Mikä oli sairaanhoitajan palkka verojen jälkeen?

Heinäkuun palkka sisälsi lomarahat ja joka kuukautisen peruspalkan ilman lisiä. Minulle jäi käteen kaiken kaikkiaan verojen jälkeen 2200€. Minulle oli ehtinyt kertyä viime vuoden työpaikan vaihdon jälkeen 17 lomapäivää. Tiesin, että ei kannattanut ainakaan hurjan toiveikkaana odotella tämän vuoden lomarahoja. Lisäksi kun mm. meiltä sairaanhoitajilta vietiin 30% lomarahoista. Niistä vähäisistä rahoista mitä me työllämme ansaitsemme vietiin.

Palkkaus herättää meissä hoitajissa paljon keskustelua. Se herättää keskustelua myös muissa kuin hoitajissa. Monet ajattelevat, että tämän hetkinen palkkamme on ihan riittävä. Tiedän, että monen mielestä 2200€ on paljon rahaa. Onhan se paljon, mutta kun tietää, että toisenlaisesta, ehkä jopa kevyemmästä työstä tienataan saman verran tai jopa enemmänkin kuin mitä sairaanhoitajat tienaa, niin meidän palkka tuntuu kohtuuttoman pienelle.

Tilastot, tilastot, tilastot…

Monet tilastot näyttävät, että keskipalkka sairaanhoitajilla olisi jopa yli 3000€. Tällainen palkka vaatii varmasti kaikki mahdolliset ikä- ja henkilökohtaisetlisät ja uskon, että tuohon palkkaan joutuu tekemään kolmivuorotyötä, eli töissä ollaan arkena ja pyhänä, aamuissa, illoissa ja yövuoroissa. Kuitenkaan varmaan puoletkaan sairaanhoitajista ei tee työtä kolmessa vuorossa. Eli tilastoissa pyörivät hoitajien ansaitsemat summat kolmen tonnin palkoista ei varmasti pidä paikkaansa (ehkä jopa suurimman) osan kohdalla. Näihin on kuitenkin hyvä vedota aina silloin kun palkkakeskustelut nousevat pinnalle.

Hoitajien palkkaa voi ja ei voi verrata lääkäreiden palkkaan. Lääkäreillä on hyvin erilainen eri mittainen koulutus. Kuitenkin, useasti lääkäreiden työ on riippuvaista meidän hoitajien työstä. Ei lääkärit ole jatkuvasti läsnä kun me hoitajat hoidamme potilaita. Me hoitajat teemme itsenäisiä päätöksiä useasti, koskien potilaan hoitoa. Potilaan papereissa voi olla lääkärinmääräys jossa sanotaan, että annetaan tarvittaessa. Se on hoitaja joka arvioi sen, että milloin tarvitaan. Ei jokaisessa tilanteessa oteta lääkäriin yhteyttä, että olisiko nyt se hetki. Ei, sen päätöksen tekee hyvin usein sairaanhoitaja. Me hoitajat lisäksi arvioimme, seuraamme, tarkkailemme, mittaamme, kirjaamme, teemme laboratoripyyntöjä ja konsultoimme. Meidän työmme avulla, lääkärit tekevät työtänsä ja päinvastoin.

Kahdella tonnilla saa vaikka mitä!

