Jälleen kuohuu, eikä syyttä!

Herkimmille varoitus voimakkaasta kuvamateriaalista blogin lopussa.

Iltapäivälehdet pursuaa jälleen juttuja ihmisten kokemuksista eri päivystyspoleista. Tällä kertaa juttujen pääaiheena on hoitamatta jääneet vakavat tilanteet. Tärkeä aihe! On todella ikävää lukea juttuja esimerkiksi siitä pienestä lapsesta, jonka vaivaa ei oltu otettu tosissaan missään vaiheessa ja sitten tilanne kerkesi edetä todella pahaksi. Ketkä on syyllisiä siihen, että vastaavia tilanteita aina välillä tapahtuu?

Miksi päivystykset ruuhkaantuu?

Päivystykset ovat täynnä ympäri suomen. Päivystyksiin hakeutuu paljon sellaisia ihmisiä, sellaisilla vaivoilla jotka eivät ole niin akuutteja, että ne pitäisi hoitaa juuri sillä hetkellä tai viimeistään muutaman tunnin sisällä. Sehän se on loppujen lopuksi päivystyksen tarkoitus;

Se on tarkoitettu äkillisesti sairastuneille ja loukkaantuneille, joiden

  • tulee saada hoito viimeistään vuorokauden kuluessa sairastumisesta ja
  • hoidon viivästyminen voi aiheuttaa pysyvää terveydellistä haittaa tai
  • henki on uhattuna.

Kuitenkin päivystykseen hakeutuu hirveästi ihmisiä sellaisilla vaivoilla, jotka voisi hoitaa arkipäivänä myös omassa terveyskeskuksessa. Minun mielestäni riittävä peruste päivystykseen tulolle ei ole se, että kun sinne omaan terveyskeskukseen ei saa aikaa. Hoitajaresurssit ovat hyvin rajalliset päivystyksissä ja kuitenkin jokainen joka päättää päivystykseen tulla on hoidettava jossain vaiheessa. Väkisinkin sieltä suuresta massasta saattaa joskus jäädä huomaamatta se, joka on oikeasti sairas ja tarvitsisi välitöntä apua. Se on todella harmillista mutta inhimillistä kun hoidetaan hyvin suuria ihmismääriä minimikapasiteetilla. Yhtä potilasta kohden ei varmasti useinkaan ole edes sitä puolikasta hoitajaa.

Halusinkin jakaa #throwbackthursday :n vuoksi uudelleen tämän hyvin ajankohtaisen postauksen.

Odottelua päivystyspolilla

Oletko joskus joutunut päivystykseen mennessäsi odottelemaan kohtuuttoman kauan? Meneekö sinua pienemmällä vaivalla odotteleva ihminen edelle ja pääsee nopeammin vielä kotiinkin? Se ärsyttää, uskon sen.

Päivystyksen käytännöt ei vaan varmasti aukea ihmisille jotka eivät ymmärrä päivystyksen toimintamallia. Ärsyttää lukea iltapäivälehdistä ja Facebookista kommentointia siitä miten hoitajat ei tee työtään ja tyhjässä päivystyksessä joutuu odottelemaan kohtuuttoman kauan.

Haluan nyt avata muutamia asioita miksi päivystyksessä joutuu odottelemaan.

Ensinnäkin, päivystyksessä potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä. He ketkä meinaa kuolla käsiin tai kenelle aiheutuisi suurta haittaa sen vuoksi jos hoitoa ei aloiteta esimerkiksi 10 minuutin sisällä saapumisesta hoidetaan ensin, oli aulassa sitten kuinka monta kymmentä päätä tahansa odottamassa.

Päivystykseen tullessa sinut jututtaa kokenut sairaanhoitaja. Samalla kun hän kyselee sinulta sinun oireista ja vaivasta, niin samalla hän tekee hoidontarpeen arviointia. Sairaanhoitaja miettii sen, että kuinka nopeasti sinun on päivystyshoitoa vaativan ongelman kanssa kohtuullista odottaa, eli määrittää sen mihin kiireellisyysluokkaan kuulut. Painotan sitä, että päivystykseen tulisi hakeutua ensinnäkin vain siinä tapauksessa jos sinulla on päivystyshoitoa vaativa vaiva, joka ei voi odottaa seuraavaan päivään tai siihen kun oma terveyskeskus jälleen palvelee. Päivystys ruuhkautuu usein näiden ei-päivystyksellisien vaivojen takia. Huomioi myös se, että ambulanssilla sinä et pääse automaattisesti suoraan lääkärille! Samanlainen hoidontarpeen arviointi tehdään ambulanssilla tuleville potilaille.

