Pari lasia viiniä ja kaamea kapula

Ei ole meininki enää samanlainen bileiltojen jälkeen kuin kymmenen vuotta sitten. Ei jestas mun pää Robbie Williamsin keikan jälkeen perjantaiaamuna. Tosiaan, olin mun hyvän ystäväni Outin kanssa liikenteessä Tampereella torstaina. Oltiin jo hyvissä ajoin viime vuonna ostettu liput elokuiselle Robbien keikalle. Nykyään perheellisiä ystäviä tulee nähtyä harvoin ja tapaamiset pitää sopia hyvissä ajoin. Sovittiinkin siinä heti seuraavat treffit Outin kanssa ensi vuoden kesälle :D No ei vais, tai siis toivottavasti pystymme näkemään vähän aikaisemmin.

Kyllä lasi jos toinenkin maistuisi

Kevään ja kesän jälkeisten stressihuippujen jälkeen ajattelin, että oikein piripintaan täytetty viinilasillinen hyvän ystävän seurassa tekisi hyvää tähän väliin. Niinpä ajelin torstaina hyvillä fiiliksillä Tampereelle musiikkia kuunnellen, laulellen ja fiilistellen. Outi mua jo odottelikin Tampereella. Käytiin siinä syömässä ja vähän pyörittiin kaupoissa ja sit mentiinkin valmistautumaan iltaa varten. Outi odotti keikkaa mua enemmän. Mä en oikeastaan koskaan ole sen enempää fanittanut Robbie Williamsia. Kaikki varmasti tietää herran suurimmat hitit jotka radiossakin ovat paljon soittoaikaa saaneet ja ne oli itsellänikin ne biisit mitkä ehdottomasti halusin kuulla.

 

Illan kuluessa yks jos toinenkin viinilasillinen maistui. Ei kuitenkaan liikaa, mutta kun hyvin harvoin enää maistelee edes sitä yhtä lasia, niin pari kolme lasia tekee tehtävänsä. Mahtavan keikan jälkeen päädyttiin käymään sitten vielä puolikkailla oluilla ja kahvilla :D Jep, puolikkailla, koska ei maistunut enää siinä vaiheessa. Tampereen keskustassa oli ihana kahvila auki, jonka pihalla soitti joku nainen pianon tapaista. Sieltäpä sitten otettiin kahvit ja piirakat mukaan ja menimme nauttimaan niistä ulkoilmaan.

Ajoissa nukkumaan

Taksilla sitten hurautimme yöpaikkaamme Outin serkun luokse. Ensiksi tosin ajattelimme reippaasti kävellä, koska matkaa ei ollut paljoa mutta hitto. Pimeä Tampereen yö, ilman gepsiä ja muutama viiinilasillinen pohjilla, niin eihän siitä mitään tullut. Kierrettiin tovi varmaankin ympyrää.  :D Päästin sitten taksilla turvallisesti perille ja nukkumaan heti puolenyön jälkeen. Ja ai että mun ois pitänyt juoda yöllä nukkumaan mennessä vettä. Olo oli niin rapsakka aamulla kun heräsin. Päätä jyskytti valtavasti. Tunsin niin selkeästi sykkeen ohimolla ja aattelin, että se suoni pian puhkeaa siitä paineesta. Mitenkään päin ei ollut hyvä olla ja mietin kovasti, että kai se eilinen sitten oli tämän arvoinen. Kyllä se kai oli :D

Kävin sitten elvyttävässä suihkussa ja talon isäntä keitti meille erityisen hyvät kahvit. Sillä kahvilla ja Buranalla elämä lähti menemään voiton puolelle. Se kahvi. Se oli jotain erityisen hyvää. Yritin tarkkaan kysellä, että miten noin hyvää kahvia voi edes keittää? Sain kahvimerkin selville ja sitä on käytävä itsekin ostamassa ja yritettävä saada samanlaista tai siis mun mies voi yrittää keittää samanlaista. Mä oon ihan umpihuono kahvinkeittäjä :D. Lisäksi kahvimaito jota tuolla yöpaikassa käytettiin ei ollut mitään lehmänmaitoa. Se oli wooow no coooow -maitoa. Sitä hiton ärsyttävän tv mainoksen kaurajuomaa. Woooow, no coooow! Tiedättekö sen mainoksen, missä mies soittaa kosketinsoitinta jossain pellolla ja laulaa vaan; wooow no cooow, vieläpä aika ärsyttävällä äänellä. No nyt on sitten meilläkin kauramaitoa kotona.

Elämä siis sitten elpyi ja ohimosuonikin rauhoittui ja lähdettiin yhdessä kohti Jyväskylää. Reissu oli kaiken kaikkiaan tosi kiva ja tarpeellinen. Kaiken kruunasi hyvä ilma <3 Mutta joo. Kyllä ei oo viinapää enää samalla tasolla kuin joskus parikymppisenä :D Huh! Raskaita reissuja nuo tuommoset.

Itse keikasta ei ole juurikaan kuvia, koska molemmilla meillä ihmeellisesti loppui virrat puhelimesta yhtäaikaa ja sitten keikan jälkeen oli kuitenkin vielä yli 30% jäljellä kun yritettiin avata puhelimia gepsiä varten :D