2200 euron peruspalkalla me hoitajat teemme työssämme isoja päätöksiä. Me arvioimme potilaan vointia ja lääkitsemme. Jos potilas on saattohoidossa ja on odotettavissa tuskainen ja epäinhimillinen kuolema, me arvioimme sen  milloin potilas on mahdollisesti hyvä sedatoida, eli toisin sanoen laitamme potilaan lääkkeitse uneen, jos lääkäri on tähän luvat aiemmin antanut. Aina kuolema ei ole kaunis ja rauhallinen tapahtuma mutta myös silloin me hoitajat olemme siellä potilaan vieressä.  Me hoitajat lääkitsemme ja hoidamme. Me olemme läsnä. Pidämme huolen, että ihmisellä on hyvä olla myös silloin kun ihminen itse ei pysty siihen enää vaikuttamaan. Me hoitajat tuemme omaisia vaikeina hetkinä. Pidämme itsemme koossa ja tuemme omaisia ja hoidamme potilasta. Ajatus ei saa herpaantua. Kaiken keskellä pitää pysyä tarkkana ja tietää, mitä on tekemässä. Hoitajat eivät ole robotteja vaan inhimillisiä ja tuntevia ihmisiä. Me teemme isoja päätöksiä koskien potilaan hoitoa.

Meidän on tiedettävä lääkkeistä, että osaamme ohjata potilasta. Meidän on tiedettävä lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Meidän on tiedettävä useista eri sairauksista, että osaamme seurata oireita ja vointia ja reagoida tarvittaessa voinnin muutoksiin. Meidän pitää pystyä antamaan potilaille vastauksia kun he jotain kysyvät. Aina tähän ei kuitenkaan hoitajan ammattitaito riitä, ja joudumme ohjaamaan kysymyksen lääkärille.

Meidän täytyy tietää mitä tuotteita käytetään kun hoidetaan palovammaa. Meidän täytyy tietää miten suoliavannetta hoidetaan ja meidän pitää myös osata ohjata tämä potilaalle itselleen. Meidän pitää tunnistaa erilaisia sydämen rytmejä ja meidän pitää tietää, miten mihinkin rytmiin täytyy reagoida. Meidän pitää tietää sydämentahdistimista ja itse toimenpiteestä. Meidän pitää osata ohjata potilasta ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen.

Mutta kyllähän me sen teemme. 2200 euroa riittää tähän. Viiden vuoden työkokemuksen jälkeen on saatavilla kuitenkin jo kolmen prosentin palkankorotus. Kymmenen vuoden jälkeen saadaan kahdeksan prosenttia suurempi peruspalkka.

Kyllähän tätä työtä tälläkin palkalla tekee, mutta se ei motivoi eikä todellakaan palkitse. Missä näkyy tämän tärkeän työn arvostus? Ei palkassa ainakaan ja ei täällä kukaan kiitoksella elä.

Jälleen kuohuu, eikä syyttä!

Herkimmille varoitus voimakkaasta kuvamateriaalista blogin lopussa.

Iltapäivälehdet pursuaa jälleen juttuja ihmisten kokemuksista eri päivystyspoleista. Tällä kertaa juttujen pääaiheena on hoitamatta jääneet vakavat tilanteet. Tärkeä aihe! On todella ikävää lukea juttuja esimerkiksi siitä pienestä lapsesta, jonka vaivaa ei oltu otettu tosissaan missään vaiheessa ja sitten tilanne kerkesi edetä todella pahaksi. Ketkä on syyllisiä siihen, että vastaavia tilanteita aina välillä tapahtuu?

Miksi päivystykset ruuhkaantuu?

Päivystykset ovat täynnä ympäri suomen. Päivystyksiin hakeutuu paljon sellaisia ihmisiä, sellaisilla vaivoilla jotka eivät ole niin akuutteja, että ne pitäisi hoitaa juuri sillä hetkellä tai viimeistään muutaman tunnin sisällä. Sehän se on loppujen lopuksi päivystyksen tarkoitus;

Se on tarkoitettu äkillisesti sairastuneille ja loukkaantuneille, joiden

  • tulee saada hoito viimeistään vuorokauden kuluessa sairastumisesta ja
  • hoidon viivästyminen voi aiheuttaa pysyvää terveydellistä haittaa tai
  • henki on uhattuna.

