KOIRA YKSIN KOTONA

Tästä aiheesta on paljon mielipiteitä ja olen saanut kuulla paljon erilaisia ajatuksia aiheesta. Meidän koiramme Luka, joka muuten täytti tässä kuussa puoli vuotta, on pääsääntöisesti aina työpäivämme yksin. Ajallisesti Lukalle tulee yksinoloa esimerkiksi aamuvuoropäivinä noin vajaa 9 tuntia. Se on aika paljon. Kun minä olen iltavuorossa mies menee normaalisti aamuun, kuten joka päivä. Tällöin Luka joutuu olemaan yksin noin 2-4 tuntia, koska minä olen aamupäivän seurana. Tuo on paljon inhimillisempi aika koiralle olla yksin.

Tuo yhdeksän tuntia yksin koiralle kuulostaa hurjalle, tiedän. Eräs työkaverini kertoi, että käytännössä heidän koiransa ei joudu olemaan koskaan yksin. Tuo on varmaan se ihanne tilanne, mutta kuinka moni koiranomistaja pystyy tarjoamaan koiralleen seuraa 24/7? Normaalit ihmiset käyvät yleensä töissä ja vaikka taloudessa olisikin kaksi ihmistä, ei he välttämättä pysty vuorottelemaan työaikoja siten, että voisivat tarjota koiralle seuraa toisen omistajan ollessa töissä.

Tämän päälle kun lisätään ihmisten mielipiteet siitä, että saako koiran tilaa rajata yksin ollessa? Tämä on sellainen punainen vaate joillekin ihmiselle, että ihan kauhistuttaa miten hirveinä ihmisinä meitäkin pidetään, kun ensinnäkin joudumme pitämään Lukaa aika-ajoin siis aika kauankin yksin ja tämän lisäksi me rajaamme koiran tilan yksin ollessaan. Luka on pennusta saakka opetettu olemaan kodinhoitohuoneessa yksin. Alkuun Luka vietti siellä myös yönsä. Nykyään kun Luka jaksaa pääsääntöisesti pidätellä yönsä tai osaa ainakin herättää meidät hädän yllättäessä, on poitsu saanut vapaudet nukkua meidän makuuhuoneessa. Päivisin Luka ei ole kodinhoitohuoneessa suljettujen ovien takana. Lukalla on omassa yksiössä päivänvaloa, jonkin verran tilaa ja koiraportti, joka rajaa kodinhoitohuoneen tilan muusta asunnosta.

Lukan tilaa rajattiin alkuun sisäsiisteyden vuoksi ja tämän lisäksi ajattelimme, että Lukalla olisi yksin ollessaan turvallisempi olla kun ei ole koko iso asunto yksinään vaellettavana. Tällä tavoin lisäämme myös turvallisuutta, ettei poitsu touhua mitään päätöntä yksin ollessaan. Tähän pitää mainita, että yllättävän vähillä tuhoilla ollaan päästy Lukan kanssa. Oikeastaan mitään kovin arvokasta ei ole ainakaan vielä tuhottu. Yhdet kengännauhat on menetetty ja vähän maton kulmaa kaluttu, mutta muuten kaikki ehjänä (toistaiseksi).

Mun mielestä tilan rajaaminen ei ole julmaa eläintä kohtaan, jos kaikki tarpeellinen on ns. koiran saatavilla; raikasta vettä, aktiviteettia hiukan ja peti. Näillä me ja etenkin Luka ollaan pärjätty. En myöskään näe, että koira olisi mitenkään henkisesti vaurioitunut siitä, että me käydään töissä ja hän joutuu olemaan ajoittain yksin. Koiran pitää myös osata olla yksin. En todellakaan tarkoita, että koira pitäisi johonkin häkkiin laittaa yksin ollessaan, se ois ehkä jo julmaa.

Ei ole yks eikä kaks koiraa tässä maassa ketkä ei osaa olla yksin. Ne ulisee ja tuhoaa paikkoja, koska eivät osaa rauhoittua yksin ollessaan. Tekemistä ja seuraa pitäisi olla koko ajan. On tietty niitäkin koiria kenen tilaa ei tarvii rajata silti mitään tuhoja ei tapahdu, eikä koira ala osoittamaan mieltään.

Ruotsissa on säädetty lailla se, että koiraa ei saa jättää yksin yli kuudeksi tunniksi, mutta miten työssäkäyvä voi toteuttaa tällaista lakia? Pitäisikö Suomessakin noudattaa tällaista ohjetta?

Mitä mieltä te olette?