KUINKA OPPIA NAUTTIMAAN JUOKSEMISESTA?

Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka ei ole koskaan saanut juoksulenkeistä mitään kicksejä, ei endorfiiniryöppyjä tai mitään muutakaan positiivista fiilistä. Mulle juokseminen, siis lähinnä lenkkeily on ollut aina todellista pakkopullaa. Aiemmin jos olen lähtynyt lenkille olen kävellyt nuo lenkit, koska se on ollut enemmän se mun juttu.

Mulla on järkyttäviä kokemuksia juoksulenkkeilystä jo ihan lapsuusajoilta. Silloin kun harrastin yleisurheilua, mun kilpailuvietti oli kova. Ne mun lajit oli pikamatkat ja pituushyppy, myöhempinä vuosina kuulantyöntö, kolmiloikka ja kiekkokin. Kisavietin vuoksi osallistuin kerran maastojuoksukisoihin. Mä sain valmentajalta ja isältä ohjausta, että älä sitten lähde vetämään täysillä heti startissa, koska nämä ei ole pikajuoksukisat. Muuten noutaja tulisi nopeasti. Olin, että joo joo, en tietenkään. No starttipyssy kun pamahti, niin meikähän ampaisi heti kärkeen. Jaksoin juosta siellä sen muutama satametriä. Tämän jälkeen aloin tippumaan joukossa. Kilpailijoita oli varmasti joku parikymmentä ja matka oli reilut neljä kilometriä. Se oli elämäni traumaattisin kokemus urheilun saralta, ja vaikka ikää ei ollut kuin jonkun verran päälle 10 vuotta, muistan ne kisat, sen kisareitin mäet ja mutkat todella hyvin.

Puolessa välissä matkaa olin pitämässä häntäpäätä toisen kisaajan kanssa. Olin varma, ettei se matka lopu koskaan, vaikka tiesin, että loppuu, koska käytiin kävelemässä se reitti ennen kisoja. Loppuvaiheessa reittiä eteen tuli vielä järkyttävä ylämäki. Se oli melkein pystysuora seinä. Koko matkan ajan mua tietenkin pisti mahaan ja olkapäähän ja oksennus yritti nousta suuhun. Ai että, mukavia muistoja.

Noin sata metriä ennen maalia oli reitillä kanto. Päätin, että vittu, minähän en juokse enää yhtäkään metriä ja jäin istumaan tuolle kannolle. Ihmiset yleisössä katseli ja yritti kannustaa, mutta mä vaan sadattelin, että vittu mitä paskaa, en todellakaan juokse, juoskaa itse. Tässä vaiheessa viimeinenkin juoksija ohitti minut. Aikani kuuntelin isäni kannustusta ja valkun huuteluja siitä, että jos vaan menisin maaliin, niin saataisiin joukkueelle yksi piste. Perkele. Ajattelin, että jaa, mä kävelen sitten. Ihan sama. Niin mä sitten pääsin maaliin saakka, mutta vannoin kautta kiven ja sen kannon, minkä päällä istuin maalisuoralla, että tätä lajia ei enää koskaan minulle. Tuo lupaus on oikeastaan aika hyvin pitänyt näihin päiviin saakka.

Siitäpä tosiaan alkoi minun ja pidempien juoksumatkojen vihasuhde, jota on oikeastaan kestänyt näihin päiviin saakka. Toki olen yrittänyt tässä välissä käydä kokeilemassa juoksemista, joskus ihan kohtalaisen onnistuneestikin, mutta ne on jääneet muutaman kerran kokeiluihin. Mulla on tosi usein vaivana juoksemisessa se, että mua alkaa pistämään pitkin kroppaa, yleensä mahaan ja sit joskus olkapäähän. Sitten joskus penikat puutuu ja siihenpä se juoksu sitten on viimeistään tyssännyt.