Kuitenkin päivystykseen hakeutuu hirveästi ihmisiä sellaisilla vaivoilla, jotka voisi hoitaa arkipäivänä myös omassa terveyskeskuksessa. Minun mielestäni riittävä peruste päivystykseen tulolle ei ole se, että kun sinne omaan terveyskeskukseen ei saa aikaa. Hoitajaresurssit ovat hyvin rajalliset päivystyksissä ja kuitenkin jokainen joka päättää päivystykseen tulla on hoidettava jossain vaiheessa. Väkisinkin sieltä suuresta massasta saattaa joskus jäädä huomaamatta se, joka on oikeasti sairas ja tarvitsisi välitöntä apua. Se on todella harmillista mutta inhimillistä kun hoidetaan hyvin suuria ihmismääriä minimikapasiteetilla. Yhtä potilasta kohden ei varmasti useinkaan ole edes sitä puolikasta hoitajaa.

Halusinkin jakaa #throwbackthursday :n vuoksi uudelleen tämän hyvin ajankohtaisen postauksen.

Odottelua päivystyspolilla

Oletko joskus joutunut päivystykseen mennessäsi odottelemaan kohtuuttoman kauan? Meneekö sinua pienemmällä vaivalla odotteleva ihminen edelle ja pääsee nopeammin vielä kotiinkin? Se ärsyttää, uskon sen.

Päivystyksen käytännöt ei vaan varmasti aukea ihmisille jotka eivät ymmärrä päivystyksen toimintamallia. Ärsyttää lukea iltapäivälehdistä ja Facebookista kommentointia siitä miten hoitajat ei tee työtään ja tyhjässä päivystyksessä joutuu odottelemaan kohtuuttoman kauan.

Haluan nyt avata muutamia asioita miksi päivystyksessä joutuu odottelemaan.

Ensinnäkin, päivystyksessä potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä. He ketkä meinaa kuolla käsiin tai kenelle aiheutuisi suurta haittaa sen vuoksi jos hoitoa ei aloiteta esimerkiksi 10 minuutin sisällä saapumisesta hoidetaan ensin, oli aulassa sitten kuinka monta kymmentä päätä tahansa odottamassa.

Päivystykseen tullessa sinut jututtaa kokenut sairaanhoitaja. Samalla kun hän kyselee sinulta sinun oireista ja vaivasta, niin samalla hän tekee hoidontarpeen arviointia. Sairaanhoitaja miettii sen, että kuinka nopeasti sinun on päivystyshoitoa vaativan ongelman kanssa kohtuullista odottaa, eli määrittää sen mihin kiireellisyysluokkaan kuulut. Painotan sitä, että päivystykseen tulisi hakeutua ensinnäkin vain siinä tapauksessa jos sinulla on päivystyshoitoa vaativa vaiva, joka ei voi odottaa seuraavaan päivään tai siihen kun oma terveyskeskus jälleen palvelee. Päivystys ruuhkautuu usein näiden ei-päivystyksellisien vaivojen takia. Huomioi myös se, että ambulanssilla sinä et pääse automaattisesti suoraan lääkärille! Samanlainen hoidontarpeen arviointi tehdään ambulanssilla tuleville potilaille.

Päivystyksessä on triage-luokat joilla potilaat luokitellaan kiireellisyysjärjestykseen. Se vastaanottavahoitaja, eli triagehoitaja määrittelee sinun vaivan kiireellisyyden. Tiimeissä olevat hoitajat voivat muuttaa sitä kiireellisyyttä, jos verikokeissa tai voinnissa tapahtuu muutosta suuntaan tai toiseen, siihen reagoidaan ja triage-luokkaa voidaan vaihtaa. Joskus harmillisesti päivystykseen tulee paljon C tai D-luokan potilaita. Eli niitä yleisimpiä luokkia, ei niin kiirellisiä, ei välitöntä hoitoa vaativaa. Ja sitten jos heitä on useita niin jonkun täytyy aina odottaa, kaikkia kun ei voida mitenkään hoitaa yhtäaikaa, ei ole tiloja eikä henkilökuntaa. A ja B triageluokan potilaat menevät aina muiden edelle.