Päivystyksessä on triage-luokat joilla potilaat luokitellaan kiireellisyysjärjestykseen. Se vastaanottavahoitaja, eli triagehoitaja määrittelee sinun vaivan kiireellisyyden. Tiimeissä olevat hoitajat voivat muuttaa sitä kiireellisyyttä, jos verikokeissa tai voinnissa tapahtuu muutosta suuntaan tai toiseen, siihen reagoidaan ja triage-luokkaa voidaan vaihtaa. Joskus harmillisesti päivystykseen tulee paljon C tai D-luokan potilaita. Eli niitä yleisimpiä luokkia, ei niin kiirellisiä, ei välitöntä hoitoa vaativaa. Ja sitten jos heitä on useita niin jonkun täytyy aina odottaa, kaikkia kun ei voida mitenkään hoitaa yhtäaikaa, ei ole tiloja eikä henkilökuntaa. A ja B triageluokan potilaat menevät aina muiden edelle.

Huomioitava seikka on myös se, että päivystyksessä on useampia lääkäreitä yleensä kello 8-22 välillä. Jokaiselle lääkärille on määritelty se oma potilasryhmä joita he keskittyvät tutkimaan. Päivystyksessä on mm. kirurgeja, sisätautilääkäreitä, neurologi ja näistä jokainen tutkii vain niitä oman erikoisalan potilaita, paitsi jos on hiljaista tietyllä erikoisalalla, niin sitten autetaan muita tiimejä. Eli vaikka yhden huoneen ovi kävisikin ja sinne menee joku sellainen henkilö joka on tullut päivystykseen  sinun jälkeen ja näyttääkin vielä olevan paremmassa kunnossa kuin sinä, niin just se lääkäri ei välttämättä edes pystyisi sinua tutkimaan. Ei sisätautilääkärit tutki kirurgisiapotilaita eikä kirurgit hoida esimerkiksi diabeetikoita.

Hyväkuntoiset esimerkiksi sisätautilääkärille ohjatut potilaat joutuvat odottamaan myös joskus sen takia jos tuolla maakunnassa sattuu jotain hyvin akuuttia. Joku voi saada  esimerkiksi sydäninfarktin. Ambulanssi antaa tällöin päivystykselle ennakkoilmoituksen, jossa he kertovat milloin tulevat ja mitä tuovat. Tuolloin valitettavasti se sisätautilääkäri joutuu keskeyttämään esimerkiksi just sinun papereihin tutustumisen, VAIKKA juuri sinä olisitkin ollut vuorossa seuraavana. Hänen pitää keskittyä täysillä tähän akuuttiin potilaaseen,  joka on tulossa ja joka ei voi jäädä odottelemaan hoitoa vaan hänen hoitonsa on aloitettava välittömästi.

Mitenkäs sitten akuutit flunssat ja poskiontelovaivat ja kuumeilut. Jos yleisvointi on hyvä, niin nämä potilaat ohjautuvat joko peruslääkärille tai sitten sairaanhoitajan vastaanotolle. Yleensä tälle lääkärille joutuu odottelemaan kaikista pisimmän aikaa, koska yleensä näitä lääkäreitä ei ole kuin yksi ja yleensä nämä vaivat ei varsinaisesti ole sitä mitä päivystyksessä pyritään hoitamaan. Flunssat ja poskiontelovaivat sun muut perinteiset nuhaflunssat hoidetaan siellä omassa terveyskeskuksessa arkiaikana, tai siis pitäisi hoitaa.

Se on tietenkin hoitajien ja lääkäreiden vika

Jonot päivystyksissä ei helpotu sillä, että hoitajien työtä haukutaan ja kritisoidaan. Hoitajat pystyvät tekemään asioita tiettyyn pisteeseen valmiiksi. Hoitajat pystyvät lääkitsemään kipeät potilaat vain perinteisellä Burana + Panadol kombolla, muuhun ei ole lupaa. Muut lääkkeet on lääkärin määräyksen takana. Kaiken lisäksi, lääkärit haluavat usein nähdä kipeän potilaan kipeänä, eikä lääkittynä, mutta toki esimerkiksi murtumien arviointiin ei kivunhoito vaikuta.