Nyt kuitenkin, kun meillä on tuo koira, Luka joka täyttää ensi kuussa 11 kuukautta,  me ollaan pikkuhiljaa aloitettu juoksulenkkejä hänen kanssaan. Juoksulenkit on menty ihan täysin koiran ehdoilla ja lähinnä muutaman sadan metrin juoksupyrähdyksinä ja sitten ollaan kävelty. Näin kesäaikaan mä olen kantanut lisäksi Lukalle omaa vesipulloa koko ajan mukana ja juomataukojakin me pidetään 50 minuutin lenkin aikana 3-4.

Me ollaan käyty Lukan kanssa juoksemassa 3-4 kertaa viikossa. Nyt näinä kertoina mä olen oikeasti alkanut nauttimaan juoksemisesta. Me ei juosta mitenkään kovaa hölkkää vaan sellaista tahtia, että sekä koiralla ja minulla on hyvä fiilis koko ajan. Mulla on lisäksi ollut nyt viimeisimmät kerrat sykevyö. Olen nähnyt vähän, että millä sykealueilla mennään mun ihan peruslenkeillä. Kieltämättä sykealueet pyörii ylimmissä luokissa. Mulla on aina syke noussut tosi herkästi, mutta se myös laskee nopeasti. Mulle 150 on ihan ok, eikä olo ole yhtään paha tai liian rasittunut. Voisi kuitenkin kuvitella, että tuollaisella hidastempoisella lenkillä sykkeet olisivat ennemminkin 120-130 luokissa. Alla kuvia eiliseltä lenkiltä, jolla juostiin jo melkein koko lenkin ajan.

Enpä olisi koskaan uskonut sanovani, että oikeasti nautin juoksemisesta ja saan siitä hyvän fiiliksen! Huikeeta! Onko sinulle käynyt jonkun lajin kanssa samalla tavalla?

MUOKKAAKO JUOKSEMINEN LIHAKSIA?

Koiramme kasvaessa meidän lenkitkin luonnollisesti pitenee kerta kerralta. Luka on todella innokas juoksija ja koska hihnan perässä on pysyttävä, juoksee mamma mukana. Ollaan nyt tässä tosiaan muutaman kerran käyty lenkillä ja Lukalla menee loppuvaiheessa lenkkiä yleensä juoksumoodi päälle. Viimeiset puolikilsaa (vähintään) pitää juosta kotiin, mielellään täysiä ja minähän sitten juoksen tosiaan kans. Luulenkin, että tästä tulee meidän yhteinen harrastus sitten joskus. Enpä olisi koskaan voinut kuvitella, että sanon ääneen mitään vastaavaa. Juoksulenkit kun ei ole koskaan ollut pala mun kakkua, eikä ne ole sitä edelleenkään, mut minä aion opetella juoksijaksi. Tuhannetta kertaa.

Mä yritän

Olen ottanut alkulämpäksi nyt salilla juoksumaton. Siis juoksen, ainahan mä lämmittelen juoksumatolla, mutta yleensä olen kävellyt ylämäkeen. Nyt olen juossut. Oon yllättynyt miten hyvin oon jaksanut juosta. Oon tehnyt erilaisia juoksuharjoitteluja. Välillä juoksen ihan maksimi ylämäkeen, välillä juoksen niin kovaa kuin pääsee, välillä juoksen tasamaata rauhallisemmin ja välillä vuorottelen kävelyä ja juoksua HIIT tyyliin.

Rupesinkin miettimään, että mitä lihaksia juokseminen rasittaa ja voiko se jopa kehittää jalkalihaksia? Totta kai elimistön hapenottokyky kasvaa ja kehittyy, mutta voiko juoksemalla saada esim. isommat reisilihakset tai pyöreämmät pakarat? Itselläni on pidemmän matkan juoksijoista semmoinen kovin riutunut mielikuva. Tiedättekö maratoonarit, ne luuta ja nahkaa olevat ihmiset, niillä ei ole kyllä kovinkaan kummoisia lihaksia. Kuntoa näiltä sitten kyllä löytyy senkin edestä.

Oman kokemuksen mukaan juoksu selkeästi rasittaa jollain tavalla jalka- ja pakaralihaksia, sillä olen ne saanut jumiin juoksemalla. Siis ihan sillä tavalla kuin olisin kyykännyt. Eniten pakaraan ottaa nopeatahtinen juoksu ja sitten juokseminen ylämäkeen, luonnollisesti.