Huomioitava seikka on myös se, että päivystyksessä on useampia lääkäreitä yleensä kello 8-22 välillä. Jokaiselle lääkärille on määritelty se oma potilasryhmä joita he keskittyvät tutkimaan. Päivystyksessä on mm. kirurgeja, sisätautilääkäreitä, neurologi ja näistä jokainen tutkii vain niitä oman erikoisalan potilaita, paitsi jos on hiljaista tietyllä erikoisalalla, niin sitten autetaan muita tiimejä. Eli vaikka yhden huoneen ovi kävisikin ja sinne menee joku sellainen henkilö joka on tullut päivystykseen  sinun jälkeen ja näyttääkin vielä olevan paremmassa kunnossa kuin sinä, niin just se lääkäri ei välttämättä edes pystyisi sinua tutkimaan. Ei sisätautilääkärit tutki kirurgisiapotilaita eikä kirurgit hoida esimerkiksi diabeetikoita.

Hyväkuntoiset esimerkiksi sisätautilääkärille ohjatut potilaat joutuvat odottamaan myös joskus sen takia jos tuolla maakunnassa sattuu jotain hyvin akuuttia. Joku voi saada  esimerkiksi sydäninfarktin. Ambulanssi antaa tällöin päivystykselle ennakkoilmoituksen, jossa he kertovat milloin tulevat ja mitä tuovat. Tuolloin valitettavasti se sisätautilääkäri joutuu keskeyttämään esimerkiksi just sinun papereihin tutustumisen, VAIKKA juuri sinä olisitkin ollut vuorossa seuraavana. Hänen pitää keskittyä täysillä tähän akuuttiin potilaaseen,  joka on tulossa ja joka ei voi jäädä odottelemaan hoitoa vaan hänen hoitonsa on aloitettava välittömästi.

Mitenkäs sitten akuutit flunssat ja poskiontelovaivat ja kuumeilut. Jos yleisvointi on hyvä, niin nämä potilaat ohjautuvat joko peruslääkärille tai sitten sairaanhoitajan vastaanotolle. Yleensä tälle lääkärille joutuu odottelemaan kaikista pisimmän aikaa, koska yleensä näitä lääkäreitä ei ole kuin yksi ja yleensä nämä vaivat ei varsinaisesti ole sitä mitä päivystyksessä pyritään hoitamaan. Flunssat ja poskiontelovaivat sun muut perinteiset nuhaflunssat hoidetaan siellä omassa terveyskeskuksessa arkiaikana, tai siis pitäisi hoitaa.

Se on tietenkin hoitajien ja lääkäreiden vika

Jonot päivystyksissä ei helpotu sillä, että hoitajien työtä haukutaan ja kritisoidaan. Hoitajat pystyvät tekemään asioita tiettyyn pisteeseen valmiiksi. Hoitajat pystyvät lääkitsemään kipeät potilaat vain perinteisellä Burana + Panadol kombolla, muuhun ei ole lupaa. Muut lääkkeet on lääkärin määräyksen takana. Kaiken lisäksi, lääkärit haluavat usein nähdä kipeän potilaan kipeänä, eikä lääkittynä, mutta toki esimerkiksi murtumien arviointiin ei kivunhoito vaikuta.

Hoitajat usein tilaavat verikokeita ilman lääkärin erillistä määräystä, ihan vain sen takia, että homma olisi sujuvampaa. Virallisesti niin ei tarvitsisi tehdä mutta hoitajat yrittävät nopeuttaa asioita, että sitten kun potilas menee lääkärin vastaanotolle, niin mahdolliset verikoetulokset olisivat jo lääkärin käytettävissä eikä enää tarvitsisi odotella niitä. Joskin kyllä usein sisätautilääkärit haluavat niin spesifejä tutkimuksia, että on parempi odotella se lääkärin määräys niistä verikokeista.

