Että sellainen alku tälle viikolle…

Harvemmin viikko alkaa sillä tavoin, että sinua muistutellaan hengittämään. Nyt sitten olen kotona sairaslomalla tämän päivän ja lepäilen, sillä minulta kiskottiin irti viisaudenhammas. Minä olen pantannut tätä poistoa jo ihan tarpeeksi pitkään ja nyt sitten vihdoin ja viimein rohkenin varata ajan ja olla perumatta sitä.

hampaat

Minä jännitän jonkin verran hammaslääkäriä. En sen takia, että minulla olisi sieltä jotain huonoja muistoja, vaan sen takia koska se on taas sellainen tilanne jossa et voi itse kun maata paikoillaan ja kestää sen mitä tulee, vähän sama asia lentopelon kanssa. Itse et voi kun olla matkustajana kyydissä ja toivoa parasta, että kaikki päättyy hyvin.

Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että minulla ei ole koskaan ollut reikiä hampaissa. Tai no okei, yhden kerran on ollut reikä, mutta sekin reikä oli aikoinaan maitohampaassa ja sitä ei korjattu, sillä lääkäri totesi, että se hammas kyllä tippuu sitten jonkin ajan päästä ja niinhän se tippui. Ainoa karmiva kokemus joka mulla on hampaitten kanssa sattunut on tapaturma. Lapsena laskin kotipihassa lumikinoksesta persmäkeä. Oltiin siinä useamman lapsen kera laskemassa. Sain ajatuksen, että mitä jos lasken mahalleen. No, menin mahalleen ja samantien päätin, että bad idea. Noh, rakas naapurini Joonas pukkasikin jo mut rinteestä alas naama edellä ja mäessä oli pieni nyppylä johon minä sitten tietenkin tirskautin yläetuhampaat. Molemmat hampaat jäi siihen nyppylään ja minä jatkoin mäkeä alas. Siitä sitten verta sylkien ja huutoitkua juosten kotiin. Nyppylään jääneet hampaat oli onneksi maitohampaat ja mitään juurivaurioita ei onneksi tullut. Pitkään kyllä elin ilman etuhampaita, ennen kuin pysyvät hampaat nousi tippuneiden tilalle. On paljon valokuvia missä minä hymyilen maireasti nätillä hammasrivillä :D

Tämä nyt poistettu viisaudenhammas olisi pitänyt poistaa jo monta vuotta sitten alunperin, mutta minä olen useamman kerran perunut ajan. Hammaslääkäri totesi minulle silloin aikoinaan, että on vähän hankalampi poisto kyseessä. Joudutaan leukaluuta leikkaamaan ja se riitti minulle. Minun leukaluuhun ette koske. Hammashoitaja yritti sitten aina rauhoitella puhelimessa ja asiallisesti selittää mitä se leukaluun leikkaaminen tarkoittaa, mutta eipä minua kiinnostanut. Minä peruin ajan kerta toisensa jälkeen, kun väen vängällä piti aina uusi aika kuitenkin ottaa. Viisuri tulehtui säännöllisesti ja antibioottikuureja tuli syötyä useampi.

Reilu kuukausi sitten hammas tai ien alkoi jälleen kerran kipuilla ja poistoaika varattiin taas. Noh, tänään oli se päivä kun viisaudenhammas poistettiin ja eihän se tietenkään lähtenyt ihan vain vetämällä irti. Ei tietenkään. Puolentunnin aika venyi tunnin ajaksi ja mua tsempattiin, että hyvin jaksat. Hammasta pyöritettiin paikallaan ihan kuin ruuvia, sitä kiskottiin joka hiton ilmansuuntaan, sitä väännettiin ja koko ajan haettiin lisää työkaluja, jotka voisivat auttaa hampaan irtoamisessa. Loppupuolella toimenpidettä haettiin vielä toinen hammaslääkäri paikalle, joka sitten vihdoin sai hampaan revittyä irti. Onneksi se kiskominen ei varsinaisesti aiheuttanut kipua. Kasvot, kieli ja koko vasen puoli suusta on todella hyvin puutuneet mutta ikävää painetta se tuonne leukaluuhun aiheutti.

Olen niin onnellinen ja tyytyväinen, että sain kerättyä rohkeutta. Nyt se homma on takanapäin eikä koskaan enää tartte kipuilla ainakaan sen hampaan takia. Minulla on pari jännäpaikkaa vielä noiden minun hampaitten suhteen, sillä minullahan on kaksi maitohammasta edelleen vielä suussa. Lääkäri tälläkin kertaa sanoi, että tuskin ne tulevat pysymään loppuelämääni paikallaan, mutta on kuulema esimerkiksi 50vuotiaita joilla ne vielä on paikoillaan. Eli siis hampaiden tippumista odotellessa…

Millaiset kokemukset sinulla on hammaslääkärikäynneistä?

Siellä ne maitohampaat matkassa mukana, ainakin vielä toistaiseksi
Siellä ne maitohampaat matkassa mukana, ainakin vielä toistaiseksi