Koko viikko sairaslomalla!?

Jos sinulla on kovin paha hammaslääkärikammo, niin lue teksti omalla vastuulla.

Nyt alkaa jo riittää. Maanantaina siis poistettiin ihan normaalisti viisaudenhammas, alhaalta. Se ei ollut tulehtunut eikä poistossa ollut mitään ongelmia muutoin kuin, että hammas ei meinannut millään irrota. Tunnin äherryksen ja kahden eri lääkärin jälkeen hammas lähti kuin lähtikin irti.

Pääsin kotiin ja sain sairaslomaa yhden päivän. Suu oli puutuneena useamman tunnin ja poisto päivän syljin verta (mikä oli virhe, ei saisi sylkeä). Puudutuksesta johtuen en myöskään pystynyt juomaan lasista normaalisti, sillä en tuntenut lasia huulillani, join sitten pillillä (sekin oli virhe, ei pillejä).

Illalla kävin kävellen kaupassa ja tuolloinkin syljin vielä verisiä klimppejä, tai en varsinaisesti sylkenyt, valutin ne suustani vain ulos (seksikästä :D). Koko maanantai-illan ja tiistaiaamun poskeen ja poistokohtaan koski todella kovaa. Söin Burana 600mg, aina kaksi kerrallaan, ottaen sitten rinnalle myös Panadol 1g. Näillä sain kivun terävimmän kärjen pois. Ei puhettakaan kuitenkaan, että olisin vielä pystynyt syömään juuri mitään. Soitin sitten tiistaina aamupäivällä hammaslääkärille ja hän kysyi, että onhan siinä poistokuopan päällä se verihyytymä. Sanoin, että on juu. Olevinaan olin sen siinä nähnyt, ainakin edellisenä iltana. Menin puhelun jälkeen kuitenkin tarkistamaan tilanteen. Katselin valolla tarkkaan ja ei siellä kuulkaa näkynyt mitään verihyytymää, ainoastaan ammottava aukko. Ei auttanut kuin soittaa uudelleen hammaslääkärille, joka oli siis se sama joka hampaan oli minulta edellisenä päivänä pois ottanut. Hän käski tulla päivystyaikana hetimiten lääkäriin.

hammaslaakari2

No, pari tuntia ja makasin taas hammaslääkärin penkissä suu ammollaan. Hyytymä oli tosiaan puoliksi irronnut. Ien puuduteltiin jälleen ja poistokuoppa veresteltiin uudelleen. On nimittäin niin, että jos poistetun hampaan päälle syntynyt verihyytymä irtoaa liian aikaisin, ei poistokuoppa voi parantua. Eli se ei mene umpeen ilman sitä hyytymää ja mahdolliset hermot ja luut ovat siellä paljaaltaan sitten sitä kipua aiheuttamassa. Tätä kutsutaan termillä kuiva kuoppa.

Minun kuoppa huuhdottiin, rapsuteltiin auki ja kuoppaan tungettiin joku tuppo johon oli imeytetty jodoformia (tuo maistuu niin pahalle!). Tämä tuppo haihtuu kuopasta itsestään pois, sen tarkoitus on pitää kuoppa puhtaana ja auttaa kuopan paranemisessa. Kuopan päälle tuli vielä yksi tikki, auttamaan kuopan sulkeutumisessa. Sulavaommel, sekin olisi sieltä itsestään lähtenyt. Tämän jälkeen lääkäri hymyili taas nätisti ja sanoi, että kyllä se siitä nyt varmasti alkaa paranemaan. Jos kuitenkin nostaa kuumetta, niin pitää sitten aloitella antibiootit. Reseptin tämä hammaslääkäri onneksi kirjoitti valmiiksi.

