Minusta tulee valmentaja!

Oon jo pitkään pohtinut mielessäni, että mitäs nyt? Mihin suuntaan lähden kehittämään seuraavaksi osaamistani. Olen aina ollut kiinnostunut terveydestä, hyvinvoinnista ja ravinnosta. Kaikki mikä tähän kuuluu on ollut lähellä sydäntäni. Sairaanhoitajaopinnot ja työkokemus on tuonut mulle valtavasti osaamista myös tältä kantilta katsottuna. Ymmärrän todella hyvin yksilön vastuun omasta terveydestä ja ennaltaehkäisyn merkityksen. Jokaisen meidän päivittäiset valinnat vaikuttaa paljon siihen minkälainen tulevaisuus meillä mahdollisesti on edessä. Toki, kaikkea ei voi ehkäistä pelkästään liikkumalla tai kiinnittämällä huomiota ravintoon, geeneillä on myös oma lusikkansa sopassa. Paljon me kuitenkin voimme tehdä oman terveytemme edistämiseksi. Myös esimerkiksi niissä tilanteissa kun joku tauti on jo todettu.

Helmikuusta lähtien pääsen toteuttamaan yhtä haavetta kun pääsen jälleen vähän erikoistumaan. Tässä koulutuksessa pääsen syventämään osaamistani ja tietotaitojani liittyen terveyteen ja ennaltaehkäisyyn esimerkiksi elintapasairauksien syntymisen suhteen. Sairaanhoitajan ammattini on suuri valtti tässä tulevassa koulutuksessa. Tavallaan minulla on jo hyvä pohja tähän koulutukseen. Tiedän sairauksista, niiden synnystä ja myös niiden ehkäisystä.

”Koulutus antaa ajantasaisen ja näyttöön perustuvan ymmärryksen siitä, miten eri elintapasairauksiin voidaan tuloksekkaasti vaikuttaa liikunnan ja ravitsemuksen keinoin. Koulutuksen jälkeen ymmärrät, milloin ja minkälainen liikunta kussakin tapauksessa on vaikuttavinta ja turvallista. Saat riittävät perustiedot ja -taidot elintapaneuvonnan perusteista sekä eri elintapasairauksien diagnooseihin pohjautuvasta liikunta- ja ravitsemusneuvonnasta.”

Eikö kuulostakin ihan mun koulutukselle? Mä jotenkin heti löysin itseni tuosta tekstistä.

Mikä valmentaja minusta siis tulee?

Koulutus alkaa Helmikuussa ja kestää ensi kevään ajan. Koulutuksen jälkeen minä pystyn sanomaan itseäni terveysvalmentajaksi. Aloitan siis Trainer4You:n koulutuksen täällä Jyväskylässä.

Noora, Sairaanhoitaja, Terveysvalmentaja. Aika upeaa!

 

Koulutus on hyvin kattava sisällöltään. Lähijaksoja opinnoissa on neljänä viikonloppuna. Ensimmäisen lähijakson aiheena on liikuntafysiologia, liikunnan perusperiaatteet ja ohjelmointi. Toisen lähijakson aiheena on liikuntakelpoisuuden arviointi, yleisien elintapasairauksien etiologia ja patologia ja liikunta lääkkeenä. Kolmas lähijakso pitää sisällään Ravitsemuksen merkitys yleisien elintapasairauksien synnyssä, ehkäisyssä ja hoidossa & Käyttäytymisien muutoksen tukeminen ja neljäs lähijakso käsittelee Asennon ja liikkeen merkitystä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä ja hoidossa, yleisten elintapasairauksien vaikutusta asennon- ja liikkeenhallintaan. Opinnot on ensisijaisesti tarkoitettu henkilöille jotka ovat käyneet jo jonkin pohjakoulutuksen liittyen terveyteen ja hyvinvointiin. Terveysvalmennus koulutus voisi sopia esimerkiksi personal trainereille, liikuntaneuvojillle, liikunnanohjaajille, fysioterapeuteille, terveydenhoitajille, lähihoitajille, sairaanhoitajille, lääkäreille ja apteekkien henkilökunnalle. Ilmoittautuminen on vielä auki, eli jos tuntui, että tää vois olla myös sun juttu niin eiku vaan koulunpenkille mun kanssa sieltä! Siihen liittyen minulla on tarjous teille. Terveysvalmentajakoulutuksen saa nyt mun kautta todella hyvään tarjoushintaan; 1390e (norm. 1590e). Ottakaa suoraan yhteyttä Trainer4You:n Nina Hahtalaan ([email protected]) ja kertokaa, että olisitte tulossa tähän koulutukseen ja, että luitte tarjouksesta mun blogista. :)

