Ärsytyksiä työelämästä

Pitäisi olla kiitollinen, että on töitä. Ei saa ärsyttää! Monelle tuntuu olevan punainen vaate se, että omasta työstään välillä ärsyyntyy ja sen sanoo ääneen. En voi olla vähemmistössä siinä suhteessa, että me eri alojen ihmiset ärsyynnymme joskus työssämme. Vaikka ärsyynnyn töissä joskus, niin silti rakastan työtäni suuresti, usko tai älä.

Eräs lukija käytti sanaa potilasviha, kuvatessaan sitä miten minä puhun työstäni. :D Selkeästikään ihminen ei tunne minua, tai jos tuntee niin hänellä on jotain muuta hampaankolossa minua vastaan (VIHAA :D). Nimittäin se kuka tuntee minut, tietää myös sen miten nautin työstäni sairaanhoitajana. Hän kuka tuntee, tietää, että nautin eniten siitä kun saan kohdata ihmisiä, VAIKKA nämä samaiset ihmiset joskus ärsyttää. Silti teen työni hymy huulilla (paitsi jonain kertoina saatan olla perusnaamalla, joka joittenkin mielestä näyttää ilmeelle, josta voisi päätellä minun olevan vittuuntunut, pyydän anteeksi resting bitch face-syndroomaa) ja siitä nauttien. Kaiken lisäksi, miksi minun blogissani kirjoittama kurnutus pitää ottaa vihana jotain ihmisryhmää kohtaan? En varmastikaan ole missään vaiheessa kirjoittanut, että vihaan sitä tai vihaan tätä. En vihaa. Huumoria hei elämään silloin tällöin, joskus toisten kustannuksellakin! :)

Onko pakko vihata?

En usko, että löytyy kovinkaan montaa tyyppiä kuka voi sanoa, ettei mikään koskaan ärsytä, ainakaan omassa työssään. Joko ne on kolleegat, asiakkaat tai  mun tapauksessa potilaat. Joskus vain ärsyttää ja se on ihan okei. Pääasia kai on, että ei ihan koko ajan ärsytä. Siinä tapauksessa jos olisi niin, olisin valmis vaihtamaan työpaikkaa.

Nyt minä voin sanoa, että ärsyttää. Ärsyttää, että jotkut olettaa minun vihaavan. Viha on niin vahva tunne, ei sellaista pitäis joutua tuntemaan.

Voitko sinä kertoa, mikä sinua ärsyttää sinun työssä vai ärsyttääkö mikään? :)