Nälkä, vahva tunne dieetillä?

Kolmatta päivää viedään, dieetillä siis. Maanantainahan se jälleen alkoi, kuten niin monilla muillakin aina ja tavoitteena on tällä kertaa onnistua, mitäpä muutakaan. Tämä alkuvuosi on tosiaan mennyt ihan harakoille jatkuvan sairastelun vuoksi. Se tunne kun oot periaatteessa terve, mutta olo ei ole normaali vaan sellainen sairas. Siis, että tunnet sisimmissäsi ettet ole nyt ihan kunnossa. Se syö motivaatiota lähteä liikkumaan ja kun ei käy liikkumassa, myös ruokailut menee miten menee. Sitä alkaa todella herkästi sallimaan itselle herkkupäivän silloin ja tällöin, koska takaraivossa siintää ajatus, et sit kun olen terve niin tää loppuu. Kuitenkaan sitä tervettä päivää ei meinannut alkaa näkymään.

Eilen töissä mä vedin keitettyä parsakaalia ja työkaveri uunimakkaraa juustolla. Valintoja. Se tuoksui niiiin hyvälle :D

Nyt kun olen jotakuinkin kunnossa, haluan alkaa panostamaan jälleen omaan hyvinvointiin. Haluan pitää huolta itsestäni ja tästä kropasta. Itsehän omilla valinnoillani annan jokapäiväiset rakennuspalikat ja ravintoaineet tälle keholle, jotta mun kroppa toimisi mahdollisimman hyvin. Niin hyvin, ettei ihan jokainen ohikulkeva pikku pöpö siihen tarttuisi vaan energioita riittäisi taistella niitä pöpöjä vastaan.

Joten tosiaan pieni palauttelu normaaleille tavoille tekee tähän kohtaa kevättä todella hyvää. Auringosta saa virtaa ja energiaa tehdä hommat kunnolla ja tuleva kesä nostaa motivaatiota entisestään.

Onko ruoat maistuneet?

Voisi kuvitella, että kun ruoka on maistunut tässä lähiviikkoina enemmän kuin hyvin, ei nykyisten dieettiannosten syöminen pitäisi tuottaa ongelmaa. Kas kuitenkin aamiainen on jo itsessään sen kokoinen, että saa todellakin tehdä töitä, että sen saa syötyä kokonaisuudessaan. Aamupalalla on puuroa, raejuustoa, mehukeittoa ja pilttiä. Sitten vielä iso muki vettä niin jopa alkaa olla maha täynnä.

Kuitenkin tämän jättiläismäisen aamiaisen jälkeen nälkä hiipii tähän tyttöön jo ihan parin tunnin päästä. Maanantai, eli dieetin aloituspäivä oli tähän astisista päivistä nälkäisin ja tuntui, että nälkä ei syömällä häviä. Olo, tarkemmin sanottuna se nälkä alkaa pikkuhiljaa tasoittua. Varsinaisesti mitään heikotusta en ole joutunut kokemaan, energiaa on kyllä mutta jotain tekisi aina silloin tällöin mieli napostella.

Niinpä niin, vanhat tavat tuntuisi pysyvän mielellään mukana. Ihan huomaamatta olisin voinut maanantainakin syödä yhtä sun toista, koska ne kaikki oli käden ulottuvilla. Sukulakut, turkinpippurit, leipä jne… olis maistunut kyllä! Alkuun se varmasti vie taas hetken, ettei ajatukset siirry kahvitaukoon ja siihen kahvileipään päivän mittaan. Tiedän, että pärjään, olenhan tehnyt vastaavan ennenkin. Siltikin 10 viikkoa ilman mitään makeaa tai ylimääräistä tuntuu jo ajatuksen tasolla kauhean hankalalle. Niin koukussa minä taidan olla valkoiseen sokeriin.

Mielenkiinnosta odotan niitä päiviä, kun kaikenmaailman herkut ei jatkuvasti pyöri mielessä ja nälän tunne alkaa tasaantua. Tiedän, että pärjään.

