HANKEEN SAMMUNUT ÄITI

Voi ei mitä minä taas luin. Joulua voi viettää monella tapaa ja meitä ihmisiä on erilaisia, toki. Jos tilanne menee siihen pisteeseen, että joudut viinan tai sitten tyrmäystippojen takia päivystykseen, niin miksi et voi vaan olla kiitollinen saamastasi hoidosta? Miksi keskityt vain siihen mitä hoitajat sinusta puhui? Eikö tärkeämpää olisi keskittyä siihen miksi kävi niin kuin kävi? Tästäkin potilaasta on varmasti pidetty hyvää huolta kun hän on ensihoitajien kautta päätynyt oman sairaalan päivystykseen.

Asiaa sen tarkemmin tuntematta, mutta useita vastaavia tilanteita kohdanneena en voi kuin ihmetellä taas tämänkin potilaan asennetta. Onneksi silmiini osui tänään myös erään hoitajan kannanotto kyseiseen tilanteeseen.

Iltalehden otsikoissa oli siis juttua, miten humalainen äiti haukkui päivystyksen hoitajat. Potilas oli ollut päivystyksessä paareilla unessa tai horroksessa, mutta kuullut ympärillä olevien hoitajien keskustelut aivan selkeästi. Hoitajat olivat ääneen puhuneet ja miettineet, että missähän potilaan, eli tämän juopuneen äidin lapset ovat. Tämä oli potilaan mielestä väärin tehty. Äiti totesi, että totta kai lapset olivat isällään kun äiti oli juomassa. Noh, aina se tilanne ei niin ole. Ne lapset saattavat olla siellä kotona kun isä, äiti tai jopa molemmat ovat ottamassa kuppia lähibaarissa tai makaavat sammuneena päivystyksessä. Olen itsekin joutunut tekemään työurani aikana lastensuojeluilmoituksia vastaavanlaisten tilanteiden takia. Aina taustalta ei löydy (ONNEKSI) lasten kaltoinkohtelua, mutta jos se riski on olemassa, otan mieluummin kontolleni potilaan haukut kuin sen, että ne lapset eivät saa tilanteeseensa apua. Lastensuojeluilmoitus ei ole tarkoitettu tehtäväksi kenenkään kiusaamisen takia. Se on tarkoitettu ennaltaehkäisyksi tai avuksi hankalaan perhetilanteeseen.

Tämä kyseinen potilas oli ärsyyntynyt lisäksi siitä kun nämä hoitajat olivat päivitelleet potilaan kynsiä. Mitä se hoitajille kuuluu minkälaiset kynnet potilaalla on? No ei periaatteessa kuulukaan, mutta siinä vaiheessa kun potilaana on juopunut, huonolla tajunnan tasolla varustettu ihminen, jolla on esimerkiksi rakennekynnet, ne kynnet alkavat meitä hoitajiakin kiinnostaa. Me mittaamme nimittäin sormenpäästä, eli siitä kynnen alueelta potilaan happisaturaatio pitoisuutta. Se kertoo sen, kärsiikö ihminen hapenpuutteesta vai ei, ainakin suuntaa antavasti. Monesti juopuneet sammuvat mitä ihmeellisimpiin asentoihin, tai saavat hengityskatkoja jos humalatila on tarpeeksi syvä. Silloin meidän hoitajien on hyvä tietää paljonko se happiarvo on ja sen mittaaminen ei onnistu tuhdin kynsilakka kerroksen tai rakennekynsien päältä. Toki arvon saa myös korvanlehdestä tai verikokeen avulla, jos niin haluaa, mutta ensisijaisesti mittari laitetaan sormenpäähän.

MUTTA MISSÄ TASAVERTAISUUS?

Kaikkia potilaita pitäisi kohdella tasaveroisesti. Kyllä, tätä mieltä olen. Myös juopuneet, narkomaanit ja muuten vain sekavat potilaat ansaitsevat tulla kohdelluksi tasavertaisena. Me välitämme selväpäisistä ja me välitämme juopuneista potilaista. Meitä kiinnostaa missä potilaan lapset on ja meitä kiinnostaa saadaanko se saturaatioarvo mitattua vai ei, koska se on meidän työtä. Jos minulla on tiedossa, että potilaalla on eläimiä, kysyn aina myös sen, että kukas ne eläimet hoitaa kun isäntä tai emäntä itse on sairaalassa. Ollaanpa joskus jouduttu hommaamaan potilaalle jopa lomittaja maatilalle potilaan sairastumisen vuoksi. Eli meidän kuuluu miettiä, kysellä, pohtia ja epäillä. Me puhutaan ääneen, koska tällä tavoin me hoitajat kommunikoimme kun hoidamme potilasta. Jos potilas kuulee ja reagoi puheeseen niin sehän on vain hyvä merkki. Tietenkään kenestäkään ei pitäisi läyhätä paskaa, mutta kyllä asioista pitää puhua suoraan niiden oikeilla nimillä.

