Hyviä uutisia saa, kun vähiten odottaa

Mä en tiedä mistä aloittaa, koska olen niin sanaton. Yritän kuitenkin. Tosiaan, kirjoittelin viimeksi, että olin menossa vielä siihen yhteen työhaastatteluun. Meillä on toimi auki siinä työpisteessä missä olen nyt viimeisimmän vuoden työskennellyt, eli varahenkilöstössä. Olen kierrellyt siis useaa eri osastoa. Varahenkilöstön työnkuvaan kuuluu mennä sinne missä on poissaoloja tai täysi osasto ja henkilöstöä tarvitaan enemmän, osasto vaihtuu yleensä päivittäin. Omaan kiertoalueeseeni kuuluu sisätauti- ja keuhkosairaudet, sydänosasto, syöpätaudit, hematologia, neurologia, päiväsairaala ja kuntoutusosasto. Lisäksi me käydään satunnaisesti auttelemassa kirurgian puolella ja olenpa ollut psykiatrian osastoillakin tässä lähiaikoina. Erikoisaloja on siis useita ja monimuotoista osaamista tarvitaan paljon.

Kiertely on oma juttu sen vuoksi, että päivystyksessä työskennellessä opin hoitamaan usean eri erikoisalan potilaita joka päivä. Kokisin työn jotenkin puuduttavana jos olisin aina vain yhdellä ja samalla erikoisalalla. Tälleen kiertelemällä näkee ja oppii hirveästi.

Torstaina oli siis työhaastattelu ja ensimmäisestä selvinneenä ei tämä toinen ollut enää ollenkaan niin paha paikka. Vatsanpohjassa oli perhosia, mutta luulen sen olevan vain hyvä asia loppujen lopuksi. Haastattelu meni hyvin ja siitä jäi hyvä fiilis. Siltikin olin varma, että tämä toimi ei ehkä suuntaudu minulle. Totesin tässäkin haastattelussa sen, että olen kiitollinen jo pelkästään tästä, että olen päässyt haastatteluun. Se on tosiaan iso juttu. Meidän alalla toimia ei jaeta niin vain ja monet hoitajat voivat olla useita vuosia määräaikaisten työsopimusten varassa. Onhan itsellänikin mennyt jo yli neljä vuotta määräaikaisten sopimusten viidakossa. Osa sopimuksista on olleet muutaman viikon mittaisia, yksi sijaisuus oli vuoden ja loput ovat olleet siltä väliltä.

Mulle sanottiin haastattelun päätteeksi, että valinnassa ei varmasti mene kauaa mutta tarkkaa päivää haastattelijat eivät voineet sanoa, että milloin ottavat yhteyttä valittuun. Tiesin vain sen, että valitulle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja muut saavat tiedon sähköpostilla. Tässä odotellessa tietoa, olen käynyt hyvin hyvin varovasti kurkkimassa työsähköpostia. Perjantaina ilmoitusta ei tullut joten oletin, että varmaan maanantaina tieto saadaan kuka paikan on saanut.

Ihan uskomatonta

Kerroin viime viikolla siitä ainutlaatuisesta puhelusta jonka sain. Noh, tämä puhelu jonka tänään iltapäivällä sain, pesee kyllä kaikki työpuhelut kuus-nolla. Tosiaan, minun puhelin soi iltapäivällä ja numero näytti jälleen tulevan sairaalasta. Vastasin varovan iloisesti puhelimeen ja siellä oli ylihoitaja. Hän soitti ilmoittaakseen, että ovat valinneet MINUT tuohon vapaana olevaan toimeen. Kiljahdin saman tien ja taisinpa sanoa, että OUMAIGAAD (sit samantien mietin mielessäni, että en mä nyt ylihoitajalle ala oumaigaata hokemaan :D)! Jäin hihkumaan puhelimeen ja ylihoitaja sanoi vaan, että BILEET PYSTYYN!

Toden totta, toimi tuli mulle, mä sain vakkaripaikan!! Siis uskomatonta! Mä en voi käsittää tätä. Mä tiedän, että mä olen hyvä hoitaja ja kuten olen sanonut saan hyvää palautetta potilailta, mutta niin saa varmasti moni muukin hoitaja.

Vuosi sitten mä muutin tänne Jyväskylään. Aloitin ihan uudessa työpaikassa ja aloitin työhön perehtymisen syöpätautien osastolta. Koko sairaala tuntui labyrintilta ja oli olo, että en sopeudu tänne enkä osaa enää mitään. En tuntenut ketään ja olo oli yksinäinen. Nyt mä olen tässä. Olen tullut talon kanssa sinuiksi, vaikka aina silloin tällöin joudun miettimään edelleen, että mistä mikäkin paikka löytyy. Minulla on paljon työkavereita ja työssä on ollut tosi kivaa lähiaikoina. Nyt minulla on lisäksi vakituinen työpaikka, joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys meidän alalla.

Mä olen niin kiitollinen ja iloinen. Samalla mua harmittaa muiden hakijoiden puolesta, koska tiedän, että nää tyypit varmasti halusi tän paikan ihan yhtä kovasti kuin mä. Siltikin haluan iloita tätä. Onhan tää nyt ihan ainutlaatuista!