Hoitajat usein tilaavat verikokeita ilman lääkärin erillistä määräystä, ihan vain sen takia, että homma olisi sujuvampaa. Virallisesti niin ei tarvitsisi tehdä mutta hoitajat yrittävät nopeuttaa asioita, että sitten kun potilas menee lääkärin vastaanotolle, niin mahdolliset verikoetulokset olisivat jo lääkärin käytettävissä eikä enää tarvitsisi odotella niitä. Joskin kyllä usein sisätautilääkärit haluavat niin spesifejä tutkimuksia, että on parempi odotella se lääkärin määräys niistä verikokeista.

Paljon tulee myös kritiikkiä, että humalaiset häiriköt ja sekavat potilaat hoidetaan ripeämmin kuin kunnolliset ja rauhalliset potilaat. No, tässä on se pointti, että yritetään saada se päivystys rauhallisemmaksi. Päivystyksessä on usein lapsipotilaita, eikä heidän tarvitse nähdä sekavia, kiroilevia humalaisia. Toisekseen sekavasti käyttäytyvä ihminen sitoo yleensä useamman hoitajan itseensä, eli se on sitten pois kaikilta niiltä muilta ketkä päivystyksessä hoitoa odottelee. Eli toisin sanoen, kun nopeasti hoidettava eli pienellä vaivalla mutta paljon hoitajia työllistävä potilas saadaan eteenpäin, jää käsiä sitten muiden potilaiden hoitoon paremmin, vaikka se ehkä epäreilulta voi kuulostaakin.

Luin yhden esimerkin eräältä keskustelupalstalta. Henkilö valitti kun oli joutunut istumaan murtuneen jalan kanssa useita tunteja päivystyksessä. Henkilö oli kuulostellut vaivaansa pari päivää jo tätä ennen kotona, eli mikään tuore murtuma ei siis ollut kyseessä. Jos kärsii odotella murtuneen jalan kanssa kotona kaksi vuorokautta niin sitten muutaman tunnin odottelu päivystyksessä tuskin enää haittaa tekee. Näitä tällaisia asioita arvioidaan juurikin triagehoitajan toimesta, kun päivystykseen tullessa suoritetaan hoidontarpeen arviointia.

Saako töissä puhua muuta kuin työasioita?

Monet valittavat siitäkin kun hoitajat juttelevat keskenään, joskus jopa nauravatkin töissä vaikka aula pursuaa potilaita. Nämä hoitajat joilla on aikaa juoruta ja vitsailla, niin miksi he eivät hoida potilaita? No tästä päästään siihen, että hoitajat on todennäköisesti tehneet voitavansa. He odottelevat, että lääkäri antaisi lisää määräyksiä mitä tehdä. Voitte uskoa kun kerron, että joka ikinen hoitaja päivystyksessä toivoisi mielummin, että se päivystys olisi tyhjä kuin tupaten täysi ja hommia tehdään sen eteen, että ihmiset pääsisivät eteenpäin joko kotiin, terveyskeskukseen tai osastolle.

Monet valittavat sitä, että päivystyksen aula on ollut täysin tyhjä, siellä on vain joku Maija Meikäläinen ollut odottamassa pääsyä lääkärille. Tiedoksi vain teille kaikille aulassa odottaville, että ne huonokuntoisimmat potilaat hoidetaan jossain ihan muualla kuin siellä käytävillä ja aulassa. Yöaikaan päivystyksessä on vähemmän työntekijöit ja jos akuuttihoitohuoneessa on yksi esimerkiksi elvytettävä, se sitoo jo neljästä viiteen hoitajaa, helposti. Miettikää, yksi potilas sitoo viisi hoitajaa?! Sitten siihen viereen pari toisenlaista akuuttia hoidettavaa… Mistä revitään hoitajat heille? Siinä tapauksessa se aulan Maija saa jatkaa valitettavasti odotteluaan.

On ikävää kun usein joutuu omaa ammattiaan ja tekemisiään puolustelemaan. Kuinka paljon iltapäivälehdissä kirjoitellaan vain kaikkea negatiivista siitä mitä hoitajat tai lääkärit tekevät tai jättävät tekemättä. Milloin olisi aika keskittyä johonkin positiiviseen ja vaikka kehua?

Kuinka monta hoitajaa tässäkin tilanteessa on ollut kiinni? Kiireettömät ovat saaneet odotella… Kuva Meddy Bear @Facebook

Nälkä, vahva tunne dieetillä?