Päivystyksessä työskennellessäni kohtasin paljon päihtyneitä potilaita. Osa oli ns. vakkarikävijöitä, joita näki päivystyksen paareilla melkeinpä joka viikko. Tulosyy oli yleensä liian tuhti humala. Nämä potilaat ei aina toimi kaikkein loogisimmin ja esimerkiksi lattialle virtsaaminen oli ihan normaalia tällaisilta potilailta, saati sitten se kielenkäyttö. Silti koskaan näitä potilaita ei hoidettu huonommin kuin toista. Joka kerta otimme ne verenpaineet, verensokerit yms. arvot. Varmistimme, että kai kyse on tälläkin kertaa vain humalatilasta eikä mistään mahdollisesta sairaskohtauksesta.

Potilailta tahtoo unohtua usein se, että myös me hoitajat olemme ihmisiä. Meitä ärsyttää, meitä turhauttaa, meitä väsyttää, meillä on nälkä, meillä on vessahätä. Me ollaan ihan samalla tavalla ihmisiä kuten se potilaskin. Meillä ei aina ole paras päivä töissä ja totta kai toivottavaa olisi se, että niitä omia tunteita ja ajatuksia ei näytettäisi potilaalle eikä sen enempää työkavereillekaan. Siltikin, kun on kiire ja hoitajia on liian vähän voi pinna palaa hoitajaltakin ja joskus sitä saattaa jopa sanoa potilaalle jotain vastaan, jos joku oikein nillittää . Aina ei vaan jaksa ottaa kaikkea kuraa niskaan. Me hoitajat monesti ollaan potilaiden sylkykuppeja. Ei osata tehdä töitämme, emme osaa arvioida potilaiden hätää oikein ja aliarvioimme kipua ja tuntemuksia. Me hoitajat ollaan niitä, jotka viivyttävät sitä lääkärille pääsyä eli meille voi huutaa ja raivota kun asiat ei suju. Hoitajat varmasti tekee parhaansa, joten voisiko potilaat pyrkiä samaan ja vaikka sanoa kiitos?

Onko pääasia se, että potilas ei jäätynyt hankeen humalapäissään vaan sai hoitoa vai se, että hoitajat keskustelivat potilaan lapsien tilanteesta potilaan kuullen?

Kuvat Pixabay

Odottelua päivystyspolilla

Odottelua päivystyspolilla

Oletko joskus joutunut päivystykseen mennessäsi odottelemaan kohtuuttoman kauan? Meneekö sinua pienemmällä vaivalla odotteleva ihminen edelle ja pääsee nopeammin vielä kotiinkin? Se ärsyttää, uskon sen.

Päivystyksen käytännöt ei vaan varmasti aukea ihmisille jotka ei asioista tiedä mitään. Ärsyttää lukea iltapäivälehdistä ja Facebookista kommentointia siitä miten hoitajat ei tee työtään ja tyhjässä päivystyksessä joutuu odottelemaan kohtuuttoman kauan.

Haluan nyt avata muutamia asioita miksi päivystyksessä joutuu odottelemaan.

Ensinnäkin, päivystyksessä potilaat hoidetaan kiireellisyys järjestyksessä. Ne ketkä meinaa kuolla käsiin tai kenelle aiheutuisi suurta haittaa sen vuoksi jos hoitoa ei aloiteta esimerkiksi 10 minuutin sisällä saapumisesta hoidetaan ensin, oli aulassa sitten kuinka monta kymmentä päätä tahansa odottamassa.