Lisää koulutuksesta voit käydä lukemassa täältä!

Minä näen jo silmissäni ne mahdollisuudet miten työssäni voin tätä uutta osaamistani sitten hyödyntää. Onpa haaveissa joskus ottaa ehkä jopa omia asiakkaita. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin auttaa ihmistä toteuttamaan omia tavoitteitaan!

OON NIIN INNOISSANI, ETTÄ ETTE USKO!

Amiskan papereilla korkeakouluun?

Kyllä vain! Minä olen tavallinen amis, joka on päässyt ammattikorkeakouluun ammattikoulun papereilla, eli minulla ei siis ole lukiota takana. Itse olin aikoinaan haaveet sairaanhoitajan ammatista jo haudannut koska ajattelin, ettei korkeakouluun mennä amiskan papereilla, etenkin kun en ollut käynyt edes lähihoitajan tutkintoa alle, vaan olin pelkkä leipuri-kondiittori.

Kuitenkin haave sairaanhoitajan ammatista kyti sisälläni niin voimakkaasti, että minun oli pakko yrittää. Yritinkin ja sain kutsun pääsykokeisiin. Jo se oli voitto minulle. Päätin siinä vaiheessa, että koska sain mahdollisuuden, eli kutsun pääsykokeisiin, tätä en tulisi munaamaan. Aloin harjoittelemaan pääsykokeita varten matematiikkaa ja kertailin ruotsia ja englantia. Tiesin, että muut osiot kyllä hoidan. Meillä pääsykokeissa oli matematiikan, enkun ja ruotsin tehtävien lisäksi ennakkotehtävä jossa piti kertoa miksi haen sairaanhoitajaksi, se oli helppo. Pääsykokeisiin kuului myös ryhmä- ja yksilöhaastattelu.

Pääsykokeet

Muistan kun olin aivan viimeisten joukossa iltapäivällä ketä haastateltiin yksilöhaastatteluissa. Olin siis ehtinyt jännittää koko päivän. Menin kuitenkin haastattelutilanteeseen päättäväisesti ja itsevarmasti. Tiesin mitä halusin näyttää itsestäni ja tiesin, että halusin tuolta napata itselleni opiskelupaikan. En juurikaan muista mitä haastattelussa kysyttiin, mutta muistan sen kun selitin sitä miten oikeasti haluan tämän opiskelupaikan 110%:sti ja enemmänkin. Tähän haastattelijat vaan tuumasi, että kyllä sen heti sinusta näki kun tähän huoneeseen tulit, että sinusta huokuu niin kovasti halu ja tahto, että se täyttää tämän koko huoneen. Olin vaan, että no hyvä :D

Niin siinä vaan kävi, että sain kirjeen kotiini, että minut on valittu opiskelemaan Joensuun (nykyiseen Karelia) ammattikorkeakouluun, hoitotyön koulutusohjelmaan. Se päivä oli ikimuistoinen. Voin rehellisesti sanoa, että itkin kun sain tiedon valinnasta. Ne kyyneleet oli onnen kyyneleitä. Silloin täyttyi yksi minun elämäni suurimmista unelmista.

Muistan koulun ensimmäiset viikot hyvin, kun tunnit alkoi aina itsensä esittelykierroksella. Piti kertoa mistä tulee, millainen koulutausta jne. Olin ainut kuka sanoi, että amiskasta tullaan, ja ei, en ole edes lähihoitaja. Opettajien ilmeet oli välillä mielenkiintoisia. Ei sitä varmaan hirmu usein siis tapahdu, että ammattikorkeakouluun tai sairaanhoitajaksi lähdetään opiskelemaan ilman lukion papereita.

