ISOT SAIRAANHOITOPIIRIT ÄLÄHTÄÄ

Ylityökielto voi vaarantaa pitkittyessään potilasturvallisuuden. Siis mitä?! Onko se siis itsestäänselvyys meidän alalla, että hoitajat joustaa kyllä ja tekee ylitöitä? Meillähän on vahva hoivavietti ja auttamisen halu, eikä ketään saa jättää pulaan. Sitä ominaisuutta onkin sitten hyvä käyttää hyväkseen. Jos lääkäri haluaa tehdä vielä yhden leikkauksen iltapäivästä, niin hän tarvitsee avukseen kasan hoitajia. Mitä jos hoitajalla loppuukin työaika. Hoitaja pohtii mielessään, että noh, potilas jää leikkaamatta jos hän ei jousta ja jää ylitöihin, eihän hän voi olla se joka estää tuon leikkauksen. Eikun puhelua kotiin, että joku hakisi lapsen hoidosta kun äiti ei nyt ehdi. Työt taas jälleen venyi. Ja niin lääkäri pääsee leikkaamaan ja hoitaja kerryttää ylityötuntejaan.

Eihän tää nyt näin voi mennä! Mä ymmärrän sen, että akuutit toimenpiteet, leikkaukset ja hoidot tehdään, myös näissä työtaistelutilanteissa. Akuuteissa tilanteissa on ihan ok, jos se vuoro vähän venähtää, mutta jos kiireettömissä tapauksissa esimerkiksi leikkausjonot pidetään maltillisina sillä, että hoitajat jatkavat työvuorojaan ylitöinä niin jossain mättää ja pahasti.

Tämä meidän työtaistelumuoto ei ole tällä hetkellä edes lakko, me emme vain tee ylitöitä emmekä vaihda vuoroa. Siltikin tuntuu, että sairaalat on jo nyt isoissa ongelmissa ilman tätä meidän joustamista vuorojen suhteen, tai niin ainakin uutisoidaan ja syyllistetään. Niin, hoitajat ovat kyllä aina ennen joustaneet. Hoitajat joustaa omasta vapaa-ajastaan siksi, että homma pyörisi. Homman pitäisi toimia myös ilman ylitöitä. Miksi sairaanhoitopiirit eivät palkkaa yksiköihin tarpeeksi hoitajia, että kenenkään ei tarvitsisi tehdä ylitöitä? Ylityöt eivät saa minun mielestä olla mikään itsestäänselvyys. Meissä hoitajissakin on monenlaisia ihmisiä ja esimiehet yleensä tuntee työntekijänsä. Meissä on niitä, jotka eivät jousta koskaan, vaan lähtevät töistä aina ajallaan pois. Sitten on niitä, jotka eivät osaa tai uskalla sanoa ei. Mieluummin peruvat omat menonsa kuin kieltäytyvät tuplavuorosta tai ylitöistä.

Mä todella toivon, että tällä työtaistelulla saadaan jotain muutosta tälle meidän alalle. Päättäjien on aika avata silmänsä!

Meininki tällä hetkellä :D

Hyviä uutisia saa, kun vähiten odottaa

Mä en tiedä mistä aloittaa, koska olen niin sanaton. Yritän kuitenkin. Tosiaan, kirjoittelin viimeksi, että olin menossa vielä siihen yhteen työhaastatteluun. Meillä on toimi auki siinä työpisteessä missä olen nyt viimeisimmän vuoden työskennellyt, eli varahenkilöstössä. Olen kierrellyt siis useaa eri osastoa. Varahenkilöstön työnkuvaan kuuluu mennä sinne missä on poissaoloja tai täysi osasto ja henkilöstöä tarvitaan enemmän, osasto vaihtuu yleensä päivittäin. Omaan kiertoalueeseeni kuuluu sisätauti- ja keuhkosairaudet, sydänosasto, syöpätaudit, hematologia, neurologia, päiväsairaala ja kuntoutusosasto. Lisäksi me käydään satunnaisesti auttelemassa kirurgian puolella ja olenpa ollut psykiatrian osastoillakin tässä lähiaikoina. Erikoisaloja on siis useita ja monimuotoista osaamista tarvitaan paljon.