Odottelua

Päivystykseen tullessa sinut jututtaa sairaanhoitaja. Samalla kun hän kyselee sinulta sinun oireista ja vaivasta, niin samalla hän tekee hoidontarpeenarviointia. Sairaanhoitaja miettii sen, että kuinka nopeasti sinun on päivystyshoitoa vaativan ongelman kanssa kohtuullista odottaa. Painotan sitä, että päivystykseen tulisi hakeutua ensinnäkin vain siinä tapauksessa jos sinulla on päivystyshoitoa vaativa vaiva, joka ei voi odottaa seuraavaan päivään tai siihen kun oma terveyskeskus jälleen palvelee. Päivystys ruuhkautuu usein näiden ei-päivystyksillisien vaivojen takia. Huomioi myös se, että ambulanssilla sinä et pääse automaattisesti suoraan lääkärille! Samanlainen hoidontarpeenarviointi tehdään ambulanssilla tuleville potilaille.

Päivystyksessä on triage-luokat joilla potilaat luokitellaan kiireellisyysjärjestykseen. Se vastaanottava hoitaja, eli triagehoitaja määrittelee sinun vaivan kiireellisyyden. Tiimeissä olevat hoitajat voivat muuttaa sitä kiireellisyyttä, jos verikokeissa tai voinnissa tapahtuu muutosta suuntaan tai toiseen, siihen reagoidaan ja triage-luokkaa voidaan vaihtaa. Joskus harmillisesti päivystykseen tulee paljon C tai D-luokan potilaita. Eli niitä yleisimpiä luokkia, ei niin kiirellisiä, ei välitöntä hoitoa vaativaa. Ja sitten jos heitä on useita niin jonkun täytyy aina odottaa, kaikkia kun ei voida mitenkään hoitaa yhtäaikaa, ei ole tiloja eikä henkilökuntaa. A ja B triageluokan potilaat menevät aina muiden edelle.

Huomioitava seikka on myös se, että päivystyksessä on useampia lääkäreitä yleensä kello 8-22 välillä. Jokaiselle lääkärille on määritelty se oma potilasryhmä joita he keskittyvät tutkimaan. Päivystyksessä on mm. kirurgeja, sisätautilääkäreitä, neurologi ja näistä jokainen tutkii vain niitä oman erikoisalan potilaita, paitsi jos on hiljaista tietyllä erikoisalalla, niin sitten autetaan muita tiimejä. Eli vaikka yhden huoneen ovi kävisikin ja sinne menee joku sellainen henkilö joka on tullut päivystykseen  sinun jälkeen ja näyttääkin vielä olevan paremmassa kunnossa kuin sinä, niin just se lääkäri ei välttämättä edes pystyisi sinua tutkimaan. Ei sisätautilääkärit tutki kirurgisiapotilaita eikä kirurgit hoida esimerkiksi diabeetikoita.

Hyväkuntoiset esimerkiksi sisätautilääkärille ohjatut potilaat joutuvat odottamaan myös joskus sen takia jos tuolla maakunnassa sattuu jotain hyvin akuuttia. Joku voi saada sydäninfarktin tai muuta hyvin akuuttia. Ambulanssi antaa päivystykselle ennakkoilmoituksen, jossa he kertovat milloin tulevat ja mitä tuovat. Tällöin valitettavasti se sisätautilääkäri joutuu keskeyttämään esimerkiksi just sun papereihin tutustumisen, VAIKKA juuri sinä olisitkin ollut vuorossa seuraavana. Hänen pitää keskittyä täysillä tähän akuuttiin potilaaseen,  joka on tulossa ja joka ei voi jäädä odottelemaan hoitoa vaan hänen hoito on aloitettava heti.

Mitenkäs sitten akuutit flunssat ja poskiontelovaivat ja kuumeilut. Jos yleisvointi on hyvä, niin nämä potilaat ohjautuvat joko peruslääkärille tai sitten sairaanhoitajan vastaanotolle. Yleensä tälle lääkärille joutuu odottelemaan kaikista pisimmän aikaa, koska yleensä näitä lääkäreitä ei ole kuin yksi ja yleensä nämä vaivat ei varsinaisesti ole sitä mitä päivystyksessä pyritään hoitamaan. Flunssat ja poskiontelovaivat sun muut perinteiset nuhaflunssat hoidetaan siellä omassa terveyskeskuksessa arkiaikana, tai siis pitäisi hoitaa.

Se on tietenkin hoitajien ja lääkäreiden vika

Jonot päivystyksissä ei helpota sillä, että hoitajien työtä haukutaan ja kritisoidaan. Hoitajat pystyvät tekemään asioita tiettyyn pisteeseen valmiiksi. Hoitajat pystyvät lääkitsemään kipeät potilaat vain perinteisellä Burana + Panadol kombolla, muuhun ei ole lupaa. Muut lääkkeet on lääkärin määräyksen takana. Kaiken lisäksi, lääkärit haluavat usein nähdä kipeän potilaan kipeänä, eikä lääkittynä, mutta toki esimerkiksi murtumien arviointiin ei kivunhoito vaikuta.

