Voiko sanoa jo, että ollaan voiton puolella?

Pahin päivä takana

Eilen ajeltiin iltapäivällä Akaalle. Klinikka oli ihanissa maalaismaisemissa, vanhassa navettarakennuksessa. Meidät otti vastaan lääkäri Hanna-Leena. Hän tutki Lakun ja tunsi heti kuinka kyynärpää on jo vinoutunut. Jalan pahan tilanteen vuoksi, hän joutui muuttamaan alkuperäistä leikkaussuunnitelmaa. Hanna-Leena sanoi, että joudutaankin leikkaamaan hiukan ylempää ja luuta otetaan pois noin 2cm. No eihän siinä. Luotimme täysin tähän ammattilaiseen.

Tämän jälkeen Laku sai nukutuspiikin. Poika nojasi minua vasten ja ulahti sydäntä särkevästi, kuten eläimet aina ulahtaa kun niitä pistetään neulalla.

 

Siinä meni noin 20 minuuttia kun Laku alkoi menemään pöhnään. Hoitaja otti Lakun ja me sanottiin heipat. Me lähdettiin toimenpiteen ajaksi muualle. Ajateltiin, että josko mentäisiin vaikka Lempäälän Ideaparkkiin siksi aikaa, mutta voin kertoa ettei shoppailut olleet päällimmäisenä mielessä. Saatiin arvio, että noin pari tuntia heräämisineen toimenpiteessä menee. Tämä piti melko hyvin paikkansa.

Puolikuuden aikaan illalla saatiin sitten puhelu, että Laku alkaa heräilemään. Siellähän se poika jo häntä heiluen otti meidät vastaan. Vähän piti tietysti myös itkeä, kun pää oli ihan pöhnässä ja jalkaankin sattui. Lääkäri sitten kertoi meille mitä oli tehnyt.

Ihan kuten ihmisilläkin, koirilla menee ”ranteesta” kyynärpäähän kaksi luuta; värttinäluu (radius) ja kyynärluu (ulna). Lakun kyynärluu on molemmista etujaloista jäänyt jostain syystä vajaamittaiseksi, kun taas värttinäluu jatkaa kasvuaan normaalisti.  Kun nämä kaksi luuta kasvaa eri tahtia, tulee pidempään luuhun eli värttinäluuhun kiertoa ja kyynärniveleen painetta joka saa sitten sen värttinäluun kasvamaan mutkalle ja kierteelle. Koko nivel siis on epätasapainossa.

Jalat virheasennossa

Kuten Lakun tapauksessa, jalat alkoivat menemään virheasentoon ja sen rupesi jo näkemään kun Laku seisoi. Virheasento olisi todennäköisesti näkynyt jo aiemmin mutta Lakulla on niin tuuheat villahousut jalassa ettei niiden  läpi jalkojen asento juuri erotu. Lääkäri sanoi, että viikon tai parin sisällä tilanne olisi edennyt siihen, että kyynärnivel olisi alkanut mennä sijoiltaan. Onneksi niin ei vielä kuitenkaan ehtinyt tapahtua.

Tässä kuvassa jalan mutka näkyy ehkä joten kuten. Vasemmassa jalassa vaiva on vielä pahempi.

Leikkauksessa siis katkaistiin kyynärluu ja siitä otettiin noin 2cm luuta pois. Tämän pitäisi auttaa kipuun, koska paine helpottaa nivelessä kun mikään ei vedä värttinäluuta kieroon. Leikkauksella myös toivotaan olevan se hyöty, etenkin vielä kasvuikäisellä koiralla, että kyynärluu vielä mahdollisesti suoristuisi. Hirveästi mitään ennustuksia tässä tilanteessa ei voi oikein antaa, kun kaiken ratkaisee aika. Lisäksi toinen jalka pitää vielä operoida, koska sielläkin se tilanne kehittyy koko ajan, ja nyt kolme jalkaisena paine tuossa oikeassa jalassa on kovempi, sillä Laku nojaa koko painonsa siihen yhteen, sairaaseen etujalkaan.