Lukion käyneillä on paremmat pohjat

Se on kyllä totta, että ammattikoulun käyneillä on hiukan erilaiset valmiudet kuin lukion suorittaneilla. Ammattikoulussa opinnoissa keskitytään siihen oman alan oppimiseen, niin matematiikan kuin esimerkiksi kieltenkin osalta, pitää osata leipoa ruotsiksi, ei tarvitse selviytyä yleisesti kielellä. Meillä riitti ammattikoulussa oman alan sanaston hallinta :D Näistä taidoista ei sitten olekaan hirveästi hyötyä hoitoalan opinnoissa korkeakoulussa, tai juuri missään muussakaan koulutuksessa tai tosielämän tilanteessa.

Niin vain kuitenkin selvitin tieni läpi opintojen. Sairaanhoitajaksi opiskellaan kolmessa ja puolessa vuodessa tällä hetkellä, jos siis etenee normaalia tahtia opintosuunnitelman mukaan. Olen kuitenkin erittäin vahvasti sitä mieltä, että koulutuksen saisi tiivistettyä vaikka kolmeen vuoteen, jollei jopa sen alle. Muistan erään kevään joka meillä oli tosi tiukka. Tenttejä oli ainakin viisi samalla viikolla ja miljoona eri muuta juttua painoi yhtä aikaa päälle. Tämän vastapainoksi meillä oli seuraava syksy sitten tosi löysää. Tuona aikana itse tein töitä. Koulussa tuntijaot olivat sellaisia, että tunteja oli ripoteltu päivään miten sattuu. Hyppytunteja oli ja samoin tuntien peruutuksia. Eräs surkuhupaisin tunnin peruuntuminen oli se kun anestesialääkärin piti tulla ohjaamaan meille kanylointeja heti aamusta. No me odoteltiin ja odoteltiin. Opettaja odotteli samalla tavalla. Kului melkein tunti ennen kuin saimme lääkärin kiinni ja hän kertoi, ettei ole tulossa ollenkaan. Kiva. No me sitten käytiin aihe teoriassa läpi eikä siis harjoiteltu kanylointeja koulussa ollenkaan. :D

Ensimmäisen kerran minä pääsin kanyloimaan leikkaussaliharjoittelussa. Sanoin potilaalle ja ohjaajalleni, että en sitten ole tehnyt tätä koskaan ennen, ihan vain varmuuden vuoksi ja jännitysmomentin kohottamiseksi. Onneksi sain kanyylin ekalla uimaan paikoilleen. Kyllä ne siellä harjoittelussa ihmetteli, miten noin oleellinen aihe voidaan vaan jättää kokonaan harjoittelematta koulussa. Onneksi sitten olen työssäni päässyt paljon kanyloimaan ja voin nykyään sanoa olevani siinä ihan hyvä. Mielestäni jos opintosuunnitelmassa lukee jotain ja joku tietty asia pitäisi käydä käytännössä ja teoriassa läpi koulussa, ei sitä pitäisi sivuuttaa vain sen nojalla, ettei lääkäri nyt tänään päässytkään paikalle teitä ohjaamaan. Vastaavia esimerkkejä oli miljoonasti.

Mutta takaisin aiheeseen.

Ammattikoulun todistus ei ole este esimerkiksi jos haluaa sairaanhoitajaksi, olenhan itse elävä esimerkki siitä. Muutenkin minun mielestäni papereilla kuin papereilla pitäisi opiskelupaikan aueta, jos vain osoitat kykysi pääsykokeissa. Pääsykokeissa ei pitäisi puoltaa hakijoita sen perusteella mikä koulutustausta heillä on.

Mitä mieltä tästä? Onko ruudun sillä puolen muita, jotka ovat edenneet opinnoissaan ammattikoulun papereilla esimerkiksi juuri ammattikorkeakouluun?