Kolmatta päivää viedään, dieetillä siis. Maanantainahan se jälleen alkoi, kuten niin monilla muillakin aina ja tavoitteena on tällä kertaa onnistua, mitäpä muutakaan. Tämä alkuvuosi on tosiaan mennyt ihan harakoille jatkuvan sairastelun vuoksi. Se tunne kun oot periaatteessa terve, mutta olo ei ole normaali vaan sellainen sairas. Siis, että tunnet sisimmissäsi ettet ole nyt ihan kunnossa. Se syö motivaatiota lähteä liikkumaan ja kun ei käy liikkumassa, myös ruokailut menee miten menee. Sitä alkaa todella herkästi sallimaan itselle herkkupäivän silloin ja tällöin, koska takaraivossa siintää ajatus, et sit kun olen terve niin tää loppuu. Kuitenkaan sitä tervettä päivää ei meinannut alkaa näkymään.

Eilen töissä mä vedin keitettyä parsakaalia ja työkaveri uunimakkaraa juustolla. Valintoja. Se tuoksui niiiin hyvälle :D

Nyt kun olen jotakuinkin kunnossa, haluan alkaa panostamaan jälleen omaan hyvinvointiin. Haluan pitää huolta itsestäni ja tästä kropasta. Itsehän omilla valinnoillani annan jokapäiväiset rakennuspalikat ja ravintoaineet tälle keholle, jotta mun kroppa toimisi mahdollisimman hyvin. Niin hyvin, ettei ihan jokainen ohikulkeva pikku pöpö siihen tarttuisi vaan energioita riittäisi taistella niitä pöpöjä vastaan.

Joten tosiaan pieni palauttelu normaaleille tavoille tekee tähän kohtaa kevättä todella hyvää. Auringosta saa virtaa ja energiaa tehdä hommat kunnolla ja tuleva kesä nostaa motivaatiota entisestään.

Onko ruoat maistuneet?

Voisi kuvitella, että kun ruoka on maistunut tässä lähiviikkoina enemmän kuin hyvin, ei nykyisten dieettiannosten syöminen pitäisi tuottaa ongelmaa. Kas kuitenkin aamiainen on jo itsessään sen kokoinen, että saa todellakin tehdä töitä, että sen saa syötyä kokonaisuudessaan. Aamupalalla on puuroa, raejuustoa, mehukeittoa ja pilttiä. Sitten vielä iso muki vettä niin jopa alkaa olla maha täynnä.

Kuitenkin tämän jättiläismäisen aamiaisen jälkeen nälkä hiipii tähän tyttöön jo ihan parin tunnin päästä. Maanantai, eli dieetin aloituspäivä oli tähän astisista päivistä nälkäisin ja tuntui, että nälkä ei syömällä häviä. Olo, tarkemmin sanottuna se nälkä alkaa pikkuhiljaa tasoittua. Varsinaisesti mitään heikotusta en ole joutunut kokemaan, energiaa on kyllä mutta jotain tekisi aina silloin tällöin mieli napostella.

Niinpä niin, vanhat tavat tuntuisi pysyvän mielellään mukana. Ihan huomaamatta olisin voinut maanantainakin syödä yhtä sun toista, koska ne kaikki oli käden ulottuvilla. Sukulakut, turkinpippurit, leipä jne… olis maistunut kyllä! Alkuun se varmasti vie taas hetken, ettei ajatukset siirry kahvitaukoon ja siihen kahvileipään päivän mittaan. Tiedän, että pärjään, olenhan tehnyt vastaavan ennenkin. Siltikin 10 viikkoa ilman mitään makeaa tai ylimääräistä tuntuu jo ajatuksen tasolla kauhean hankalalle. Niin koukussa minä taidan olla valkoiseen sokeriin.

Mielenkiinnosta odotan niitä päiviä, kun kaikenmaailman herkut ei jatkuvasti pyöri mielessä ja nälän tunne alkaa tasaantua. Tiedän, että pärjään.

On mahtava kuulla, että siellä on moni muukin samojen ajatusten ja tilanteiden äärellä. Täällä voidaan ehdottomasti jakaa tuntemuksia ja fiiliksiä. Tsempataan toinen toistamme sitä unelmien kesäkuntoa kohti! :)

Voiko kotiinsa muuten rakastua? <3