OLET TÄRKEÄ JUURI SELLAISENA KUIN OLET

Psyyke voi murtua kenellä meistä vaan ja ihan koska vaan. Elämässä ei välttämättä tarvitse tapahtua mitään mieltä järkyttävää yksittäistä tapahtumaa, joskus vaan mieli ei jaksa enää ja sairastut.

Varmasti jokainen meistä tietää jonkun joka on joskus sairastunut, jonka mieli on sairastunut. On niin paljon helpompaa kohdata ihminen, esimerkiksi jonka käsi on murtunut. Sen kun sanoo vaan, että pikaista paranemista ja taputtaa vähän olalle. Mitä sanoa ihmiselle joka on psyykkisesti murtunut? Tsemppiä, kyllä se siitä. Se ei taida toimia tässä tilanteessa.

Halusin puhua aiheesta juuri tänään, sillä tiesitkö, että tänään vietetään Aleksis Kiven päivää, mutta myös Maailman Mielenterveyden päivää. Maailman mielenterveyspäivän 2018 teemana on maailmanlaajuisesti nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa aihetta lähestytään nuorten mielenterveyden vahvistamisen kannalta. Lähde.

Psyykkinen sairaus ei tartu!

Monet pelkäävät ja kammoksuvat psyykkisiä sairauksia. Tekeekö se ihmisestä jotenkin vääränlaisen tai hullun jos papereissa lukee vaikkapa se paniikkihäiriö? Ei se tee. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä, erilaisista elämäntilanteista. Kaikenlaista olen siis nähnyt. Itse ajattelen ihmismielen todella todella mielenkiintoisena asiana. Mitä siellä mielessä tapahtuu, kun se psyykkinen vointi romahtaa ja ihminen sairastuu? Mitä ihminen on kokenut lapsuudessa, mitä nuoruudessa. Millaisia ongelmia ihminen on elämässään ehtinyt jo käymään läpi?

Uupumus. Monetkaan meistä ei ymmärrä uupumusta. Kun tulee totaalinen burnout. Kun ei jaksa enää edes istua tai kävellä. Oireet ovat jo silloin fyysisiä, vaikka sairaus sinänsä on psyykkinen. Olet ylikuormitustilassa, niin väsynyt, että et enää saa edes unta vaikka yrittäisitkin. Olen kohdannut tälläisen henkilön. Hän oli työnteolla ajanut itsensä tähän pisteeseen. Paineet esimiehen suunnasta ja omat odotukset itseä kohtaan. Sitten tuli päivä kun kaikki vaan romahti, ihan äkisti ja ilman ennakkovaroituksia. Mieli ei enää jaksanut kannatella ihmistä ja ihminen löysi itsensä konkreettisesti romahtaneena lattialta ja psyyke oli palasina siinä vieressä.

Paniikkihäiriökohtauksesta kärsiviä hoidetaan päivystyksessä melko usein. Tiesitkö, että joka kolmas meistä sairastaa ainakin kerran elämässään kertaluontoisesti paniikkikohtauksen. Paniikkihäiriössä oireet ovat yleensä somaattisia, eli kroppa oireilee fyysisesti; henkeä ahdistaa, sydän tykyttää, rintaa puristaa, kädet tai jalat puutuu. Ihminen kokee, että kaikki ei ole hyvin ja kuolema tulee. Päivystyksessä valmistellaan nopeasti tälläinen potilas, jotta saadaan suljettua pois somaattinen syy.

Nopeasti yleensä kuitenkin huomataan, että perus elintoiminnot ovat kunnossa ja hoitajan mieleen hiipii ajatus mahdollisesta paniikkikohtauksesta. Tässä vaiheessa aletaan rauhoittelemaan potilasta. Kerrotaan hänelle, että perus elintoiminnot on kunnossa. Monella oireet alkavat jo tässä vaiheessa helpottaa. Me ohjataan hengittämään rauhallisesti. Silti potilas epäilee vointiaan, sillä oireet ovat saattaneet alkaa täysin yhtäkkiä, eihän se silloin voi olla psyykkistä, vai voiko? Olenko tulossa hulluksi? Ihminen on saattanut olla katsomassa televisiota tai sitten on voinut olla ajamassa autoa. Se tunne vain tulee ja vie mukanaan, etkä itse voi sille mitään. Et sinä silti hullu ole. Kun oireet väistyvät, monia tuntuu hiukan hävettävän, ihan turhaan.