Kiertely on oma juttu sen vuoksi, että päivystyksessä työskennellessä opin hoitamaan usean eri erikoisalan potilaita joka päivä. Kokisin työn jotenkin puuduttavana jos olisin aina vain yhdellä ja samalla erikoisalalla. Tälleen kiertelemällä näkee ja oppii hirveästi.

Torstaina oli siis työhaastattelu ja ensimmäisestä selvinneenä ei tämä toinen ollut enää ollenkaan niin paha paikka. Vatsanpohjassa oli perhosia, mutta luulen sen olevan vain hyvä asia loppujen lopuksi. Haastattelu meni hyvin ja siitä jäi hyvä fiilis. Siltikin olin varma, että tämä toimi ei ehkä suuntaudu minulle. Totesin tässäkin haastattelussa sen, että olen kiitollinen jo pelkästään tästä, että olen päässyt haastatteluun. Se on tosiaan iso juttu. Meidän alalla toimia ei jaeta niin vain ja monet hoitajat voivat olla useita vuosia määräaikaisten työsopimusten varassa. Onhan itsellänikin mennyt jo yli neljä vuotta määräaikaisten sopimusten viidakossa. Osa sopimuksista on olleet muutaman viikon mittaisia, yksi sijaisuus oli vuoden ja loput ovat olleet siltä väliltä.

Mulle sanottiin haastattelun päätteeksi, että valinnassa ei varmasti mene kauaa mutta tarkkaa päivää haastattelijat eivät voineet sanoa, että milloin ottavat yhteyttä valittuun. Tiesin vain sen, että valitulle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja muut saavat tiedon sähköpostilla. Tässä odotellessa tietoa, olen käynyt hyvin hyvin varovasti kurkkimassa työsähköpostia. Perjantaina ilmoitusta ei tullut joten oletin, että varmaan maanantaina tieto saadaan kuka paikan on saanut.

Ihan uskomatonta

Kerroin viime viikolla siitä ainutlaatuisesta puhelusta jonka sain. Noh, tämä puhelu jonka tänään iltapäivällä sain, pesee kyllä kaikki työpuhelut kuus-nolla. Tosiaan, minun puhelin soi iltapäivällä ja numero näytti jälleen tulevan sairaalasta. Vastasin varovan iloisesti puhelimeen ja siellä oli ylihoitaja. Hän soitti ilmoittaakseen, että ovat valinneet MINUT tuohon vapaana olevaan toimeen. Kiljahdin saman tien ja taisinpa sanoa, että OUMAIGAAD (sit samantien mietin mielessäni, että en mä nyt ylihoitajalle ala oumaigaata hokemaan :D)! Jäin hihkumaan puhelimeen ja ylihoitaja sanoi vaan, että BILEET PYSTYYN!

Toden totta, toimi tuli mulle, mä sain vakkaripaikan!! Siis uskomatonta! Mä en voi käsittää tätä. Mä tiedän, että mä olen hyvä hoitaja ja kuten olen sanonut saan hyvää palautetta potilailta, mutta niin saa varmasti moni muukin hoitaja.

Vuosi sitten mä muutin tänne Jyväskylään. Aloitin ihan uudessa työpaikassa ja aloitin työhön perehtymisen syöpätautien osastolta. Koko sairaala tuntui labyrintilta ja oli olo, että en sopeudu tänne enkä osaa enää mitään. En tuntenut ketään ja olo oli yksinäinen. Nyt mä olen tässä. Olen tullut talon kanssa sinuiksi, vaikka aina silloin tällöin joudun miettimään edelleen, että mistä mikäkin paikka löytyy. Minulla on paljon työkavereita ja työssä on ollut tosi kivaa lähiaikoina. Nyt minulla on lisäksi vakituinen työpaikka, joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys meidän alalla.

Mä olen niin kiitollinen ja iloinen. Samalla mua harmittaa muiden hakijoiden puolesta, koska tiedän, että nää tyypit varmasti halusi tän paikan ihan yhtä kovasti kuin mä. Siltikin haluan iloita tätä. Onhan tää nyt ihan ainutlaatuista!

Ei vitjat! :) :)