojen karsintoja. Instagramissa seuraan monia, jotka kisaili tai on kisanneet aiemmin. Kyllä tuli taas itelle kova hinku päästä oikeesti kunnon kisadieetille ja lavalle. Mää tiiän, että joskus sen tuun vielä tekemään mutta tällä hetkellä aika ei oo oikee. Ehkä 2016 tai ehkä 2017, aika sen näyttää. Ja kunto.

treeni102