Vaikkakin psyykkiset sairaudet ovat hirmuisen yleisiä, niin silti niitä pidetään tabuna. Ei niistä tuolla julkisesti jutella samalla tavalla kuin jostain muusta sairaudesta. Vai kuinka monesti olet kahvipöydässä kuullut keskustelun eilisestä paniikkikohtauksesta tai menneestä masennuksesta?

Vaikka yleensä puhutaan julkisesti juuri masennuksesta, uupumuksesta ja ehkä paniikkihäiriöstä, niin psyykkisiä sairauksia on monia muitakin. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenian eri muodot, persoonallisuushäiriöt ja ahdistuneisuushäiriöt, kaikki nämä ovat erilaisia psyykkeen sairauksia. Osaa hoidetaan lääkkeillä, osaa ei. Se riippuu sairauden vakavuudesta. Ihan kuten infektiot. Osassa infektioista riittää, että syöt suun kautta otettavan antibiootin ja jos tauti on oikein paha vaatii se suonensisäisen lääkityksen ja mahdollisesti sairaalahoidon. Aivan samalla tavalla voidaan hoitaa mielenterveyttäkin, tai siis sairautta.

Joskus ihminen sairastuu akuutisti, menee psykoosiin, vaipuu maniaan tai masentuu. Hän voi alkaa kuulemaan ja näkemään harhoja. Joskus jopa aistii näitä muuten, esimerkiksi haistaa tai tuntee. Ihminen saattaa kuulla ääniä jotka kehoittavat tekemään jotain tai äänet ohjailee ihmisen toimintaa muuten. Äänet saattavat olla käskeviä ja ilkeitä tai sitten neutraaleja. Harhat saattavat olla täysin absurdeja, mutta ihmiselle itselleen hyvinkin todellisia. Ihminen saattaa kuvitella olevansa jotain aivan muuta kuin se oma itsensä. Usein nämä harhat itsestä ovat hyvin suureellisia, ajatellaan, että voidaan vaikuttaa muihin tai voidaan lukea ajatuksia.

Kerran kohtasin potilaan joka oli kuullut ääniharhoja jo monta kymmentä vuotta. Hän oli skitsofreenikko. Edes lääkehoito ei saanut näitä ääniä lakkaamaan. Potilas tunnisti äänet harhoiksi, mutta silti pelkäsi niitä, tietenkin, koska äänet olivat uhkaavia luonteeltaan. Miettikääpä sellaista elämää. Sitä on vaan yritettävä sopeutua, vaikka mielessäsi kuulisit hyvinkin todellisia ääniä, jotka sinua jatkuvasti uhkaisivat. Ja tosiaan, kuka vaan voi sairastua näin. Tämän takia mun mielestä tästä aiheesta turhaan hyssytellään. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon jälleen, että psyykkiset sairaudet on sairauksia siinä missä somaattiset sairaudetkin ja näistäkin sairauksista saa ja pitää puhua.

Vaikka ihminen sairastaisi jotain mielen sairautta, hän on yhtä tärkeä silti juuri sellaisena kuin on.

Mitä sinä ajattelisit jos sinun läheisesi kertoisi sinulle, että on joutunut sairaalahoitoon psyykkisen sairauden takia? Mitkä olisivat sinun rehelliset ensimmäiset ajatukset?