On mahtava kuulla, että siellä on moni muukin samojen ajatusten ja tilanteiden äärellä. Täällä voidaan ehdottomasti jakaa tuntemuksia ja fiiliksiä. Tsempataan toinen toistamme sitä unelmien kesäkuntoa kohti! :)

Voiko kotiinsa muuten rakastua? <3

Jotenkin ei ole yhtään hyvä olla itseni kanssa

En tiedä johtuuko se lähestyvästä kesästä vai mistä, mutta omat vatsamakkarat ovat alkaneet ahdistamaan. Olen katsellut itsestäni kuvia kisadieetiltä ja kuvia kisadieetin jälkeen. Muistan kun painoin n. 63-64kg ja ajattelin, että se olisi minulle sellainen hyvä paino, jossa minulla olisi henkisesti ja fyysisesti hyvä olla. Kun nousin lavalle bikini fitness kisoissa muutama vuosi sitten, kisa-aamun paino oli 58kg. US-KO-MA-TON-TA! En jotenkin voisi kuvitellakaan nyt, että tästä kropasta riipaistaisiin yli kymmenen kiloa pois ihan tuosta noin vaan, ja siltikin olin tavallaan liian ”iso” siellä kisalavalla. Olisi pitänyt ottaa pois muutama kilo vielä.

Olen viimeksi viime syksynä yrittänyt aloitella kevennysdieettiä, eli sellaista omaksi iloksi tehtävää keventelyä. No, silloin jaksoin sitä viisi viikkoa. Nyt tahtotila on entistä lujempi ja aion onnistua tässä sen kymmenen viikkoa. Tällä kertaa mukana on myös minun työkaveri joka aloitti samaisen proggiksen eilen.

Olen ollut koko vuoden 2017 enemmän tai vähemmän koko ajan kipeänä. Kaikki huipentui siihen, että tauti aktivoitui jälleen tuossa kolme viikkoa sitten nostaen ihan kuumettakin. Kävin yksityisellä tuolloin hakemassa antibioottikuurin, sillä antibiootteja ei oltu kokeiltu vielä missään vaiheessa tähän jatkuvaan vuoristorataan joka mulla oli yskän, tukkoisuuden ja lämpöilyn vuoksi. Minullahan oli kaikki labrat ja muut ihan kunnossa. Mitään infektiota ei periaatteessa löydetty mistään. Kuitenkin se räkä jota niistin alkoi mennä sen näköiseksi, että joku pöpö varmasti poskionteloissa pesi. Vaikka itse olenkin pääsääntöisesti antibioottien turhaa syömistä vastaan, ajattelin, että nyt olen ihan tarpeeksi kauan kuunnellut tätä tautia ja pakko kokeilla jo antibioottien tehoa. Reilu viikon kuuri auttoi nujertamaan taudin ja nyt voin ensimmäistä kertaa tänä vuonna sanoa olevani terve. Olo myös tuntuu terveelle.

Jatkuvan sairastelukierteen myötä on liikkumiset ja syömiset menneet siihen pisteeseen, että ihan ahdistaa. Säännöllisyys on kadonnut molemmista. Salilla olen käynyt säännöllisen harvoin. Ruokailuista olen yrittänyt pitää kiinni mutta selkeästi on mennyt liikaa sitä sun tätä. Lisäksi kroppa kaipaa fyysistä kuormitusta, liikuntaa, kovaa rasitusta. Huomaa ihan miten polvea ja selkää kolottaa kun niitä ei tule rasitettua entiseen malliin, olo tuntuu ihan vanhalle ja raihnaiselle.

Nyt herätys likka!

Joten nyt on korkea aika tehdä ryhtiliike itseni kanssa. Syömiset ja treenit kuntoon, niin sitten yleinen fiiliskin nousee. Kesä tulee ja onhan se mukavampi kulkea hame päällä kun ei ahdista ja purista. 10 viikon ryhtiliike starttasi siis eilen ja viimeinen päivä on 11.6 eli kesäkuussa.  Juuri sopivasti juhannukseksi kuntoon! Se vain passaa!

Sunnuntaina vetelin herkkumättöjä siihen malliin, että suurin osa mitä olin varaillut kotiin, jäi syömättä. Otettiin ihan videolle pätkä siitä, miten olo oli tukala ja olo ällöttävä Texas-hampurilaisaterian jälkeen. Voin sitten dieetillä kun tekee oikein kovasti jotain mieli, katsella sitä videota ja miettiä ettei se olisi sen arvoista.

Joten jälleen kerran, täältä tullaan kesäkunto 2017!