Hoitajat usein tilaavat verikokeita ilman lääkärin erillistä määräystä, ihan vain sen takia, että homma olisi sujuvampaa. Virallisesti niin ei tarvitsisi tehdä mutta hoitajat yrittävät nopeuttaa asioita, että sitten kun potilas menee lääkärin vastaanotolle, niin mahdolliset verikoetulokset olisivat jo lääkärin käytettävissä eikä enää tarvitsisi odotella niitä. Joskin kyllä usein sisätautilääkärit haluavat niin spesifejä tutkimuksia, että on parempi odotella se lääkärin määräys niistä verikokeista.

Paljon tulee myös kritiikkiä, että humalaiset häiriköt ja sekavat potilaat hoidetaan ripeämmin kuin kunnolliset ja rauhalliset potilaat. No, tässä on se näkökulma, että yritetään saada se päivystys rauhallisemmaksi. Päivystyksessä on usein lapsipotilaita, eikä heidän tarvitse nähdä sekavia, kiroilevia humalaisia. Toisekseen sekavasti käyttäytyvä ihminen sitoo yleensä useamman hoitajan itseensä, eli se on sitten pois kaikilta niiltä muilta ketkä päivystyksessä hoitoa odottelee. Eli toisin sanoen, kun nopeasti hoidettava eli pienellä vaivalla mutta paljon hoitajia työllistävä potilas saadaan eteenpäin, jää käsiä sitten muiden potilaiden hoitoon paremmin, vaikka se ehkä epäreilulta voi kuulostaakin.

Luin yhden esimerkin eräältä keskustelupalstalta. Henkilö valitti kun oli joutunut istumaan murtuneen jalan kanssa useita tunteja päivystyksessä. Henkilö oli kuulostellut vaivaansa pari päivää jo tätä ennen kotona, eli mikään tuore murtuma ei siis ollut kyseessä. Jos kärsii odotella murtuneen jalan kanssa kotona kaksi vuorokautta niin sitten muutaman tunnin odottelu päivystyksessä tuskin enää haittaa tekee. Näitä tällaisia asioita arvioidaan juurikin triagehoitajan toimesta, kun tehdään hoidontarpeen arviointia.

Saako töissä puhua muuta kuin työasioita?

Monet valittavat myös siitä kun hoitajat juttelevat keskenään, joskus jopa nauravatkin töissä vaikka aula pursuaa potilaita. Nämä hoitajat joilla on aikaa juoruta ja vitsailla, niin miksi he eivät hoida potilaita? No tästä päästään siihen, että hoitajat on todennäköisesti tehneet voitavansa. He odottelevat, että lääkäri antaisi lisää määräyksiä mitä tehdä. Voitte uskoa kun kerron, että joka ikinen hoitaja päivystyksessä toivoisi mielummin, että se päivystys olisi tyhjä kuin tupaten täysi ja hommia tehdään sen eteen, että ihmiset pääsisivät eteenpäin joko kotiin, terveyskeskukseen tai osastolle.

Monet myös valittavat sitä, että päivystyksen aula on ollut täysin tyhjä, siellä on vain joku Maija Meikäläinen ollut odottamassa pääsyä lääkärille. Tiedoksi vain teille kaikille aulaodottajille, että ne huonokuntoisimmat potilaat hoidetaan jossain ihan muualla kuin siellä käytävillä ja aulassa. Yöaikaan päivystyksessä on vähemmän työntekijöitä. Jos akuuttihoitohuoneessa on yksi vaikka elvytettävä, se sitoo jo neljästä viiteen hoitajaa, helposti. Miettikää, yksi potilas sitoo viisi hoitajaa?! Sitten siihen viereen pari muuta melkein yhtä akuuttia hoidettavaa. Mistä revitään hoitajat heille? Siinä tapauksessa se aulan Maija saa jatkaa valitettavasti odotteluaan.

On se kyllä ikävää kun joutuu omaa ammattiaan ja tekemisiään puolustelemaan. Mitenkä paljon iltapäivälehdissä kirjoitellaan vain kaikkea negatiivistä siitä mitä hoitajat tai lääkärit tekevät. Milloin olisi aika keskittyä johonkin positiiviseen?