Kuvat: Unsplash

IHMISSAASTAA

En tiedä miten voin tätä aihetta blogissani edes käsitellä, tämä aihe on vaan jotain niin järkyttävää. Olen aina ollut sitä mieltä, että eläimiin kohdistuva tuska ja kipu, on aina voittanut ihmisen kokeman tuskan ja kivun. Itken paljon enemmän jos elokuvassa kuolee eläin kuin ihminen. Tai jos luen jotain uutista maailmalta; enemmän mua surettaa ja ahdistaa ne eläimiin kohdistuvat vääryydet. Aina. Eilen käännyin autolla oikealle. Näin tienlaidassa oravan joka oli tulossa tien yli. Meinasin ajaa sen ressukan päältä. Mun mielestä jo se on hirveää, että eläinten matka päättyy auton alle. Metsästyksen minä taas ymmärrän. Tiedän miksi sitä tehdään, ei siis pelkästään ihmisen himosta saada riistaa, vaan myös riistan kannan hoidollisista näkökulmista.

Itse olen muutamassa Facebookin eläinryhmässä ja en ole voinut välttyä näiltä pentutehtailu-julkaisuilta. Milloin niitä pentuja tuodaan Virosta ja milloin tehtailijat on ihan täältä Suomesta. Uusimpana juttuna Pielavedellä ilmi tullut törkeä pentutehdas. Kyseisessä paikassa on tehty viranomaisten valvontakäyntejä jo ennen tätä lopullista väliintuloa. Eli asiat on olleet levällään jo pitkään. Sieltä on pelastettu kymmeniä koiria ja useita koiria on jouduttu lopettamaan, niiden järkyttävän huonon fyysisen kunnon vuoksi.

Nämä eläimet ei ole koskaan saaneet rakkautta osakseen. Ne ei ole saaneet elää osana perhettä, eivätkä ne ole saaneet toteuttaa luontaista vaistoaan. Ne on otettu häikäilemättömästi ihmisen omaan tarpeeseen. Tarpeeseen tehdä rahaa. Se jumala, jota täällä maapallolla niin paljon palvotaan, aiheutti tämänkin vääryyden. Tietysti myös ihmisen julma mieli on osa tätä suurta vyyhtiä.

Tässä uusimmassa tapauksessa eläimiä on pidetty järkyttävissä oloissa ja niille on annettu ruokaa ja vettä juuri sen millä ne säilyvät hengissä seuraavaan päivään, joskus ei sitäkään vertaa. Narttukoirat ovat tehneet pentueita sillä tahdilla kuin keho on suinkin vain pystynyt. Emot eivät ole pystyneet ruokkimaan pentujaan ja niinpä nämä pentukoiratkin ovat syntyneet heikkoina tähän maailmaan. Monet näistä koirista on olleet sairaita.

Mä en ymmärrä, että miten sairas ja vääristynyt pitää ihmisen mielen olla, että pystyy aiheuttamaan elävälle olennolle jotain tällaista tuskaa. Missä vaiheessa se kuppi on mennyt nurin vai onko se ollut kohdallaan koskaan? Mitä tällaisen ihmisen omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on tapahtunut, että hän on päätynyt toimimaan tällä tavalla? Syy on ihmisessä, mutta ne pohjimmaiset syyt on jossain paljon syvemmällä ja kauempana osana näitten ihmisten historiaa.

Pentutehtaat pyörivät, sillä ihmiset ostavat pentuja perehtymättä kunnolla asioihin. Nopealla Googlaamisella pääsee jo pitkälle. Maalaisjärki on suuri lisäapu kun koiraa ollaan hankkimassa. On myös olemassa muutama hyvä ohjenuora, joita kannattaa ehdottomasti noudattaa kun ollaan hankkimassa koiranpentua. Ne tulee tässä ja ne on luonut Suomen eläinsuojelu:

– Käy aina eläimen kotona ennen ostopäätöstä. Älä suostu ”matkan varrella” tehtäviin kauppoihin. Usein käy niin, että myyjä onkin juuri silloin menossa kauppaan, töihin tai milloin mihinkin, kun olet menossa katsomaan pentua. Myyjä voi tulla kyllä näyttämään pentua vaikka työpaikallaan tai jollain parkkipaikalla. Älä suostu tähän.