Leikkausten jälkeen Lakun jalkojen suoristumista seurataan 4 viikon välein otettavilla röntgenkuvilla. Kaikista parhain lopputulos Lakun kannalta olisi siis jos värttinäluu suoristuisi leikkauksen avulla. Sitä me toivomme. Kuitenkin, vaikka luu ei suoristuisi Laku voisi elää käyrillä jaloillaan, jos vaan kipu, eli ontuminen tällä toimenpiteellä ollaan saatu helpottumaan kokonaan pois. Meitä ei haittaa jos Lakulle jäisi käyrät jalat, eikä siitä ole ongelmaa Lakulle lääkärinkään mielestä. Hän kertoi, että eräällä hänen ystävällä on Jackrussellinterrieri, jolla on saman tyyliset länkisääret kuin Lakulla ja hyvin sekin pärjää.

Iän mukana nivelrikon riski on sitten korkeampi kuin terveillä jaloilla. Se ei ole 100% varmaa, että nivelrikko kehittyy, mutta hyvin mahdollista se on. Sitä sitten tietysti seurataan myös jatkossa.

Lakun jalassa on nyt tikit seuraavaan leikkaukseen saakka. Siteet ovat vielä pari päivää ja sen jälkeen ne voidaan ottaa pois. Kauluria joudutaan pitämään koska Laku hyvin mielellään repisi sidokset jo nyt pois.

Kotiin paluu

Lähdimme sitten kuuden jälkeen illasta, 700€ köyhempinä kohti Jyväskylää. Laku torkkui melkein koko matkan. Aika-ajoin se säikähti jotain kovempaa ääntä mutta rauhoittui kyllä sitten kun jatkoin silittelyä. Kotiin päästyämme jalat ei vielä kantaneet ja Laku nukkuikin olohuoneessa mun miehen kanssa. Ennen unia annettiin vielä kipulääke, jotta yö menisi rauhallisesti. Yöllä poika sitten virkistyi ja otti jalat alleen, ne kolme toimivaa. Lääkäriltä Laku sai luvan käyttää tuota leikattua jalkaa heti kun Lakusta itsestään sille tuntuu, ja eihän siihen sitten kauaa tosiaan mennyt.

Aamulla sitten vaan sidosten päälle muovipussi ja pissalle. Poika painoi metsään ja mamma perässä. Vähän harmittelin ensi alkuun kun märässä metsässä mun varpaat kastui läpykkäissä mutta sitten katsoin tuota pikku rääpälettä joka painoi kauluri kaulassa ja toista etujalkaansa perässä vetäen syvemmälle märkään metsään. Mietin et hei, mun märät varpaat ei oo tässä nyt se suurin ongelma. Pissa tuli, ja sitten lähdettiin kuningastuolissa takaisin kotiin. (Kuningastuoli on nimitys Lakun kyydille jolla hän saa kulkea pissalle ja pois. Se on hyvä kyyti.)

Muuten täällä menee kohtuu hyvin. Lääkkeet Laku ottaa kiltisti, paitsi äsken ei Tramadoli kelvannut minkään lisukkeen kanssa. Onneksi Kabanossi kelpaa ja sillä saatiin lääke menemään. Surullista tässä on se, että vielä kerran joudutaan Laku tähän rääkkiin viemään. Siitä eteenpäin sitten kuitenkin suunta on ylöspäin. Kun leikkaukset on saatu tehtyä, alkaa toipuminen ja kuntoutuminen.

Me tehdään kaikkemme, että meidän pikku Lakke Nyyströmi saisi kivuttoman ja hyvän elämän. Emme todellakaan ole palauttamassa Lakua kasvattajalle tai edes harkitse lopettamista. Tietysti pidämme järjen mukana ja jos tilanne joskus siltä näyttää, että Lakun elämä on enemmän kärsimystä kuin nautintoa, niin osaamme tehdä tarvittavat päätökset mutta nyt ei todellakaan ole hetki ajatella edes moisia valintoja. Me mennään kohti terveempää tulevaisuutta :)

Tehdäkö niin vai näin – Vaikeat päätökset.

Tiistai lähestyy ja mielessä kiertää monenlaiset ajatukset. Asiaa ei helpota ollenkaan se, että muut ihmiset tulevat kommentoimaan, että olettehan aivan varmoja diagnoosista. Pentukoiraa on hankala tulkita ja leikkaus on todella radikaali päätös. Ensiksi pitäisi kokeilla jotain muuta kuin leikkausta.