Nimittäin, totta kai minulla samana iltana vielä sitten nosti kuumetta. Kun puudutus haihtui pois, kivut suussa olivat jälleen valtavat. Kuume nousi (tietenkin) 38 asteeseen ja olo oli ihan paska. Eikun vaan taas lääkettä huiviin ja antibiootit kehiin. Seuraavana päivänä taas puhelua hammaslääkärille, koska hammaslääkärini kirjoitti yhden päivän kerrallaan sairaslomaa. Niin, näitten hampaanpoistojen pitäisi yleensä mennä kivuttomasti ohi, mutta aina niin ei käy. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, mutta onhan se hiukan turhauttavaa joka päivä soittaa erikseen ja pyytää lisää sairaslomaa, koska sulla on järkyttävät kivut, et pysty syömään, sulla on kuumetta jne jne.

Keskiviikko meni parannellessa ja torstaina tuntui jo, että pärjää vähän vähemmillä särkylääkkeillä. Tänään olin jo valmistautunut töihin menoon. Heräsin 05:40 ja aloin syömään aamupalaa. Poskeen jomotti ikävästi kun heräsin ja eipä leivän syönti (vaikka pureksin ruokani toisella puolella) tilannetta helpottanut. Kivut yltyivät jälleen niin kovaksi kuin ne olivat pahimmillaan olleet. Taas lääkkeet suuhun vähän isommalla annoksella ja soittoa töihin ja sitten hammaslääkärille.

hammaslaakari1

Tänään sitten kävin kolmannen kerran tällä viikolla näyttämässä suutani. Lääkärinä oli kyseinen henkilö joka sitten viimein sai minulta sen hampaan irti silloin maanantaina. Hän katsoi suuhun, otti tikin pois, puhdisti poistokuopan ja täytti sen taas uudella spongostaanilla, jossa tietenkin on tätä herkkua, jodoformia. Tämä lääkäri kertoi, että nämä kuivat kuopat ovat yleensä 2-3 viikkoa niin kipeitä, että kipuihin joutuu jatkuvasti syömään särkylääkkeitä.

Nyt on sitten ensimmäinen viikko melkein takana. Toivon todella, että kuoppa menee umpeen ja kivut alkaa hellittää. Tämä on niin turhauttavaa olla vain kotona, koska tavallaan minä olen ihan terve. Silti pitäisi olla levossa ja puhua mahdollisimman vähän. Kunnolla en pysty syömään ja jatkuvasti koskee. Mitään hammaslääkärikammoa ei minulle ole tästä jutusta onneksi kuitenkaan tullut. Kaikki hammaslääkärit, jotka minua on nyt hoitaneet, ovat olleet tosi mukavia, huomaavaisia ja asiallisia. Tämän päiväinen lääkäri sanoi, että onhan se pitkään kestänyt poisto silloin maanantaina tietysti aiheuttanut enemmän sinne juureen vaurioita mutta sen ei pitäisi selittää tätä oireilua. Minulla vaan kävi paska säkä, jos suoraan puhutaan.

Ehkä huomenna on jo parempi päivä. Ihanaa viikonloppua ihanat blogin lukijat 🙂

Että sellainen alku tälle viikolle…

Harvemmin viikko alkaa sillä tavoin, että sinua muistutellaan hengittämään. Nyt sitten olen kotona sairaslomalla tämän päivän ja lepäilen, sillä minulta kiskottiin irti viisaudenhammas. Minä olen pantannut tätä poistoa jo ihan tarpeeksi pitkään ja nyt sitten vihdoin ja viimein rohkenin varata ajan ja olla perumatta sitä.

hampaat

Minä jännitän jonkin verran hammaslääkäriä. En sen takia, että minulla olisi sieltä jotain huonoja muistoja, vaan sen takia koska se on taas sellainen tilanne jossa et voi itse kun maata paikoillaan ja kestää sen mitä tulee, vähän sama asia lentopelon kanssa. Itse et voi kun olla matkustajana kyydissä ja toivoa parasta, että kaikki päättyy hyvin.

Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että minulla ei ole koskaan ollut reikiä hampaissa. Tai no okei, yhden kerran on ollut reikä, mutta sekin reikä oli aikoinaan maitohampaassa ja sitä ei korjattu, sillä lääkäri totesi, että se hammas kyllä tippuu sitten jonkin ajan päästä ja niinhän se tippui. Ainoa karmiva kokemus joka mulla on hampaitten kanssa sattunut on tapaturma. Lapsena laskin kotipihassa lumikinoksesta persmäkeä. Oltiin siinä useamman lapsen kera laskemassa. Sain ajatuksen, että mitä jos lasken mahalleen. No, menin mahalleen ja samantien päätin, että bad idea. Noh, rakas naapurini Joonas pukkasikin jo mut rinteestä alas naama edellä ja mäessä oli pieni nyppylä johon minä sitten tietenkin tirskautin yläetuhampaat. Molemmat hampaat jäi siihen nyppylään ja minä jatkoin mäkeä alas. Siitä sitten verta sylkien ja huutoitkua juosten kotiin. Nyppylään jääneet hampaat oli onneksi maitohampaat ja mitään juurivaurioita ei onneksi tullut. Pitkään kyllä elin ilman etuhampaita, ennen kuin pysyvät hampaat nousi tippuneiden tilalle. On paljon valokuvia missä minä hymyilen maireasti nätillä hammasrivillä 😀

Tämä nyt poistettu viisaudenhammas olisi pitänyt poistaa jo monta vuotta sitten alunperin, mutta minä olen useamman kerran perunut ajan. Hammaslääkäri totesi minulle silloin aikoinaan, että on vähän hankalampi poisto kyseessä. Joudutaan leukaluuta leikkaamaan ja se riitti minulle. Minun leukaluuhun ette koske. Hammashoitaja yritti sitten aina rauhoitella puhelimessa ja asiallisesti selittää mitä se leukaluun leikkaaminen tarkoittaa, mutta eipä minua kiinnostanut. Minä peruin ajan kerta toisensa jälkeen, kun väen vängällä piti aina uusi aika kuitenkin ottaa. Viisuri tulehtui säännöllisesti ja antibioottikuureja tuli syötyä useampi.

Reilu kuukausi sitten hammas tai ien alkoi jälleen kerran kipuilla ja poistoaika varattiin taas. Noh, tänään oli se päivä kun viisaudenhammas poistettiin ja eihän se tietenkään lähtenyt ihan vain vetämällä irti. Ei tietenkään. Puolentunnin aika venyi tunnin ajaksi ja mua tsempattiin, että hyvin jaksat. Hammasta pyöritettiin paikallaan ihan kuin ruuvia, sitä kiskottiin joka hiton ilmansuuntaan, sitä väännettiin ja koko ajan haettiin lisää työkaluja, jotka voisivat auttaa hampaan irtoamisessa. Loppupuolella toimenpidettä haettiin vielä toinen hammaslääkäri paikalle, joka sitten vihdoin sai hampaan revittyä irti. Onneksi se kiskominen ei varsinaisesti aiheuttanut kipua. Kasvot, kieli ja koko vasen puoli suusta on todella hyvin puutuneet mutta ikävää painetta se tuonne leukaluuhun aiheutti.

Olen niin onnellinen ja tyytyväinen, että sain kerättyä rohkeutta. Nyt se homma on takanapäin eikä koskaan enää tartte kipuilla ainakaan sen hampaan takia. Minulla on pari jännäpaikkaa vielä noiden minun hampaitten suhteen, sillä minullahan on kaksi maitohammasta edelleen vielä suussa. Lääkäri tälläkin kertaa sanoi, että tuskin ne tulevat pysymään loppuelämääni paikallaan, mutta on kuulema esimerkiksi 50vuotiaita joilla ne vielä on paikoillaan. Eli siis hampaiden tippumista odotellessa…

Millaiset kokemukset sinulla on hammaslääkärikäynneistä?

Siellä ne maitohampaat matkassa mukana, ainakin vielä toistaiseksi
Siellä ne maitohampaat matkassa mukana, ainakin vielä toistaiseksi