Mitä lihaksia juoksu rasittaa?

Juoksijan tärkein lihas sanotaan olevan keskivartalon lihakset, mutta mun mielestä ne tärkeimmät lihakset lähtee liikkeelle ehkäpä kuitenkin sieltä jaloista. Sieltä löytyykin nelipäinen reisilihas joka hoitaa juoksun aikana monen monta asiaa. Nelipäisen reisilihaksen vastavaikuttajana toimii kaksipäinen reisilihas joka stabiloi jalan liikerataa ja estää esimerkiksi polven vääntymistä. Juostessa aktiivisesti työskentelee lisäksi pakaralihas, etenkin juuri siinä mäkijuoksussa. Jalkojen ja keskivartalon lihasten lisäksi juoksu rasittaa hiukan hauista, mutta sen sanon, että juoksemalla et varmasti saa isoja pyssyjä. 😀 Juoksunopeudella on myös merkitystä; hitaampi juoksu rasittaa enemmän reisilihaksia ja nopea juoksu pohkeita.

Säännöllisen ja pitkäjänteisen lenkkeilyn ansiosta

  • aineenvaihdunta vilkastuu
  • rasva-aineenvaihdunnassa tapahtuu positiivisia muutoksia
  • sydän- ja verenkiertoelimistö vahvistuu
  • ääreisverenkierto vilkastuu
  • kestävyyskunto kehittyy
  • mieli virkistyy

Juoksu kuormittaa lihasten elastisia komponentteja enemmän kuin kävelylenkkeily ja siksi lihakset toimivat kimmoisammin. Juoksemisen aiheuttaman tärinän vaikutuksesta myös luusto vahvistuu. Tällä on suotuisia vaikutuksia osteoporoosin ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa. Lähde.

Juoksuasennolla on väliä

Huonon juoksuasennon voi tunnistaa esimerkiksi siitä, että etureidet väsyvät, siis normaalia rasittumista enemmän. Itsellä ei tätä ongelmaa ole, en ole ainakaan huomannut, vaan ennemminkin ensimmäisenä lähtee väsymään penikat. Syy penikoiden väsymiseen voi kuulemma löytyä keskivartalosta. Penikat menee mulla niin jumiin juostessa, että mun on pakko pysähtyä  ja yrittää venyttää noita hapoilla olevia lihaksia auki.

Yleensä se auttaa vain vähän ja loppumatka lenkistä menee hitaasti kävellen. Penikat on siis tuossa säären etuosassa oleva lihas. Mulla ne menee jostain syystä ihan maitohapoille joskus. Niihin koskee valtavasti ja koko jalkaterä alkaa läpsymään, koska sääri ei jaksa enää kannatella jalkaterää. Tämä ja sitten se pistäminen kylkeen. Ne on ne vaivat miksi mä ja juoksulenkit ei olla kavereita. Tai ei olla oltu. Mä en osaa hengittää ja mä saan jotenkin mun penikat jumiin. Sitten mä olen huomannut, että mun juoksuasento meinaa painua etukumaraan. Jotenkin ihmeellisesti lähden nojaamaan ylävartalolla eteenpäin ja joudun korjaamaan juostessa asennon ryhdikkäämmäksi ja ylävartalon suoraan suhteessa lantioon.

Juoksulenkkeily rasittaa lihaksia melko laajasti ja sen kautta sitten myös kalorienpolttaminen on melko tehokasta. On kuulemma olemassa semmoinen noin sääntö, että yksi juostu kilometri kuluttaa juoksijan oman elopainon verran kaloreita. Eli 70 kg:lla ihmisellä yhteen juostuun kilometriin kuluu  noin 70 kcal. Kaloreiden palamiseen toki vaikuttaa juoksuvauhti ja asento ja aika moni muukin asia, mutta tällä taavoin juoksulenkin aikana kulutetut kalorit voi laskea suuntaa antavasti itse, jos ei ole sykemittaria tekemässä sitä hommaa.

Oletteko te juoksijaihmisiä?