Me tiedostetaan se, että riskejä tässä asiassa on teki niin tai näin. Ainut mitä meillä on, on se lääkärin sana diagnoosista ja siitä mitä tässä tilanteessa kannattaa ja pitää tehdä. Meidän ainut keino selviytyä, tai oikeastaan Lakun ainut keino selviytyä on se leikkaus. Meille sanottiin hyvin selkeästi se, että luissa näkyy jo muutoksia, kuukauden päästä on jo myöhäistä leikata. Oireet täsmää hirmu tarkasti diagnoosin oirekuvaan. Olen löytänyt tietoa jonkin verran netistä tästä syndroomasta. Ilmeisen harvinainen se on ja vieläpä harvinaisempi Cockereilla. Yleensä Short Ulna Syndrome on diagnosoitu lyhytjalkaisilla koirilla.

Nyt vaan kävi helvetin paska säkä, että me ensimmäisen koiran omistajat joudumme käymään tämän läpi ja ennen kaikkea Laku joutuu käymään tämän läpi. Sillehän se hankaluus tässä tulee. Jos ei leikata, Laku ei voi kävellä. Nytkin ollaan menty kuukausi jo sellaisilla ulkoiluilla, että ollaan välillä kannettu Laku metsän reunaan tarpeilleen tai välillä se kävelee sinne itse. Sitten tullaan jo heti takaisin sisälle kun tarpeet on tehty. Menohaluja pojalla kyllä olisi mutta se sitten kostautuu jos antaa yhtään enempää pojan juosta tai edes kävellä.

Jos ja kun nyt leikataan, Lakulla tulee olemaan vaikeat ensimmäiset viikot. Meneehän siinä aikaa, että luut kasvaa taas kiinni ja löytää paikkansa. Siellä käydään kuitenkin vuoron perään molemmissa etujaloissa katkomassa luita lyhyemmiksi, eli jalat on periaatteessa katkenneet leikkauksen jälkeen. Toipumisaika tulee kysymään paljon meiltä ja Lakulta. Kun saadaan yksi jalka joten kuten kuntoon, niin sitten mennään ja operoidaan toinen samalla tavalla.

Olen löytynyt Englannin kielisiä artikkeleita tästä taudista. Näissä artikkeleissa puhutaan, että koirat yleensä toipuu hyvin näistä toimenpiteistä. Elävät kivuttomasti parannuttuaan mutta nivelrikot saattavat alkaa vaivaamaan jossain vaiheessa. Sainpa blogiini kommentin eräältä koiranomistajalta jonka koira oli saanut saman diagnoosin ja joka oli käynyt läpi saman leikkauksen, molempiin etujalkoihin. Koira oli pitänyt lopettaa melko nuorena, noin 7-8 vuotiaana, sillä nivelrikot toivat kivut jälleen elämään.

Toivottavasti toipuminen sujuu ongelmitta

Niin. Helppoa tästä ei tule. Haluamme vain, että Laku olisi kivuton ja saisi kävellä normaaleja lenkkejä ja liikkua metsässä meidän mukana. Haluamme tehdä kaikkemme, että tuon pienen koiravauvan elämästä tulisi hyvä. Mitään agility- tai näyttelykoiraa Lakusta ei koskaan varmasti tule, eikä tarvitsekaan.

Mielestäni onkin turha tulla sanomaan, että harkitkaa nyt se leikkaus tarkkaan. Joku jopa sanoi, että lepoa vaan koiralle ja kevyttä ruokaa. Voi kun tää menisikin levolla ohi, mutta kun ei mene. Tää ei mene ohi edes kipulääkkeillä. Uskokaa tai älkää, kyllä ollaan leikkauspäätös mietitty huolella. Tai oikeastaan, minä en usko, että meillä on tässä mitään muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus. En minä ainakaan uskalla ottaa sitä riskiä, että ei leikata ja sitten Lakusta tulee rampa muutaman kuukauden päästä.

Leikkaus on siis tiistaina ja käytiin tuossa juuri Lakun kanssa iltakävelyllä. Ensimmäisellä vähän pidemmällä aikoihin. Matkaa ei silti tullut varmasti edes kilometriä. Kannoin poikaa kaksi kertaa lenkin aikana, että jalat sai lepoa. Laku ei laittanut vastaan sylissä ololle. Nyt se nukkuu tuolla eteisen lattialla ja kun se seuraavan kerran yrittää nousta ylös, se tekee sille tosi kipeää. Seisaalleen nousu tekee levon jälkeen todella hankalaa ja etenkin kun on kävelylenkki alla. Voi olla, että poika jää vain maahan suosiolla. Taidankin antaa hänelle jälleen kipulääkkeen…