Paljon tulee myös kritiikkiä, että humalaiset häiriköt ja sekavat potilaat hoidetaan ripeämmin kuin kunnolliset ja rauhalliset potilaat. No, tässä on se pointti, että yritetään saada se päivystys rauhallisemmaksi. Päivystyksessä on usein lapsipotilaita, eikä heidän tarvitse nähdä sekavia, kiroilevia humalaisia. Toisekseen sekavasti käyttäytyvä ihminen sitoo yleensä useamman hoitajan itseensä, eli se on sitten pois kaikilta niiltä muilta ketkä päivystyksessä hoitoa odottelee. Eli toisin sanoen, kun nopeasti hoidettava eli pienellä vaivalla mutta paljon hoitajia työllistävä potilas saadaan eteenpäin, jää käsiä sitten muiden potilaiden hoitoon paremmin, vaikka se ehkä epäreilulta voi kuulostaakin.

Luin yhden esimerkin eräältä keskustelupalstalta. Henkilö valitti kun oli joutunut istumaan murtuneen jalan kanssa useita tunteja päivystyksessä. Henkilö oli kuulostellut vaivaansa pari päivää jo tätä ennen kotona, eli mikään tuore murtuma ei siis ollut kyseessä. Jos kärsii odotella murtuneen jalan kanssa kotona kaksi vuorokautta niin sitten muutaman tunnin odottelu päivystyksessä tuskin enää haittaa tekee. Näitä tällaisia asioita arvioidaan juurikin triagehoitajan toimesta, kun päivystykseen tullessa suoritetaan hoidontarpeen arviointia.

Saako töissä puhua muuta kuin työasioita?

Monet valittavat siitäkin kun hoitajat juttelevat keskenään, joskus jopa nauravatkin töissä vaikka aula pursuaa potilaita. Nämä hoitajat joilla on aikaa juoruta ja vitsailla, niin miksi he eivät hoida potilaita? No tästä päästään siihen, että hoitajat on todennäköisesti tehneet voitavansa. He odottelevat, että lääkäri antaisi lisää määräyksiä mitä tehdä. Voitte uskoa kun kerron, että joka ikinen hoitaja päivystyksessä toivoisi mielummin, että se päivystys olisi tyhjä kuin tupaten täysi ja hommia tehdään sen eteen, että ihmiset pääsisivät eteenpäin joko kotiin, terveyskeskukseen tai osastolle.

Monet valittavat sitä, että päivystyksen aula on ollut täysin tyhjä, siellä on vain joku Maija Meikäläinen ollut odottamassa pääsyä lääkärille. Tiedoksi vain teille kaikille aulassa odottaville, että ne huonokuntoisimmat potilaat hoidetaan jossain ihan muualla kuin siellä käytävillä ja aulassa. Yöaikaan päivystyksessä on vähemmän työntekijöit ja jos akuuttihoitohuoneessa on yksi esimerkiksi elvytettävä, se sitoo jo neljästä viiteen hoitajaa, helposti. Miettikää, yksi potilas sitoo viisi hoitajaa?! Sitten siihen viereen pari toisenlaista akuuttia hoidettavaa… Mistä revitään hoitajat heille? Siinä tapauksessa se aulan Maija saa jatkaa valitettavasti odotteluaan.

On ikävää kun usein joutuu omaa ammattiaan ja tekemisiään puolustelemaan. Kuinka paljon iltapäivälehdissä kirjoitellaan vain kaikkea negatiivista siitä mitä hoitajat tai lääkärit tekevät tai jättävät tekemättä. Milloin olisi aika keskittyä johonkin positiiviseen ja vaikka kehua?

Kuinka monta hoitajaa tässäkin tilanteessa on ollut kiinni? Kiireettömät ovat saaneet odotella… Kuva Meddy Bear @Facebook