– Tapaa tuleva perheenjäsenesi useamman kerran ennen ostopäätöstä. Pentutehtailija ei useaan tapaamiseen suostu. Ei niin, sillä hankala niitä kulisseja on laittaa kuntoon useammalle tapaamiskerralle.

– Varmista, että eläimen elinympäristö on siisti ja että kaikki talouden eläimet ovat terveen oloisia. Jos ihminen ei huolehdi oman kotinsa siisteydestä, hän varmasti välittää vielä vähemmän koiran oloista.

– Pyydä saada nähdä myyjän henkilöllisyystodistus. Pentutehtailija esiintyy usein usealla nimellä. Voit perustella pyyntösi vaikka, että et halua tukea pentutehtailijaa.

– Kysy eläimelle tehdyistä terveystarkastuksista. Pyydä saada nähdä rokotuskortti ja/tai sairauskertomukset. Pentutehtailijat kyllä varmasti osaavat sujuvasti kertoa mitä eläinlääkärissä on tehty tai kerrottu. Jokaiselta käynniltä eläinlääkäri kirjoittaa yleensä kuitenkin todistuksen joka puoltaa pennun luovuttamista.

– Jos olet ostamassa rotueläintä, pyydä saada nähdä sen rekisterikirja. Jos pennulla ei vielä ole rekisterikirjaa, pyydä saada nähdä todiste siitä, että rekisteröintiprosessi on aloitettu. Jos ei kissaa tai koiraa ole rekisteröity, katsotaan se sekarotuiseksi. Edelleen pentutehtailijat osaavat varmasti puhua kuin Runebergit. Pyydä asia mustaa-valkoisella.

– Rotukoiran rekisteröiminen maksaa 40 euroa, rotukissan hieman vähemmän. Rekisteröintimaksu ei ole syy jättää eläintä rekisteröimättä.

– Tarkista, että myyjän puhelinnumero löytyy numerotiedustelusta. Pentutehtailijat käyttävät yleensä prepaid-liittymiä. Tämä toimenpide ei kustanna juuri mitään.

– Kissanpennun tulee olla luovutushetkellä vähintään 12-viikkoinen, koiranpennun vähintään 7-viikkoinen. Sitä nuorempi eläin ei vielä ole valmis maailmalle, vaan sillä voi ilmetä liian varhaisesta vieroituksesta johtuvia käytöshäiriöitä. Vaikka olisi varmasti ihana ottaa pentu kotiin jo mahdollisimman aikaisin, ei se ole todellakaan järkevää.

Rehellisellä myyjällä ei ole salattavaa. Jos yksikin varoitusmerkeistä täyttyy, kannattaa suosiolla hankkia eläin muualta.

”Ovat päässeet ehkä sisälle siksi aikaa, kun pennut löytyneet ulkoa ja omistajan on pakko saada pienet pysymään hengissä. Heti, kun mahdollista, emot on heitetty takaisin ulos, ettei tule enempää kuluja. Puolikuntoisina ja aliravittuina, koska ovat antaneet pennuille kaiken, mitä omasta kropasta ovat saaneet irti tuottaakseen maitoa pienille. Vanhalla emolla selkä notkolla, kun mahassa jatkuvasti pentuja. Olosuhteina pihalla kylmä katos ja ei kuivaa eikä puhdasta paikkaa. Vuosia vanhan luun saa kaluttavaksi se, joka on vahvin ja muut yrittävät elää ja pysyä hengissä muiden tekemillä ulosteilla. 

Nämä koirat olivat kärsineet vuosia ja tämä (lopettaminen) oli suurin palvelus, mitä näille on koskaan tehty. Nyt niillä ei enää ole jano eikä nälkä. Vuosien tuska ja kipu on poissa. Tämä kaikki vain omistajan välinpitämättömyyden ja rahanhimon takia. Mitkään rahasummat ei olisi poistaneet näiden koirien kipuja ja kärsimyksiä.” Eläinsuojeluneuvoja Minna Pellisen päivityksestä lainattu.

Kuva: Suomen Eläinsuojelu

ÄLÄ OSTA HALPAA PENTUA!