Ei vitjat! :) :)

Ihan ainutlaatuinen puhelu!

Muistatte varmaan kun kirjoitin tämän postauksen. Kerroin miten en yhtään tiedä miten tuo haastattelu sujui, olihan se kaiken lisäksi siis ensimmäinen virallinen toimi-haastattelu. En siis todellakaan osannut sanoa, että menikö hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti. Sain haastattelussa tiedon, että tämän viikon alkupuolella valinnoista ilmoitetaan. Joten olen siis melko aktiivisesti päivittänyt sähköpostia maanantain ja eilisen päivän.

No, eilen se viesti tuli iltapäivästä kun olin jo kotona työpäivän jälkeen. Viestin sisältö ei sinänsä yllättänyt. Olinhan tuumannut haastattelussakin, että olen tyytyväinen jo tähän, että pääsin haastatteluun. Sähköpostiviesti siis kertoi, että en ollut päivystyksen varahenkilöstön toimen saajien joukossa. Tosiaan, hain siis paikkaa päivystyksen varahenkilöstöstä. Tällä hetkellä toimin konservatiivisella puolella varahenkilöstössä, kierrän yhteensä 6 osastoa säännöllisesti ja sitten kiertelen tarvittaessa muualla, psykan puolella ja kirurgialla. Päivystyksessä kiertoalueisiin olisi kuulunut siis päivystys, teho, heräämö ja päivystys-ja infektio-osasto.

Se puhelu

Noh, tänään olin aamuvuorossa töissä. Vilkaisin puhelintani siinä aamupäivän aikana ja huomasin, että olin saanut puhelun sellaisesta numerosta joka muistutti meidän sairaalan numeroa. Soitin takaisin ja mies ääni vastasi puhelimeen. Ääni ja nimi äänen takana oli tuttu työhaastattelusta. Sain puhelun siis haastattelussa olleelta osastonhoitajalta. Hän kysyi, että olinko saanut eilisen sähköpostiviestin. Mietin jo mielessäni, että juu, halusitko varmistaa, että ymmärrän etten tullut valituksi! :D Mutta hänen asiansa oli vallan toista.

Positiivista palautetta annetaan meidän työssä minun mielestä aivan liian vähän esimiesten puolelta. Siinä mielessä tämä puhelu oli mahtava! Osastonhoitaja siis kertoi heti alkuunsa, että työhaastattelu oli mennyt osaltani tosi hyvin. Olin kuulema ollut ihan siinä ja siinä ettenkö olisi tullut valituksi, useampi henkilö oli ehdottanut minua valittavaksi toimeen. Kerroin puhelimessa, että miten mahtava saada palautetta koska itsellä ei tosissaan ollut mitään tunnetta, että menikö haastattelu miten. Hän toisti vielä, että meni tosi hyvin. Menin ihan hämilleni ja tunsin kun puna nousi poskille ja kainalot kastui!

Hän halusi soittaa ja kertoa sen, että he tarjoaisivat joka tapauksessa mielellään mulle töitä, jos vaan siis suinkin itse haluaisin päivystysalueelle töihin! Huh huh! Toi puhelu oli jotain ihan hullua! Kuin usein käy noin, että sulle soitetaan ja tarjotaan töitä. Ei mulle ainakaan ihan hirmu usein :D Tää osastonhoitaja tiesi, että minulla on vielä huomenna toinen toimihaastattelu tähän nykyiseen työhöni. Sovittiin, että katson miten siellä käy ja mietin sitten jatkoja.

HULLU TILANNE! Työkaveri sivusta seuranneena kommentoi puhelun päätyttyä, että näki kerrankin mun menevän sanattomaksi! Ja sitä todella olin.

Vierivä kivi ei sammaloidu

No, on mulla sitten toisenlaisiakin suunnitelmia loppuvuodeksi. Sain nimittäin mahdollisuuden lähteä halutessani loppuvuodeksi sisätautienpoliklinikalle oppimaan uutta. Halusinhan minä, tietenkin! Mun mielestä tässä ammatissa ei voi koskaan nähdä  eikä oppia liikaa. Aina oppii jotain uutta, mitä voi sitten hyödyntää muissa tilanteissa, vaikka ihan eri osastoilla.

Joten pääsen marraskuun alusta ”normaalien ihmisten” päivärytmiin. Käyn töissä maanantaista perjantaihin kello 8-16. Olen sitten polihoitaja! :D Ei jestas! Lisät nyt sitten tippuu palkasta kokonaan veks, mutta saan sitten vastineeksi jokaisen viikonlopun ja illan vapaaksi. Plus, onhan se nyt mukavempi herätä tunnin myöhemmin aamulla töihin.

Että tällaista tänne. Huomenna siis vielä yksi työhaastattelu. Katsotaan sitten mistä itseni löydän ensi vuoden puolella :) Jotenkin ihan uskomaton päivä kaikkinensa. Aamulla heräsin ihan tuhannen väsyneenä ja töihin lampsin aivan nuutuneena. Työvuoro oli aikamoista melskettä ja sitten vielä tuo puhelu. Ihan mahtavaa. <3